Jocelyn Parot esittelee kumppanuusmaatalouslogoja eri puolilta maailmaa. Kuvakaappaus Webinaari-tallenteesta.

“Kumppanuusmaatalous on syviä muutoksia ajava yhteiskunnallinen liike.” Tällä lauseella avasi kansainvälisen kumppanuusverkosto Urgencin pääsihteeri Jocelyn Parot Suomen ensimmäisen kumppanuusmaatalousviikon, jota vietettiin 20.2.-27.2.2022. Ranskalainen kumppanuusmaatalouden pioneeri kertoi webinaarissa sujuvalla suomen kielellä kumppanuusmaatalouden historiasta ja taustavoimista, nykytilanteesta maailmalla sekä tulevaisuuden näkymistä.

Yli kolme miljoonaa ruokailijaa ympäri maailmaa, joista lähes miljoona eurooppalaista, juhlivat 22.2. kansainvälistä CSA- (Community Supported Agriculture) eli kumppanuusmaatalouspäivää. Eurooppalaisen liikkeen virallinen määritelmä kuuluu seuraavalla lailla: “Kumppanuusmaatalous on kuluttajien ja tuottajien välinen suora kumppanuus, jossa maataloustoiminnan riskit, vastuut ja palkkiot jaetaan pitkäaikaisilla sopimuksilla.”

Kumppanuusmaatalousviikon alla uutisoitiin laajasti, kuinka Suomen maatalous on ollut kriisissä jo pitkään ja tuottajien ahdinko pahenee koko ajan. Ongelmia aiheuttaa ennen kaikkea alhaiset tuottajahinnat yhdistettynä energian ja tehotuotannossa käytetyn typpilannoitteen hintojen nousuun. Tuottajahintoja puolestaan polkee alas elintarviketeollisuuden ja kaupan suuret monopolit. 

Nykyisin kumppanuusmaatilat toimivat pienessä mittakaavassa ja paikallisesti. On kuitenkin syytä nähdä kumppanuusmaatalouden mahdollisuudet marginaalia laajemmin, sillä ilmastonmuutoksen tuomat haasteet pakottavat myös ruoantuotantoa rakenteellisiin muutoksiin. 

Solidaarisuutta, yhteisöllisyyttä, agroekologiaa ja itsemääräämisoikeutta

Kumppanuusmaatalouden tärkein päätavoite, maatilojen pelastaminen, antaa hyvän vastineen uutisoinnin herättämiin kysymyksiin maatalouden pelastamisesta.

CSA -malli perustuu elintarviketuottajan ja kuluttajan väliseen molemminpuoliseen solidaariseen sopimukseen, jossa ei ole turhaa hierarkiaa tai välikäsiä. Tällä tavoin se tuo turvaa tuottajalle, sillä maatilatoiminnan riskit ja hyödyt jaetaan tasapuolisesti ja tuottaja saa oikeudenmukaisen maksun tekemästään työstä. Kuluttajaosakas maksaa tulevasta sadosta osin etukäteen ja näin varmistuu kestävällä pohjalla toimiva kulurakenne. Samalla syntyy suhde ruoan tuottajaan. On helppo tietää, mistä ruoka tulee. 

Usein kumppanuustiloille pääsee halutessaan talkoilemaan ja tiloilla voidaan järjestää erilaisia juhlia tai tapahtumia jäsenille.

Koska kumppanuusmaatiloilla harjoitetaan monimuotoista agroekologista viljelyä, ei energian ja lannoitteiden hintojen nousu kuormita niitä yhtä paljon kuin tehokkaaseen monokulttuuriin ja koneiden hyödyntämiseen perustuvia suuria tiloja. 

Pienemmällä energiantarpeella on siis mahdollista tuottaa monipuolisemmin korkealaatuista puhdasta ruokaa sekä samalla ylläpitää ja kehittää luonnon biodiversiteettiä.

Kumppanuusmaatalouden juuret ovat Japanissa 1970-luvulla syntyneessä Teikei-liikkeessä, jossa perheenäidit halusivat kasvattaa ruokaa ilman torjunta-aineita. Ranskassa liike sai 2000-luvun alussa alkunsa pikaruoan vastaisesta paikallisesta kampanjasta, jossa liputettiin reilumman ruoan, solidaarisuuden ja ruokasuvereniteetin puolesta. Roskaruoan sijasta haluttiin syödä rikasta ja maukasta ruokaa eikä olla elintarviketeollisuuden ja pikaruokakulttuurin tarjonnan armoilla. 

Nykypäivänä ruokasuvereniteetti ja solidaarisuus näkyvät ympäri maailmaa CSA:n yhteisöllisessä toiminnassa ruoan alkutuotannossa ja jakelussa. 

Jokaisella oikeus rikkaaseen, ravitsevaan ja paikalliseen ruokaan

Parot painottaa kumppanuusmaatilojen itsemääräämisoikeutta toiminnan ja kulurakenteen suunnittelussa. Saksassa on kokeiltu mallia, jossa tila kertoo jäsenilleen ennen kauden alkua, mitkä tulevat olemaan satokauden kulut. Jäsenet maksavat menojen kattamiseksi tulevasta sadostaan sen hetken tulotasojen ja kykyjensä mukaan. Ranskassa kumppanuustilat puolestaan ovat tehneet yhteistyötä ruokapankkien kanssa ja mahdollistaneet tällä tavoin myös pienituloisten pääsyn mukaan toimintaan. 

Tutkimustieto osoittaa, että koska kumppanuusmaatiloilla kasvatetaan suuressa määrin kasviksia, lisää mukana olo myös kasvisten syöntiä. Parot toikin esille ajatuksen, että kumppanuusmaataloutta tulisi tukea myös kansanterveydellisistä syistä. 

Ruoka ei kuulu pörssiin ja jokaisella tulisi olla riippumaton pääsy terveellisen ja korkealaatuisen ruoan äärelle. 

CSA-malli on levinnyt ympäri maailmaa ja korona-aika nosti entisestään ihmisten kiinnostusta tätä paikallista ruokataloutta edistävää toimintaa kohtaan. Saksassa tilojen määrä on kolmessa vuodessa kolminkertaistunut yli 300 tilaan ja Suomen naapurimaista kasvu on ollut suurta Norjassa. Suomessa Reko-piirien ja Uudenmaan ruoka foodhubin kaltaiset muut paikallisen ruoan ja tuottajan tukemiseen keskittyneet lyhyen ruokaketjun ruokapiirit löysivät korona-aikaan uusia asiakkaita. Kumppanuusmaatalousmalli sen sijaan on meillä edelleen tuntemattomampi tapa hankkia tuoretta sesonkiruokaa suoraa tuottajalta. 

Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila Kaupunkilaisten oma pelto perustettiin reilu 10 vuotta sitten niin ikää Jocelyn Parotin vierailun ja kertomusten innoittamana. Tällä hetkellä Suomessa on n. 20 kumppanuusmaatilaa, jotka tuottavat kasviksia, hedelmiä, kananmunia tai hunajaa. Suurimmat tilat ruokkivat vuosittain 100-150 perhettä tai yhteisöä. Esimerkiksi Kaupunkilaisten Omalla Pellolla on osakkaana myös ravintoloita, koulu ja päiväkoti.

Mahdollisuus yhteiskunnalliseen ja maailmanlaajuiseen muutokseen

Ympäri maailmaa CSA-verkostot ovat yhteiskunnallisia liikkeitä, joilla on halu kehittää reilumpaa elintarvikepolitiikkaa. Kumppanuusmaatalousmallin tunnetuksi tekeminen Suomessa vaatii vielä runsaasti työtä ja tiedottamista. 

Suomen kumppanuusmaatilat ovat pääasiassa kuluttajavetoisia, eli joukko ruoantuotantonsa omaan hallintaan haluavia kuluttajia ovat perustaneet joko ruokaosuuskunnan, johon on palkattu ammattitaitoinen viljelijä tai yhteisöviljelmän, jossa myös viljelytyö hoidetaan yhdessä. Tuottajat kokevat mallin vielä vieraaksi, sillä se työllistää tuottajaa uudella tavalla mm. kumppanuuksien hankkimisen, yhteisöllisyyden ylläpitämisen ja viikottaisen sadonjaon kautta.

Parot painottaakin, että kumppanuusmaatalousmalli on joustava. Jokainen CSA-yhteisö on oma kokeellinen ja innovatiivinen laboratorio, jossa paikallisyhteisö eli kumppanuustila voi kehittää uudenlaista juuri itselleen sopivaa toimintamallia. Maailmalta löytyy mentorointiohjelmia, joissa jo olemassa olevat tuottajavetoiset kumppanuustilat opastavat uusia tuottajia mukaan CSA-toimintaan. Neuvontapalveluita olisi hyvä kehittää myös Suomessa.

Suomesta löytyy runsaasti erilaisia järjestöjä ja maatalouden tukimuotoja, joita voi hyödyntää myös kumppanuusmaatalouden edistämiseen ja rakentamiseen. Parot kannustaakin eri ruoka-alojen toimijoita verkostoitumaan ja kokoontumaan miettimään, mitä keinoja tarvitaan ruokajärjestelmän muuttamisessa paikallisemmaksi ja kestävämmäksi. Myös kokemusten vaihto naapurimaiden CSA-toimijoiden kanssa hyödyttää ja helpottaa laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kehittämisessä. Tarvitaan myös lisää tutkimustietoa, jota eri toimijat voivat hyödyntää työskennellessään näiden tavoitteiden edistämiseksi

Urgencilla on varsin kunnianhimoinen tavoite yhteiskunnallisesta ja maailmanlaajuisesta muutoksesta ruoantuotannon saralla. CSA eli kumppanuusmaatalous halutaan vakiinnuttaa ja vahvistaa osaksi laajempaa poliittista agendaa. Vuodesta 2017 lähtien verkostolla on ollut aiesopimus maailman maatalousjärjestö FAO:n (Food and Agriculture Organisation of the United Nations) kanssa. Tavoitteena on CSA:n kumppanuusmaatalouksien laajempi kartoitus, koulutustarjonnan lisääminen ja välittäminen, tiedon levitys laaja-alaisesti politiikkaan ja maatalouden ja elintarviketuotannon toimijoille, kumppanuusmaatalouden institutionaalinen vahvistaminen sekä yrityskaappauksien välttäminen. 

Kumppanuusmaatalous halutaan säilyttää yhteiskunnallisesti, ympäristöllisesti ja kansanterveydellisesti hyvinvointia edistävänä riippumattomana ja jokaiselle avoimena ruoantuotantomallina. 

Reilu 10 vuotta sitten perustettiin Suomen ensimmäiset kumppanuusmaatilat. Seuraavan 10 vuoden tavoitteena kumppanuusmaatalousyhdistyksellä ei ole sen vähempää kuin vakiinnuttaa tämä reilu, ekologinen ja yhteisöllinen ruoantuotantomuoto vankaksi osaksi suomalaista maatalouskulttuuria, ja saada kansainväliselle kumppanuusmaatalouspäivälle 22.2. oma liputuspäivä Suomeen. 

Teksti: Terhi Suvilehto