Oman Pellon kesäkurpitsa säilykkeet

OMAN PELLON
kesäkurpitsasäilykkeet

Satokauden pelastajaohje, johon kelpaa hieman isommatkin kesäkurpitsat.

Ainekset:

3 kg kesäkurpitsa

3 kpl punainen paprika

1,4 l tomaattimehu

2 dl öljy

3 rkl suola

100 g valkosipuli

3 kpl chili

2 dl etikka

1 rkl sinappi

2 rkl tomaattipyre

Ohje:

1. Leikkaa kesäkurpitsat pitkiksi lohkoiksi

2. Laita muut aineosat kutteriin ja aja soseeksi

3. Kiehauta sose ja lisää kesäkurpitsat

4. Hauduta miedolla lämmöllä 40 minuuttia

5. Purkita ja säilö

Resepti yhteistyössä ravintola Perhon keittiöpäälikkö Pauliina Jyrälän kanssa.

Yhdessä tekemällä enemmän

Välillä mietin, onko tässä mitään järkeä. 

Herttoniemen pellollamme on kokoa n. 1 ha, saman verran, kuin keskikokoisessa Prismassa. Kun käyn itsepoiminnassa etsimässä ja poimimassa, pellon eri puolilta, minulle kuuluvat kasvikset, kävelen suunnilleen saman verran kuin kauppareissulla Prismassa. Ostamalla kaiken Prismasta, ostoskärryyni päätyisi kuitenkin myös muut ruokatarvikkeet ja taloustavarat, ja säästäisin yhden kauppareissun kävelyt.

Viikon ruokaostokset tehty ja yhteinen sato.

Mutta Prismassa en kuule keskikesän linnun laulua tai loppukesän tuulen huminaa. En pääse pysähtymään ja tarkkailemaan pörriäisten ahnasta herkuttelua kukissa. Enkä ihmettelemään vihreän eri värisävyjä pellon laidalla. En saa työntää käsiäni multaan ja tuotua sen kautta juuri niitä hyviä ja tarpeellisia mikrobeja kotiini. 

Teen siis mieluummin kauppakierrokseni pellolla. Kasviksilla pärjää pitkälle ja loput taloushankinnat löytyy useimmiten lähikaupasta.

Kahden pellon ylläpito vaatii myös paljon ja tekijöitä tarvitaan. On siivottavaa ja siistittävää, tehtävä rakennus-, työkalu- ja tarvikehankintoja. Selvitettävää, ostettavaa, haettavaa, nikkaroitavaa ja korjattavaa on paljon. Jonku pitää tyhjentää puucee. Jonku pitää hyödyntää puuceen kompostituotos. Jonku pitää ostaa wc:n kuivike. Sitä ei myydä lähikaupassa.

Mutta olen aina tykännyt tehdä ja toimia käsilläni ja kehollani. Kasvoin omakotitalossa ja vanhemmillani oli aina joku remontti tai käsityöprojekti kesken. Olen ollut lapsena isäni apuna kattotöissä ja äitini opetti minut jo alakouluikäisenä ompelemaan vaatteita. Käsillä tekemisessä on jotain samaa kuin pyörällä ajamisessa. Kun sen kerran oppii, osaa sen aina. Ja jos sitä ei ole elämässä, sitä kaipaa.

Yhdessä nikkaroiden.

Myös osuuskunnan hallitustyö on ajoittain kuormittavaa. On talous ja budjetointi, ideointi, suunnittelu ja sen hallinnointi, palavereita ja yhteydenpitoa, työryhmätoiminta, vastuut ja velvollisuudet. Rahat ovat koko ajan vähissä, sillä menoja on paljon ja satokauteen sitoutuneita liian vähän. Koska rahat ovat hallituksen vastuulla, on keksittävä keinoja. Löytyy hankkeita, joissa liikkuu suuri määrä rahaa. Mutta jonkun on ensin kirjoitettava hankehakemukset. Tai ihan ensin on selvitettävä milloin rahoitushakuja on avoinna ja minkälaisia vaatimuksia rahoittajilla on, ja sen jälkeen kirjoittaa hakemus. Ja jos esim. festivaalihakemus menee läpi, pitää tehdä festarimehuja, pilkkoa, pussittaa ja pakastaa. Ja tietenkin myös järjestää ne juhlat.

Mutta olen osuuskunnan hallitustyön myötä oppinut paljon. Lisäksi olen päässyt verkostoitumaan myös laajemmin kestävän ruokajärjestelmän muutostoimijoihin. Saan toimia sen eteen mihin uskon ja minkä näen oikeana. Pehmeät arvot yhdistettynä luontoarvoihin yhdistettynä hyvään ruokaan. Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi olla mukana yhteisössä, jossa tehdään paikallisesta kestävästä ruokajärjestelmästä ja planetaarisesta elämäntavasta totta. Agroekologia on jo tätä päivää, ja ennenkaikkea, agroekologia on tulevaisuutta. Siihen minä uskon.

Ja ystävät. Herttoniemen ruokaosuuskunnan yhteisö on tuonut elämääni uusia ystäviä, joiden kanssa yhteys tuntuu aidolta ja paljon syvemmältä kuin monien muiden kanssa. Ehkä ne on ne omat peltojuuret, jotka ovat kasvaneet jalkoihimme ja yhdistää meidät mykorittsojen eli sienijuurien  tavoin pellon maaperässä. Tai hyvä ruoka, joka saa voimaan niin hyvin, että vain toinen saman kokenut voi sen ymmärtää. Ja ymmärryksestä syntyy ystävyys.

Yhdessä tyrnipuskissa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan missiossa sanotaan mm. näin: “Missiomme on jakaa osaamista ja ymmärrystä kestävästä kumppanuusmaataloudesta ja ruokakulttuurista sekä edistää yhteisöllistä kulttuuria ja jakamistaloutta. Haluamme innostaa ihmisiä itse toimimaan yhteisten asioiden puolesta ja osoittaa, että yhdessä tekemällä voi vaikuttaa.”

Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila, Kaupunkilaisten Oma Pelto, on raivattu ja rakennettu yhdessä lapioiden. Yhdessä tekemällä sitä kehitetään myös jatkossa, myös vastoinkäymisten hetkellä. Seuraava yhteinen suurempi tekeminen ja ponnistus on su 14.9. Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat, johon tarvitaan tekijöitä koko viikonlopulle. Ilmoittaudu sinäkin siis mukaan talkooporukkaan. 

Eräs peltoystäväni jakoi minulle tämän kelttiläisen viisauden: “Ristiriidassa piilee valoa ja elintärkeää energiaa. Missä on energiaa, siellä on myös elämää ja kasvua.” (Anam Cara)

Ilman peltopuuhailua olisin paljon vähemmän. 

-Terhi-

Sadonkorjuu 2025

On alkanut kumppanuusmaatalouden mukainen  sadonkorjuuaika ja 14 viikon sato-osuuksien jako. 10 viikon osuudet jaetaan elokuun alusta eteenpäin, johon ehtii vielä liittyä mukaan. Ensimmäisen viikon sato-osuus sisälsi mangoldia, sokeriherneitä, lehtikaalia, kevätsipulia, valkosipulia, salviaa ja kehäkukkaa. Yleensä sato-osuus sisältää n. 10 eri kasvia, joten tämä sato-osuus oli hieman normaalia pienempi johtuen kylmän kevään ja alkukesän viivästyttämästä kasvusta.

1. sato-osuus jäi kylmän alkukesän jälkeen vielä hieman suppeaksi. Kuva: Anniina Hillebrand

Satokaudella 2025 Herttoniemen pellolla kasvatetaan salaatteja, herneitä, kesäkurpitsaa, kurkkua, porkkanaa, keltasipulia, punasipulia, valkosipulia, erilaisia papuja, punajuurta, lehtikaalia, kyssäkaalia, maa-artisokkaa, fenkolia, daikonia, palsternakkaa, mustajuurta, pak choita, mangoldia, mizunaa ja kurpitsaa. Lisäksi on raparperia ja mustaherukoita sekä yrttejä ja syötäviä kukkia. Korson pellolta saamme myös ainakin perunaa, Nicola ja Siikli -lajikkeita.

Alla oleva taulukko kertoo tänä vuonna viljeltävät kasvislajit ja -lajikkeet. Mukana on myös arvio sadonkorjuuajasta. Tummalla merkityt ovat tämän kauden uutuuksia. 

Useista kasviksista on valikoitu eri lajikkeita, mikä tuo vaihtelua makuihin ja erityisesti kasvisten ulkonäköön. On mukavampaa kokata, kun vaihtelua ruokaan saa eri muotoisilla ja värisillä kasviksilla. Monipuolinen laji-ja lajikevalikoima tuo myös turvaa yllättäville sääolosuhteille. Jokaisella kasvilajilla ja -lajikkeella on omat erityiset kasvuolosuhteet. Toiset lajit ovat arempia sateille, mutta toiset taas kuumuudelle. Kun sääolosuhteiden tai tuholaisten vuoksi jostakin kasviksesta saadaan huono sato, voi joku toinen laji taas menestyä yllättävän hyvin. Onneksi emme siis viljele pelkästään kesäkurpitsaa, jonka sato on Herttoniemellä jo lähes menetetty kylmän alkukesän ja ahnaiden espanjansiruetanoiden vuoksi.

Haastavat säät ja vieraslajit ovat siis aiheuttaneet päänvaivaa koko kesän. Sato on pahasti myöhässä ja kylmän kevään vuoksi kaikki kasvikset ei välttämättä ehdi kypsyä syksyyn mennessä. Lisäksi haasteita on aiheuttanut espanjansiruetanat, joita tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen paljon. Viime talvi oli leuto, joten edellisen vuoden populaatio ei kuollut talven aikana, minkä vuoksi niiden määrä on normaalia suurempi. Viljelijä ja harjoittelijat ovat tehneet kaikkensa taistelussaan espanjansiruetanoiden armeijaa vastaan.

Lämpimät ilmat ovat kuitenkin viimein tulleet — toivon mukaan pysyvästi. Kasvit saavat kaipaamaansa lämpöä ja aurinkoa ja etanat pysyvät piilossa. Uudeksi riesaksi ovat ilmaantuneet kaupunkipeurat, jotka eivät ihmistä pelkää ja tulevat mielellään herkuttelemaan tuoreilla vihanneksilla. Peurojen karkottamiseksi aitojen yläpuolelle on laitettu kirkkaan keltaista nauhaa. 

Keltaisen nauhan toivotaan estävän peurojen pääsyn viljelyksille. Kuva: Terhi Suvilehto

Säiden haltijalle ei paraskaan viljelijä voi mitään. Todennäköisyys on kuitenkin puolellamme, sillä Suomessa on kesän aikana keskimäärin peräti 36 hellepäivää. Tänä kesänä niitä on ollut vasta muutama. Satokauden aikana on mukavaa suunnitella tulevia kasvisruokia. Apuna suunnittelussa voit käyttää yllä olevaa sadonkorjuutaulukkoa.

Reseptejä löytyy myös sivumme satokausireseptit -lehdeltä. Laittakaa myös omat reseptinne jakoon lähettämällä viestiä sähköpostiin: ruokaosuuskunta.jasen@gmail.com.

Herkullista satokautta!

-Terhi-

Valkosipulin ennakkomyynti 2025

ENNAKKOMYYNTI SULJETTU. Kiitos ennakkotilaajille. Valkospulia on ostetavissa esim. Uudenmaan ruoka foodhubin kautta (ekompi.net/uudenmaan-ruoka) tai Sadonkorjuujuhlilta su 14.9. klo 12-17 Herttoniemen Kartanolta.

Kotimainen luomuvalkosipuli loppuu joka vuosi. Siksi olemme viljelleet myös Korson Omalla Pellolla valkosipulia. Nämä extra valkosipulit myydään ennakkotilaajille.

Hyödyt

• varmistat valkosipulin saatavuuden.

• 20% halvempi hinta ennakko-ostajalle.

• viljelijä tietää kenelle viljelee- > iso henkinen tuki

Valkosipuli

• luomu + demeter

• viljelijä: Korson omalla pellolla, Olli Repo

• 3 lajiketta: Primor, sabagold ja thermidrome

• hinta: 24 €/kg (sis. 14% alv.) -> norm. 30 €/kg

Toimitus:

• valkosipulit valmistuvat elokuu / syyskuu

• haettavissa suoraan Korson pellolta

• Uudenmaan ruoka noutopisteistä :Herttoniemi, Nihtisilta, Punavuori

Tee ennakkotilaus

Maksa tilaus heti osuuskunnalle niin ennakkotilauksesi on voimassa.

Jos ostat kilon niin maksa 24 €, 2kg = 48 €, 3kg = 72 € jne…

Saaja: Herttoniemen ruokaosuuskunta

Tilinumero: FI31 5724 1120 0896 38

Viite: 1054

Kun olet maksanut laita yhteystietosi ruokaosuuskunta@gmail.com niin ilmoittelemme kun valkosipulit ovat haettavissa. Ja voit valita itsellesi sopivimman hakupaikan.

Kiitos tilauksesta ja tuesta.

Vuoden 2024 kohokohdat, osa 2. Oma Pelto kylän kohtaamispaikkana

Keskellä vilkkainta kaupunkia sijaitseva luomupeltomme kokosi Herttoniemen kylän ja sen lähialueen ihmisiä yhteen läpi satokauden. Sadonkorjuujuhlien lisäksi järjestettiin myös toiset suuret peltojuhlat, alkukesän Raparperifestivaalit, jotka pidettiin Helsinki-päivänä 12.6. Saimme juhliin Helsingin kaupungin Helsinki-päivän tukea ja näin loimme Herttoniemeen jo toiset uudet lähiöfestivaalit. Helsingin-päivän Facebook-videossa Herttoniemen Oma Pelto oli näyttävästi esillä. 

Pizzan- ja korunmyyntikojut sekä chillailua Raparperifestivaaleilla.

Pellolla tapahtui myös paljon muuta. Vuotta aikaisemmin kokeiluna aloitettu kesäkahvilatoiminta starttasi kunnolla käyntiin, kun 16-vuotias Veeti aloitti 4h-yrittäjyyden pellon kahvilarakennuksessa. Kahvilan nimeksi tuli luonnollisesti Oma Pelto Kahvila, ja kahvila sai oman logon sekä facebook-, instagram- ja tiktok-sivut. 

Oma Pelto Kahvilan logo tunnustaa luonnonläheistä tyyliä.

Oma Pelto Kahvilassa paisteltiin muurinpohjalettuja läpi kesän ja täytteeksi sai valita suolaisen tai makean täytteen. Täytteissä hyödynnettiin tietenkin pellon omaa satoa. Letut ja munkit oli valmistettu Malmgårdin luomu-vehnäjauhoihin, mikä teki letuista ja leivonnaisista erityisen maukkaita ja maistuvia. 

Veeti innostui yrittäjyydestä ja aikoo jatkaa kesäkahvilaa myös tulevana kesänä.

Kahvila oli avoinna heinäkuussa viikonloppuisin ja torstaisin satomyyntiaikaan. Elokuussa, kun opiskelijan piti palata koulun penkille, kahvilaa piti auki Ruokaosuuskunta ja sen jäsenet myyden leivonnaisia.

Suoramyyntiä toivottiin järjestettävän useammin ja tänä kesänä se toteutui viikoittain, joka torstai. Näin kaikki halukkaat saivat tulla ostamaan hetkeä aikaisemmin pellolta poimittuja luomukasviksia. Samalla kahvila oli auki ja antoi mahdollisuuden virkistyä myös kupposella kahvia ja pullaa. 

Luomua ilman muuta! Pellon viljelijät työskentelivät apunaan useat harjoittelijat, joiden työpanos oli merkittävä apu. Iso kiitos siis heille.

Kahvilasta tulikin pian suosittu kohtaamispaikka niin jäsenille kuin lähialueen asukkaille. Pöytien ääressä jaetut keskustelut venyivät helposti pitkiksi eikä kenelläkään ollut kotiin kiire. Pellolla aika pysähtyy ja kiire häviää. Lapsille ja lapsenmielisille löytyi myös leluja ja pelejä ja syyskuussa oli mukavaa ihmetellä kanojen touhuja. 

Pellolla lapset oppivat ymmärtämään ruoan alkuperää ja pääsevät turvallisessa ympäristössä ihmettelemään ja tutkimaan luontoa — herkkuja unohtamatta.

Kesän aikana järjestimme kahvilalla myös kaksi työpajaa yhteistyössä Uoma Earthcare:n Maijan ja Kimmon kanssa, alkukesästä villiyrteistä ja keskikesällä hapatuksesta. Molemmat kurssit täyttyivät nopeasti ja suuren kysynnän vuoksi hapatuskurssi järjestettiin syksyllä vielä uudestaan Uudenmaan ruokan tiloissa Hertsissä.

Sää suosi villiyrttikurssilaisia toukokuussa.

Peltoalue mahdollistaa myös pienten tapahtumien järjestämisen. Ataraxia Food Production ja Aino grillasi syyskuun alussa herkullista kreikkalaista ruokaa pop-up -ravintolassaan. Tärkeimmät raaka-aineet olivat tietenkin pellon omaa satoa ja näin monipuoliset kasviksemme ja niiden raikas makumaailma pääsivät oikeuksiinsa.

Syyskuussa satokausi oli parhaimmillaan ja tarjolla oli mm. grillattua härkäpapua, fenkolia, perunaa, tomaattia, kesäkurpitsaa jne jne…

Keskikesän yksityistilaisuuksissa aikuisetkin pääsivät leikkimään perinteisiä peltoleikkejä, kuten saappaanheittoa ja kottikärryllä ajelua. Myös minikokoinen peltosauna lämmitettiin usein ja sauna todettiin viihtyisäksi ja toimivaksi — hyvät on löylyt!

Väkevästi kohti aurinkoa — Ollin tyylinäyte saappaanheitosta.

Kottikärryjuoksu näyttää helpolta ja onkin sitä…— mutta yritäpä tehdä sitä nauramatta, se on vaikeaa, jopa mahdotonta.

Juhannussauna kaupunkilaisittain. Raparperinlehdet toimivat sekä pefletteinä että kasvonaamioina.

Herttoniemen Ruokaosuuskunnan missio on jakaa osaamista ja ymmärrystä kestävästä kumppanuusmaataloudesta ja ruokakulttuurista sekä edistää yhteisöllistä kulttuuria ja jakamistaloutta. Tavoitteena on innostaa ihmisiä toimimaan itse yhteisten asioiden puolesta sekä näyttää, että yhdessä tekemällä voi myös vaikuttaa. Keskeisellä paikalla sijaitseva Herttoniemen Oma Pelto sopii tähän mainiosti.

Herttoniemen Oma Pelto ilmakuvana Hertan v. 2008 kalenterissa.

Ensi kesänä taas kohtaamispaikkana taas Herttoniemen Oma Pelto ja Oma Pelto Kahvila.

Teksti ja kuvat (paitsi viimeinen kuva Hertan v. 2008 kalenteri): Terhi Suvilehto

Vuoden 2024 kohokohdat, osa 1. Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat

Tästä alkaa loppuvuoden juttusarja, jossa käyn läpi ruokaosuuskuntamme satokauden 2024 huippuhetkiä. Aloitan Herttoniemen Sadonkorjuujuhlista, jotka päättivät hienosti onnistuneen satokauden, ja olivat ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista.

Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat keräsivät jälleen kerran ennätysmäärä ihmisiä Knusbackan talonpoikaismuseoalueelle ja Herttoniemen Omalle Pellolle. Museon työntekijät laskivat yli 1600 osallistujaa, mikä antaa hyvän arvion yleisön kokonaismäärästä. Voinee sanoa, että n. 2000 kaupunkilaista, ikäskaalalla vauvasta vaariin, kävi tutustumassa peltoomme ja entisajan talonpoikaismeninkeihin. Tällä yleisömäärällä rikoimme Herttoniemen kartanopuiston tapahtumien kaikkien aikojen osanottajaennätyksen. Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat on siis ansainnut paikkansa vuoden kohokohtana. 

Aikaisempien vuosien tapaan jälleen kerran ohjelmassa oli musiikkia ja satokauden herkkuja sekä työpajoja ja muuta osallistavaa aktiviteettia. Juhlat avattiin puheilla, ja kun museon intendentti Ted Hellsten ja Oman Pellon puheenjohtaja Olli Repo olivat toivottaneet kaikki tervetulleiksi, pääsi historiantutkija Eva Packalen Helsingin kaupunginmuseosta kertomaan enemmän Herttoniemen alueen historiasta.

Tiesitkö muuten, että Herttoniemessä on vuosien varrella filmattu lukuisia elokuvia? Mm. Herttoniemen kartanopuistossa on kuvattu 1940-luvun klassikkoelokuvaa Katariina ja Munkkiniemen kreivi ja Knusbackan talonpoikaismuseoalueella 1950-luvun komediaa Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin.

Taideosuuden avasi tänä vuonna suomenruotsalainen näyttelijä ja muusikko Matteus Blad. Hänen vauhdikas ja tunteikas musiikkimomologinsa kertoi Ruotsin kansallisrunoilija Carl Mikael Bellmannin runoista ja samalla hän  yhdisti esityksessään runonlausuntaa, musiikkia ja teatteria. Hieno, vaikuttava, hauska. Missä tämänkaltaista taidetta näkisi enemmän…?

Suomalaista, ruotsalaista ja ugrilaista kansanmusiikkia a cappella -tyyliin esittävä Kuokkavieraat puolestaan kertoivat lauluissaan rakkaudesta, unelmista ja naisen elämästä. Joskus voi rakkaus yllättää…. eikä kaikki mene kuin unelmissa. Vaikka miehelään oliski viimein päästy, appi viskattu katolle ja anoppi kaivoon, voi mies osoittautua delekatkaksi ja arki raskaaksi. Raskas arki kääntyy kuitenkin hyväksi, kun nainen päättää iloita elämästä.

Juhlien pääartisti Marko Haavisto ja Poutahaukat puolestaan lauloi tarinoita miehen elämästä ja johdatti rytmillään 50-luvun tanssilavatunnelmaan. Välillä miestä vie viina, välillä naiset, välillä vaanii paholainen ja välillä seilataan kaipauksen merellä. Mutta mieli kirkkaan ja paita puhtaana on hyvä kulkea.

Esiintyjät ihmettelivät ja kiittelivät rauhallista ja lempeää tunnelmaa. Muusikoille tuttu ravintoloiden ja festareiden melu ja meininki oli kaukainen muisto vain.

Myös pellolla tunnelma oli lempeä, seesteinen ja rauhaisa, vaikka toimintaa oli paljon. Suomenhevonen Tuohivirsu kynti aurallaan peltoa, ja aina välillä pysähtyi pellon laitoihin taputeltavaksi. Sekä taputeltava että taputtelijat viihtyivät suuresti. Hevosen rauhoittava läsnäolo jaksaa aina yllättää. 

Tuohivirsu, kuten myös monet muut suomenhevoset, eivät työskentele pelkästään näytöshevosina. Maanmuokkaus yhdellä hevosvoimalla on maaperälle huomattavasti hellävaraisempaa kuin traktorilla tehtynä, eikä se saastuta fossiilipäästöillä ympäristöä. Niinpä ekologisessa viljelyssä käytetään myös nykypäivänä usein perinteistä hevoskyntöä.

Viereisellä peltolohkolla puolestaan sai kisailla säkkihypyssä, saappaanheitossa ja kottikärrynkuljetuksessa, heitellä frisbiitä tai harjoitella puujaloilla kävelyä. Vakavamielistä ei kisailu ollut ja kaikki osallistujat olivat voittajia. 

Kausihuoneen vierellä loimusi peräti neljä tulta. Korson pellon harvennusrisut tulivat kiertotalouden mukaisesti hyötykäyttöön, kun niistä valmistettiin biohiiltä, jonka avulla on mahdollista parantaa merkittävästi maaperäekosysteemin elinvoimaisuutta eli parantaa viljelymaan laatua.

Toisella nuotiolla puolestaan sai grillata, ei makkaraa vaan, pellon omista kasviksista valmistettuja marinoituja kasvisvartaita sekä peruna- ja papunyyttejä. Makean ystäville löytyi myös vaahtokarkkeja, jotka tikun päässä muuntuivat suussa sulaviksi paahdetuiksi herkuiksi.

Ja tietenkin ne perinteiset peltoletut. Peltokahvilassa niitä paisteltiin ja paljon. Itse asiassa juhlista löytyi kolme erilaista ruokapistettä, jossa myytiin lettujen lisäksi osuuskunnan jäsenten leipomuksia sekä pellon kasviksista valmistettuja herkkuja.

Kotiin sai puolestaan ostaa tuomisikseen kassit täyteen samana päivänä pellolta poimittua tuoretta vegeä. Viljelijät ja harjoittelijat olivat aloittaneet jo aikaisin aamulla keräämään satoa ja sadonkorjuuta jatkettiin myös juhlien aikana. Satokausi oli parhaimmillaan ja myynnissä oli mm. kurpitsaa, salaattia, fenkolia, porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, erilaisia papuja, lehtikaalia, sipulia, mangoldia ja monia muita kasviksia.

Osuuskunnan talkooporukka touhusi sadon myynnissä kuin myös kahvilapisteillä ja järjestyksenvalvonnassa. Yhteensä sadonkorjuujuhlien talkooporukkaan kuului yli 20 osuuskunnan jäsentä, sekä lapsia että aikuisia. SPR:n Herttoniemen osasto oli tänäkin vuonna varmistamassa kaikkien turvallisuuden.

Pellon kanahäkki sai myös loppukesän vierailijat, kun Kalle-kukko, Olga, Hilja, Taateli ja Rusina saapuivat ilahduttamaan meitä Majvikin biodynaamiselta tilalta. Katsotaan ensi kesänä, jospa kanat tulisivat taas ja hieman pitemmäksi aikaa. Kanojen hoitoa varten perustimme osuuskunnan jäsenistä kananhoitoryhmän, joka sekin siis on jo valmiina.

Vaikka peltoalue ei varsinaisesti ole suunniteltu liikuntarajoitteisille, eivät pyörätuolit tai lastenrattaat estäneet osallistumasta juhliin. Paikalle pääsi helposti julkisilla liikennevälineillä ja jos omisti polkupyörän, myös sille löytyi parkkitilaa. 

Olli piti taas tuttuja peltokierroksia, jossa hän kertoi Kaupunkilaisten Oman Pellon historiasta ja toiminnasta sekä sen agroekologisista ja maaperää uudistavista viljelymenetelmistä.

Sadonkorjuujuhlien, kuten myös koko Herttoniemen ruokaosuuskunnan toiminnan, tavoitteena on paitsi juhlistaa satokautta, myös kertoa suomalaisista talonpoikaisperinteistä,  lisätä ihmisten ymmärrystä ekologisesta ruoantuotannosta ja maanhoidosta, rakentaa uudenlaista kestävämpää ruokakulttuuria sekä luoda lisää osallistavaa yhteisöllisyyttä alueelle. Nämä tavoitteet toteutuivat hienosti ja joka vuosi kasvava osallistujamäärä kertoo, että tämän kaltaisille tapahtumille on alueella tilausta.

Ensi vuonna juhlitaan taas.

Vuoden 2024 Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat toteutettiin osuuskunnan innokkaalla ja osaavalla talkooporukalla, yhteistyössä Svenska Odlingens vänner i Helsinge-yhdistyksen, Roihuvuori-seuran ja Herttoniemi-seuran kanssa sekä Svenska kulturfondin ja Helsingin kaupungin tuella.

Teksti: Terhi Suvilehto
Kuvat: Lempi Leinonen

Tärkeitä kysymyksiä

Miksi viljellä?

On useita syitä viljellä ruokaa. Kumppanuusmaataloudessa vastaus on, että haluamme tietää missä ruokamme kasvaa ja kuka sen viljelee. Kumppanuusmaataloudessa olemme mukana mahdollistamassa viljelyn luonnonmukaisesti ja monipuolisesti. Luomme yhdessä kestävää maataloutta niin ympäröllisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Pitää myös huomioida, että kumppanuusmaatilan jäsenet pystyvät yhdessä luomaan myös työpaikkoja. Palkattu viljelijä (personal farmer) pystyy avaamaan kumppanuusmaatilan jäsenille viljelyn haasteita, joita syntyy aina kun tehdään työtä luonnon ehdoilla pellolla. Luomme työtä alalle, jossa ikävä kyllä häviävää työpaikkoja Suomesta. Yli 1400 maatilaa lopettaa toimintansa tänä vuonna. Haluamme edelleen luoda yhteisöllinen maatila, joka mahdollistaa meille puhtaita ja tuoreita kasviksia satokauden aikana. Pystymme myös osallistumaan ruuantuottamiseen haluamallamme tavalla ja resursseilla. 

Kenelle viljelemme?

Maatalous on haastavaa saada taloudellisesti kannattavaksi. Alkutuottajana maanviljelijä on ajautunut tuotantoketjun pohjalle. Raskaammasta työstä saa huonoimman korvauksen. Tavanomaisessa maataloudessa viljelijä kasvattaa sadon ja myy sen satokauden jälkeen erilaisia myyntikanavia pitkin. Tässä mallissa yksin viljelijä kantaa riskin satokauden aikana. Ja kun teemme työtä luonnon ehdoilla niin vuodet ovat erilaisia ja myös satomäärät. Kuinka paljon saaamme sadetta ja tuleeko sade oikeaan aikaan? Hajoaako traktori tai muut työkoneet? Jaksanko henkisesti ja tai fyysisesti satokauden muuttuvia tilanteita?  

Kumppanuusmaataloudessa on suora vastaus kysymykseen: kenelle viljelemme. Ja pystymme yhdessä päättämään mitä viljelemme.  Kumppanuusmaatalous poistaa alkutuotannon ja loppukäyttäjän välistä tukut, kaupat yms. väliportaat. 

Jotta kumppanuusmaatalous toimisi on oltava satokauteen sitoutuneita jäseniä. He pystyvät ennakko-ostamaan viljeltävät sato-osuudet pellolta. Tämä mahdollistaa, että viljelijä tietää kenelle viljelee. 

Nyt kun suunnittelemme satokautta niin pyöritämme näitäkin kysymyksiä. Osuuskunnan toiminnansuunnittelu vaikeutuu huomattavasti jos emme saa ennen satokautta teiltä vastausta miten haluatte olla mukana. Viljelemme, mutta emme tiedä kenelle? Osuuskunta ajautuu samaan ongelmaan kun tavanomaiset maatilat. 

Kysymys sinulle:

Oletko mukana? 

Viljelemme kahdessa paikassa eli Herttoniemessä ja Korsossa. Voit tulla satokauteen mukaan sinulle sopivalla tavalla. Voit saada valmiit satokassit viikottain tai voit tulla itse poimimaan sato-osuuden suoraan pellosta. Tätä kutsumme itsepoiminta malliksi, jossa viljelijä kertoo mitä mistäkin löytyy ja, opastaa sadonkorjuutekniikoissa ja kertoo määrät joita saamme poimia viikottain. Myös omatarve viljely onnistuu uudella “itse viljely” -mallilla, joka on kehitetty puutarhapalstasta haaveileville jäsenille Korsoon. Nyt on myös mahdollista tulla osaksi maatilaa, jos haluat kokeilla viljelyä ammattimaisesti omalla toiminimellä. Näistä kaikista malleista on lisätietoa kotisivuillamme.

Muutetaan maailmaa paremmaksi yksi satokausi kerralla.

Viljelijät! Täältä löytyy teille oma pelto

How to start farming with no land or equipment

Kun perustimme Kaupunkilaisten Oma Pelto vuonna 2011 niin viljelyn aloittaminen oli vaikeaa. Ensin piti löytää sopivan matkan päästä pelto. Sinne piti rakentaa kastelujärjestelmä, tiet, varastot, työkalut sekä sähköt pellolle.

Nyt haluamme tarjota uusille viljelijöille mahdollisuuden helpompaan aloitukseen Vantaan Korsossa. Pystymme tarjoamaan Luomu & biodynaamisen peltomaan ja valmiiden viljelypenkkien lisäksi käyttöösi kompostia, harsoja, mypexkankaita, työkaluja, työkoneita, varastoja, laatikoita, pesupisteen, kauppakunnostuspisteen, kylmävaraston ja aidat. Nyt sinulla on mahdollisuus päästä aloittamaan viljely ilman suuria investointeja ja riskejä, sekä kokeilemaan kauppapuutarhan pitämistä.

Oma Pelto on ekosysteemipalvelu uusille viljelijöille. Meidän tavoitteena on tuoda uudella tavalla yhteen uudet viljelijät, jotka haluavat kokeilla maatilan pyörittämistä. Oman Pellon viljelijähautomo tarjoaa matalan kynnyksen aloittaa oma yritys. Oma Pelto on tukemassa uusien ideoiden jalostamista, toteuttamista ja kasvua. Palvelut ovat avoimia kaikille ruokaosuuskunnan jäsenille, jotka ovat kiinnostuneet oman tilan perustamisesta.

Etsimme uusia viljelijöitä, jotka haluaisivat kokeilla vihannesten viljelyä omalla pellolla. Satokaudella 2025 on jo mukana mm. JUURI - luomua pellosta, Vantaan Steinerkoulun koulupuutarha, Uoma Earth Care sekä Labbyn Puutarha / Janne Länsipuro. Ota yhteyttä ja jaa viestiä viljelymaata etsiville viljelijöille.

Tule toteuttamaan haaveesi kanssamme Farm-in-Farm mallilla!

Kuvan jälkeen lisätietoa mallista ja tilan fasiliteeteista.

Pelkkä viljelyalue ei varmista onnistunutta satoa. Siihen tarvitaan myös välttämättömiä työkoneita ja muita edellytyksiä. Katso mitä kaikkea viljelysopimus pitää sisällään. Tämä myös mahdollistaa, että pääset kokeilemaan ammattimaisempaa viljelyä pienemmillä alkuinvestoinneilla.

• Sijainti

  Kaupunkilaisten Oma Pelto, Anttilantie 11, 01450 Vantaa. Keskeinen sijainti ja hyvät kulkuyhteydet. Pellolle pääsee helposti myös julkisilla. Pelto sijaitsee kävelymatkan päässä Korson juna-asemasta.

• Työkoneet

  Lainattavia työkoneita ovat mm. kylvökone, työntöhara, erilaiset käsiharat, broadfork…

• 2 pyörätraktori BCS

  ja siihen liitettävät työkoneet; vihermurskain, jyrsin ja penkkien tekokone. Tarkemmat tiedot: BCS 740 Two Wheel Tractor HONDA GX390 12 hp + rotovator 80 cm + PDR Precision Depth Roller BCS 80 cm Roller + BCS BLADERUNNER 75 cm Flail Mower for Two Wheels Tractors + BERTA rotary plough for two wheels tractors + Quick coupling BCS

• Kasteluvesi

  Pellolle on mahdollisuus johtaa kasteluvesi viereiseltä lammelta.

• Kylmiö

  Pellolla on kylmiökontti (6m x 2,5m). Valmista satoa voi säilyttää konttikylmiössä.

• Pesupiste

  Vihannesten pesu- ja kauppakunnostuspiste takaa laadukkaat myyntituotteet.

• Aidat

  Viljelyalue on aidattu, jotta peurat ja jänikset eivät pääse syömään satoasi.

• Komposti

  Käytettävissä hevosenlantakompostia, jota on aumakompostoitu pellolla.

• Oma varasto

  Käytössä pieni varasto, jossa mahdollista säilyttää omia tarvikkeita yms.

• Luomu ja Demeter -merkit

  Voit markkinoida vihanneksia luomu ja demeter laatuisina, joka on todella hyvä kilpailuetu.

Sinulla pitää olla viljelykokemusta. Sinun täytyy sitoutua ja tuntea luonnonmukaisen viljelyn periaatteet.

Vapaana olevat viljelyalueet (katso ylhäällä olevasta kartasta sijainnit):
Nykulla talo
VARATTU Lohko 9: sisältää 16 x 20 metri pysyväviljelypenkki
VARATTU Lohko 10-11
VARATTU Lohko 12: sisältää 12 x 20 metri pysyväviljelypenkki

Nykulla pikkurinne
VAPAA Lohko 13: sisältää 10 x 20 metri pysyväviljelypenkki, hinta 400 € + 25,5% alv / vuosi
VARATTU Lohko 14: sisältää 10 x 20 metri pysyväviljelypenkki
VARATTU Lohko 15: sisältää 5 x 20 metri pysyväviljelypenkki

Murro A
VARATTU LOHKO 1: sisältää 10 x 20 metri pysyväviljelypenkki, hinta 400 € + 25,5% alv / vuosi
VARATTU LOHKO 2: sisältää 10 x 20 metri pysyväviljelypenkki, hinta 400 € + 25,5% alv / vuosi
VARATTU LOHKO 3: sisältää 10 x 20 metri pysyväviljelypenkki, hinta 400 € + 25,5% alv / vuosi
VARATTU LOHKO 4: sisältää 10 x 20 metri pysyväviljelypenkki, hinta 400 € + 25,5% alv / vuosi
huom. ei aitoja alueen ympärillä

Murro B
VAPAA LOHKO 5: sisältää 20 x 10 metri pysyväviljelypenkki, hinta 400 € + 25,5% alv / vuosi
VAPAA LOHKO 6: sisältää 20 x 10 metri pysyväviljelypenkki, hinta 400 € + 25,5% alv / vuosi

Nykulla asunnot
VARATTU 0,16 hehtaaria, 2 viime vuotta viherlannoituksella huom. ei aitoja alueen ympärillä, hinta 750 € + 25,5% alv / vuosi

Haluamme auttaa ja tukea viljelijöitä. Luodaan yhdessä malli, jossa useat pienviljelijät voivat omina yrittäjinä luoda pellolle yhteisön, joka helpottaa viljelyssä, markkinoinnissa sekä suoramyynnissä. Kutsumme tätä maatilahautomoksi.

Emme ole kuulleet, että tälläistä mallia olisi vielä maanviljelyssä Suomessa. Malli on kuitenkin tuttu maailmalla (farm incubators), jossa on erilaisia kiihdyttämöitä sekä hautomoja auttamassa uusia maatila yrityksiä alkuun. Nyt haluamme auttaa samalla idealla uusia viljelijöitä aloittamaan oman yrityksen.

Kiinnostuitko?

Ota yhteyttä:
ruokaosuuskunta@gmail.com
tai soita 050 571 5032

Olli Repo,
yksi perustajajäsenistä sekä hallituksen puheenjohtaja.

Kaupunkilaisten Oma Pelto on yhteiskunnallinen yritys, jonka omistaa Herttoniemen Ruokaosuuskunta. Osuuskunnan jäsenenä on yli 200 kotitaloutta. Kaupunkilaisten Oma Pelto on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila. Osuuskunta on perustettu vuonna 2011.

Farm with Us

Sadonkorjuuta satokaudella 2024

Viljelijät ja osuuskunnan hallitusväki ovat tehneet koko vuoden työtä tämänkin satokauden eteen. Tulevan satokauden suunnittelutyöt alkavat jo edellisen vuoden puolella. Siementilaukset tulee tehdä tammikuun loppuun mennessä, jotta voi varmistaa kaikkien haluamiensa laadukkaiden luomusiementen saatavuus. Nyt pääsemme viimein kaikki nauttimaan työmme sadosta ja upeista herkullisista kasviksista.

Tein suuntaa-antavan listan, josta näkee mitä kypsyy mihinkin aikaan ja näin pääsette suunnittelemaan aterioita ja säilöntää jo etukäteen. Lopullinen sadonkorjuuaika määräytyy aina sääolosuhteiden mukaan, joten varman tiedon sadonkorjuusta antaa viljelijä Kaarne lähettäessään ohjeet sadon noutoon. Sivuiltamme löytyy ylävalikosta satokausireseptit, joita voi hyödyntää arjessa. Reseptejä päivitetään läpi kauden ja voitte välittää myös omia ruokaohjeitanne julkaistavaksi ottamalla yhteyttä kirjoittajaan Facebookin “Kaupunkilaisten Oman Pellon jäsenet” -ryhmän kautta.

Arvioitu sadonkorjuuaika eri kasviksilla satokaudella 2024.

Kaudella 2024 pellolla kasvaa eri lajikkeet huomioiden jopa yli 50 eri kasvilajia, yrttejä ja syötäviä kukkia. Tomaatteja ei nähdä tänä vuonna, sillä viime vuosi osoitti kausihuoneen maaperän olleen sopimaton tomaattien menestymiseen. Sen sijaan kausihuoneessa kasvaa nyt kolmea eri lajiketta munakoisoa sekä soijapapua. Muita satokauden uutuuksia ovat daikon eli retikka, palsternakka ja punainen siankärsämö. 

14 vkon sato-osuuden ostaneet ovat käyneet poimimassa kasviksia heinäkuun puolivälistä lähtien. Elokuusta lähtien sato on runsaimmillaan ja tällä viikolla mukaan liittyivät 10 viikon osuuteen sitoutuneet. Myös valmiiksi poimittuja satokasseja jaetaan noutopisteiltä, joita tänä vuonna löytyy Herttoniemestä, Töölöstä, Oulunkylästä, Vantaalta Korson Omalta Pellolta sekä Espoosta Nihtisillalta.

Kirkkaat mangoldit ihastuttavat eri väreissä.

Teksti ja kuvat: Terhi Suvilehto

SÄILÖTÄÄN HAPATTAMALLA JA SUOLAAMALLA

Sadonjako on alkanut taas runsaana. Viime vuonna runsaus yllätti positiivisesti, mutta aiheutti päänvaivaa, kuinka hyödyntää kaikki upeat kasvikset ja säilöä satoa myös talven varalle. Hapatus on ikivanha keino säilöä ruokaa, joten päätimme järjestää heinäkuun alussa hapatuskurssin, jossa opettelemme hapatuksen periaatteet. Näin pääsemme läpi satokauden opettelemaan hapatuksen tekniikkaa. Toivon mukaan kauden loppupuolella, kun satoa nousee entistäkin enemmän, taito on jo hallussa ja osaamme säilöä kaappeihin kasvisten ja mikrobien voimaa myös talvea varten.

Mutta ihan aluksi hapatuksen teoriaa. Hapattamisella on mahdollista säilöä lähes mitä ruokaa vaan. Tunnetuimpia niistä lienee jogurtti, hapanjuurileipä, hapankaali tai kombucha. Hapatus eli maitohappokäyminen eli fermentoituminen on hapeton prosessi, jossa maitohappobakteerit hajottavat ruoan hiilihydraatteja ja muuttavat ne maitohapoksi ja hiilidioksidiksi. Näin ruokaan luodaan olosuhteet, jossa sen omat luontaiset hyvät mikrobit aktivoituvat, lisääntyvät nopeasti ja aineenvaihduntansa seurauksena hapattavat tuotteen sellaiseen happamuusasteeseen, jossa patogeenit eli taudinaiheuttajamikrobit eivät viihdy. Tämä säilöö ruoan luonnollisella tavalla.

Hapatus on käsillä tekemistä, artesaaniruoanlaittoa. Hapatusruukussa olosuhteet pysyvät optimaalisina ja siinä voi kerrallaan hapattaa suuriakin määriä kasviksia.

Erilaisia maitohappobakteereja löytyy lukuisia erilaisia, mutta ne kaikki ovat hyväksi myös ihmisen suolistolle ja tuovat sen kautta meille monella tapaa terveyttä ja hyvinvointia.  Elämme siis symbioosissa hyvänlaatuisten bakteerien kanssa ja maitohappotuotteilla voimme lisätä näitä eliöitä kehoomme.

Hapatuksessa mikrobit pilkkovat ruoan hiilihydraatteja ja myös muita ainesosia. Tämä muuttaa ruoan molekyylirakennetta ja usein parantaa sen imeytymistä — mikrobithan ovat jo tehneet esityön eli aloittaneet ruoan pilkkomisen. Mm. monet härkäpavusta helposti ilmavaivoja saavat pystyvät syömään huoletta fermentoituja härkäpapuja. Samaa ovat sanoneet useat laktoosille herkät ihmiset hapanmaitotuotteista. Fermentoitumisella on myös mahdollista pienentää monien kasvisten luontaisten haitta-aineiden (esim. nitraatti ja oksaalihappo) pitoisuutta sekä parantaa ravintoaineiden saatavuutta. 

Hapatusprosessi vaatii hiilihydraatteja, joita mikrobit hajottavat, tietyn suolapitoisuuden (riippuu hapatettavasta raaka-aineesta, yleensä 1,5-5%), sopivan lämpötilan (huoneenlämpö hyvä alkuun noin viikon ajan, sitten jääkaappiin) sekä hapettomat olosuhteet.

Maija ja Kimmo (Uoma Earthcare Uoma Wild & Sour) Lehmuston tilalta tulivat pitämään meille hapatuskurssin, jossa valmistimme kimchiä Lehmuston tilan mangoldeista sekä opimme suolaliemessä säilömisen tekniikan.

Tervetuliaisdrinkin, joka oli tietenkin itse valmistettua nokkoskombuchaa, ja esittelykierroksen jälkeen kuulimme perusteellisen kertomuksen hapatuksen historiasta ja teoriasta. Tämän jälkeen pääsimmekin hommiin ja työntämään kädet kasviksiin.

Hapatukseen pilkoimme ensin mangoldia, jonka joukkoon lisäsimme hieman Oman Pellon daikonia eli retikkaa sekä valkosipulia. Kimchin joukkoon valmistimme maustekastikkeen, joka keitettiin ja sekoitettiin riisijauhoista, soijakastikkeesta, chilistä jne… 

Pilkkomisen jälkeen päälle lisättiin reilusti suolaa ja pilkotut kasvikset paineltiin eli muussattiin käsin suolan kanssa. Suola heruttaa nesteet esiin, kasvisten solurakenne rikkoontuu sopivasti hellällä tavalla ja kaikki pinnalla olevat mikrobit pääsivät töihin.

Maija painotti maistamisen merkitystä: kasvisseoksen täytyy maistua liian suolaiselta, muuten suolaa ei ole riittävästi. Myös hapatusprosessin eri vaiheissa kannattaa luottaa omiin aisteihin: jos tuote maistuu tai haisee pahalta, on todennäköisesti jotain mennyt mönkään.

Kimchin valmistuksessa sopivasti suolaantuneen mangoldiseokseen lisätään lopuksi myös maustekastike, mutta tavallisessa kasvisten hapatuksessa pelkkä suolaus riittää.  Lopuksi seos laitettiin purkkeihin, joista paineltiin nuijalla ja lusikalla kaikki ilmat pois. Muistattehan, että prosessi vaatii hapettomat olosuhteet, joten purkkiin jäävät ilmakuplat tekevät hallaa. 

Suolaaminen puolestaan ei vaadi muuta kuin 1,5%:n suolaliemen valmistuksen ja sen kaatamisen pilkottujen kasvisten päälle. Myös tässä tekniikassa on hapettomat olosuhteet ja puhtaat säilöntäpurkit tärkeitä. Maistiaisena tarjolla oli suolattuja porkkanoita, jotka olivat todella hyviä ja maistuivat hieman venäläisille suolakurkuille. Tämäkin tekniikka menee ehdottomasti käyttöön.

Vielä muutama käytännön vinkki hapatukseen:

1. Purkit kannataa puhdistaa ja kuumentaa hyvin ennen käyttöä. Näin estetään ei-toivottujen mikrobien pääsyn ruokaan.

2. Maitohappobakteerit eivät pidä kloorista eivätkä jodista, joten on hyvä käyttää jodivapaata merisuolaa. 

3. Vesijohtovedessä on vähäinen määrä klooria, joten mikäli mahdollista, keitä vesi ennen hapattamista tai anna seistä huoneenlämmössä muutamia tunteja. Tämä vähentää veden klooripitoisuutta. 

4. Hyödynnä aina hyvin tuotettuja raaka-aineita, jotka eivät sisällä torjunta-aineita tai keinolannoitteita. 

5. Käytä mieluiten lasipurkkeja tai saviruukkuja. Metalliset astiat voivat reagoida suolan ja hapattamisessa syntyneiden happojen kanssa. Jos käytät muovia, käytä vain elintarvikekelpoista muovia. 

6. Luota aisteihisi: haistele ja maistele prosessin eri vaiheissa. Jos tuote haisee tai maistuu pahalta, on jotain mennyt vikaan.

7. Hiivoja tai hometta saattaa kertyä tuotteen pintaan, jossa on ilmaa. Nämä voi kuoria pois eikä tuote ole pilaantunut. Suolavedessä olevien vihannesten pitäisi pysyä kunnossa.

Hapattaa voi melkein mitä vaan kasviksia esim. sieniä tai papuja. Oman Pellon luomukasviksista on helppoa ja turvallista aloittaa. Sitten vaan innolla kokeilemaan hapatukseen eri kasviksia sekä makuyhdistelmiä

Teksti ja kuvat: Terhi Suvilehto

Raparperin juhlaa

Tiesittekö, että raparperi tuli Suomeen Herttoniemen kartanon kautta? Kartanonherra, kreivi ja sotamarsalkka Ehrensvärd sai v. 1755 raparperin siemeniä nykyaikaisen ekologian isänä tunnetulta ruotsalaiselta luonnontutkija Carl von Linnéltä (kirjassa: Nikula Oscar. 2011. Augustin Ehrensvärd 1710-1772). Tarkoitus oli varmistaa monipuolinen hyötypuutarha sekä ravinteikas ravinto kartanopuistossa sijaitsevan lastenkodin lapsille. 

Nyt reilu 250 vuotta myöhemmin Herttoniemen kartanopuistossa vietettiin Helsinki-päivänä Raparperifestivaaleja. Juhlat mahdollisti Helsingin tapahtumasäätiö tuellaan. Musiikkia soitti läpi päivän DJ:t Volpe, Vilunki3000, DJ Sofa ja Tipa Hiihtopipo, ja kahvilasta sekä ruokakojuilta sai ostaa makeita ja suolaisia raparperiherkkuja. Pellon piknikalueella puolestaan pystyi nauttimaan omia eväitään sekä pelailla koko perheen pihapelejä. Halutessaan pääsi fiilistelemään myös peltosaunaan, jossa raparperinlehdet toimivat sujuvasti pefletteinä. 

Raparperi huokutti kaupunkilaiset liikkeelle. Festarialue täyttyi nopeasti ja ensimmäiset vieraat saapuivat jo puoli tuntia ennen juhlien alkua kysellen: “Mistä sitä raparperia löytyy?”

Musiikin toi tunnelmaa ja auringon lämmössä oli mukavaa hengailla. Kaupunkipelto toimii siis myös koko perheen lähiluonto- ja puistopaikkana.

Oppi- ja makumatkan raparperien monimuotoisuuteen tarjosi raparperitasting -piste, jossa sai maistella eri raparperigeenikannoista valmistettuja mehuja. Eroa löytyi mehujen väreissä, mutta myös makeudessa sekä kirpeydessä. Eräs lapsi huudahti, “Tämähän maistuu ihan omenalta!”. Kyllä, tarkka makuaisti. Raparpeperi sisältää oksaalihapon lisäksi myös omenahappoa. Mukana oli tietty myös Kaupunkilaisten Omalla Pellolla Herttoniemessä ja Korsossa kasvaneista raparpereista tehtyä mehua.

Raparpereissakin löytyy arvokasta monimuotoisuutta ja eroja mm. koossa, värissä sekä makeudessa ja kirpeydessä. Tämä tuli monille tastingiin osallistuneille yllätyksenä. Usein kuului sanottavan, että “Luulin, että raparperia on olemassa vain yhdenlaista.”

Luke eli luonnonvarakeskus kasvattaa monimuotoisuutta varjellen Piikkiön tutkimustilallaan erilaisia raparperin lajikekantoja, joita saimme hakea tasting-mehuja varten. Vuonna 2015 se pyysi suomalaisia ilmoittamaan vanhoja raparperilajikkeita ja sai yli 700 vastausta. Analysoituaan nämä, ja se valitsi kokoelmiinsa 29 kasvikantaa, jotka muodostavat raparperin elävän geenipankin eli tieteellisen lajiketarhan. Osa löydetyistä raparperikannoista on todellisia monimuotoisuuden helmiä. Tämä Suomen kesän ensimmäinen “hedelmä” on Suomessa erityisen rakastettu kasvi ja levinnyt aina Utsjoelle saakka.

Luonnonvarakeskuksen monimuotoiset raparperigeenikannat, joita kasvatetaan Piikkiössä. Nämä lajikkeet ovat kehittyneet luonnonvalinnan myötä ja löydetty mökkien ja mummoloiden pihoilta. Ne on nimetty paikannimiensä mukaisesti ja siitä näkee raparperin levinneen Suomessa etelästä pohjoisimpaan kolkkaan.

Maailmalla raparperia nautitaan myös muussa muodossa kuin raparperipiirakassa. Esimerkiksi Iranissa villiraparperia kerätään vuorilta, aivan kuten suomalaiset keräävät mustikoita metsistä, ja raparperia käytetään erityisesti suolaisissa ruoissa sekä lääkekasvina. Myytäväksi kerätään kukkavarret, mikä voi suomalaisesta tuntua erityisen oudolta.

Raparperin valkaisu puolestaan on ollut suosittua erityisesti viktoriaanisen ajan Englannissa. Kuten monet suuret keksinnöt, myös raparperin valkaisu keksittiin vahingossa. Maineikkaan lontoolaisen Chelsea Physic Gardenin puutarhurit huomasivat v. 1817 kasvin juurakoiden peittyneen sattumalta talvea vasten syvään multaan. Tämän myötä pimeydessä kasvoi erityisen lempeän herkullisia versoja, joista tuli nopeasti suurta ja haluttua herkkua. Raparperia alettiin kasvattamaan pimeissä kasvatushalleissa ja satoa korjattiin vain kynttilän valossa. Valkaisu tapahtuu laittamalla ämpäri keväällä nousevan juurakon päälle ja estämällä tällä tavoin auringonvalon kosketuksen raparperiin. Kasvi kasvaa lämmössä vauhdilla, mutta saamatta valoa ei lehtiin ja ruotiin muodostu klorofyllejä eli viherhiukkasia. Lopputulos on pehmeän ja makean makuista ja väriltään vaaleaa raparperia.

Tynnyrin pimennossa kasvatettua valkaistua raparperia Korson Omalla Pellolla toukokuun puolivälissä. Vieressä tavallinen raparperi, joka on kasvanut huomattavasti hitaammin ja kasvattanut erityisesti lehteä.

Tänä vuonna Raparperifestivaaleilta ei löytynyt valkaistua raparperia, ehkä ensi vuonna sitten, mutta juhlissa oli mahdollista nauttia raparperia muuten monin tavoin. Metsäketun pizzeria Salosta tarjosi artesaani-raparperipizzaa, jonka makumaailma täytti …njammmm…. kaikki viisi makuaistimusta (makea, hapan, kirpeä, suolainen ja umami). Kyytipojaksi löytyi Uoma& Earthcare:n valmistamaa artesaani-raparperikombuchaa. Peltokahvilasta puolestaan sai tutumpia raparperiherkkuja kuten mehua, piirakkaa ja lettuja raparperihillolla. Tietenkin pellon luomurapareperia sai myös ostaa satomyyntipisteeltä mukaan kotiin ja valmistaa siitä kotona vaikkapa raparperipiirakkaa esim. Helsingin pormestarin reseptillä. 

Raparperit loppuivat sekä piirakka upposi parempiin suihin ennen kuin ehdimme ottaa ainuttakaan kuvaa. Lettuja sen sijaan riitti juhlien loppuun saakka ja vaikka jono oli pitkä, kaikki tuntuivat nauttivan juhlien tunnelmasta, jonottamisesta huolimatta.

Helsingin pormestari on tarjonnut jo vuosikymmenten ajan Helsinki-päivänä raparperipiirakkaa kaupungintalolla. Mikä olisikaan siis parempi tapa viettää Helsinki-päivää kuin Raparperifestivaalit. Uusi ruokatapahtuma on luotu Helsinkiin. 

Teksti ja kuvat: Terhi Suvilehto

Villiyrtti-ilta Herttoniemen Omalla Pellolla

Aurinko lämmitti, kun odottelimme vielä ihmisiä pian alkavalle villiyrttikurssille. “Tuolta kävelee joku päättäväisen näköisenä. Hänellä on selvä päämäärä, on varmaan tulossa kurssille”, tuumasin katsellen aluetta lähestyvää hahmoa. “Hän ei ole selvästikään hortoilija, vielä”, naureskeli kurssin vetäjä Maija. “Kurssin jälkeen kävelytyyli muuttuu haahuilevaksi hortoilijaksi, joka jatkuvasti bongailee sopivaa kerättävää ympäristöstään.” Nauroimme kaikki.

Herttoniemen Omalla Pellolla viljellään yli 30 eri lajia ja lajikkeet huomioiden yli 50 erilaista vihannesta. Lisäksi peltoympäristössä kasvaa lukuisia villivihanneksia, jotka kelpaavat myös syötäväksi. Luonnontuoteneuvoja Maija Suomela, jolla on miehensä kanssa yritys Uoma Earthcaren Uoma Wild & Sour Lehmuston tilalla Korsossa, oli tullut opettamaan meille kuinka tunnistaa luonnosta syötäviä villivihanneksia sekä miten hyödyntää niitä.

Heti alkuun pääsimme tutustumaan, mitä villiyrteistä voi keittiössä valmistaa. Maija oli poiminut valmiiksi kotipihaltaan sekalaisen joukon eri villiyrttejä, jotka meille esiteltyään pilkkoi salaatiksi. Sekaan sekoitettiin helppo salaatinkastike: 3 rkl hyvälaatuista öljyä + 1 tl punaviinietikkaa + ripaus sormisuolaa. Saimme myös maistiaiset Maijan itse valmistamasta nokkoskombuchasta, virkistävää. Salaatti sai jäädä maustumaan, kun suuntasimme hortoilemaan pellolle.

Koska Herttoniemen Omalla Pellolla viljellään luonnonmukaisesti eli luomuna, on villiyrttienkin kerääminen turvallista. Ainoastaan kannattaa välttää keruuta liian läheltä kompostia. Kompostimaa sisältää runsaasti typpeä, joka kerääntyy kasveihin nitraattina, jonka runsasta saantia ihmisen tulee välttää. Nitraattipitoisuus kuitenkin vähenee kasvista huomattavasti ryöppäämällä eli kiehauttamalla se nopeasti. Nitraattia löytyy kaikista vihreistä kasviksista, mutta erityisesti nokkoseen sitä kertyy runsaasti. Tämän vuoksi nokkonen suositellaankin aina ryöpättävän ennen ravintokäyttöä.

Takiaisen kukkavarret (kuvassa edessä oikealla edelliskesän jo kuihtuneet) ovat kuulemma erityisen hyvää herkkua. Täytyy siis odottaa tämän raparperia muistuttavan villivihanneksen kukintaa.

Villivihannekset sisältävät erityisen paljon maku- ja ravintoaineita sekä kuitua, jotka kaikki ovat hyväksi kehollemme ja mielellemme. Koska nämä aineet tehostavat aineenvaihduntaa, on keho hyvä totuttaa uudenlaiseen ruokaan pikkuhiljaa, vaikka hurahtamisen huumassa tekisikin mieli syödä vain ja ainoastaan villivihanneksia. Kannattaa lisätä villiyrttejä pieniä määriä kerrallaan osaksi muuten jo tuttua ruokavaliota. Näin voi välttää turhat ylimääräiset vessareissut sekä mahdolliset vatsanväänteet.

Jokaisenoikeudet on hyvä kerrata aina ennen hortoilua. Esimerkiksi puuvartisiin kasveihin ja sammaleeseen ja jäkälään saa kajota vain maan omistajan luvalla. Muuten keräämisessä suositellaan noudatettavan koiranremmin mittaa teiltä ja poluilta. Valtateiden läheisyydestä ei myöskään kannata kerätä raskasmetallien vuoksi. 

Olin aikaisemmin löytänyt pellolta lähinnä vain vuohenputkea ja nokkosta, mutta nyt tunnin mittaisella retkellämme löysimme niiden lisäksi myös ainakin takiaista, litulaukkaa, voikukkaa, vadelmaa, apilaa, maitohorsmaa ja siankärsämöä. Lisäksi aniksen makuinen saksankirveli oli karannut viljelypenkeistä ja siitäkin oli siis tullut myös villivihannes. Opin, että valkopeippi, joka usein sekoitetaan nokkoseen, on myöskin aivan mainio villivihannes kuten myös jättipalsami, joka tunnetaan paremmin viheliäisenä vieraslajina. Kaikki siis yhdessä vieraslajitalkoisiin ja kerätyistä jättipalsameista voi jälkikäteen valmistaa vaikkapa aterian.

Kasvien tunnistamisessa voi käyttää apuna myös puhelimen appia, vaikka hortoilu nimenomaa katkaisee hyvällä tavalla yhteyden kännykkään.

Hortoillessa on tärkeää tuntea 100%:sti kerättävä villiyrtti, sillä luonnossa esiintyy myös myrkyllisiä, jopa tappavan myrkyllisiä, kasveja. Tunnistusta auttaa tiedon lisäksi ottamalla kaikki aistit käyttöön. Jokaisella kasvilla on oma kasvupaikka- ja tapa sekä ulkonäkö, mutta myös tyypillinen tuoksu. Kasveja kannattaa siis myös repiä ja puristella käsissä ja aistia niiden ominaistuoksu. Oli ilo huomata, että hortoillessa tosiaan kaikki aistit aktivoituivat uudella tavalla. Huomasin mm., että apilanlehtiä löytyy säännönmukaisesti useassa eri värissä ja kuviossa ja nokkosen näköiskasvi myrkytön valkopeippi ei maistukaan lattealta vaan hauskan pähkinäiseltä.

Palattuamme keruukorit täynnä takaisin kahvilapöytien ääreen, odotti villivihannessalaatti herkutteluamme. Ikävä kyllä pellon “lemmikkivaris” ehti käydä ahmimassa kaikki Maija tuomat itse tekemänsä siemennäkkärit, joiden päältä oli tarkoitus nauttia salaatti. Tämä luultavasti samainen (niin rohkeasti hän kävi taas herkuttelemassa pussukoilla) varis tuli viljelijöille tutuksi jo viime kesänä. Onneksi apu löytyi luonnosta. Löysimme voikukanlehtiä, joiden päälle laitoimme salaatin tortillojen tapaan. Myös vuohenputken lehdestä sai kasattua kivan nyytin, jonka sisään marinoituneen villivihannessalaatin voi kätkeä. Oli kyllä herkkua!

Villivihannessalaatti koristeltiin keto-orvikilla ja lemmikillä. Helppo salaattimarinadi: 3 rkl öljyä, 1 tl etikkaa tai sitruunamehua, suolaa

Vielä lopuksi keskustelimme luonnonkosmetiikasta. Helppo yrttiöljy syntyy sekoittamalla kuivattua tai tuoretta yrttiä ja hyvälaatuista öljyä suhteessa 1:2. Muutaman viikon uuttumisen ja siivilöinnin jälkeen ihoa kosteuttava ja ravitseva öljy on valmis. Mesiangervosta ja peltokorteesta puolestaan voisi löytää apua ärtyneeseen ihoon. Tähän täytyy siis tutustua lisää. En oman ihoherkkyyteni vuoksi pysty käyttämään juuri mitään kaupan kosmetiikkaa ja apteekin ihovoiteistakin löytyy luotettavasti ainoastaan yksi sopiva merkki. Ehkäpä luonnosta löytyisi apu myös tähän.

Ilta oli inspiroiva. Miten helppoa ja mutkatonta myös villivihannesten keruu ja hyödyntäminen onkaan, kun on ensin saanut hyvät opit ja sen myötä luottamuksen tunnistaa turvallisesti hyödynnettävät villiyrtit. 

Ja täytyy sanoa, että Maija oli oikeassa. Olen aina ollut aikamoinen haahuilija, pää pilvissä eli ajatukset myös. Nyt huomaan olevani myös hortoilija ja etsiväni katseellani luonnosta koko ajan jotain tunnistettavaa ja ehkä siis myös hyödynnettävää.

Ainiii… Samaisen päivän aamuna Huomenta Suomi oli vieraillut Lehmuston tilalla, jossa Maija kertoi tietenkin villiyrteistä. Voit katsoa juttupätkän täältä. Jutussa myös pari kivaa reseptivinkkiä.

Villiyrttejä vasemmalta oikealle: voikukka, valkopeippi, nokkonen, apila, jättipalsami

Villiyrttejä vasemmalta oikealle: kuusenkerkkä (keruu vain maanomistajan luvalla), saksankirveli (viljelypenkkimme karkulainen), maitohorsma, vuohenputki, vadelma

Teksti ja kuvat: Terhi Suvilehto

Kumppanuusmaatalous on muutakin kuin ruokaa

Kuluneella viikolla on vietetty kansainvälistä kumppanuusmaatalousviikkoa, jota Suomen kumppanuusmaatalousyhdistys juhlisti  teemalla “Kumppanuusmaatalous on muutakin kuin ruokaa”. Kumppanuustilat eri puolilta Suomea tuottivat aktiivisesti somepostauksia ja myös Helsingin Sanomissa julkaistiin perustajajäsenen Olli Revon mielipidekirjoitus, jossa kannustettiin paikallisia asukkaita ja viljelijöitä yhteistyöhön. Viikko huipentui perjantaina “Kumppanuuskeskustelut goes live” -webinaariin, jossa oli paikalla tuottajien lisäksi myös tutkijoita ja oppilaitosten edustajia sekä muita aiheesta kiinnostuneita. Webinaarissa toinen perustajajäsenporukasta ja kumppanuusmaataloutta tutkiva tohtoritutkija Galina Kallio jakoi kokemuspohjaista tietoaan kumppanuusmaatalouden moninaisista malleista Suomesta ja Australiasta.  Mutta kerrataanpa ensin lyhyesti mitä kumppanuusmaatalous on.

Kumppanuusmaatalous pähkinänkuoressa

Kumppanuusmaataloudeksi tai kumppanuusviljelyksi (CSA – Community Supported Agriculture) kutsutaan toimintamallia, jossa paikallinen ruoantuotanto pohjautuu tuottajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen. Kuluttaja tilaa tuottajalta sato-osuuden ennakkoon, useimmiten jo varhain keväällä, ja tuottaja saa ennakkoon maksetuista sato-osuusmaksuista vuotuisen budjetin työn toteutukseen. Kumppanuusmaatilat voivat olla joko kuluttajavetoisia, jossa joukko kuluttajia laativat sopimuksen viljelijän kanssa tai tuottajavetoisia, jossa tuottaja kerää joukon kuluttajia, joiden kanssa luoda sopimus. Molemmissa kumppanuusmaatalouden malleissa tuottaja ja kuluttaja jakavat yhdessä tuotannon riskit ja hyödyt.

Ruoan tuottajan ja kuluttajan välille syntyy siis vuorovaikutus. Kuluttajan suhde ruokaan vahvistuu: hän tietää, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu sekä pystyy myös vaikuttamaan toiveineensa tuotantoon. Tuottaja puolestaan kokee työssään uudenlaista merkityksellisyyttä ja varmuutta: ruoan kuluttajalla on kasvot ja tulot ovat turvattu.

Itsepoimintasta on tullut suosituin tapa noutaa sato-osuus Kaupunkilaisten Omalla Pellolla. Samalla kuluttaja voi virkistäytyä ja nauttia luonnon tuoksuista ja äänistä kaupunkipellolla. Kuva: Terhi Suvilehto

Ruokaliikkeiden kehitys ilmentää ajankuvaa

Ruoka on paitsi ravintoa myös kulttuuria, joka kehittyy ympäristön, olosuhteiden ja ihmisten myötävaikutuksesta. Galina Kallio esitteli webinaarissa marginaalissa olevan kestävän ruokaliikkeen kehitystä. Kerron tässä omin sanoin esityksestä mieleeni jääneistä asioista. 

Kumppanuusmaatalouden katsotaan syntyneen n. 1970-luvulla Japanissa, kun tokiolaisia perheenäitejä halusivat saada kasviksensa ilman torjunta-aineita ja ottivat yhteyttä paikalliseen maanviljelijään. Naiset loivat lähialueen viljelijöiden kanssa Teikei-sopimuksen, jossa he lupautuivat ostamaan koko peltosadon, mikäli viljelijät työskentelisivät luonnonmukaisesti. Samoihin aikoihin toisaalla syntyi permakulttuuriliike. Nämä molemmat olivat saaneet vaikutteita jo aikaisemmin kehittyneistä biodynaamisuudesta, luomusta ja reilusta kaupasta. Vuosisadan loppupuolella on syntynyt myös muita ekologisuutta, reiluutta ja yleensä myös paikallisuutta korostavia ruokaliikkeitä, kuten slow food, ruokapiirit, lähiruokabuumi, kaupunkiviljely ja REKO-piirit. 

Kuvakaappaus webinaarista ja Galina Kallion esittämä aikajana ruokaliikkeiden kehityksestä.

Galina pohti, mikä olisi seuraava ruokaliikkeen kehitysaskel. Viime vuosina on yhä enemmän puhuttu uudistavasta viljelstä ja hiiliviljelystä ja niiden myötä on agroekologia nosteessa. Siinä yhdistyy piirteitä näistä kaikista edellä mainituista ruokaliikkeistä ja ruoantuotannon menetelmistä. Kaikissa yhteistä on suuri arvostus ruokaa ja sen tekijää kohtaan sekä halu huomioida myös luonnon hyvinvointi ja planetaariset rajat. 

Monimuotoisesta liiketoiminnasta turvaa kumppanuusmaatiloille

Yhteistä Galinan Kallion tutkimuksessa mukana oleville australialaisille kumppanuusmaatiloille on liiketoiminnan monimuotoisuus, joten ansiot eivät ole pelkästään satomyynnin varassa. Tämä on tärkeää, sillä myös riskit ovat eri luokkaa kuin Suomessa: useat tilalliset olivat joskus menettäneet koko sadon luonnonilmiöiden kuten metsäpalojen tai tulvien vuoksi. Esimerkkitiloilla oli kauppapuutarhan lisäksi myös mm. catering- ja maatilakauppatoimintaa, torimyyntiä sekä tapahtumia. Sopimusosapuolina oli kuluttajien lisäksi myös ravintoloita, jotka ostivat kerralla enemmän. Tiloilla voitiin harjoittaa myös ei-rahallista vaihtokauppaa yhteistyökumppaneidensa kanssa. Eräs esimerkkitila oli aloittanut toimintansa tavallisella torimyynnillä. Kun sadon ostivat viikko toisensa jälkeen samat tutut kanta-asiakkaat, muuttivat he toimintansa kumppanuussopimuksiin. Tilalla koulutettiin myös useita harjoittelijoita, jotka pääsivät oppimaan CSA-mallista ja osa perusti myös oman CSA-tilan. Osalla tiloista oli myös eläimiä, kuten vuohia, hevosia, kanoja, lehmiä ja possuja. Eläimillä oli erilaisia rooleja, ja ne lisäsivät tilojen omavaraisuutta.

Tutkija Galina Kallio haluaa antaa viljelijälle reilun korvauksen käyttämästään ajasta työpanoksen muodossa. Lisää hänen kokemuksistaan voi lukea www.galinakallio.fi.

Kuva: galinakallio.fi

Suomeen kumppanuusmaatalous on tullut Ranskan kautta, kun ranskalainen Jocelyn Parrot kävi puhumassa 14 vuotta sitten ja syttyi kipinä perustaa Kaupunkilaisten Oma Pelto. Tällä hetkellä Suomessa on reilu 20 kumppanuusmaatilaa, joista suurin osa jakaa sitoutuneille kuluttajille sato-osuuksia vihannespuutarhalta. Myös hunaja- tai omenatuotantoon keskittyneitä tiloja löytyy. Osa suomalaisistakin tiloista on ruoan kumppanuusviljelyn lisäksi erikoistunut myös muunlaiseen toimintaan myyden erilaisia tuotteita tai palveluita kuten esim. hapatettuja kasviksia (Uoma Earth ja Uoma Wild & Sour) tai koulutus-, kokous- ja juhlatilatarjontaa sekä majoitusta (Niipalan tila). Osa toimijoista järjestää myös erilaista kurssitusta kuten esimerkiksi opastusta kestävään elämäntapaan (Jalotus). Myös hankerahoitusten hyödyntäminen on yleistä.

Agroekologista oppia on tärkeää jakaa eteenpäin ja kurssit tuovat myös lisätuloa kumppanuusmaatilan liiketoimintaan. Kesällä 2023 Niipalan tilalla järjestettiin EOV-kurssi (Ecological Outcome Verification) joka antaa konkreettiset mittaustyökalut maan hyvinvoinnin arvioimiseen. Kuva: Niipalan tilan kuva-arkisto

Kaupunkilaisten Oma Pelto laajentaa tänä vuonna toimintaansa tuoden mukaan uuden itseviljelymallin, jossa voi kasvattaa kasviksensa itse mutta ammattilaisen tukemana. Jo parin vuoden ajan Omalla Pellolla on päässyt poimimaan sato-osuutensa itse pellolta valmiiksi kerätyn satokassin sijasta. Nyt uusi itseviljelymalli mahdollistaa entistä syvemmän yhteyden muodostumisen sekä ruokaan että luontoon, kun pellolle pääsee myös hoitamaan omia viljelypenkkejään läpi kasvukauden.  

Mahdollisuuksia ruokamurrokseen

Maailmalla kumppanuusmaatalous on huomattavasti tunnetumpaa kuin Suomessa. Vuonna 2017 CSA-tilojen osuus oli joidenkin tilastojen mukaan Kaliforniassa jopa 30% ruokatalouden kokonaismyynnistä. Suomessa kumppanuusmaatalous on vielä pientä, mutta sillä on valtavasti potentiaalia olla osa ruokamurrosta rakentamassa paikallisia, kestäviä ruokajärjestelmiä sekä tuoda toimeentuloa ja turvaa pientuottajalle. Sopimuspohjainen tuotanto myös varmistaa, että satoa tuotetaan vain tarvittava määrä ja täten hävikkiä ei pääse syntymään. Muotoa on helppo hyödyntää myös muilla ruoantuotannon sektoreilla kuin kauppapuutarhatoiminnassa. Toteutustavat ovat joustavia ja rakentuvat aina paikallisten olosuhteiden ja toteuttajien mukaisesti. Koska sopimusmalleja ei ole etukäteen saneltu, voi jokainen tuottaja luoda ne helposti omaan toimintaansa sopiviksi. 

Pienviljelijä hyötyy mallista huomattavasti. Hän saa sadostaan suoran korvauksen ilman välikäsiä ja voi kiireisen satokauden aikana keskittyä markkinoinnin sijaan olennaisimpaan – eli huolehtimaan laadukkaan sadon kasvattamisesta. Kumppanuusmaatalousmallia on kuitenkin helppo skaalata myös pienviljelyä laajempaan tuotantoon esimerkiksi luomalla kumppanuussopimuksia henkilöstöravintoloiden tai ravintolaketjujen tai muiden jatkojalostukseen keskittyneiden yritysten kanssa. 

Kesällä 2023 Niipalassa toteutettiin holistisesti suunniteltu laidunnuskokeilu yhteistyökumppaneiden hiehoilla. Yhteisöllinen lähestymistapa ruoantuotantoon mahdollistaa mm. tuotannon monimuotoisuuden ja uusien toimijoiden pääsemistä ruoantuotannon pariin. Kuva: Niipalan tilan kuva-arkisto

Ruoan ostaminen palveluna tulevaisuutta?

Mutta miten kumppanuusmaataloustutkija näkee suomalaisen kumppanuusmaatalouden tulevaisuuden? Galina Kallion mielestä meidän tulisi muuttaa ajatustamme ruoan hinnoittelusta. Kumppanuusmaataloudessa maksettaisiinkin viljelijän tekemästä työstä, eikä ruuan määrästä. Näin ruokaa ei hinnoiteltaisi kilotavarana vaan palveluna, jonka viljelijä tekee puolestamme. Kun ihmiset ajattelisivat tällä tavoin, olisi heidän helpompi maksaa ruoasta niin, että myös tuottajalle jäisi reilu korvaus.  Samalla kuluttaja osallistuu maan hoitoon ottamalla vastuuta maaperän hyvinvoinnista.

Kumppanuusmaatalous on siis muutakin kuin ruokaa. Se on yhdessä tekemistä, uusien asioiden oppimista ja yhteisöllisyyttä. Se on ihmisiä, joiden kanssa jakaa saman arvot, maailmankuvan ja ihmettelyn aiheet sekä vastuun jakamista ja halun muuttaa maailmaa.

Kumppanuusmaatalous on yhteyttä ruokaan, luontoon ja ihmisiin sekä mahdollisuus vaikuttaa.

Teksti: Terhi Suvilehto

Oletko puutarha-alan opiskelija? Etsitkö harjoittelupaikkaa?

Etsimme työharjoittelijoita Kaupunkilaisten Omalle Pellolle Helsingin Herttoniemeen ja Vantaan Korsoon satokaudelle 2024. 

Keitä me olemme

Kaupunkilaisten Oma Pelto on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila, jota pyörittää noin 200 kotitalouden 100%:sti omistama Herttoniemen ruokaosuuskunta. Viljelemme luonnonmukaisesti omistajajäsenillemme yli 30 eri kasvilajia kahdella eri pellolla, Herttoniemessä ja Korsossa. Lisäksi satoa myydään pääkaupunkiseudun ravintoloille tai suoramyyntinä pellolta.

Herttoniemen Omalla Pellolla on n. 1,4 hehtaaria peltoa, jossa viljellään luomuna ja kääntämättömän penkkiviljlelyn menetelmällä. Korson Omalla Pellolla on peltoalaa n. 6 hehtaaria, jossa viljellään biodynaamisesti luomuna pysyvissä viljelypenkeissä sekä avomaaviljelynä. Molemmilta pelloilta löytyy myös kausihuone. 

Viljelijämme Anniina on kirjoittanut kääntämättömän penkkiviljelyn menetelmästä artikkelin Luomuliiton lehteen. Olemme myös julkaisseet viljelymenetelmistä sivuillamme kaksi kirjoitusta “10 syytä, miksi kääntämätön penkkiviljely kannattaa” sekä “Luonnonmukaista kaupunkiviljelyä kolmella eri menetelmällä”. 

Satokausi runsaimmillaan Herttoniemen Omalla Pellolla. Kuva: Terhi Suvilehto

Työharjoittelusta

Työharjoittelun minimikesto on yksi kuukausi. Harjoittelukausi alkaa huhti-/toukokuussa ja loppuu lokakuussa. Pellolla on mahdollista työskennellä sopimuksen mukaisen jakson ajan tai koko viljelykauden. Harjoittelupaikka sijaitsee Helsingissä Herttoniemessä tai Vantaan Korsossa. Molemmille pelloille on julkisilla hyvät kulkuyhteydet.

Sinulta odotamme hyvää ja reipasta asennetta. Työharjoittelu on fyysisesti vaativaa, mutta pyrimme etsimään kaikille harjoittelijoille vaihtelevaa ja mielekästä sekä juuri osaamisen mukaista sopivaa työtä. 

Avomaavihannesten harausta Herttoniemen Omalla Pellolla. Kuva: Anniina Hillebrandt

Opit viljelijöiltämme monipuolisesti luomuviljelystä. Pystymme tarjoamaan sinulle viljelyopetusta ja konepuolen opetusta sekä mahdollisuuden tutustua ekososiaalisesti kestävään maatalousmalliin eli kumppanuusmaatalouteen. Ikävä kyllä emme pysty maksamaan työharjoittelusta palkkaa.

Muuta toimintaa satokaudella 2024

Kaudella 2024 Korson pellolle luodaan myös uudenlainen viljely-yhteisö. Helpotamme puutarha-alan ammattilaisten yrittäjyyttä mahdollistamalla yritystoiminnan harjoittamisen yhteisöllisessä ympäristössä ilman suuria investointeja. Viljelylohkon vuokrasopimukseen sisältyy kattava valikoima välttämättömiä työkoneita sekä muita resursseja kuten kasteluvesi ja komposti, kuten myös luomu- ja demeter-merkkien käytön markkinoinnissa. Farm-to-Farm -mallista löytyy lisätietoa sivuiltamme. 

Kasvisten viljelystä kiinnostuneet harrastajat puolestaan saavat uudenlaisen mahdollisuuden osallistua ruokansa kasvatukseen. Osuuskunnan jäsenet ovat jo aikaisempina vuosina päässeet nauttimaan peltotöistä paitsi talkoillessaan myös noutaessaan viikottain satonsa itsepoimintana. Nyt on mahdollista opetella puutarhurin puuhaa ammattilaisen tukemana itseviljelynä. Korsosta voi vuokrata oman penkkiviljelmän, jossa alkukauden maanmuokkaus-, kylvö- ja istutustyöt ovat valmiiksi tehty. Myös itseviljelymallista voi lukea lisää sivuiltamme.

Teemme paljon yhteistyötä erilaisten toimijoiden kanssa. Pellolla vierailee mm. paljon erilaisia ryhmiä kuten eri-ikäisiä jäseniä, ravintoloita tai oppilasryhmiä. Kesän aikana järjestämme tapahtumia, joista tunnetuin lienee jo perinteiset Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat.

Kiinnostuitko?

Jos kiinnostuit työharjoittelusta Herttoniemen Omalla Pellolla, laita viestiä herttoniemenpuutarhuri@gmail.com
Jos kiinnostuit työharjoittelusta tai työskentelystä Korson Omalla Pellolla, laita viestiä ruokaosuuskunta@gmail.com.

Lisätietoja saat myös ottamalla yhteyttä p. 050 571 5032 / Olli Repo tai ruokaosuuskunta@gmail.com.

Meidät löytää myös somesta

Facebook: Kaupunkilaisten Oma Pelto, Herttoniemen Oma Pelto
Instagram: kaupunkilaisten_oma_pelto

Teksti: Terhi Suvilehto

Luonnonmukaista kaupunkiviljelyä kolmella eri menetelmällä

Kaupunkilaisten Omalla Pellolla on viljelty aina eli koko 12 vuoden olemassaolonsa aikana luonnonmukaisesti eli luomuna. Korson pellolla viljellään lisäksi biodynaamisesti eli Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on hallussaan molemmat valvotut luonnonmukaisen viljelyn sertifikaatit, luomu ja demeter -merkit.

Perinteinen avomaaviljely

Ensimmäiset kymmenen vuotta, v. 2011-2021, Korson pellolla viljeltiin perinteisen avomaaviljelyn tekniikalla. Tässä menetelmässä koko pelto käännetään ja muokataan joka kevät eli uusi kasvukausi aloitetaan aina ns. puhtaalta pöydältä. Keväisin viljelijälle tulevat tutuiksi sellaiset työvaiheet kuten kyntö, äestys ja jyrsintä. Nämä tapahtuvat traktorin avustuksella kun koneen perään laitetaan maanmuokkauksen mahdollistava työväline. Kynnössä traktorin perässä olevat isot terät leikkaavat ja kääntävät maan. Äestyksessä terät vaihdetaan piikkimäisiin koukkuihin, jotka tasoittavat ja rikkovat kynnettyä maata. Jyrsinnässä pienet terät murentavat ja tasoittavat pintamaan. Maanmuokkauksen yhteydessä maahan lisätään myös maanparannusaineita, kuten kalkkia ja lantaa. Tämän jälkeen pelto on valmis viljelyrivien muodostamiseen, kylvöön ja istutukseen. 

Avomaaviljelyssä pelto tasoitetaan traktorilla joka kevät ennen penkkirivien muodostusta. Ilman viherpeitettä pelto vapauttaa runsaasti maaperän hiiltä ilmaan. Kuva: Olli Repo

Perinteinen avomaaviljely on yleisin käytettävissä oleva kasvisten viljelymenetelmä sekä tavanomaisessa että luomuviljelyssä. Menetelmän suosio perustuu luultavasti siihen, että se on viljelijöille tuttua ja tarvittavia työvälineitä on helposti saatavilla. Menetelmässä on kuitenkin myös epäkohtansa. Koska kaikki toimenpiteet (myös kasvukauden aikainen rivivälien haraus) suoritetaan traktorilla, vaatii menetelmä paljon peltoalaa ja kuluttaa runsaasti fossiilisia polttoaineita. Raskas traktori myös tiivistää kulkiessaan peltomaata, jonka yhtenä elinvoimaisuuden ehtona on ilmavuus. Lisäksi joka keväinen raskas maanmuokkaus vapauttaa ilmakehään runsaasti maaperään luonnollisesti varastoitunutta hiiltä.

Korso pelto-olosuhteet ovat aiheuttaneet vuosien varrella runsaasti haasteita. Koneellisesti toteutettuna maanmuokkaus ja rikkaharaus vaativat kuivan maan ja koska Korson saviset peltolohkot kuivuivat hitaasti, on sää haastanut usein toimenpiteiden oikea-aikaisen toteutuksen. Vuosien mittaan haastetta on tuonut myös vanha konekanta, joka on saattanut hajota juuri tärkeän työvaiheen hetkellä.

Kosteassa maassa raskas traktori painautuu syvälle maahan. Huonolla säällä kevään kyntötyöt ovat haasteelliset. Kuva: Olli Repo

Juuri näistä syistä Omalla Pellolla päätettiin v. 2022 siirtyä entistäkin ekologisempaan luomukasvisten tuotantomenetelmään eli pysyvään penkkiviljelyyn. 

Pysyvä penkkiviljely

Kaudella 2021 Korson pellolla testattiin muutaman penkkirivin verran pysyvän penkkiviljelyn menetelmää. Tulokset vakuuttivat, sillä satoa tuli alaa kohti enemmän kuin perinteisen avomaaviljelyn menetelmällä. Kävimme tutustumassa Rekolan biodynaamisella tilalla, Lillklobin permakulttuurisella puutarhalla sekä Kumpulan koulukasvitarhalla pysyvään penkkiviljelyyn. Omat ja muiden tilojen onnistuneet kokemukset penkkiviljelystä motivoivat ja Korson avomaapellolle päätettiin rakentaa pysyvät penkkirivit. 

Vuoden 2022 kevättyöt olivat siis hyvin erilaiset viljelijöille Kirsille ja Teijalle. Sen sijaan että traktori olisi valjastettu kyntöhommiin, alettiin pellolle hankkia joukko uusia ja keveämpiä työkaluja ja -koneita. Viljelylohkoille rakennettiin pysyviä viljelypenkkejä kokoon 50m x 75cm. Tämä koko valittiin, jotta penkit olisivat mahdollisimman helposti työstettäviä. Kevään maanmuokkaus toteutettiin uudella käsikäyttöisellä sarvitraktorilla, joka möyhii pintamaata kevyesti alle 5 cm syvyydeltä säilyttäen samalla maaperän kuohkeuden. Samalla pintamaahan lisättiin lantapitoista kompostia. Maaperä- ja ilmastoystävällisyyden lisäksi pysyvän penkkiviljelyn suuri etu on sen taloudellisuus. Koska rivivälit harataan käsin eikä traktorilla, voidaan kasviksia myös istuttaa huomattavasti tiheämpään kuin tavanomaisessa viljelyssä. 

Pysyviä viljelypenkkejä rakennettiin myös talkoovoimin. Tässä on tulossa sipulipenkkejä. Kuvassa näkyvät myös käsikäyttöiset sarvitraktori ja harauspyörä. Kuva: Terhi Suvilehto

Pysyvät penkit osoittautuivat toimiviksi ja ne ovat tulleet jäädäkseen Korson Omalle Pellolle. Penkit sijaitsevat tulevina kausina samalla paikalla kuin mihin ne alunperin rakennettiin eikä maata käännetä muuten kuin pinnalta. Maaperä pysyy elinvoimaisena, kun pinnalle lisätään vuosittain laadukasta kompostia. Kasvikset puolestaan istutetaan vuosittain eri paikkoihin vuoroviljelyn mukaisesti.

Kaudella 2022 tapahtui myös muita isoja muutoksia osuuskunnan toiminnassa. Osuuskunta sai sopimuksen jatkaa Herttoniemen kartanopuistossa sijaitsevan puutarhan luomuviljelyä ja syntyi Herttoniemen Oma Pelto. Pelto oli muutettu pari vuotta aikaisemmin kääntämättömiksi viljelypenkeiksi. Sitä olikin uuden viljelijämme Anniinan helppo jatkaa.

Kääntämätön penkkiviljely

Kääntämätön penkkiviljely, toiselta nimeltään no dig-menetelmä, eroaa pysyvän penkkiviljelyn menetelmästä siten, että nimensä mukaisesti maata ei käännetä lainkaan vuoden aikana, ei edes pinnalta. Kun maata ei muokata, pieneliöstö aktivoituu ja mikrobit esim. sienirihmastot ym. saavat kehittyä rauhassa. Monipuolinen pieneliöstö parantaa maan rakennetta, veden sidontaa ja ravinteiden kiertoa. Muokkaamaton maa ei myöskään vapauta maaperästä hiiltä ilmakehään eikä lisää tällä tavoin ilman hiilidioksidikuormaa.

Penkkiviljely mahdollistaa viljelyrivien muodostuksen lähekkäin toisiaan ja tuottaa alaa kohti runsaan sadon. Kun maata ei käännetä, maaperän pieneliöt ja sen myötä myös kasvit voivat hyvin. Kuva: Terhi Suvilehto

Kääntämättömän penkkiviljelyn puutarhassa viljelijän kevättöistä puuttuu kyntö, äestys ja jyrsintä kokonaan. Maata parannetaan lisäten sen päälle vuosittain laadukasta lantapitoista kompostia, mikä korvaa myös viherlannoituksen tarpeen. Perinteisessä avomaaviljelyssä sekä pysyvässä penkkiviljelyssä käytetyt energiaintensiiviset rikanpoistomenetelmät kuten muovitus, liekitys ja traktorilla (isolla tai käsikäyttöisellä) haraus puuttuvat myös no-dig -menetelmässä. Rikkojen torjunnassa sen sijaan luotetaan säännölliseen jokaviikkoiseen käsiharaukseen. Näin rikat eivät pääse koskaan kasvamaan liian suureksi vieden kasvutilaa itse viljelykasveilta.

No dig -menetelmässä on paljon hyviä puolia ja listasimmekin jo niitä aikaisempaan kirjoitukseen. Täysin ongelmaton ei tämäkään menetelmä kuitenkaan ole. Jos ei esimerkiksi ehdi pysyä haraustahdissa luonnon määräämään kasvuvauhtiin, on pulassa ja satoa on jälkikäteen vaikeaa pelastaa rikkojen alta.

Anniina on kirjoittanut kääntämättömästä penkkiviljelystä Luomuliiton lehteen kattavan artikkelin “Vihanneksia maata kääntämättä”, jossa hän käy tarkemmin läpi menetelmän perusperiaatteet sekä hyviä ja huonoja puolia. 

Uudenlaista omaa viljelyä Korson Omalla Pellolla

Kaudella 2024 puhaltavat muutosten tuulet jälleen Kaupunkilaisten Omalle Pellolle. Korson pellolle luodaan myös uudenlainen viljely-yhteisö, jossa sato-osuuden itsepoimijat, aktiiviset puutarhaharrastajat sekä ammattilaiset saavat seuraa ja tukea toisiltaan. Vihannesten kasvatuksesta kiinnostuneet itseviljelijät voivat vuokrata oman penkkiviljelmän, jossa alkukauden maanmuokkaus-, kylvö- ja istutustyöt ovat valmiiksi tehty. Tämä sopii erityisesti omasta palstasta haaveileville aloitteleville puutarhureille, sillä sadon onnistumista auttaa ammattilaisen tekemät pohjatyöt. Puutarha-alan ammattilaiset puolestaan voivat vuokrata oman viljelylohkon, jossa on helppo harjoittaa omaa puutarhayritystoimintaa matalalla kynnyksellä ja yhteisöllisessä ympäristössä. Suuria alkuinvestointeja ei tarvitse tehdä, sillä Farm-to-Farm -sopimukseen sisältyy joukko viljelyssä välttämättömiä työvälineitä sekä resursseja kuten kasteluvesi ja komposti. 

Tutustu lisää sivuiltamme mahdollisuuksiin, joita tarjoamme kuluttajalle, aktiiviselle harrastajalle ja ammattilaiselle.

Korson Omalle Pellolle luodaan uudenlainen viljely-yhteisö, joka helpottaa itseviljelyyn oppimista sekä yrittäjyyttä. Samalla saa seuraa ja tukea muilta viljelijöiltä. Kuva: Olli Repo

Teksti: Terhi Suvilehto

Lahjaksi oma pelto -kestävä joululahja, jonka tuoma ilo myös kestää pitkään

Varoitus: Tämä on mainos!

Aineettomia joululahjoja on monenlaisia. Voit tukea kehittyviä maita ostamalla sinne supersiemeniä, satuhetken lapselle, kouluruokailua, vuohen, vettä, ammatin tai jopa halauksen. Apu on tärkeää, ja samalla ostamme itsellemme hyvää omaatuntoa hyvinvointimme keskellä.

Entäpä jos tämän vuoden aineeton joululahjasi olisikin täynnä elämää, hyödyttäisi myös sinua itseäsi ja toisi sinulle silti hyvää omaatuntoa. Osta lahjaksi oma pelto, tai oikeastaan pala pellosta, jonka jaat yhdessä muiden kanssa. 

Samalla ostat kodin miljoonille eläimille, linnuille, eliöille ja mikrobeille, sekä itsellesi mainion kesänviettopaikan pääkaupunkiseudulta. Oikeastaan saat kaksi kesänviettopaikkaa, Helsingin Herttoniemestä ja Vantaan Korsosta. Kaupunkilaisten Oma Pelto tarjoaa monenlaisia elämyksiä kaikille aisteille läpi kesän pitkälle syksyyn saakka.

Penkkiviljelyn istutustalkoot Korson pellolla kesäkuun alussa 2022 keräsivät yhteen osuuskunnan väkeä monessa sukupolvessa. Kuva: Terhi Suvilehto

Herttoniemen pellolla metromatkan läheisyydessä pääset satokauden aikana työntämään kätesi multaan viikottain satokassia poimiessasi. Samalla nautit lintujen laulusta ja annat mielesi rauhoittua luonnon rauhassa ja tuoksuissa. Pellolla järjestetään myös säännöllisesti talkoita, jolloin peltogym saa kehosi vetreään kuntoon. Kumppanuusviljelyssä pääset puutarhatöihin ja -tunnelmaan ilman, että sitoudut koko kesäksi hoitamaan kasvimaatasi. Lapsesi kirmaavat turvallisessa ympäristössä ötököitä ja kukkia tutkien sinun nauttiessa kuntoilusta ja itse tekemisen ilosta. Valipalaksi voitte poimia sesongin mukaisesti esim. sokeriherneitä, porkkanoita tai lehtikaalia suoraan pellosta rouskuteltavaksi.  

Mikäli haluat lisää vastuuta ja oppia, on Korson pellolta mahdollista vuokrata oma viljelypenkki. Tässä itseviljelymallissa ammattilainen on tehnyt puolestasi kevään pohjatyöt ja pääset hänen ohjauksessa opettelemaan ruokasi kasvatusta. Korson pellolla on hyvin tilaa myös telttailla, ihan kävelymatkan päässä juna-asemalta. 

Herttoniemen pellolla järjestetään satokauden aikana erilaisia tapahtumia. Kesäkahvila on avoinna viikottain ja voit tavata pellolla ystäviäsi sekä muita osuuskunnan jäseniä. Samalla on helppo vaihtaa ajatuksia satokassin sisällöstä sekä uusimpia reseptejä. Löydät siis uusia myös ystäviä ja olet mukana elämänilloisessa yhteisössä. Satokausi huipentuu perinteisiin syyskuun sadonkorjuujuhliin, joissa tutustutaan suomalaiseen talonpoikaiskulttuuriin sekä iloitaan musiikista, tanssista, taiteesta ja hyvästä ruoasta.

Kansantanssin pyörteissa Knusbackan pihalla Herttoniemen sadonkorjuujuhlissa 2023. Kuva: Terhi Suvilehto

Ainiin… kaiken edellä mainitun lisäksi saat tuoreet ja maukkaat luomukasvikset eri väreissä ja eri lajeissa viikottain keittiöösi. Jos et halua poimia satoasi itse pellolta, voit noutaa valmiiksi poimitut, pestyt ja pakatut kasvikset siistissä satokassissa sovitulta noutopisteeltä. Kasvistuntemuksesi ja ruoanlaittotaitosi paranevat. Kotisivuilta löytyy tueksi reseptipankki, josta voit napata ideoita keittiöösi. Opit laittamaan ruokaa uudella tavalla ja hyödyntämään monipuolisesti erilaisia kasviksia. Alat syömään terveellisemmin, olet energisempia ja voit paremmin, läpi vuoden.

Viikon satokassi itsepoimittuna: kasvisten kirjoa, väriä ja makua. Kuva: Terhi Suvilehto

Tämän kaiken myötä olet rakentamassa uudenlaista ruokajärjestelmää, jossa ruoantuotanto on omissa käsissämme ja toteutetaan planetaarisissa rajoissa. Autat maata ennallistumaan ja lisäät lähiluontosi monimuotoisuutta. Sinusta tulee maan ystävä ja hoitaja ja kumppanuusviljelijänä myös maanviljelijä. Tämä jos mikä saa omantunnon voimaan hyvin, suorastaa lauleskelemaan ilosta.

Osta siis tänä vuonna kestävä ja aineeton joululahja, joka on täynnä eloa ja tuo sinulle hyvää elämää!

P.S. Vinkkaa tästä mahdollisuudesta myös ystävillesi ja laita hyvä kiertämään.

Teksti: Terhi Suvilehto

Oman Pellon Itseviljelymalli

Lehdistötiedote 16.12.2023

Kaupunkilaisten oma pelto laajentaa toimintaansa tarjoten uudenlaisen puutarhaharrastuksen Pääkaupunkiseudulle

Kaupunkilaisten Oma Pelto lisää toimintaansa mallin, jossa jokaisella on mahdollisuus oppia viljelemään yhteisessä puutarhassa. Innostava itseviljelymalli on uusi Suomessa.

Kaupunkilaiset voivat nyt ottaa osaa uudenlaiseen puutarhaharrastukseen, joka perustuu jaettuihin viljelypalstoihin. Osuuskunta tarjoaa alustan, jossa jäsenet voivat valita oman palstansa ja hoitaa kasvejaan yhdessä muiden palstalaisten ja viljelijän kanssa. Maanparannukset ja kylvöt hoitaa viljelijä palstalaisten puolesta. Tämä konsepti mahdollistaa kaikille kaupunkilaisille mahdollisuuden osallistua maanviljelyyn ja oppia lisää lähiruoan tuottamisesta.

---

"Olemme innoissamme uudesta palsta 2.0 konseptista, joka helpottaa kaupunkilaisten mahdollisuutta viljellä itse. Kumppanuusmaatalous yhdessä yhteisen ruokaosuuskunnan kanssa tarjoaa erinomaisen ympäristön kestävän maatalouden edistämiselle, ja uskomme voivamme tuoda arvokasta osaamista kaupunkilaisille satokauden aikana. Kaupunkilaisten Oma Pelto pyrkii jatkuvasti innovoimaan ja parantamaan ruoan tuotantoa kestävällä tavalla.” Olli Repo, ruokaosuuskunnan hallituksen puheenjohtaja

---

Kaupunkilaisten Oma Pelto - Kumppanuusmaataloutta edistävä toimija

Herttoniemen Ruokaosuuskunta on yhteisöllinen organisaatio, jonka tavoitteena on edistää kestävää maanviljelyä ja tarjota kaupunkilaisille mahdollisuus osallistua ruoantuotantoon. Ruokaosuuskunta hallinnoi Kaupunkilaisten Oma Pelto kumppanuusmaatiloja, joita on Herttoniemessä ja Vantaan Korsossa. Ruokaosuuskunta on perustettu 2011 ja se on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila Suomessa. Sato-osuuden pellolta voi ostaa myös valmiiksi kerättynä tai itsepoimintana.

Malli perustuu Saksassa suosittuu Meine Ernte -malliin.

Liity mukaan viljelyinnostukseen

Kaupunkilaisten Oma Pelto kutsuu kaikki kiinnostuneet mukaan tähän uudenlaiseen puutarhaharrastukseen. Liittyminen osuuskuntaan avaa mahdollisuuden kokea yhteisöllisyyden voima, oppia uutta maanviljelystä ja nauttia oman käden jäljellä kasvatetuista herkuista.

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:

Olli Repo
yksi perustajajäsenistä ja hallituksen puheenjohtaja
0505715032
olirepo@gmail.com (kyllä, olli yhdellä l:llä)

Herttoniemen Ruokaosuuskunta
Kaupunkilaisten Oma Pelto
Herttoniemi + Korso
www.omapelto.fi

10 luonnonmukaista syytä, miksi kääntämätön penkkiviljely kannattaa

Ihastelimme kesän ja sysyn aikana Herttoniemen Oman Pellon kauniita, värikkäitä ja harmonisia viljelypenkkejä. Kaikesta näki, että käytetty viljelymenetelmä toimii ja tuottaa runsasta satoa. Viljelmien takana oli osuuskunnan palkkaama viljelijä Anniina Hillebrandt, joka oli töissä pellolla jo aikaisemmilla viljelijöillä aikana, jolloin se tunnettiin nimellä Stadin puutarhuri. Herttoniemen ruokaosuuskunnan sai Herttoniemen kartanopuistossa sijaitsevan luomupuutarhan hallintaansa elokuussa 2022.

Itsepoiminta on siistiä ja helppoa. Myös lapset viihtyvät pellolla. Kuva: Terhi Suvilehto

Herttoniemen Oman Pellon viljelymenetelmäksi on valittu kääntämätön penkkiviljely, joka tunnetaan myös nimellä no dig -menetelmä. Haastattelin Anniinaa ja kysyin, miksi hän oli päättänyt viljellä juuri kyseisellä menetelmällä.

1. Onnistunut pohjatyö palkitsee. Edelliset yrittäjät Tom ja Emily olivat perustaneet no-dig -penkit pari vuotta aikaisemmin, joten sitä oli tietenkin hyvä lähteä jatkamaan. Kääntämättömässä penkkiviljelyssä juuri perustamisvaihe on kaikista työläin ja riskialttein. Mm. käytetyn kompostin laadulla on suuri merkitys, jotta pieneliöt pääsevät hyvin kehittymään. Mutta kun penkit on kerran tehty hyvin ja perusteet luotu vahvaksi, on tulevien vuosien työt helpompaa ja viljely monella tavoin perinteistä avomaaviljelyä palkitsevampaa.

2. Maaperän pieneliöstö ja mikrobisto on runsas ja voi hyvin. Nimensä mukaisesti no dig -menetelmässä maata ei muokata. Näin pieneliöstöt kuten lierot ja ötökät aktivoituvat ja mikrobit kuten bakteerit ja sienirihmastot saavat kehittyä rauhassa. Maaperän hyvinvoiva ja monimuotoinen pieneliöstö ja mikrobikanta parantaa maan rakennetta ja ravinteiden kiertoa sekä puhdistaa maata epäpuhtauksilta. 

3. Rikkaruohot helpommin hallittavissa. Kun maata ei muokata vuosittain, eivät maan sisällä olevat rikkaruohojen siemenet pääse pinnalle itämään. Rikkojen siemeniä leviää kyllä myös ilmasta, mutta viikoittainen säännöllinen haraus estää niiden kasvun ongelmaksi asti.

4. Parempi vedensidontakyky. Maaperän pysyvä kasvipeite yhdistettynä huokoiseen maan rakenteeseen auttaa sadevettä imeytymään paremmin maaperään. Tämä vähentää kastelun tarvetta. Maan runsas orgaaninen aines suojaa myös peltoa ja peltoympäristöä rankkasateiden aiheuttamilta ongelmilta estämällä maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumisen ympäristöön rankkasateiden aikana.

5. Maa pysyy ilmavana. Tässä viljelyssä ei tarvita raskasta traktoria, joka pellolla ajaessaan tiivistää maata. Näin maaperä pysyy ilmavana, mikä myös auttaa vedensidontaa ja ravinteidenkiertoa.

6. Ei maaperän hiiltä ilmaan. Muokkaamaton maa ei vapauta maaperän hiiltä ilmakehään hiilidioksidin muodossa, mitä tapahtuu aina perinteisen avomaaviljelyn kevätkynnössä. Maaperän hiilensidontakykyä tutkitaan nykyisin paljon ja siitä uskotaan löytyvän eräs ratkaisu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

7. Ei hiilidioksidipäästöjä eikä turhia kuluja. Koska traktoria ei käytetä, ei viljelystä juurikaan synny myöskään fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Näin päästöt ja tuotantokulut pienenevät. Työkoneet vaativat myös aina huoltoa, mikä aiheuttaa ylimääräistä työkuormaa ja kuluja.

8. Helpommin hallittava. Koska suuria työkoneita ei käytetä ja viljelylohkot ovat pienet, helpottaa se maanparannus- ja istutustyötä sekä pellon yleistä hallintaa.

9. Suurempi sato. Koska suurten työkoneiden tarvitsemaa liikkumatilaa ei tarvitse ottaa huomioon, mahdollistaa se viljelyalueen tehokkaan hyödyntämisen. Näin myös satomäärät ovat alaa kohti perinteistä avomaaviljelyä suuremmat.

10. Psykologinen vaikutus ja esteettinen arvo. Siistit, lyhyet ja selvästi merkityt penkkirivit ovat sekä puutarhureille että talkoolaisille miellyttävä työympäristö. Pellon työmäärä on helppo hahmottaa ja näin työt sujuvat sutjakasti. Kauniit viljelypenkit lisäävät myös pellon viihtyisyyttä. Satoa on mukava poimia ja peltoalueella helppo viihtyä ihan vain vaikka ihastelemassa puutarhan kaunista monimuotoisuutta.

Lokakuun alussa, satokauden viimeisten viikkojen aikana, herkimmät kasvikset suojattiin hallaharsolla. Lehtipuiden ruska loi kauniin värimaiseman yhdessä värikkäiden mangoldien ja vihreiden lehtivihannesten kanssa. Kuva: Terhi Suvilehto

Luonnonmukainen kääntämätön penkkiviljely jäljittelee monin paikoin luonnon omia systeemejä. Viljelijä ei pakota maata toimimaan omien toiveidensa mukaisesti vaan ottaa käyttöönsä luonnon jo luomat keinot maaperän optimaalisten kasvuolosuhteiden muodostamiseen. Ei metsämaatakaan käännetä keväisin tai haravoida syksyisin puiden lehdistä, vaan lehdet putoavat maahan ravitakseen maaperää seuraavaa kasvukautta varten. Talven aikana katekerros ehtii maatua maaperään raviten sitä sekä maaperän mikrobeja ja pieneliöstöä seuraavan vuoden kasvua varten. Kun ymmärtää syvemmin luonnon kiertokulun ja eri vuodenaikojen tehtävän peltoekosysteemissä, on kääntämättömän penkkiviljelyn hyödyt helppo ymmärtää

Maanviljelijää voidaankin kutsua maanhoitajaksi. Hyvinvoivassa maaperässä myös kasvit kasvavat parhaiten ja korjattu sato on laadukasta, ravintoainepitoista ja maukasta. Anniinan haastattelu tehtiin lokakuun lopussa, kun kausi oli jo kääntynyt taantuman eli syksyn puolelle. Viljelijä pääsee viimein ansaitulle lomalle. Myös pelto ja maaperä jätetään lepäämään ja voimaantumaan seuraavaa kasvukautta varten. 

Luomuviljelijä tekee raskasta työtä yhteydessä luontoon. Anniina on tyytyväinen menneeseen kauteen ja aloittaa onnellisen väsyneenä ansaitun loman.

Kuva: Tiina Köngäs

Teksti: Terhi Suvilehto

Sadonkorjuun juhlaa ja taidetta

Syyskuun puolivälissä järjestettiin Herttoniemen pellolla ja kartanopuistossa jo toisen kerran sadonkorjuujuhlat, jotka vetivät lähes 2000 helsinkiläistä nauttimaan kauniista syksyisestä sunnuntaipäivästä. Tänä vuonna teemana oli “päivä maalla talonpoikaistyyliin”. Knusbackan talonpoikaismuseo, vanha sipoolainen maatila, täyttyi kansanmusiikista ja -tanssista ja sen ympäristö puolestaan kotieläimistä. Alueelle oli rakennettu pieniä aitauksia, joissa pääsi ihmettelemään ja ihastelemaan lampaita, ankkoja, kaneja, kanoja, ponia, aasia, vuohia ja possua.

Pyhtään kiertävän farmin eläimet ovat tottuneet pieniin ja isompiin ihasteleviin katseisiin ja kämmeniin.

Kuva: Terhi Suvilehto

Harvemmin kaupunkilaiset pääsevätkään näin lähelle oikeita kotieläimiä, vaikka tarinoita Piippolan vaarista ja sen eläimistä olemmekin kuulleet lapsuudesta lähtien.

Kotieläimet houkuttelivat ihmiset ulkoilemaan kartanopuistoon. Kuva: Tony Virolainen

Paikalta löytyi tietenkin myös satomyyntiä, lehtikaalin itsepoimintaa sekä kaksi kahvilaa letunmyyntipisteineen. Erityisesti lehtikaalin itsepoiminta oli jälleen kerran suosittua. Ihmisiä inspiroi päästä ruoan alkulähteille pellolle ja nauttia lehtikaali”pensaiden” kauneudesta syysauringon välkkeessä.

Lehtikaalipellon vehreys ja kauneus ilahduttaa. Kuva: Sofie Jokinen

Maanvijleijät ja ruoantuottajat ovat tottuneet elämään sopusoinnussa luonnon kanssa, sään määräämässä rytmissä sekä jännittämään sateen tuloa. Sade aiheutti jännitystä myös festarijuhlien järjestäjille. Juuri ennen juhlien alkua satoi kaatamalla ja avauspuheet pidettiin lähes tyhjälle pihalle. Suuret kiitokset Roihuvuori- ja Herttoniemi-seuroille, jotka lainasivat käyttöömme juhlakatoksia ja molemmat kaksi kahvilaa, satomyyntipiste ja esiintymislava oli mahdolista suojata sateelta.

Juhlien musiikkiohjelman avasi suomalais-ukrilaisia kansanlauluja a cappella -tyyliin esittävä Kuokkavieraat, joka myös joutui esittämään ensimmäiset laulunsa lähestulkoon toisilleen sadepilvien pudotellessaan viimeisiä pisaroitaan. Mutta festivaaliväki oli valmiina odottaen sateen väistymistä. Jo kolmannen laulun aikana, kun Sari Kaasisen Emoni ennen -sointujen tahtiin laulettiin kaipuuta miehelästä äitin helmojen ja huolenpidon huomaan, ihmisiä alkoi valumaan jonona asti alueelle. Kuokkavieraat muuten juhlivat ensi vuonna 50-vuotistaivaltaan ja sen myötä myös pitävät juhlavuoden keikkoja.

Kuokkavieraiden ensimmäisten laulujen aikana odotellaan vielä yleisöä. Kuva: Tony Virolainen

Nuorisoseura Karjalan Nuorten energinen tanssiryhmä Roihu puolestaan ilahdutti juhlijoita palkitulla kansantanssiteoksellaan Kilpasilla. Nuorten into kansantanssiin oli vaikuttavaa ja energia tarttuvaa. Esityksen jälkeen sekä pienten että isompien juhlijoiden oli helppo hypätä myös itse kansantanssin pyörteisiin ja piiritanssin leikkiin. MIhin on unohtunut liikkeen ja tanssin ilo elämästämme..? Miksi emme tanssisi useammin, myös arkena?

Piiritanssi ja yhteinen ilo yhdistävät eri ikäpolvet. Kuva: Terhi Suvilehto

Tanssiryhmä-Roihun energiset tytöt tanssittavat myös juhlaväkeä. Kuva: Tony Virolainen

Päivän aikana aurinko selätti sateen pysyvästi ja syysauringon loisteessa saimme nauttia myös kansanmusiikkiduo Kymmenkielen taitavasta musisoinnista. Molemmat pelimannit, viulisti-Viive  ja sellisti-Caro, opiskelevat Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjalla. He esittivät svengaavaa perinnemusiikkia, sekä vanhaa tuttua että nykytuotantoa heidän omasta sävelkynästään.

Kuva: Terhi Suvilehto

Juhlissa esiintyivät myös Herttoniemen seurakunnan pastori ja kanttori, jotka ilahduttivat ja laulattivat yleisöä tutuilla virsillä. Lisäksi kuulimme ruokatarinoita 100-200 vuoden takaa, kun Helsinki-opas Janica Hindle kertoi, kuinka muuntaa vanhoja reseptejä nykypäivän toiveisiin ja tarpeisiin. Opimme valmistamaan porkkanakakkua, täytettyjä nauriita, inkiwäärijuomaa ja persialaista kirpeäkastiketta. Resepteistä huomaa, kuinka suomalainen arkiruoka ja ruokakulttuuri sai vaikutteita kaukaisista maista jo 200 vuotta sitten.

Kuvat ja reseptit: Janica Hinde

Herttoniemen kartanopuisto museorakennuksineen on ainutlaatuinen miljöö, jossa menneisyys ja nykyaika yhdistyvät hienolla tavalla. Kaupunkilaisten oma pelto järjesti sadonkorjuujuhlat yhteistyössä Herttoniemen kartanomuseon kanssa nyt jo toisen kerran. Ensimmäiset Herttoniemen sadonkorjuujuhlat järjestettiin viime vuonna 2022, jolloin pääesiintyjänä toimi maailmallakin tunnettu etnojazzia soittava yhtye Piirpauke. Nämä juhlat toteutettiin Suomen kulttuurirahaston myöntämällä apurahalla. Näin ruoka ja taide yhdistyivät pellolla ensimmäisen kerran ja loimme alueelle onnistuneesti uudenlaista festivaalitunnelmaa, yhteisöllisyyttä ja pöhinää.

Piirpauke keräsi Knutsbackan alueen täyteen entomusiikin ystäviä v. 2022. Kuva: Sofie Jokinen

Ensimmäiset sadonkorjuujuhlat yllättivät meidät järjestäjät täysin suosiollaan. Odotimme muutamaa sataa osallistujaa, mutta kun facebook ilmoitti kiinnostuneita olevan yli 1000 hlöä, ymmärsimme, että tämän kaltaiselle lähiötapahtumalle oli tilausta. Sää oli myös tuolloin suosiollinen, sillä syyssade saapui vasta 15 min. juhlien loppumisen jälkeen. Järjestelyt onnistuivat hienosti, kun jokainen talkoolainen oli läsnä tekemään ja toimiaan tarpeen mukaan ja valmis myös joustamaan etukäteen annetuista tehtävistään. 

Tänä syksynä järjestetyt toiset onnistuneet sadonkorjuujuhlat osoittavat, että ensimmäinen kerta ei ollut onnekas sattuma. Vihreistä liiveistä tunnistetut talkoo-järjestysmiehet saivat paljon kiitosta ja kyselyä tapahtumasta ja pellosta. Voimme ylpeänä kertoa, että nämä onnistuneet sadonkorjuujuhlat, kuten myös kauniit monimuotoiset luomupeltomme, ovat kansalaisaktiivisuuden ja -vaikuttamisen tulos. Kaiken mahdollistaa usko unelmiin ja hieman parempaan maailmaan, aktiivinen toiminta sekä yhteisöllisyys eli upea sitoutunut porukka, johon luottaa. Tässä yhteisössä ja yhteistyössä on aina tilaa ja ensi vuonna toivommekin saavamme järjestäjäporukkaan mukaan myös alueen yrityksiä sekä lisää muita toimijoita. 

Herttoniemen sadonkorjuujuhlien järjestäjät ja talkooporukka valmiina ottamaan vastaan festivaalivieraita. Kuva: Tony Virolainen

Ruoka ja taide yhdistyivät jälleen kauden 2023 päätöstapahtumassa, kun Herttoniemen Oman Pellon kasvihuone muuntui taidenäyttelytilaksi. Joukko taiteilijoita esittelivät ruoka- ja luontoaiheisia kuvataideteoksiaan sekä tekstejään. Tällä kertaa syysmyrsky ja sade karkoitti ison osan vieraista, mutta luonto puolestaan sai mahdollisuuden tehdä omaa äänitaidettaan kasvihuoneen kattoon.

Kasvihuoneen puutarhamiljöö tarjoaa kauniin taustan kuvataideteoksille. Kuvat: Terhi Suvilehto

Se on siis totta, ruokakin on taidetta, monella tapaa. Olemme jo alkaneet suunnittelemaan seuraavaa satokautta sekä uusia tapahtumia. Ruokaa emme unohda, olemmehan ruoantuottajia, mutta emme myöskään taidetta.

Teksti: Terhi Suvilehto

Herttoniemen sadonkorjuujuhlat su 17.9. klo 12-16

Tervetuloa viettämään Sadonkorjuujuhlia kanssamme Herttoniemen kartanolle su 17.9. klo 12-16.

Sadonkorjuujuhlat Herttoniemen kartanolla.

Juhlien teema on päivä maalla. Tuomme pellolle kiertävän farmin, jonka mukana on poni, aasi, koira, minisika, vuohi, lampaita, kaneja, ankkoja, kukko ja kana.

Pellolla järjestetään myös lehtikaalin itsepoimintaa. Nyt vitamiinit talteen talven varalle.

Musiikkia ja tanssia

Luomuvihanneksia suoramyyntinä Herttoniemen ja Vantaan pelloilta. Tule ostamaan lähisatoa ja nauttimaan sadonkorjuujuhlista.

Peltokahvila tarjoaa muurinpohjalettuja ja Oman Pellon sadosta valmistettuja herkkuja.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Koko perheen juhla.

Järjestäjä: Herttoniemen ruokaosuuskunta ja Herttoniemen kartanon museo