Tiedote: Oma pelto ja oma puutarhuri keskellä kaupunkia ei ole utopiaa.

Tiedote: Oma pelto ja oma puutarhuri keskellä kaupunkia ei ole utopiaa.

Tiedote:

Oma pelto ja oma puutarhuri keskellä kaupunkia ei ole utopiaa.

Herttoniemen ruokaosuuskunta aloittaa viljelytoiminnan Herttoniemen kartanon pelloilla. Osuuskunta on vuokrannut Herttoniemen kartanon pellot ja palkannut puutarhurin hoitamaan luomupeltoja. 

“Olemme huomanneet että kotitarveviljelyn suosio kasvaa (1, mutta vuokrapalstat ovat täynnä ja jonotus kestää useamman vuoden. Tuomme vaihtoehdon, jossa saat olla mukana viljelyssäkin, mutta sitä ei vaadita. Tulet viikoittain korjaamaan sadon omalta pellolta.”

kertoo Olli Repo, yksi osuuskunnan perustajajäsenistä ja jatkaa: 

“Haluamme tuoda kaupunkilaisille elämyksen omasta puutarhasta. Itsepoimintamalli takaa sen että tiedät mistä ruokasi tulee ja kuka sen on sinulle viljellyt.”

Herttoniemen ruokaosuuskunta on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila (2, joka on perustettu vuonna 2011. Osuuskunnan omistaa yli 200 kotitaloutta pääkaupunkiseudulla. Konsepti on testattu Vantaan Korsossa ja nyt malli leviää Itä-Helsinkiin. 

Osuuskunta etsii paikallisia asukkaita mukaan satokauteen Herttoniemen ja Vantaan pelloille. Pelloilla tullaan järjestämään myös erilaisia tapahtumia kuten sadonkorjuujuhla. 


  1. Kotitarveviljelyn suosio kasvaa, miljoona suomalaista aikoo lisätä kotitarveviljelyä, ja pääkaupunkiseudulla oman viljelypalstan pito kiinnostaa yli 13% vastanneista. Lähde: maaseudun tulevaisuus 17.5.: MT:n Kantar TNS Agrilla 29.4.-4.5. teettämästä kyselytutkimuksesta, jonka otoksena 1054 suomalaista.

  2. Kumppanuusmaataloudella tarkoitetaan maanviljelijän ja kuluttajien yhteistyötä. Kuluttajat saavat suoraan tuottajalta laadukasta ruokaa maksamalla satotuotteista etukäteen sovitun hinnan. Maanviljelijä hyötyy kumppanuudesta, sillä etukäteismaksu mahdollistaa viljelyn ja työntekijöiden palkkaamisen. Kumppanuusmaatalous tunnetaan maailmalla Community Supported Agriculture (CSA) 


Yhteystiedot:

Olli Repo
Yksi perustajajäsenistä ja hallituksen puheenjohtaja
0505715032
ruokaosuuskunta@gmail.com

www.omapelto.fi

Tiedote

〰️

Liity nyt

〰️

Tiedote 〰️ Liity nyt 〰️

Oivallus suuremmasta

Kevään edetessä alkaa taas järjestäytyminen pellon ja siihen linkittyvän yhteisön sekä sen totuuden ympärille, ettei kumppanuusmaatalous toimi ilman sen jokaista jäsentä. Talven aikana kokoonnuimme pienellä porukalla viljelysuunnitelmien ja työpajojen äärelle, mutta joka kerralla puheissa nousi esiin myös muunlainen yhteistoiminta, jota voisimme peltoyhteisön keskuudessa tehdä. Kuulosti, että toiveita kokoontumisille olisi. Ja kyllä, säännöllinen kokoontuminen sillä porukalla, jolla asioita viedään eteenpäin tai saadaan aikaiseksi on tärkeää. Hyvät porukat, sellaiset ihmiset, joita kovasti haluat tavata tuovat arkeen lisää kannattelevaa voimaa ja potkua.  Olenkin viime aikoina käynyt useita yhteisymmärryksen ilotulituksen täyteisiä keskusteluita tästä aiheesta.

Kulunut talvi on muutenkin antanut aihetta taas kerran pohtia itseäni osana erilaisia yhteisöjä, sellaisia joissa viihdyn mutkitta sekä niitä, jotka aiheuttavat haasteen tuntua. Molemmissa on jotain tärkeää.  Olen hyvin onnellinen niissä porukoissa, joissa edes osin jaettu arvomaailma, kuten esimerkiksi kiitollisuus näkyy suoraan käytöksessä.  

Saamme pian taas uusia harjoittelijoita pellolle sekä tietysti tutut talkookuviot lähtevät käyntiin ja uutuutena pidetään kaksi työpajaa penkkiviljelyyn liittyen. Kokoontumisia luvassa siis. 

Kerätessäni voimia uutta kautta varten yritän löytää esimerkkejä ja keinoja, joita tuoda työympäristööni käytäntöön. Niitä arvoja, joilla itse haluan tulla nähdyksi ja kohdelluksi. Voinkin iloisesti sanoa, että olen johdattanut tieni juuri niiden asioiden äärelle, joista haluan oppia lisää. Yhteisöhyvinvointi toimii varsin vakuuttavana mittarina toiminnan kestävyydestä. Vastavuoroisuus tapahtuu välittämällä esimerkiksi kiitollisuutta sekä pitämällä huolta ihmissuhteista. Käytöstä voidaan pitää myös eräänlaisena vaihtotaloutena ja se sisältää sosiaalisia ja moraalisia sopimuksia. Vapaaehtoisuus ja lahjatalous taasen sisältävät oivalluksen suuremmasta kokonaisuudesta , joka ei kuitenkaan ole erillään itsestä. Kun yhteisö kukoistaa, silloin oman edun tärkeys väistyy ja kaikki saavat samasta runsaudesta tai puutteesta.

Jos työssä vietetyt tunnit voivat toimia henkisen kasvun paikkana, niin silloin voidaan sanoa, että työympäristö on turvallinen ja mahdollistaa luovuuden ilmentymisen. On tärkeää, että keskuudessamme ei pesiydy normaali, jossa on pidettävä henkistä suojamuuria yllä vain selvitäkseen päivästä. Jokaisen on koettava olonsa turvalliseksi puhua ja ilmaista itseään eikä tila positiiviselle palautteelle käytännössä lopu koskaan. Samalla tavalla kuin oppiminen viljelystä ja maaperän prosesseista kasvattaa empatiaa, kunnioitusta sekä huolenpitosuhdetta ympäristöä kohtaan.  Hyväksytyksi tuleminen omana itsenään lisää ihmisten välistä empatiaa ja vahvistaa siten ryhmää. Olen hoitanut paikkani hyvin, jos olen vienyt tilanteita eteenpäin antamalla tilaa toisille nousta esiin kykyineen. Luottamalla ryhmään tai yhteisöön mahdollistan myös itselleni turvaverkon tilanteissa, joissa tarvitsen tiimin tuen taakseni. Uskon, ettemme me tarvitse enää yhtään pomoa, ainoastaan hyviä johtajia, jotka huolehtivat hyvinvoinnista(an), sillä onnellisuus ja hyvinvointi lisäävät halua onnistua. Kukaan ei  lähtökohtaisesti osaa johtaa, vaan se on jatkuva itseopettava prosessi kohdata itseään, myös osana yhteisöjä. Ihan niinkuin elämä itsessään. En oikeastaan haluaisi edes puhua johtamisesta vaan ennemminkin horisontaalisesta ryhmäytymisestä. Ryhmäytyminen eroaa johtamisesta siinä, että saman projektin sisällä vetovastuu voi vaihdella sen mukaan mitä vaihetta ollaan toteuttamassa. Meillä kaikilla on niin erityisiä taitoja. On myös totta, että me otamme erilaisia rooleja ryhmätilanteissa ja jokaiselle roolille on paikkansa. Hankaluuksia aiheuttaa ainoastaan toteuttamamme roolin joustamattomuus tai ego. Selkeä oma tavoite, johon keskittyä kuten vaikka, tänään haluan auttaa/oppia uutta helpottaa kummasti ryhmän osana olemista. 

Kuluneen talven kuulumiset ympäri maailmaa johtavat samankaltaiseen tulokseen yhteisöllisyyden ja horisontaalisen ryhmäytymisen tärkeydestä. Toisille tämä järjestäytyminen on tapahtunut pakosta, toisille solidaarisuuden tarpeesta ja myös aivan vapaaehtoisesti, itsekseen, yhteisöjä muodostuu koko ajan. Eikä se tapakulttuurin muutos tapahdu, ellemme me ITSE sitä tee, luo uutta kestävämpää kulttuuria kohdata toisiamme ja olla osana ympäristöämme. Yrittää joka päivä.

Tavataan pian pellolla,

Terveisin Teija

Kumppanuusmaataloudesta huoltovarmuutta ja riskienhallintaa muuttuviin maailmantilanteisiin

Kumppanuusmaataloudesta huoltovarmuutta ja riskienhallintaa muuttuviin maailmantilanteisiin

“Kuinka suomalaisen ruokajärjestelmän tulisi muunmuassa huoltovarmuuden nimissä pyrkiä kohti monimuotoisempaa, maaperän kasvukuntoa edistävää ja ympäristön kestävyyttä parantavaa ruoantuotantoa. Tällainen kehitys johtaa parhaimmillaan positiiviseen kierteeseen, jossa ympäristön tila elpyy, tilojen kannattavuus paranee ja riippuvuus tuista vähenee. Tällaiset tilat kestävät myös yhteiskunnallisia kriisejä sekä poikkeusoloja.” Jari Hanska kirjoitti Iltalehdessä 12.3.2022

Oman painoarvon kirjoitukselle antoi kahden uudistavan viljelyn pioneerin lausumat, että heidän tiloillaan kaikki on kunnossa ja niin huoltovarmuutta kuin ympäristön tilaakin parantavat muutokset on tehty jo vuosia takaperin.

Kumppanuusmaataloudessa voidaan puhua samoista positiivisista vaikutuksista. Ja mekin olemme tehneet tätä Suomessa jo kymmenen vuoden ajan, koko ajan pyrkien pienentämään viljelyn ympäristökuormaa sekä reagoimaan ympäristön ja yhteiskunnan vaatimuksiin ja muuttuviin tilanteisiin. Viljelytekniikat ovat muuttuneet viime vuosina yhä enemmän suosimaan ekologisen pienviljelyn mittakaavoja, joissa viljelyyn tarvittavat tuotantopanokset voidaan järjestää joko tilalta tai lähiseudulta.

Tälläkin hetkellä tulevaan satokauteen valmistaudutaan kumppanuusmaataloustiloilla ahkerasti ja jäsenhankinta on kiivaimmillaan, sillä satokauden alku on kulman takana. Jäsenet ostavat sadon etukäteen viljelijältä ja näin jakavat viljelyn riskit viljelijän kanssa. Suomen ensimmäisellä kumppanuustilalla, Kaupunkilaisten omalla pellolla on talven aikana uudistettu viljelytekniikkaa pysyvän penkkiviljelyn suuntaan. Näin voimme entistä huolellisemmin vaikuttaa maan kasvukunnon parantamiseen, monimuoisuuden ylläpitämiseen sekä satotason kasvattamiseen pienemmiltä viljeltäviltä aloilta.

Kuluneen talven aikana Suomessa vietettiin ensimmäistä kertaa kansainvälistä Kumppanuusmaatalousviikkoa 21.-27.2., jolloin useat suomalaiset kumppanuusmaatilat julkaisivat yhteisen ruokamanifestin.

“Ruoan tuotanto, jakelu ja kulutus vaikuttavat olennaisesti ihmisten ympäristökuormitukseen. Ruokajärjestelmän muutos voi ympäristövaikutusten lisäksi edistää myös reiluja yhteiskuntarakenteita paikallisesti ja globaalisti.”

Alkuvuodesta julkaistussa raportissa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on ajautunut kiistaan siitä, ruokkivatko pienviljelijät vai suuret maatalousyritykset suurimman osan maailmasta. Useat elintarvike- ja maatalousjärjestöt ympäri maailmaa ovat vaatineet FAO:ta selventämään, että pientuottajat eivät ainoastaan tarjoa enemmän ruokaa vähemmillä resursseilla vaan ovat myös ensisijainen ravinnon tuottaja vähintään 70%:lle maailman väestöstä.

Myös EU tasolla on viime viikkoina reagoitu maailmatilanteen muutokseen. Useat kymmenet kansainväliset sekä kansalliset järjestöt ovat muistuttaneet Euroopan komission ympäristö-, terveys-, elintarvike- sekä maatalouskomissaareja, että EU:n on nyt enemmän kuin koskaan siirryttävä kohti terveellisiä, sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja ympäristöystävällisiä viljelykäytäntöjä, joilla voidaan varmistaa pitkän aikavälin elintarviketurva ja elintarvikeomavaraisuus.

Kuten olemme huomanneet, globaalit elintarvikejärjestelmät kärsivät ja tulevat jatkossakin kärsimään kriiseistä ja epävarmuustekijöistä. Toimimalla vastuullisesti nyt, varmistamme hyvät mahdollisuudet kohdata tulevaisuuden kriisit.

 

Teija Heikkinen, viljelijä / personal farmer, Kaupunkilaisten oma pelto

Mitä syömme jatkossa?

Mitä syömme jatkossa?

Nyt monesta suunnasta kuulemme uutisia kuinka viljelijät ovat tukalassa tilanteessa. Lannoitteiden, energian ja dieselin kallistuminen tekee maanviljelystä kannattamatonta. Moni miettii, onko varaa viljellä ollenkaan. Samalla nousee huoli kotitalouksissa, että mistä me saamme ruokaa, jos sitä ei kukaan viljele?

Kumppanuusmaatalous ja sesonkisopimukset luovat kestävän mallin. Idea on hyvin yksinkertainen. Ostamme satokauden ennakkoon. Jaamme viljelyyn liittyvät riskit yhdessä viljelijöiden kanssa. Viljelijä tietää kenelle ruokansa kasvattaa. Jos jotain yllättävää sattuu porukalla pystymme sen yhdessä ratkaisemaan.

Kumppanuusmaatalous ajatus on Suomessa hyvin uusi ja on hyvin marginaalista toimintaa. Euroopassa on jo yli 3 miljoonaa kotitaloutta on sopimuksilla mukana kumppanuusmaataloudessa. Kestävämpi malli muuttaa kulutustottumuksiamme ja euroopassa puhutaan jo kansanterveydellisistä vaikutuksista. Kumppanuusmaatalous lisää kasvisten syöntiä ja nostaa maanviljelijöiden arvostusta ja asemaa yhteiskunnassa.

Pandemia ja nyt sodan kriisit lisäävät vain sitä tunnetta, että kumppanuusmaatalous voisi olla todella arvokas muutos nykyiseen malliin. Helposti skaalattava toiminta toisi kestävyyttä ja turvaa niin viljelijöille kuin kotitalouksille. Enää ihmettelen sitä että mitä me odotamme? Pitääkö meidän odottaa vielä ympäristökriisiä, ja sitten olemme kyllä myöhässä. Tehdään nyt toisenlaisia valintoja. 

Nyt vielä Kaupunkilaisten oman pellon sato-osuuksia on myynnissä satokaudelle 2022. Tule mukaan ja varmista oman pellon satokausi. Vantaan Korsossa sijaitsevat avomaa viljelykset ovat luomu- ja demeter-valvonnassa. Viljelyjä hoitaa palkatut puutarhurit, joita kutsumme personal farmereiksi. Tiedä mitä syöt ja kuka sen viljelee. Tervetuloa mukaan.

Terveisin

Olli Repo
yksi Ruokaosuuskunnan ja Kaupunkilaisten oman pellon perustajäsen ja hallituksen puheenjohtaja

 

KUMPPANUUSMAATALOUS ON MUUTAKIN KUIN RUOKAA

Jocelyn Parot esittelee kumppanuusmaatalouslogoja eri puolilta maailmaa. Kuvakaappaus Webinaari-tallenteesta.

“Kumppanuusmaatalous on syviä muutoksia ajava yhteiskunnallinen liike.” Tällä lauseella avasi kansainvälisen kumppanuusverkosto Urgencin pääsihteeri Jocelyn Parot Suomen ensimmäisen kumppanuusmaatalousviikon, jota vietettiin 20.2.-27.2.2022. Ranskalainen kumppanuusmaatalouden pioneeri kertoi webinaarissa sujuvalla suomen kielellä kumppanuusmaatalouden historiasta ja taustavoimista, nykytilanteesta maailmalla sekä tulevaisuuden näkymistä.

Yli kolme miljoonaa ruokailijaa ympäri maailmaa, joista lähes miljoona eurooppalaista, juhlivat 22.2. kansainvälistä CSA- (Community Supported Agriculture) eli kumppanuusmaatalouspäivää. Eurooppalaisen liikkeen virallinen määritelmä kuuluu seuraavalla lailla: “Kumppanuusmaatalous on kuluttajien ja tuottajien välinen suora kumppanuus, jossa maataloustoiminnan riskit, vastuut ja palkkiot jaetaan pitkäaikaisilla sopimuksilla.”

Kumppanuusmaatalousviikon alla uutisoitiin laajasti, kuinka Suomen maatalous on ollut kriisissä jo pitkään ja tuottajien ahdinko pahenee koko ajan. Ongelmia aiheuttaa ennen kaikkea alhaiset tuottajahinnat yhdistettynä energian ja tehotuotannossa käytetyn typpilannoitteen hintojen nousuun. Tuottajahintoja puolestaan polkee alas elintarviketeollisuuden ja kaupan suuret monopolit. 

Nykyisin kumppanuusmaatilat toimivat pienessä mittakaavassa ja paikallisesti. On kuitenkin syytä nähdä kumppanuusmaatalouden mahdollisuudet marginaalia laajemmin, sillä ilmastonmuutoksen tuomat haasteet pakottavat myös ruoantuotantoa rakenteellisiin muutoksiin. 

Solidaarisuutta, yhteisöllisyyttä, agroekologiaa ja itsemääräämisoikeutta

Kumppanuusmaatalouden tärkein päätavoite, maatilojen pelastaminen, antaa hyvän vastineen uutisoinnin herättämiin kysymyksiin maatalouden pelastamisesta.

CSA -malli perustuu elintarviketuottajan ja kuluttajan väliseen molemminpuoliseen solidaariseen sopimukseen, jossa ei ole turhaa hierarkiaa tai välikäsiä. Tällä tavoin se tuo turvaa tuottajalle, sillä maatilatoiminnan riskit ja hyödyt jaetaan tasapuolisesti ja tuottaja saa oikeudenmukaisen maksun tekemästään työstä. Kuluttajaosakas maksaa tulevasta sadosta osin etukäteen ja näin varmistuu kestävällä pohjalla toimiva kulurakenne. Samalla syntyy suhde ruoan tuottajaan. On helppo tietää, mistä ruoka tulee. 

Usein kumppanuustiloille pääsee halutessaan talkoilemaan ja tiloilla voidaan järjestää erilaisia juhlia tai tapahtumia jäsenille.

Koska kumppanuusmaatiloilla harjoitetaan monimuotoista agroekologista viljelyä, ei energian ja lannoitteiden hintojen nousu kuormita niitä yhtä paljon kuin tehokkaaseen monokulttuuriin ja koneiden hyödyntämiseen perustuvia suuria tiloja. 

Pienemmällä energiantarpeella on siis mahdollista tuottaa monipuolisemmin korkealaatuista puhdasta ruokaa sekä samalla ylläpitää ja kehittää luonnon biodiversiteettiä.

Kumppanuusmaatalouden juuret ovat Japanissa 1970-luvulla syntyneessä Teikei-liikkeessä, jossa perheenäidit halusivat kasvattaa ruokaa ilman torjunta-aineita. Ranskassa liike sai 2000-luvun alussa alkunsa pikaruoan vastaisesta paikallisesta kampanjasta, jossa liputettiin reilumman ruoan, solidaarisuuden ja ruokasuvereniteetin puolesta. Roskaruoan sijasta haluttiin syödä rikasta ja maukasta ruokaa eikä olla elintarviketeollisuuden ja pikaruokakulttuurin tarjonnan armoilla. 

Nykypäivänä ruokasuvereniteetti ja solidaarisuus näkyvät ympäri maailmaa CSA:n yhteisöllisessä toiminnassa ruoan alkutuotannossa ja jakelussa. 

Jokaisella oikeus rikkaaseen, ravitsevaan ja paikalliseen ruokaan

Parot painottaa kumppanuusmaatilojen itsemääräämisoikeutta toiminnan ja kulurakenteen suunnittelussa. Saksassa on kokeiltu mallia, jossa tila kertoo jäsenilleen ennen kauden alkua, mitkä tulevat olemaan satokauden kulut. Jäsenet maksavat menojen kattamiseksi tulevasta sadostaan sen hetken tulotasojen ja kykyjensä mukaan. Ranskassa kumppanuustilat puolestaan ovat tehneet yhteistyötä ruokapankkien kanssa ja mahdollistaneet tällä tavoin myös pienituloisten pääsyn mukaan toimintaan. 

Tutkimustieto osoittaa, että koska kumppanuusmaatiloilla kasvatetaan suuressa määrin kasviksia, lisää mukana olo myös kasvisten syöntiä. Parot toikin esille ajatuksen, että kumppanuusmaataloutta tulisi tukea myös kansanterveydellisistä syistä. 

Ruoka ei kuulu pörssiin ja jokaisella tulisi olla riippumaton pääsy terveellisen ja korkealaatuisen ruoan äärelle. 

CSA-malli on levinnyt ympäri maailmaa ja korona-aika nosti entisestään ihmisten kiinnostusta tätä paikallista ruokataloutta edistävää toimintaa kohtaan. Saksassa tilojen määrä on kolmessa vuodessa kolminkertaistunut yli 300 tilaan ja Suomen naapurimaista kasvu on ollut suurta Norjassa. Suomessa Reko-piirien ja Uudenmaan ruoka foodhubin kaltaiset muut paikallisen ruoan ja tuottajan tukemiseen keskittyneet lyhyen ruokaketjun ruokapiirit löysivät korona-aikaan uusia asiakkaita. Kumppanuusmaatalousmalli sen sijaan on meillä edelleen tuntemattomampi tapa hankkia tuoretta sesonkiruokaa suoraa tuottajalta. 

Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila Kaupunkilaisten oma pelto perustettiin reilu 10 vuotta sitten niin ikää Jocelyn Parotin vierailun ja kertomusten innoittamana. Tällä hetkellä Suomessa on n. 20 kumppanuusmaatilaa, jotka tuottavat kasviksia, hedelmiä, kananmunia tai hunajaa. Suurimmat tilat ruokkivat vuosittain 100-150 perhettä tai yhteisöä. Esimerkiksi Kaupunkilaisten Omalla Pellolla on osakkaana myös ravintoloita, koulu ja päiväkoti.

Mahdollisuus yhteiskunnalliseen ja maailmanlaajuiseen muutokseen

Ympäri maailmaa CSA-verkostot ovat yhteiskunnallisia liikkeitä, joilla on halu kehittää reilumpaa elintarvikepolitiikkaa. Kumppanuusmaatalousmallin tunnetuksi tekeminen Suomessa vaatii vielä runsaasti työtä ja tiedottamista. 

Suomen kumppanuusmaatilat ovat pääasiassa kuluttajavetoisia, eli joukko ruoantuotantonsa omaan hallintaan haluavia kuluttajia ovat perustaneet joko ruokaosuuskunnan, johon on palkattu ammattitaitoinen viljelijä tai yhteisöviljelmän, jossa myös viljelytyö hoidetaan yhdessä. Tuottajat kokevat mallin vielä vieraaksi, sillä se työllistää tuottajaa uudella tavalla mm. kumppanuuksien hankkimisen, yhteisöllisyyden ylläpitämisen ja viikottaisen sadonjaon kautta.

Parot painottaakin, että kumppanuusmaatalousmalli on joustava. Jokainen CSA-yhteisö on oma kokeellinen ja innovatiivinen laboratorio, jossa paikallisyhteisö eli kumppanuustila voi kehittää uudenlaista juuri itselleen sopivaa toimintamallia. Maailmalta löytyy mentorointiohjelmia, joissa jo olemassa olevat tuottajavetoiset kumppanuustilat opastavat uusia tuottajia mukaan CSA-toimintaan. Neuvontapalveluita olisi hyvä kehittää myös Suomessa.

Suomesta löytyy runsaasti erilaisia järjestöjä ja maatalouden tukimuotoja, joita voi hyödyntää myös kumppanuusmaatalouden edistämiseen ja rakentamiseen. Parot kannustaakin eri ruoka-alojen toimijoita verkostoitumaan ja kokoontumaan miettimään, mitä keinoja tarvitaan ruokajärjestelmän muuttamisessa paikallisemmaksi ja kestävämmäksi. Myös kokemusten vaihto naapurimaiden CSA-toimijoiden kanssa hyödyttää ja helpottaa laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kehittämisessä. Tarvitaan myös lisää tutkimustietoa, jota eri toimijat voivat hyödyntää työskennellessään näiden tavoitteiden edistämiseksi

Urgencilla on varsin kunnianhimoinen tavoite yhteiskunnallisesta ja maailmanlaajuisesta muutoksesta ruoantuotannon saralla. CSA eli kumppanuusmaatalous halutaan vakiinnuttaa ja vahvistaa osaksi laajempaa poliittista agendaa. Vuodesta 2017 lähtien verkostolla on ollut aiesopimus maailman maatalousjärjestö FAO:n (Food and Agriculture Organisation of the United Nations) kanssa. Tavoitteena on CSA:n kumppanuusmaatalouksien laajempi kartoitus, koulutustarjonnan lisääminen ja välittäminen, tiedon levitys laaja-alaisesti politiikkaan ja maatalouden ja elintarviketuotannon toimijoille, kumppanuusmaatalouden institutionaalinen vahvistaminen sekä yrityskaappauksien välttäminen. 

Kumppanuusmaatalous halutaan säilyttää yhteiskunnallisesti, ympäristöllisesti ja kansanterveydellisesti hyvinvointia edistävänä riippumattomana ja jokaiselle avoimena ruoantuotantomallina. 

Reilu 10 vuotta sitten perustettiin Suomen ensimmäiset kumppanuusmaatilat. Seuraavan 10 vuoden tavoitteena kumppanuusmaatalousyhdistyksellä ei ole sen vähempää kuin vakiinnuttaa tämä reilu, ekologinen ja yhteisöllinen ruoantuotantomuoto vankaksi osaksi suomalaista maatalouskulttuuria, ja saada kansainväliselle kumppanuusmaatalouspäivälle 22.2. oma liputuspäivä Suomeen. 

Teksti: Terhi Suvilehto

10 SYYTÄ, MIKSI KUMPPANUUSMAATALOUS ON MINUN VALINTANI

Kuva: Olli Repo

Kumppanuusmaatalous on kestävän kehityksen mukaista lähiruoan tuotantoa, jossa kuluttaja pääsee halutessaan myös itse osallistumaan yhteisöllisesti ruokansa kasvattamiseen.

Luettelin 10 syytä, miksi olen itse liittynyt mukaan kumppanuusmaatalouteen, Kaupunkilaisten Omaan Peltoon.

  1. Lähiruokaa, jonka kasvattamiseen voin halutessani osallistua myös itse

Miten ihanaa onkaan välillä työntää kädet multaan, olla pieni lapsi peruasioiden äärellä ja ihmetellä maailman ja mahdollisuuksien äärettömyyttä.

Onnistunut puutarhanhoito vaatii kuitenkin paljon tietoa ja osaamista.

Yhteisöllisessä porukassa pääsen viljelemään ruokaani ilman, että joudun sitoutumaan koko kesäksi pitämään huolta puutarhastani.

Kumppanuusmaatiloilla päätyön tekee ammattilainen, joka joko omistaa paikan (viljelijävetoinen malli) tai joka on kuluttajien toimesta palkattu pellolle (kuluttajavetoinen malli). Molemmissa malleissa osakkailla on usein mahdollisuus osallistua peltotöihin ja sadonjakoon talkoohengessä. Samalla opin myös viljelemään itse.

Kumppanuustilallisena pääsen vaikuttamaan, mitä kasviksia saan keittiööni hyödynnettäväksi. Koska ammattilainen on vastuussa viljelytyöstä, voin myös luottaa että satoa tulee, vaikka oma palstapuutarhani kukoistaisikin pääasiassa rikkaruohoja.

2. Ruokani on tuoretta –enemmän makua ja ravintoaineita

Marketeissa myytävät tuoretuotteet eli kasvikset, liha, kala ja kananmunat ovat usein matkanneet useita päiviä, jopa viikkoja, ennen kuin päätyvät kuluttajan lautaselle. Kun hankin ruokani kumppanuuspelloltani, aamulla poimitut vihannekset ovat yleensä jo saman päivän aikana keittiössäni.

Tuoreessa luonnonmukaisesti tuotetussa ruoassa maku- ja ravintoaineet ovat parhaimmillaan.

3. Ruokani on puhdasta --vähemmän raskasmetalleja, kasvintorjunta-aineita tai muitakaan kemikaaleja

Kun ruokani kasvatetaan huomioimalla samalla maaperän ja ympäröivän luonnon hyvinvointi, ei ruoastani löydy kasvintorjunta-aineita tai muita vääränlaisia kemikaaleja eikä vääränlaisista lannoitteista aiheutuneita raskasmetalleja.

Maailma jossa elämme on kemikalisoitunut, kyllä. Mutta miksi minun pitäisi turhaan kemikalisoitua sen mukana?

4. Haluan tukea paikallisia pienviljelijöitä ja vaikuttaa näin myös ruokaturvaani

Ympäristölliset syyt, tuontiruoka ja kaupan keskittyminen monopoleille on ajanut Suomen maatalouden kriisiin. Maatalous on vahvasti tukiriippuvaista ja ruoan tuottajat saavat kohtuuttoman pienen korvauksen ensiarvoisen tärkeästä työstään.

Haluan tukea lyhyen ruokaketjun järjestelmiä, jotka ohjaavat ruoasta maksamani rahan reilusti ja avoimesti sen tuottajalle. En ole ajatusteni kanssa yksin, sillä iso osa kuluttajista olisi valmis maksamaan ruuasta enemmän, jos raha menisi suoraan viljelijöille eikä hukkuisi väliportaisiin.

Kun Suezin kanava seuraavan kerran tukkiutuu, tulee uusi pandemia, ilmastokatastrofi, talousromahdus tai jotain muuta minkä seurauksena ruoka loppuu vessapaperin tavoin kauppojen hyllyltä, haluan olla myös varmistunut, että kotimme ruokahuolto pelaa.

Kuva Olli Repo

5. Lyhyt matka pellolta pöytään, vähemmän ilmasto- ja ympäristöpäästöjä

Ruoantuotanto on yksi suurimmista hiilipäästöjen aiheuttajista maailmassa yhdessä energiantuotannon, teollisuuden ja liikenteen kanssa. Alkutuotannon tehostaminen on perustunut fossiilisten luonnonresurssien hyödyntämiseen. Iso osa hiilidioksidipäästöistä johtuu myös pitkistä kuljetusmatkoista.

Kumppanuusmaatalouden periaatteisiin kuuluu pyrkimys ruoantuotannon kestävyyteen. Turha fossiilikuorma sekä turhat kilometrit ja niiden aiheuttamat päästöt ovat vältettävissä, kun ruoka tuotetaan luonto huomioiden ja mahdollisimman lähellä. Myös pakkausmateriaalia kuluu vähemmän, mikä vähentää osaltaan ympäristökuormaa.

Luonnon tarpeet huomioivilla viljelymenetelmillä ja lähiruoantuotannolla voi siis vähentää merkittävästi ilmasto- ja ympäristöpäästöjä. Samalla lievennän ajoittain sisälläni vellovaa ilmastoahdistusta.

6. Ekologista ja luonnon monimuotoisuus huomioon ottavaa ruoantuotantoa

Kumppanuusmaatalous ei edellytä luonnonmukaista viljelyä, mutta usein juuri näin toimitaan.

Agroekologisessa viljelyssä maaperä, ympäristö ja luonnon monimuotoisuus otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Voidaankin puhua, että ruoan tuottaja ei ole niinkään maan viljelijä vaan maan hoitaja. Hyvässä maassa koko monimuotoinen ekosysteemi voi hyvin ja myös kasvikset kasvavat huippulaatuisiksi. Kun hoidamme maata mahdollisimman hyvin, hoidamme samalla myös eläimiä ja ihmisiä.

7. Luontoyhteys vahvistuu

Luonnossa kaikki ovat yhteydessä toisiinsa: madot ja maaperän mikrobit, kukat, hyönteiset, eläimet, puut, kasvit, aurinko, ihmiset ja ruoka. Jos tämä yhteys katkeaa, myös ruoan saanti vaikeutuu.

Pellolla puuhastellessani olen lähellä luontoa. Näin vahvistan ympäristöherkkyyttäni ja ymmärrystäni luonnon kierrosta sekä sen valtavasta monimuotoisuudesta.

Luonnossa oleskeleminen luo tutkitusti myös hyvinvointia vähentämällä mm. stressiä ja allergioita.

8. Lisää tietoisuutta ruoan alkuperästä, samalla ruokahävikki minimiin

On tärkeää ymmärtää, mistä ruoka tulee, kuka sen on tuottanut ja mitä sen kasvatus edellyttää. Opin kunnioittamaan ruokaani jokaista suupalaa myöten.

Arvostus maanviljelijöitä kohtaan nousee kun ymmärrän, kuinka paljon työtä on vaatinut kasvattaa kädessäni oleva herkullinen porkkana. En myöskään halua heittää ruokaani turhaan roskikseen, kun olen itse valmistanut sen tuoreista raaka-aineista, joiden kasvattamiseen olen itse osallistunut.

Kuva: Olli Repo

9. Syön enemmän kasviksia

Kumppanuusmaatalous ei välttämättä ole puutarhaviljelyä, mutta hyvin usein näin on. Kun saan kuukausittain tietyn määrän tuoreita kasviksia, on niitä helppo opetella myös hyödyntämään.

Keittotaitoni ja ruoan säilöntätaidot lisääntyvät ja syön huomaamattani monipuolisemmin ja terveellisemmin.

10. Yhteisöllistä toimintaa

Ruokailu on sosiaalista toimintaa. Kumppanuusmaatalous tuo sosiaalisuuden myös ruoan alkutuotantoon kun samanhenkiset eri ikäryhmissä olevat ihmiset työskentelevät yhdessä ruokansa eteen.

Yhteisöllisyyttä syntyy paitsi talven aikaisessa suunnittelutyössä myös kesän ja syksyn aikana peltotalkoilemalla. Voimme myös esimerkiksi laittaa ruokaa yhdessä.

Usein pellolla järjestetään erilaisia tapahtumia kuten suoramyyntiä tai pop-up -ravintola- ja kahvilatoimintaa. Eräs viime kesän mieleenpainuvimmista kokemuksista oli viettämämme ilta ja yö inkkarityyliin itse rakentamassamme tiipiissä nuotion loimussa.

Kuva: Terhi Suvilehto

Aurinkoisin kevätterveisin: Terhi Suvilehto, Oman Pellon jäsen

Varaa lippusi ravintola Skördin ja Oman pellon pop-up ravintolaan

Varaa lippusi ravintola Skördin ja Oman pellon pop-up ravintolaan

Ravintola Skörd järjestää yhdessä Kaupunkilaisten oman pellon kanssa Farm-to-Table -tapahtumaan. Varaa paikkasi elokuussa järjestettävään tapahtumaan. Liput tulevat myyntiin 4/2022 ja ennakkovarauksen tehneille ilmoitamme ensimmäisenä kun liput ovat ostettavissa.

Aika: la 13.8.2022 klo 16:30 ja klo 19 (vain 20 paikkaa per kattaus)

Paikka: Kaupunkilaisten oma pelto, Anttilantie 11, 01450 Vantaa

Menu:
Sisältää 5 ruokalajin menuun juomapaketilla.

5 ruokalajin menu:
kasvikset Kaupunkilaisten omalta pellolta

Kasvis ja riista vaihtoehto

Yhteistyössä Uudenmaan ruoka , joka yhdistää sinut ja paikalliset viljelijät, kalastajat, leipurit ja ravintolat.

Kaupunkilaisten oma pelto on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila, jonka omistaa yli 200 jäsentä. Ravintola on myös oman pellon jäsen.

Ystävällisyyden ilmapiiriä luomassa

Ruoka on yhteinen ja yhdistävä asia, joka parhaimmillaan toteutuu tuomalla ihmiset yhteen saman pöydän ääreen aterioimaan. Yhteiset ruokailuhetket ovat elämän juhlan ydintä, joka yhdistettynä yhdessä kasvatettuihin vihanneksiin korostaa sitä erityisyyttä, jonka peltoyhteisöön kuuluminen mahdollistaa. Yhteisöllisyyden mahdollisuuksia on pohdittu talven aikana paljon ja toivomukseksi onkin herännyt, että se muotoutuisi jäsenten näköiseksi toiminnaksi, johon osallistuminen tapahtuu omalla vastuulla ja toisiimme tukeutuen. Kumppanuusmaatalous ei toteudu ilman yhteisöä jota se palvelee. Se tukee suoraan paikallista lyhytketjuista ruokajärjestelmää ja toimii siltana luoden yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutussuhteita ympäristön ja ihmisen välille.

Marraskuusta alkaen on työstetty Oman pellon viljelysuunnitelmaa tulevalle kaudelle ja jäsenet ovat päässeet mukaan suunnitteluun kolmessa viljelytyöpajassa kuluvan talven aikana. Suunnitelmien tukena meillä on ollut Henri Murto Rekolan tilalta, jossa hän on menestyksekkäästi toteuttanut penkkiviljelyä jo useita vuosia. Rekolan tila on Suomen vanhin biodynaaminen maatila, joka on myös meidän yhteistyökumppani, sillä tilaamme heidän kasvattamia taimia joka kevät. Henrin kanssa vietetyt keskustelut ovat olleet sydämellisintä parhautta ja antaneet inspiraatiota sekä varmuutta lähteä toteuttamaan uudenlaista tuotantosuuntaa. Hänellä on arvokasta kokemusta biodynaamisesta viljelystä.

Viljelyn suunnittelu on vienyt tänä vuonna huomattavasti enemmän aikaa kuin aiempina vuosina juuri uusien muutosten takia. Kokeilemme myös viljelyyn suunniteltua TEND –päivyriä, johon tallennamme kaikki viljelyn työvaiheet ja kasvikohtaiset tiedot. Näin saamme tarkkaa dataa tulevaisuudessa vuosien erilaisuudesta ja toteumasta. Uutta on myös talven aikana kokoontunut Viljelyryhmä, joka on myös yksi talkooryhmä, jonka toimintaa pyrimme osin ohjaamaan itsenäisempään suuntaan mm. kitkentöjen osalta sekä uudet Itsepoimintakaverit, joksi voit ilmoittautua myöhemmin keväällä, jos koet, että sinusta olisi jollekin uudelle itsepoimijalle tueksi ensimmäisillä poiminta kerroilla. Viljelijät opastavat tähän tärkeään rooliin tietysti ennen sadonkorjuun alkamista.

Koululaiset käyvät peltotöissä.

Viljelysuunnittelun ohessa olemme käyneet keskusteluja yhteisöllisyydestä ja sen kokemisesta sekä mahdollisuuksista rakentaa yhteisöä koossapitävää toimintaa pellon ympärille. Olemme tehneet kartoitusta tiloista kaupungissa, joissa erilaisia tilaisuuksia voi matalalla kynnyksellä järjestää. 

Yksi toimivan yhteisön edellytys on se, että sen sisällä jäsenten kesken tapahtuu yhteistä tulosvastuutonta toimintaa eli Hauskaa ;) Toinen tärkeä asia on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, joka voi tapahtua nimenomaan yhteisissä hetkissä tai itsekseen omassa yksityisyydessä. Yhteisten tapahtumien voimavara on se, että parhaimmillaan se antaa enemmän energiaa kuin ottaa. Myös tapahtumat kaupungissa ovat toivottavia etenkin talvikaudella, mutta miksei kesälläkin, jos pellolle meno on jostain syystä hankalaa. Oman pellon nettisivuille ilmestyy kalenteri, johon pyrimme merkkaamaan tulevia tapahtumia. Vuosikalenterin avulla voi olla helpompi hahmottaa satokauden eri vaiheita ja vuodenaikajuhlien tarkoituksia, jotka wanhassa perinteessä ovat olleet arjen koossa pitävä tärkeä yhteisöllinen tapa nauttia kulloinkin käsillä olevista hetkistä. Oman pellon tapahtumien mahdollisuudet ovat niin laajat ja yhteisössämme niin paljon erilaista osaamista, että jäsenistön ansiosta vuosikalenteri voi muotoutua juuri sellaiseksi kuin me kaikki haluamme ja yhteisölliseen toimintaan voi tulla mukaan itse valitsemallaan tavalla. Erilaiset talkooryhmät mahdollistavat kaikkien osallistumisen toiminnan pyörittämiseen ja mukana oloon fyysisestä kunnosta tai elämäntilanteesta riippumatta. Jäseniä tullaan tiedottamaan talkooryhmistä ja niihin ilmoittautumisista erikseen kevään aikana.


Toiveissamme on myös saada lapsiystävällistä toimintaa talkoiden oheen pellolle, jotta perheiden kynnys osallistua talkoisiin helpottuu ja aikuisten kädet vapautuvat talkoohommiin. Kokemus on osoittanut, että peltoympäristössä lapset löytävät mielekästä puuhaa ja trampoliini on tietysti yksi vetonaula, jossa aika kuluu porukassa. Kaikki jäsenten toimet yhteisen viihtyvyyden ja käytännöllisyyden lisäämiseksi ovat tervetulleita. Ajatus pienestä kesäkeittiöstä pellon yhteyteen mahdollistaisi meille mielekästä yhdessäoloa pellolla.

Kaupunkilaisten Oma pellon jäsenhankinta kaudelle 2022 on nyt käynnissä. Tervetuloa mukaan uudelle kaudelle uudet sekä vanhat jäsenet.

Mukavaa kevään odotusta,

Viljelijät Kirsi ja Teija

Kumppanuusmaatalousviikko 2022

Kumppanuusmaatalous on muutakin kuin ruokaa – teemaviikko ensimmäistä kertaa Suomessa.

Suomessa vietetään ensimmäistä kertaa kansainvälistä kumppanuusmaatalousviikkoa 20.–27.2.2022.

Kumppanuusmaatalous on ruoantuotantotapa, jossa kuluttajat sitoutuvat etukäteen ostamaan tietyn osuuden maatilan sadosta ja tuottaja vastaavasti sitoutuu sen tuottamaan. Sen lisäksi, että jäsenet pääsevät nauttimaan tuoreesta, paikallisesta ruoasta, on kumppanuusmaatalous erinomainen tapa tukea paikallisia maanviljelijöitä ja tutustua heihin.

Kumppanuusmaatalous on muutakin kuin ruokaa. Se tukee suoraan paikallista lyhytketjuista ruokajärjestelmää ja toimii siltana luoden yhteisöllisyyttä ja uusia suhteita eri toimijoiden välille. Teemaviikolla juhlitaan suhdettamme paikalliseen maatalouteen ja osoitetaan arvostusta paikallisia kumppanuusviljelijöitä kohtaan, jotka työskentelevät tuottaakseen kauden parasta paikallista ruokaa. Viikon ohjelma käynnistyy sunnuntaina 20.2. webinaarilla, jossa kansainvälisen kumppanuusmaatalousverkosto Urgencin pääsihteeri Jocelyn Parot kertoo, mitä kumppanuusmaataloudessa tapahtuu Euroopassa.

– Jo lähes miljoona eurooppalaista on mukana kumppanuusmaataloudessa. Kumppanuusmaatalouden muutoskestävyys on korostunut koronapandemian ja maatilojen kannattavuuskriisin aikana. Kumppanuusmaatalous joustaa muuttuvissa olosuhteissa, ja viljelijät saavat tukea kuluttajajäseniltä, hän kertoo.

Parot vieraili Suomessa vuonna 2011, minkä jälkeen perustettiin Suomen ensimmäiset kumppanuusmaatalousmalliin perustuvat ruokaosuuskunnat. Teemaviikon aikana maanviljelijät, ruokaosuuskunnat ja kumppanuusmaatalouden harrastajat eri puolilla maata tuovat tietoa kumppanuusmaataloudesta kannustaakseen yhä uusia jäseniä liittymään kumppanuusmaatalousyhteisöihin ja maatiloja käynnistämään kumppanuusmaataloustoiminnan. Ostamalla kumppanuusmaatilan osakkuuden edistät sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ruoantuotantoa.

Kumppanuusmaatalous.fi -sivustolta löytyvät Suomessa toimivat kumppanuusmaatilat, yleistä tietoa kumppanuusmaataloudesta sekä kumppanuusmaatalousviikon ohjelma.

Viikon järjestävät Suomen kumppanuusmaatilojen verkosto Kumppanuusmaatalous ry, Luomuliitto ja Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta (KUMAKKA) - hanke.

Lisätietoja: Olli Repo Kaupunkilaisten Oma Pelto olirepo@gmail.com 050 571 5032

Järjestämme jäsenille viljelytyöpajat talvella 2022

Järjestämme jäsenille viljelytyöpajat talvella 2022

INFO-tilaisuus etänä tiistaina 11.1. klo 18

Tule kuulemaan viljelytyöpajoista. Miksi muutamme viljelyn pysyviin penkkeihin ja otamme käyttöön tend.com ohjelman, joka on tilanhallintaohjelmisto pienimuotoisille monipuolisille tiloille ?

Infotilaisuuden ohjelma:

  • Tervetuloa ja oman pellon kuulumiset, Olli Repo, hallituksen pj. ja yksi perustajajäsenistä

  • Työpajojen sisältö ja käytännön jutut, oman pellon puutarhurit Kirsi Keltti ja Teija Heikkinen

  • Keskustelua ja kysymykset

Aika ja paikka
Maksuttomaan info-tilaisuuteen ti 11.1. klo 18 pääset osallistumaan tästä linkistä:
meet.google.com/uuz-qnum-qwh

Työpajoista lyhyesti

Pysyvään penkkiviljelyyn siirtyminen lisää sadontuotantoa, mahdollistaa tuotannon optimoinnin pienellä viljely pinta-alalla sekä parantaa maaperän elollisuutta / tuottavuutta pitkällä tähtäimellä. 

Kokoamme samalla oman pellon viljelyryhmän, joka tulee tekemään yhdessä viljelijöiden kanssa viljelysuunnitelmat ja ensi kauden käytännön suunnittelu, koneiden huollot ja tilaukset.

Tulemme muuttamaan viljelytekniikkaa pysyviin penkkeihin, joka soveltuu paremmin oman pellon toimintaa ja mahdollisiin ilmaston muutoksiin. Tilan ja viljelyn optimointi ja hallinta helpottuu kun standartisoimme viljelyn ja käytämme helpompia / pienempiä työkoneita. 

Työpajoissa sisältö:
viljelykierto uusilla lohkoilla, eri työkoneiden- ja työkalujen mahdollisuudet, suunnitellaan rikkakasvien mekaanista torjuntaa, teorian kuinka istutetaan ja kylvetään 75cm:n penkeihin, kompostin käyttö ja hankinta, selvitetään uusi kastelujärjestelmä, uuden tilakokonaisuuden hallinointi Tend-ohjelman avulla.

Työpajat järjestetään kolmena viikonloppuna 1/2022 - 2/2022 workshop-painotteisesti ja tekeminen painottuu hyvin pitkälti oman pellon suunnitelmien tekemiseen.

3 työpajaa:

  1. Viljelysuunnitelmat -> lauantaina 15.1. klo 10-14

  2. Työvaiheet ja -koneet + uusi kastelujärjestelmä -> lauantaina 29.1. klo 10-14

  3. Viljelyvaiheet per kasvi istutuksesta rikkatorjunnan kautta aina sadonnostoon -> lauantaina 12.2. klo 10-14

Työpajat vetäjinä oman pellon puutarhurit ja personal farmerit Kirsi Keltti ja Teija Heikkinen.

Suunnitelmia sparrataan Rekolan tilan ex-viljelijä Henri Murron kanssa. Henri kertoo 1. työpajan aikana millainen muutos tehtiin Rekolan tilalla, kun tila siirtyi pysyviin penkkeihin. Henri on myös viljelyryhmän apuna työpajojen välissä tiistaina 25.1 klo 16-18.00 ja tiistai 1.2 klo 16-18.00.

Työpajojen alussa ja lopussa kuulemme myös kuulumisia muista kumppanuusmaataloustiloilta. Verkostoidutaan muiden kumppanuusmaatilojen ja -toimijoiden kanssa.

Osallistumismaksu
Työpajoihin osallistuminen maksaa 50 € / jäsen sis. osallistumisen kaikkiin työpajoihin.
Viljelyryhmään / työpajoihin otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä 20 ensimmäistä.


Maksa työpajan osallistuminen Ruokaosuuskunnan tilille

Herttoniemen ruokaosuuskunta
FI31 5724 1120 0896 38
Muista laittaa maksuun viite: 20226 

Laita samalla ilmoittautuminen myös sähköpostini ruokaosuuskunta@gmail.com


Huom. Oletko etsimässä työharjoittelupaikkaa? Tule omalle pellolle ja saat ilmaiseksi osallistua työpajoihin. Pääset tutustumaan toimintaan ja viljelysuunnitelmiin.

—————-

Järjestäjänä: Kaupunkilaisten oma pelto

Yhteistyössä: KUMAKKA - kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta

Koronatiedote: Viljelytyöpajat järjestetään ryhmätilassa mutta nyt olevan koronatilanteen takia ainakin aluksi etäyhteyksillä.

Hyvinvointi

Eräs tuttavani kirjoitti viestin sadonkorjuuriemunsa keskeltä, jossa hän sanoi ” sadonkorjuu aiheuttaa jotain syvää hyvinvointia".

Olen täysin samaa mieltä eikä tuo tunne itselläni kuulu vain sadonkorjuuseen vaan kaikkiin viljelyn työvaiheisiin. Lause sai minut kovasti pohtimaan monenkirjavaa hyvinvointia ja mitä se oikeastaan on ja voisi olla.

Minulla on tällä kaudella ollut käsittämättömän arvokkaita hetkiä pellolla pääasiassa havainnoidessa toisten olemista ja tekemistä muun muassa sadonkorjuussa. Yksi näistä merkittävistä tapahtumista on olleet hetket viereisen Steinerkoulun oppilaiden kanssa. Tänä kesänä meillä kävivät esikoululaiset ja lukiolaiset useita kertoja. Lukion maatalousleirikin pidettiin keväällä meidän omalla pellolla. Ja mainittakoon, että leiriläisten suosiossa olivat nimenomaan fyysiset hommat eli kyllä sitähän tehtiin sitten tohinalla viikko. Yksi reipas ja mukava oppilas päätyi meille vielä kesätöihin kaupungin kesätyösetelin avustuksella. 

Molempien oppilasryhmien kanssa puuhattuani huomasin, ettei ryhmien dynamiikassa ollut juurikaan eroja. Siinä missä pienet ja leikkisät esikoululaiset keksivät leikin touhuun kuin touhuun ja huomioivat ympäristöä uteliaalla innokkuudella, samaa leikkiin antautumista näkyi myös isompien oppilaiden keskuudessa. Mieleenpainuvinta oli huomata ryhmien ympäristön havainnointia ja erityisesti varsinkin pienille aina yhtä lumoavaa hyönteisten ja matojen tutkimista. Esikoululaiset suhtautuivat muihin maan asukkaisiin uteliaan kaverillisesti kuin jokainen uusi otus sisältäisi kutsun seikkailuun. Nuoriso taas käsitteli muun muassa matoja hyvin lempeästi ja hillitymmin, varoen tahallisesti satuttamasta. 

Harjoittelijoiden kanssa tehty lapioanalyysi.

Harjoittelijoiden kanssa tehty lapioanalyysi.

Mieleeni jäi myös romanialaispariskunta, jotka ovat aiempinakin vuosina työskennelleet pellolla ja tulivat tänäkin kesänä pariksi viikoksi pääasiassa kitkentäaikaan. Heistä oli suuri apu ja vaikkei meillä yhteistä kieltä olekaan niin hyvään kanssakäymiseen riittää oikeastaan hyvä tahto ja työhönohjaukseen googlen kääntäjä. Olemus ja eleet kertovat kaiken muun eikä sanoja aina edes tarvita.

Nämä hetket! Hymyilen vieläkin, kun mietin miten minulle tuli onnellinen olo, kun sain olla niissä mukana. Nähdä ja kokea toisten tapaa olla ja kokea. Myös talkoissa on usein mukana lapsia, joiden perhosten perässä juoksentelemista, matohotellin perustamista ja trampoliinilla temmeltämistä on mukava katsella. Mielihyvää ja hyvinvointia tuottaa tietysti peltoympäristö ja luonto ylipäätään, mutta yhtälailla kanssaihmiset, joita tämmöinen peltoyhteisö kokoaa yhteen. 

Voisi sanoa, että olen oppinut taas tällä kaudella paljon pääasiassa siitä millaista on olla osana yhteisöä ja millaista miellyttävä kanssakäyminen on. Uteliaana ihmisenä juuri uuden oppiminen tuo minulle hyvinvointia. Tätä kaikkea se hyvinvointi voi kai olla, siis tämmöistä syvää liikuttumista hetkistä…ja paljon muuta.


Näin on kohta taas vierähtänyt yksi kausi lisää jalat maassa ja kasvot auringossa. 


Terveisin

Teija

Satokausi 2021

Screenshot_20210905_160400.jpg

Satokausi on nyt parhaimmillaan ja sadonkorjuu teettää nyt runsaasti töitä meille viljelijöille harjoittelijamääränkin pikkuhiljaa hiipuessa syksyn edetessä. Kuivasta kesästä huolimatta monet kasvit reipastuivat elokuun tuodessa sateita ja sato-osuuksissa ollaan saatu nauttia lajien runsaudesta.

5. Sato-osuus

5. Sato-osuus

Kuiva ja kuuma kesä todella teetti töitä kastelun järjestämisessä eri lohkoille ja lampikin joutui koville veden huvetessa aivan viime metreille ennen sateen tuomaa tankkausta. Osa kasveista kuten juurekset kylvettiin juuri ennen kuin pitkä kuivakausi alkoi ja kastelusta huolimatta niiden itävyys jäi alhaiseksi tai myöhästyi reippaasti, joten esim porkkanasato jää hyvin pieneksi.

Sadonkorjuun ohella tehdään alustavia lohkokohtaisia suunnitelmia ensi kaudelle, kuten valmistellaan alue valkosipuleille, jotka laitetaan vielä tänä syksynä maahan. Istukassipulit on kerätty tämän vuoden valkosipulisadosta.

Tällä hetkellä säätä tarkkaillaan ahkerasti alimpien lämpötilojen osalta ja joitakin harsosuojauksia on jo tehty kylmien öiden varalta sadon turvaamiseksi. Myös tuholaisia pidetään edelleen harsojen avulla poissa maukkaiden vihanneksiemme kimpusta. Nelijalkaisten tuholaisten torjunnassa on tapahtunut huomattava onnistuminen keväällä pystytetyn aidan ansiosta. Kokonainen lohko on voitu pitää ilman harsoja, mikä helpottaa niin viljelytyötä kuin itsepoimintaakin.

Kuiva kesä helpotti toki etanatilannetta, joka sinänsä on huojentavaa keväällä tehtyjen espanjansiruetana havaintojen vuoksi. Tilanteeseen reagoitiin heti ja myöhemmät havainnot ovat jääneet vähäisiksi

Rikkakasvipaine on kaikilla lohkoilla edelleen valtava, mutta biomuovi ja pysyvien penkkien katekangas ovat olleet hyviä keinoja vähentää kitkentää ja rikkakasvien hallintaa viljeltävillä lohkoilla. Penkkeihin istutetut kasvit pääosin selvisivät kuivan kesän haastavuudesta ja ensi kaudella niissä kokeillaan taas muita lajikkeita. Maanparannus tapahtuu vuosien saatossa, joten vielä on aikaista arvioida tämän viljelytekniikan pysyvämpiä vaikutuksia.

Se mikä tänä vuonna oli liian kuiva jakso, oli viime kesänä liian sateinen. Näin ne vuodet eroavat toisistaan ja me reagoimme parhaamme ja resurssiemme mukaan eteen tuleviin olosuhteisiin. Tämmöistä se on! Mukavaa työtä tämä on, mielellään tehdään ja sehän riittää. Olosuhteet kumppanuusmaataloudelle saisivat olla vakaammat. Siinä on vielä suuri harppaus edessä. Vakaassa yhteisössä kaikilla on hyvä olla.

Kumppanuusmaatalouden epävarmuus ja marginaaliasema vaikeuttaa pitkäntähtäimen suunnittelua, joka olisi edullista sekä maaperälle, että toiminnan sujuvuudelle. Jatkosuunnitelmien tekeminen on aina epävarmaa. Ihannetilanteessa viljelysuunnitelmia voisi tehdä vuosiksi eteenpäin. Myös yhteisöä rakentavia suunnitelmia olisi mahdollista tehdä enemmän.

Edelleen viljelijänä ihmetyttää, miksei kumppanuusmaatalous ole lähtenyt lentoon Suomessa. Viime viikkojen julkinen keskustelu on edelleen tukenut tätä ajatusta. Aina sopii toivoa, että jokaisesta keskustelusta syntyy edes jokin pieni uusi ajatus jossain.

Harjoittelijat tuovat aina ihanan vaihtelevan lisän peltoyhteisöömme eikä tämä vuosi ollut siltä osin poikkeus. Kiitos♡ Miten sattuukin niin hyvää porukkaa meille hommiin oppimaan. Johtuuko se osin siitä, että meillä on niin hyvä meininki, ehkäpä, koska niinhän meillä on. Meidän viljelijöiden kesken (tänä kesänä myös täydentävänä voimana KIMMO) vallitsee hieno ajatusten ja tunteiden synkronia, joka toivottavasti kantaa kaikkiin kohtaamisiin, joita kasvukauden aikana pellolla tapahtuu. Nyt kohtaamisten vieläpä yleistyen, kun itsepoimijat ilmestyvät pellolle läpikäymään sadonjakokohtaisen vihannespolkunsa.

Itsepoiminta on ollut kokonaisuudessaan positiivinen kokemus molemminpuolin. Palaute on edelleen tervetullutta. Mukava, että niin moni lähti kokeilemaan. Kohtaamisten ja keskusteluiden perusteella itsepoiminta vastasi juuri niihin aiheisiin, joihin sen oli ajateltu eli madalsi kynnystä tulla pellolle, oppi uutta, lähensi suhdetta viljelyyn. On mukava nähdä jäseniä useammin ja vuorovaikutuksesta syntyy aina jotain uusia ajatuksia.

Tapaamisiin,

Kirsi ja Teija

Kahdet isot talkoot on vielä luvassa 18.9. Ja 17.10.

Minäkin haluaisin ruokani tuottajaksi ikioman viljelijän

Näin kirjoitti 24.8.2021 Helsingin sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola. Lopussa haaste Suville ja muille ikiomasta viljelijästä haaveileville.

Minäkin haluaisin ruokani tuottajaksi ikioman viljelijän

Suvi Ahola HS

TÄNÄ ILTANA pohjois­helsinkiläisellä pysäköinti­paikalla on taas vilinää, kun lähi­seudun asukkaat hakevat tilaamiaan tuotteita Reko-torilta. Itsekin lähden noutamaan munia, vegaanisia karjalanpiirakoita, mustikoita sekä kasvis­kassia, jossa on porkkanoita, pikkusipuleita, pensas­papuja ja kurpitsa. Ja tietysti kimchiä raaseporilaiselta kaalin­hapattajalta. Tarjolla on myös tuoretta kalaa, luomulihaa, viljatuotteita ja leivonnaisia, etnisiä ruokia ja hunajaa. Tuottajat tulevat eri puolilta Etelä-Suomea. Kaikki tämä maksaa enemmän kuin marketeissa, mutta se ei näytä haittaavan: juurekset ja munat ovat luomunakin niin halpoja, että asiakkaita parkkipaikalla riittää.

REKON KALTAINEN myynti- ja jakelumalli (nimi on lyhenne termistä rejäl konsumtion eli reilu kulutus) toimii siis hyvin. Vielä pitemmälle visioi Rafael Donner, entinen toimittaja ja nykyinen puutarhuri­opiskelija ja Länsi-Uudenmaan slow food -yhdistyksen varapuheenjohtaja. Yhdistyksen tuoreessa julkaisussa Donner esittelee alun perin kanadalaisen idean siitä, että kuluttajaryhmillä – kuten meillä tapanilalaisilla – voisi olla suorastaan ikiomia viljelijöitä ja muita ruoantuottajia. Jos satakin perhettä hankkisi tuoreita elin­tarvikkeita samalta tuottajalta, se voisi taata tälle toimeentulon. Kuluttaja taas arvostaisi lyhyttä matkaa pellosta pöytään ja mahdollisuutta pysyä selvillä ruokansa alkuperästä.

Miten kiinnostava ajatus. Minäkin haluaisin ikioman viljelijän.

DONNER myöntää, että idea kuulostaa vielä utopialta, mutta hän perustelee sen toimivuutta mielestäni hyvin. Maataloudessa keski-ikä on nousemassa, eikä alalle aikovien nuorten (kuten 31-vuotiaan Donnerin) arvoperusta ole välttämättä sama kuin edeltävien sukupolvien. Tärkeää on toki saada elantoa, samoin se, että voi tehdä työtä yhteydessä vuodenaikoihin, luontoon ja sen kiertokulkuun. Yhtä merkittävää, ehkä käänteentekevääkin, on se, jos työ näkyy konkreettisesti siinä, miten maatalous vaikuttaa ilmastoon, maaperään ja veteen. ”Huolimatta haasteista – tai ehkä juuri niistä johtuen – näen viljelyn tulevaisuuden alana”, Donner kirjoittaa.

Tähän haasteeseen haluan vastata. Kunhan on kestävää tuotantoa, minä pysyn sen maksavana asiakkaana.

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.

—-Vastaus Suvin kolumniin———-

Sen ei tarvitse olla utopiaa vaan se on ollut Suomessa mahdollista jo 10-vuotta. Toimittaja Suvi päättää sanansa: “Tähän haasteeseen haluan vastata. Kunhan on kestävää tuotantoa, minä pysyn sen maksavana asiakkaana.” Oletko Suvi valmis ? Me olemme. Liity mukaan ja ole mukana kestävässä tuotannossa jo nyt.

Heinäkuun tarjous: Liity nyt mukaan

Moi,

nyt heinäkuussa on vielä mahdollisuus tulla mukaan satokauteen 2021. Otamme uusia jäseniä ruokaosuuskuntaan.

Nyt heinäkuun liittymistarjouksena saat 100 euron alennuksen liittymismaksusta. Maksat vain kertaluonteisen 70 euron osuusmaksun.

Lisäksi olemme jakaneet alkukauden kaksi ensimmäistä satoa, joten alensimme myös satomaksuja kaudelle 2021, joka käynnistyy viikolla 30. Liity sitä ennen ja saat 20 % alennusta satomaksuista.

HEINÄKUUN TARJOUS:
Liity mukaan nyt ja maksa uutena jäsenenä vain 70 € osuusmaksu (norm. 170 €, alennus on 100 € liittymismaksusta) ja satomaksut loppukaudelle 2021:
Nouto sadonjakopisteestä 360 € (norm. 450 €)
Nouto pellolta itsepoimien 230 € (norm. 288 €)

Saat luomukasviksia joka toinen viikko suoraan omalta pellolta.

Lue lisää ja liity mukaan. Tervetuloa!

200767696_4502324899777547_8294967112175103035_n.jpeg
IMG_20210617_064020.jpeg

Satokauden ensimmäinen sato

Satokauden ensimmäinen sato

Oman pellon kymmenes satokausi alkoi torstaina 18.6.2021. Vietämme Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oman pellon juhlavuotta.

Some-kanavat alkoivat piipata oman pellon kasviskuvilla. Ensimmäinen sato-osuus sisälsi varhaissipulinipun, rukolaa, mizunaa, maa-artisokkaa, salaatteja, retiisejä, raparperia ja basilikan taimen.

200767696_4502324899777547_8294967112175103035_n.jpeg

Jäsenet ovat hakeneet satoa sadonjakopisteistä, joita on kuusi kappaletta. Sadonjakopisteet sijaitsevat pellon lisäksi Herttoniemenssä, Kalasatamassa, Kampissa, Arabianrannassa ja Nihtisillalla.

Nyt uutena “sadonjakopisteenä” on itsepoiminta pellolta. Kokeilemme mallia ensimmäisen kerran tänä vuonna. Kehitämme yhdessä jäsenten kanssa mallia, jossa viljelijät hoitavat viljelykset ja jäsenet pääsevät itse sadon keräämään suoraan pellosta.

Viljelijämme eli personal farmer auttaa jäseniä ja opastaa itsepoiminnan alussa. Kuvassa personal farmer Teija ohjeistaa jäseniä, että ensimmäinen peltokokemus on hyvä ja onnistunut.

201247818_10159551022858729_8378176945582318745_n.jpeg

Kehitämämme kumppanuusmaatalousmalli muokkaa meitä jäseniä kasvispainotteisempaan ruokailuun ja luontevasti muuttaa ruokailumme satokauden aikana sesonkien mukaiseksi. Kun saamme sato-osuuden niin tiedämme että tämä on puhtainta, tuoreinta ja juuri nyt parasta.

Nyt itsepoiminta lisää kokemuksellisuutta satokauden aikana. Olemme kauden alusta pitkälle syksyyn näkemässä miten luonto muuttuu ja kasvaa. Vierailemme pellolla useammin ja säännöllisesti hakemaan sato-osuutemme. Miten kivaa on poimia itselle salaatit penkistä ja pyöräillä kotiin valmistamaan ruokaa, joka on vain hetki sitten kasvanut pellolla.

201194525_4135500119843729_6426889287668146385_n.jpeg

Satokausi on käynnistynyt ja yritämme jakaa tännekin tietoa, että tiedät kuka ruokasi kasvattaa ja missä?

Tiesitkö, että Norjassa on yli sata kumppanuusmaatilaa, joissa on itsepoiminta. Meillä käydään mansikoita ja marjoja keräämässä, mutta miksei myös kasviksia?

Otamme uusia jäseniä Ruokaosuuskuntaan ja lue lisää jäsenyydestä alla olevan linkin takaa.

Kuvat: Kaupunkilaisten oma pelto, kuvaajat: Teija Heikkinen, Saija Pellikka, Olli Repo

Oletko vailla kesätyöpaikkaa?

Oletko vailla kesätyöpaikkaa?

Tarjoamme kesätöitä neljälle vuosina 2003–2006 syntyneelle vantaalaiselle tai vuosina 2004–2005 syntyneelle helsinkiläiselle nuorelle, jolla on kaupungin kesätyöseteli.

Valitse itsellesi sopiva kesätyöjakso:

  • 1. jakso ma 7.6. - pe 18.6.2021 väliselle jaksolle 2 kesätyöpaikkaa (10 työpäivää)

  • 2. jakso ke 16.6.- ke 30.6.2021 väliselle jaksolle 2 kesätyöpaikkaa (10 työpäivää, huom. juhannusaatto 25.6. ei ole työpäivä)

Työn kuvaus: Työpaikkana on luomupelto, jossa ruokaosuuskunta viljelee monipuolisesti erilaisia vihanneksia avomaalla ja kausihuoneessa. Työtehtävinä on istutusta ja kitkentää, mikä on fyysistä ja välillä yksitoikkoista työtä. Toisaalta pellolla on 40 eri kasvilajia, joten työssä on vaihtelua ja tilaisuus oppia luomuviljelyn periaatteita ammattitaitoisten viljelijöiden ohjauksessa. Lisäksi kannattaa huomioida, että vaatteet likaantuvat eli työvaatteet (säänkestävä varustus) pitää olla. Kesätyöntekijöiltä odotetaan pitkäjänteisyyttä, kiinnostusta fyysiseen ulkotyöhön ja hyvää asennetta.

Työaika: 6.5 tuntia per päivä eli klo 8.30-15.00 on työaika (sis. ruokatunnin) . Kesätyö on 10 työpäivän pituinen. Katso ylhäältä työjaksot.

Tarjoamme: 450 euron (brutto) palkka 10 päivän työjaksosta.

Työpaikka eli Kaupunkilaisten oma pelto sijaitsee Vantaan Korsossa Vallinojalla. Katso linkki. Kaupunkilaisten oma pelto on Ruokaosuuskunnan omistama kumppanuusviljelymalli, joka viljelee satokauden kasviksia osuuskunnan jäsenille. Lue lisää ruokaosuuskunnasta tästä linkistä.

Hakuaika Jos olet  vuosina 2003–2006 syntynyt vantaalainen tai vuosina 2004–2005 syntynyt helsinkiläinen, jolla on kaupungin kesätyöseteli, niin voit hakea kesätöihin Kaupunkilaisten omalle pellolle. Jos kesätyö maatilalla kiinnostaa, niin laita kesätyöhakemus (vapaamuotoinen, mutta pakollinen) osoitteeseen ruokaosuuskunta@gmail.com otsikolla: KESÄTYÖ. Hakemuksessa on oltava vähintään nimi, kotiosoite, yhteystiedot ja syntymäaika. Kerro myös miksi haluaisit tulla kesätöihin Kaupunkilaisten omalle pellolle. Kerrothan myös muutamalla sanalla itsestäsi. 

Kerro myös kumpi työjakso sopisi sinulle parhaiten.

Hakuaika päättyy jo pe 28.5.2021. Vain sitä ennen tulleet kesätyöhakemukset otetaan huomioon. Hakemusten perusteella valitaan kesätyöntekijät vuodelle 2021. Kesätyöpaikan saaneille ilmoitetaan kesätyöpaikasta sähköpostitse viimeistään ti 1.6. mennessä.

(Pien)yhteisö

”Ekosysteemisyys ilmenee syömisessä. Se mitä syömme, ei kosketa meitä vain henkilökohtaisesti, vaan syömällä kytkeydymme muuhun ympäristöön. Mikrobit ovat linkki luonnon ja itsemme välillä.”

 ”Mikrobioottinen alitajunta on vastuussa monista vieteistämme ja haluistamme sekä tunteistamme ja fyysisestä ja mentaalisesta terveydestämme. Mikrobeilla on todella valtaa. On kiinnostavaa pohtia missä määrin kehomme tuntemukset kumpuavat suolistosta. Sisälläni oleva mikrobikuiskaaja koostuu mikrobeista sisuksissani ja sen suhteista ympäröiviin olennaisiin seikkoihin. Meissä asuu mikrobiaalinen ekosysteemi, jonka kautta olemme yhteyksissä muihin ekosysteemeihin.” –Elonkehä 4/2020

Pellolla puuhatessa tulee laitettua kädet multaan, maisteltua lehtiä sieltä sun täältä. Ihoon hiertyy maanperän eliöstöä kontatessani milloin istuttamassa, kitkemässä tai keräämässä. Maanparannuksen lomassa pyörittelen ja hierrän maata käsissäni arvioiden ja pohdiskellen. Mieleeni palaa englannin kielinen termi omnipresent = kaikkialla samanaikaisesti läsnäoleva. Tunnen sen upottaessani sormeni maahan. Vaikutus alkaa, me sekoitumme. Olen tässä ja mikrobit ovat myös, samaan aikaan läsnä kaikkialla.

Käsityksemme itsestämme selvärajaisena, erillisenä muusta on mullistunut mikrobitutkimuksen myötä.  Jatkuva vuorovaikutus ja yhteismuodostuminen ympäristön kanssa parantavat käsitystämme osana kaikkeutta. Esimerkiksi sohvalla lukiessani ymmärrän yhtäkkiä, että kehoni vuorovaikuttaa sohvan kanssa. Ihollani olevat mikrobit ja sohvan mikrobit sekoittuvat keskenään. Missä minä lopun ja mistä sohva alkaa? Saman kokemuksen olen saanut usein luonnossa oleskellessani. Onko tämä se luontoyhteys, josta viime vuosina on yhä laajemmin puhuttu? Että se ei olekaan ainoastaan sielullinen kokemus, joka kumpuaa muistoista ja kokemuksista, aistien tuomista vanhoista tarinoista vaan myös mikrobien positiivisista vaikutusta terveyteemme. Kuulumme myös elimellisesti osaksi luontoa, meissä on luontoa. Paljon on puhuttu myös siitä, miten perheenjäsenten mikrobiomi eläytyy toisiinsa eli samankaltaistuu. Meillä on sisäinen yhteys toisiimme.

Myös terveyden näkökulmasta on tärkeää ruokailijana olla tekemisissä maan kanssa, josta ruoka kasvaa. Tällä kymmenvuotiskaudella talkoilu pellolla ei ole enää ainoa mahdollisuus saada kädet maahan vaan nyt jäsenet pääsevät myös itse poimimaan satoaan ja siten vuorovaikuttautumaan maan kanssa. Itsepoimijoiden määrä on yllättänyt positiivisesti. Yhteinen suunnittelupalaverimme poiki mukavasti huomioonotettavia vinkkejä, joilla saamme ohjattua itsepoimijat uuden alkuun. On jännittävää päästä ohjaamaan teitä satonne äärelle kunhan kevättyöt saadaan tehtyä ja kasvua päästy seuraamaan.

20200618_130748.jpg

Lähteitä: Elonkehä lehti ja Microbes and other shamanic beings- Cesar E Giraldo Herrera

 

Terveisiä toukotöistä, Teija

Lehdistötiedote: Korona-aika kehitti uuden tavan ostaa kasviksia - pääkaupunkiseudulla haetaan satokauden herkut omalta pellolta

Lehdistötiedote: Korona-aika kehitti uuden tavan ostaa kasviksia - pääkaupunkiseudulla haetaan satokauden herkut omalta pellolta

Lehdistötiedote: Korona-aika kehitti uuden tavan ostaa kasviksia - pääkaupunkiseudulla haetaan satokauden herkut omalta pellolta

Palstaviljely on suosittua kaupungissa, mutta se ei ole kaikille mahdollista. Kaupunkilaisten oma pelto haluaa tuoda luonnosta ja hyvästä ruuasta kiinnostuneille mahdollisuuden osallistua viljelyyn helpommin. Kaupunkilaisten oma pelto on kumppanuusmaataloustila, jolla yhdessä vuokratulla pellolla yhdessä palkatut ammattiviljelijät, eli “personal farmerit” viljelevät satoa jäsenille. Jäsenet voivat osallistua toimintaan mm. talkoilemalla ja ostamalla ennakkoon sato-osuuden pellolta. Yhdessä voimme muuttaa suomalaista ruokakulttuuria ja olla edistämässä  kestävää kuluttamista, kun tiedämme kuka ruokamme viljelee ja mistä ruokamme tulee. Vantaan Korsossa sijaitseva Kaupunkilaisten oma pelto tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden tuoreisiin kasviksiin myös satokaudella 2021. 

 
Itseäni tässä kiinnostaa yhteisöllisyys. Minulla oli aiemmin oma palsta Espoossa, mutta menetin sen, kun muutin Helsinkiin. Tässä pääsee tekemään yhdessä, ja jokainen voi omien voimiensa ja kiinnostuksensa mukaan osallistua
— Päivi Halonen, kaupunkilaisten oman pellon jäsen
 

Uutena mallina on itsepoiminta suoraan pellolta; jäsenet voivat käydä pellolla poimimassa itse oman sato-osuutensa personal farmereiden opastamana. Uusi malli luo jäsenille mahdollisuuden seurata läheltä oman pellon satokautta. Tämä Suomessa uusi itsepoimintamalli on tuttua mansikkatiloilta, mutta esimerkiksi Norjassa kumppanuusmaatilat perustuvat hyvin pitkälti itsepoimintaan. Se luo jäsenille ainutkertaisen luontokokemuksen. Pellon satoa voi tilata myös aikaisempaan malliin jakopisteisiin ympäri Helsinkiä, missä sadonjako tapahtuu joka toinen viikko.

Korona-aika on laittanut monet yritykset tiukille ja myös oman pellon toimintaa on mietitty uusiksi vastaamaan niin meneillään oleviin kuin tulevaisuudenkin haasteisiin. Nyt korona-aikana uskomme, että tällaiselle toiminnalle on kysyntää. Pellolla on helppoa pitää hyvät turvavälit ja kontaktit minimissään. Omalle pellolle voi tulla vaikka viikonloppuna viettämään aikaa, nauttia piknikin ja samalla kerätä sato-osuuden suoraan pellosta. Jäsenet jakavat reseptejä ja viljelijät neuvovat kasvisten säilömisessä ja käsittelyssä. Parhaista ja tuoreimmista raaka-aineista on helppo valmistaa ruokaa ja löytää uusia reseptejä arkeen.

 
Kun usein katsotaan ensin resepti ja hankitaan siihen raaka-aineet, tässä se menee toisinpäin. Meillä on aineet valmiina ja saamme tehdä niistä ihan mitä haluamme. Mielestäni tämä on monella tasolla se, miten koko meidän ruokatalous pitäisi organisoida, jotta se olisi kestävämpää. Tämä on myös todella luovaa.
— Galina Kallio, kaupunkilaisten oman pellon jäsen
 

Aiempien vuosien tapaan oman pellon viljely perustuu maaperää uudistaviin luomuviljelymenetelmiin ja se tarjoaa myös erinomaiset puitteet mm. Green care -hyvinvointitoiminnan harjoittamiseen.


Kaupunkilaisten oma pelto täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Oma pelto on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatalouteen (csa = community supported agriculture) perustuva maatila. Oma pelto on palkittu mm. Ruohonjuuri-palkinnolla (2015),  Sitran Kestävä talous –ideakilpailussa (2013) ja innovatiivisen maaseutukehittäjän Maaseudun tulevaisuuden tekijä -palkinnolla (2014). Suomen kansallismuseo dokumentoi syksyn 2013 Suomi syö ja juo -hankkeessa Herttoniemen ruokaosuuskuntaa Helsingissä, joka hallinnoi Kaupunkilaisten oma pelto -hanketta.


Lisätiedot ja haastattelupyynnöt

Olli Repo, hallituksen pj.
olirepo@gmail.com
0505715032

Matti Näränen, viestintä
matti.naranen@gmail.com
0505926089

www.omapelto.fi

logot_nettisivulle_2021 copy.jpg

Elämä pyörii ruoan ympärillä

Spring equinox.jpg

Vuodenvaihteessa jokin sisäinen aikaratas minussa nytkähtää vähän muuttaen levon ja pohdiskelun vaiheet aikomukseksi ja suunnitelmiksi. Sisäinen vuosikelloni siis kantaa kasvukauden enteet ja tunteet mukanaan jaksottaen voimavarojani sekä ajatuksen kulkuani sen mukaan onko kesä tulossa vai menossa. Viime päivinä olen ollut jo varovaisesti innostunut, mutta loppusyksystä eli ei kovinkaan montaa kuukautta sitten tulevan kauden siemenkuvaston tipahtaessa postiluukustani, en jaksanut avata sitä pariin kuukauteen.

Kauden loputtua on hyväkin hengähtää ja alkaa touhuta aivan muita juttuja. Sopivina hetkinä mieli kuitenkin palaa arvioimaan ja muistelemaan menneen kesän sujumista. Kestää jonkin aikaa koota onnistumisien ja epäonnistumisien tekijät sekä sen hyväksyminen, ettei kaikkiin tapahtumiin ole löytynyt vielä vastausta. Oma käsittelyprosessi on niin kesken, ettei kasvukauden eri tekijöiden kärsivällinen selittäminen oikein tahdo onnistua. Onnistumisien huomiointi on erityisen merkittävä hyvinvoinnin ylläpitäjä ja oman työn kuormittavuuden mittari. Tekemistähän siellä pellolla aina riittää, mutta joka päivä ei voi lähteä töistä kotiin miettien mitä kaikkea jäi tekemättä. Niiden ajatusten kanssa ei vapaa-ajasta saa laadukasta palautumista irti. Tietysti ja onneksi, kun vapaa-aika on laadukasta ja tarpeeksi väljää, myös positiiviselle vapaaehtoiselle mietiskely- ja suunnittelutyölle jää tilaa.

Viljelysuunnitelman teko on nyt Kirsin kanssa aloitettu, viljelykiertoa, siemen- sekä taimitilauksia suunnittelemalla ja kasvatuksia listattu kotitoimistossa. Tästä hetkestä eteenpäin kevät tuntuu olevan koko ajan aivan nurkan takana. Myös Oman pellon muuta toimintaa ja yhteisöä on kehitetty yhdessä aktiivisten jäsenten kanssa koko pimeän talvijakson ajan. Viikoittaiset etäpalaverit ovat muokanneet toimintaa hieman uuteen suuntaan korostaen yhteisöllisyyttä sekä suhdetta peltoon. Haluamme tutustuttaa mahdollisimman monet peltoon ja sen ympärille muotoutuvaan yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan. Itsepoimintamahdollisuus avaa jäsenille uuden tavan noutaa satonsa suoraan pellosta meidän viljelijöiden opastuksella. Tämä mahdollistaa suoran suhteen muodostamisen maahan, josta ruoka kasvaa. Noutopisteet jatkavat yhä niille jäsenille, joilla toistuva käynti pellolla ei ole mahdollista. Talkootoimintaa on monipuolistettu erilaisten osaamisalojen ympärille ja ryhmäytetty niin, että samoista aiheista kiinnostuneet voivat yhdessä toteuttaa erilaisia tehtäviä mm. markkinoinnista peltotöihin ja tapahtumien järjestämiseen Oman pellon hyväksi.

Sato-osuus 9.jpg

Elämä, sehän pyörii ruoan ympärillä, vaikka moderni maailma onkin pyrkinyt häivyttämään sen tosiasian meidän arjestamme. Meidän kumppanuusviljelijöiden tehtävä on monipuolisen tuotannon suunnitteleminen huomioiden erilaisten jäsenyyksien ja asiakkaiden tarpeet sekä toiveet. Tuottaa laadukas ja kokonaisvaltainen ruokakokemus. Tarpeena pidämme keskeisiä ravintokasveja kuten perunaa, juureksia ja palkokasveja. Tätä valikoimaa voimme monipuolistaa kaaleilla, lehtivihanneksilla, kurpitsoilla ja nyt myös erilaisilla kasvihuonevihanneksilla. ”Monipuolisessa viljelyssä ei yksittäisten satokasvien epäonnistuminen juurikaan tunnu.” – kirjoittaa Omavaraisopiston perustaja ja omavaraiseläjä Maria Dorff (Elonkehä 4/2020). Hän viljelee itselleen ja perheelleen. Me teemme tätä jäsenille, joiden talkoopanos ja osallistuminen erilaisiin toimintamme keskeisiin tehtäviin on koko kumppanuusmaatalouden juoni ja hyvä juoni onkin, sillä onhan yhdessä tekeminen ja peltoyhteisöön kuuluminen erityistä ja henkeä kohottavaa.

Tervetuloa mukaan vanhat ja uudet jäsenet !

Terveisin

personal farmer, Teija

Viljelykooste 2020

Kesän houkutteleva lämpö on muuttunut raikkaaksi syksyn koleudeksi ja pian kipristeleviksi yöpakkasiksi.

Kevättöitä päästiin tekemään hyvissä ajoin. Poikkeuksena tänä vuonna kynnettiin pellot keväällä, joka oli täysin ylimääräinen lisätyövaihe normaaliin kevääseen verrattuna. Kevään kuivat säät olivat kuitenkin suotuisia maanmuokkauksille, mutta talven ja erityisesti routimisen puuttuminen vaikuttaa maan rakenteeseen ja juuririkkakasvien elinvoimaisuuteen. Sää yllätti muun muassa 11.5. sipulin istutuksen aikaan, jolloin saatiin lumisadetta enemmän kuin koko talven aikana. Kevään ja kesän märät olosuhteet vaikuttivat esimerkiksi juuri sipulin laatuun aiheuttaen varastotauteja kuten naatti- ja harmaahome.

Kylvöajankohtaan osui myös kuiva jakso, jolloin osaa sadosta jouduttiin kastelemaan, mutta joidenkin kasvien itävyys kärsi kosteuden puutteesta.

Kaikesta huolimatta kevättyöt sujuivat hyvässä rytmissä ja työvoimaa ja ahkeria harjoittelijoita oli tarpeeksi. Kiitos kaikille reippaille kesän aikana tutuksi tulleille harjoittelijoille ja talkoolaisille. Kumppanuusmaataloutta tehdään yhdessä. On ollut upeaa nähdä ja tutustua teihin kaikkiin. Kiitos myös Pentille uusien viljelijöiden opastamisesta alkuun.

20200727_113743.jpg

Kuivan kesäkuun jälkeen saatiin koko heinäkuun alku sadetta pääsääntöisesti joka päivä eikä satovaurioilta vältytty. Osa lohkoista kärsi liiasta vedestä pahoin. Esimerkiksi kaalipelto oli veden vallassa lähes koko heinäkuun ajan. Liika märkyys aiheuttaa maaperässä hapenpuutetta, jolloin kasvien ravinteiden otto häiriintyy vakavasti. Sade aiheutti myös sen ettei koneiden kanssa ollut mitään asiaa pelloille ja kaikki haraukset sekä rikkaruohojen torjunnat jouduttiin tekemään täysin käsityönä. Huono salaojitus vaikuttaa suuresti peltojen vedenläpäisykykyyn. Heinäkuussa suurin osa harjoittelijoista oli kesälomalla kitkentöjen tarpeen ollessa suurimmillaan. Kvt -leiriläiset ovat aikaisempina vuosina hoitaneet kitkennät kahden viikon ajan heinäkuussa, mutta koronan takia leiriä ei voitu tänä vuonna järjestää. Edellisen kesän työvoimapula aiheutti sen, ettei viime kesänä ehditty kitkeä ja kyntäminen jäi tekemättä syksyllä. Tämä vaikuttaa suuresti myös tämän vuoden tilanteeseen. Viljely ei ole koskaan vain yhden kauden asia vaan siihen vaikuttaa aina edellisten kausien tapahtumat. Jäsenten osallistuminen viljelyyn on hyvin olennainen osa kumppanuusmaataloutta. Myös tiedottaminen pellon tapahtumista on erityisen tärkeää läpinäkyvyyden näkökulmasta ja siihen on tänä vuonna haluttu panostaa.

Parin viime vuoden aikana on saatu Oman pellon käyttöön kaksi uutta peltolohkoa. Maa-analyysi osoitti happamuutta etenkin näillä uusilla lohkoilla, joten kyseiset lohkot kalkittiin keväällä. Uusien lohkojen käyttöönotto ja kunnostaminen vaatii oman aikansa ja ravinnetasapainon löytymistä. Viherlannoitus on puuttunut viljelykierrosta aiemmin ja tänä vuonna aloitettiin kaksivuotinen viherlannoitus. Se on maan lepovaihe vihannesviljelyn välissä. Viherlannoituksella voidaan myös löytää ratkaisuja kasvitautien hallintaan. Kasvipeitteisyys ja kevennetyt muokkausmenetelmät lisäävät eloperäisen aineksen kertymistä pintamaahan. Se parantaa yleensä mururakenteen kestävyyttä, mikä vähentää liettymisen, eroosion ja kuorettumisen riskiä. Eloperäisen aineksen lisäys myös parantaa maaperämikrobiston elinoloja vaikuttaen maan kosteus- ja lämpötilaoloihin.

20200618_130748.jpg

Tällä kaudella säät ovat olleet todella vaihtelevia eikä sääennusteeseen ole ollut aina luottamista. Tämä vaikeutti muun muassa istutus -ja kylvöajankohtien arvioimista.

Kasvihuoneen siirto muun tilakokonaisuuden yhteyteen oli myös lisätyövaihe tänä vuonna ja satsaus tuleviin vuosiin. Tomaatin taimet päästiin istuttamaan myöhässä kesäkuun puolella, joten sato-odotus ei tälle kaudelle ollut vielä kovin suuri. Tulevana kesänä pääsemme aloittamaan omien taimien kasvatuksen ja aloittamaan myös kasvihuoneen kauden hyvissä ajoin.

Screenshot_20201013-190425_Drive.jpg

Toinen loistouudistus tälle vuodelle on ollut kylmäkontti, jossa voimme säilyttää satoa viileässä ja turvassa tunkeilijoilta. Varastointiolosuhteet ovat merkittävästi paremmat ja lähempänä kuin aiemmin.

Screenshot_20201013-191538_Gallery.jpg

Koronan vaikutus on näkynyt selvimmin ravintolajäsenten vaikeuksina. Keväällä työt aloitettiin normaalisti ja pystyttiin työskentelemään väljästi kummemmitta muutoksitta. Se oli talven jälkeen helpottavaa.

Tuhoeläinten vaikutusta sadon onnistumiseen ei voi vähätellä, sillä niiden kirjo on monipuolinen. Peurat ja jänikset ruokailevat aivan samoilla kasveilla, joita mekin herkuttelemme. Etanat ja kotilot on tänä vuonna viihtyneet kosteassa kasvustossa suurilukuisina. Ensi vuonna aitojen pystyttäminen on välttämätöntä joillekin lohkoille.

Uudet viljelijät pääsivät tänä vuonna tutustumaan biodynaamiseen viljelyyn, maaperään, kumppanuusmaatalouteen sekä toisiinsa. Maaperään tutustuminen vie aikansa ja vaihtelevat olosuhteet tuovat omat haasteensa, koskaan vuosia ei voi verrata keskenään. Tiimihenki on kerrassaan loistava ja kannustava. Myös harjoittelijat ovat saaneet hyvän ilmapiirin, jossa opetella sekä työelämäntaitoja että viljelyä.

Screenshot_20201013-185322_WhatsApp.jpg

Kuten monipuolisessa viljelyssä on tapana, toiset kasvit nauttivat ja menestyvät samalla kun toisista saadaan vain vähän, jos ollenkaan satoa. Laaja valikoima kasveja takaa kuitenkin satoa joka vuodelle ja saa kokeilemaan uusia raaka-aineita keittiössä.

Screenshot_20201007-152241_WhatsApp.jpg

Terveisin personal farmerit Kirsi, Noel, Teija ja Vili

Screenshot_20200924-123959_Gallery.jpg

Summary 2020:

Spring work was done well in advance. Exceptionally this year, the fields were plowed in the spring, which was a completely extra stage of additional work compared to the normal spring. However, the dry weather in the spring was favourable for tillage, but the lack of exposure to winter, and especially frost, affects soil structure and the viability of weeds roots. The weather surprised us when on 11.5. at the time of onion planting, more snow fell than during the entire winter. The wet conditions of spring and summer, for example, affected the quality of the onions, causing storage diseases such as top- and gray mold.

There was also a dry period at the time of sowing, when part of the crop had to be irrigated, but the germination of some plants suffered from a lack of moisture.

Despite everything, the spring work went in a good rhythm and there was enough manpower and hard-working trainees. Thank you to all the energetic interns and members who we met during the summer. CSA is more than anything, doing together. It has been great to get to know you all. And thanks to Pentti for guiding our new farmers in the beginning.

After a dry June, the whole of early July was wet, nearly every day and no crop avoided damage. Some of the plots suffered badly from too much water. For example, the cabbage field was under water for most of July. Too much wetness causes a lack of oxygen in the soil, which severely disrupts plant nutrient uptake. The rain also meant that it was not possible to use the machines in the fields and all the hoeing and weeding had to be done entirely by hand. In July, most trainees were on summer vacation when the need for weeding was greatest. In previous years, Kvt campers have been caring for weeding for two weeks in July, but due to the corona, the camp could not be held this year. The labor shortage of the previous summer and plowing was not done in the autumn meant major increase in weeds this year. This also greatly affect this year's situation. Cultivation is never just a matter of one season but is always influenced by the events of previous seasons. The participation of members in farming is an essential part of the partner economy. Information on field events is also particularly important from the point of view of transparency, and there has been a desire to improve it this year.

In the last couple of years, two new field blocks have been made available to us. The soil analysis showed acidity especially in these new plots, so those plots were limed in the spring. The refurbishment of new blocks requires having time to work on the nutrient balance. Green manure has been missing from the crop rotation earlier and a two-year green manure was started this year. It is the resting phase of the land between vegetable growing. Green manure can also be used to find solutions for controlling plant diseases. Plant cover and light tillage methods increase the accumulation of organic matter in the topsoil. It usually improves the durability of the soil structure, which reduces the risk of sludge, erosion and peeling. The addition of organic matter also improves the living conditions of the soil microbiota, affecting soil moisture and temperature conditions.

During this season, the weather has been really variable and there has not always been confidence in the weather forecast. This made it difficult to estimate planting and sowing times, among other things.

The transfer of the greenhouse to the main farm was also an additional phase of work this year and an investment in the coming years. Tomato seedlings were planted only in late June, so the harvest expectation for this season was not yet very high. Next summer we will be able to start growing our own seedlings and also start the greenhouse season well in advance.

Another great innovation this year has been the cold container where we can keep the crop cool and safe from intruders. Storage conditions are significantly better and closer than before.

The effect of Corona has been most evident in the difficulties of restaurant members. In the spring, work began normally and it was possible to work freely without major changes. It was a relief after the winter to get out to fresh air and start our season.

The impact of pests on crop success cannot be underestimated, as their spectrum is diverse. Deer and hares feed on exactly the same plants that we value. Snails and slugs have thrived in moist vegetation in large numbers this year. Next year, erecting fences will be necessary for some plots.

This year, new farmers got to know biodynamic farming, soil, partner agriculture and each other. Getting to know the soil takes time and changing conditions bring their own challenges, so years can never be compared. The team spirit is great and encouraging at the same time. The trainees have also been given a good atmosphere in which to learn both working life skills and farming.

As is customary in diversified cultivation, some plants enjoy and thrive while others yield little, if any. However, a wide range of plants guarantees a harvest every year and allows you to try new ingredients in the kitchen.