Kumppanuusmaatalouden todellinen potentiaali
Joskus on hyvä katsoa toimintaamme hieman laajemmassa mittakaavassa. Siihen tuli hyvä mahdollisuus kun julkaistiin uusi kansallinen ruokastrategia 2040. Strategian tarkoituksena on rakentaa ennakoiva, kestävä ja kattava ruokajärjestelmä, joka turvaa huoltovarmuuden, vähentää negatiivisia ympäristövaikutuksia, vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja edistää väestön terveyttä. Tämä lause on strategian tiivistelmässä. Linkistä löytyy myös pdf-tiedosto, jos haluaa tutustua uuteen ruokastrategiaan..
Osallistuin Urban&Local loppuseminaariin 24.11.2025, jossa alustuksen piti valtiosihteeri Päivi Nerg Maa-ja metsätalousministeriöstä. Otsikkona oli kestävä ruokajärjestelmä vaatii muutoksia. Yllätyksenä oli, että puheenvuorossa nostettiin kumppanuusmaatalous esiin. Tajuttaisiinko nyt lopulta vihdoinkin kumppanuusmaatalousmallin mahdollisuudet ja se saisi uuden alun sekä nosteen valtakunnallisesti. Joten odotukset strategiaan olivat isot kun sitä rupesin lukemaan.
Ruokastrategiassa EI mainita kumppanuusmaatalous sanaa, mutta ruokastrategia tukee kumppanuusmaatalous malleja monella tavalla.
• Lyhyet toimitusketjut ja tuottajavetoiset ratkaisut nähdään keinoina vahvistaa alueellista arvonmuodostusta, ruokaturvaa ja alkutuottajan asemaa. Tämä vastaa hyvin kumppanuusmaatalouden toimintamalliin.
• Arvonlisän reilumpi jakautuminen ruokaketjussa on keskeinen tavoite. Alkutuottajan asema paranee kun tuottaja on suoraan sopimusmalleilla kuluttajien kanssa tekemisessä.
• Yhteisöllisyys ruuan ympärillä on myös yksi strategian tavoitteista. Ruoka nähdään yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia vahvistavana tekijänä, mikä on keskeinen osa kumppanuusmaataloutta.
• Yhteistyön ja ekosysteemien kehittäminen on nostettu myös esille. Strategia kannustaa uusiin yhteistyömalleihin koko ruokajärjestelmässä. Lyhentää reittiä pellolta pöytään tulee kumppanuusmaataloudessa hyvin konkreettisesti toteen kun viljelijä tekee yhteistyötä suoraan paikallisten asukkaiden kanssa.
Ei siis mainintaa ruokastrategiassa, mutta sen tavoitteet ja kehittämissuunnat tukevat selvästi kumppanuusmaatalouden periaatteita ja tarjoavat myönteisen toimintaympäristön uuteen ruokajärjestelmään.
Sitten vielä Herttoniemen ruokaosuuskunnan. kumppanuusmaatalousmalliin peilaten strategian pääpointit.
Herttoniemen ruokaosuuskunta viljelee omalla lähipellolla luonnonmukaisesti kasviksia jäsenille, jolloin ruoka tulee mahdollisimman läheltä ja ketju on lyhyt. Edistetään paikallista ja kestävää ruoantuotantoa ilman välikäsiä.
-> Tämä toteuttaa uuden ruokastrategian tavoitteita vahvistaa kestävää ja paikallista ruoantuotantoa ja samalla vähentää pitkän kuljetusketjun ympäristövaikutuksia.
Herttoniemen osuuskunnan jäsenet maksavat ennakkoon sato-osuuksista, ja sato jaetaan jäsenille sopimuksen mukaisesti. Sato- ja tuotantoriskit jaetaan yhteisesti, joka vahvistaa reiluutta ja kannattavuutta ruoantuotantoketjun alkutuottajaosuudessa..
-> Tämä luo reilumpaa tuotannon ja kulutuksen välistä yhteistyötä sekä tukee uuden ruokastrategian tavoitetta edistää reilumpaa arvonjakautumista ruokajärjestelmässä.
Herttoniemen ruokaosuuskunta ei ratkaise huoltovarmuutta kansallisella tasolla , mutta toiminta vahvistaa paikallista omavaraisuutta ja ruoan saatavuutta jäsenille. Tiedämme mistä ruokamme tulee ja kuka sen meille viljelee.
-> Paikallinen tuotanto on yksi strategian keinoista vahvistaa ruokaturvaa ja kotimaista tuotantoa pitkällä aikavälillä.
Herttoniemen ruokaosuuskunta on yhteisöllinen toimintamuoto, jossa jäsenet ovat mukana päätöksissä ja voivat osallistua viljelyyn sekä sadonkorjuuseen. Tämä vahvistaa ruokaan liittyvää yhteisöllisyyttä sekä ruokakulttuuria.
-> Uusi ruokastrategia korostaa ruokakulttuuria sekä yhteisöllisyyttä ruoan ympärillä, mikä osaltaan tukee hyvinvointia ja tietoisuutta ruokajärjestelmästä.
Herttoniemen ruokaosuuskunta on mukana erillaisissa yhteistyömalleissa kuten Uudenmaan ruoka osuuskunnassa, joka yhdistää paikalliset viljelijät, kalastajat, leipurit sekä asukkaat. Foodhub-malli kehittää myös kumppanuusmaataloudesta tuttuja pitempi aikaisia sopimusmalleja tuottajien ja kuluttajien välille.
-> Tämä edistää uuden ruokastrategian tavoitteita innovaatiivisista ja osallistavista toimintamalleista. Luo myös uudenlaista yhteistyötä ruokaketjun eri toimijoiden välille.
Yhteenvetona: Herttoniemen ruokaosuuskunta on konkreettinen esimerkki paikallisesta ja osallistavasta ruoantuotantomallista, joka tukee monia uuden kansallisen ruokastrategian tavoista. Osuuskunta toteuttaa käytännössä strategian tavoitteita reilusta arvonmuodostuksesta ja tuottajan neuvoteluvoimasta.
Herttoniemen ruokaosuuskunta on pienimuotoinen mutta konkreettinen esimerkki siitä, mitä ruokastrategian 2040 tavoitteet voivat näyttää käytännössä.
Mitä jos kehittäisimme paikallisesta mallista valtakunnallisen?
Mitä jos jokaisessa kunnassa sekä kaupunginosasssa olisi toimiva kumppanuusmaatalousmalli esimerkkinä Herttoniemen ruokaosuuskunta?
Kansallinen ruokastrategia 2040 linjaa selkeästi, että Suomi tarvitsee:
- reilumpaa arvonjakautumista ruokajärjestelmässä
- kannattavampaa ja houkuttelevampaa alkutuotantoa
- hajautettua ja resilienttiä ruokaturvaa
- luonnon kantokykyä kunnioittavia tuotantomalleja
- yhteisöllistä ja osallistavaa ruokakulttuuria
-> Kaikki nämä toteutuu jo nyt kumppanuusmaataloudessa.
Herttoniemen ruokaosuuskunnan kaltainen malli ei ole marginaalinen hankekokeilu, vaan jo 15 vuotta kestävästi toiminut ja skaalautuva malli, joka:
- työllistää viljelijöitä ilman tukipolitiikkaa
- sitouttaa kuluttajat pitkäjänteiseen uudenlaiseen ja kestävämpään kulutusmalliin
- tuottaa verotuloja ja vahvistaa paikallistaloutta
Skaalautuessaan valtakunnallisesti malli voisi:
- osallistaa noin 250 000 kotitaloutta eli 9% kotitalouksista
- luoda 2500 työpaikkaa viljelijöille
- lisätä monimuotoista puutarhaviljelyalaa Suomessa 30%
- tuottaa yli 47 miljoonaa euroa verotuloja vuosittain
Jos Herttoniemen ruokaosuuskunnan malli skaalautuisi valtakunnallisesti niin se ei korvaisi teollista ruokajärjestelmää .
-> Se uudistaisi sitä sisältä päin.
Pienellä maa-alalla ja viljelijämäärällä syntyisi suuri yhteiskunnallinen vaikutus.
Tämä ei ole vaihtoehto ruokastrategialle – tämä on sen käytännön toteutus.
No, mitä nyt sitten pitäisi tehdä?
Tunnistaa kumppanuusmaatalous omaksi tuotantomalliksi
Nimetä kumppanuusmaatalous selkeästi ruokastrategian toimeenpanossa
Ei kokeiluna vaan rakenteellisena osana ruokajärjestelmääPoistakaa esteitä, ei luoda uusia tukirakenteita
Helpotetaan maankäyttöä kuntien ja kaupungien omistamilla mailla.
Kytkeä malli osaksi kuntia ja hyvinvointialueita
Kumppanuusmaatalous osaksi kuntien sekä kaupungien ilmasto- ja ruokatyötä.
Kumppanuusmaatalous osaksi ruokakasvatusta.
Kumppanuusmaatilat osaksi työllisyys- ja elinvoimapolitiikkaa.Rahoittaa skaalausta, ei selvityksiä
Suomi ei tarvitse enää lisää raportteja.
Tarvitaan 10-20 alueellista pilottia, monivuotinen toimintavarmuus.
Luotava vertailukelpoiset vaikuttavuusmittaristot (kannattavuus, sitoutuminen, vaikutukset)
Nyt näyttää, että kumppanuusmaatalous malli toimisi hyvin osana uutta ruokajärjestelmää.
Miksi kumppanuusmaataloutta vastustetaan?
kumppanuusmaatalous siirtää valtaa (ei vain rahaa)
kumppanuusmaatalous tekee näkyväksi, että toisin voi ja pitää toimia
kumppanuusmaatalous haastaa oletuksen, että tehokkuuden lisääminen ei ole ainoa vaihtoehto
Kumppanuusmaatalous ei uhkaa ketään suoraan, mutta se murentaa perusteluita, joilla nykyjärjestelmää puolustetaan.
Kumppanuusmaatalouden suurin vastustaja ei ole yksittäinen toimija. Se on järjestelmä, joka on rakennettu sen varaan, että viljelijä ja kuluttaja eivät ole suorassa suhteessa. Kun tuo suhde palautetaan, osa rakenteista käy tarpeettomaksi.
Sosiaalinen vastuu
Suomessa ja laajemmin maailmalla näkyy:
yksinäisyyden ja merkityksettömyyden kasvu
luottamuksen heikkeneminen instituutiohin
polarisaatio (kaupunki-maaseutu, tuottaja-kuluttaja)
kokemus vaikutusvallan puutteesta
epävarmuus tulevaisuudesta (ilmasto, talous,ruoka)
Näihin vastataan yleensä viestinnällä, kampanjoilla sekä erilaisilla hyvinvointihankkeilla. Kumppanuusmaatalous tekee jotain muuta kun se muuttaa ihmisten arkista roolia yhteiskunnassa. Rooli muuttuu passiivisesta kuluttajasta aktiiviseksi ruokakansalaiseksi.
Kumppanuusmaatalous on sosiaalinen innovaatio, ei vain ruokamalli.
Kumppanuusmaatalous yhdistää kaupunkilaiset ja maaseudun. Tämä on harvinainen malli, jossa kaupunkilainen tarvitsee maaseutua sekä maaseutu tietää kenelle se tuottaa ruokaa. Vastakkainasettelun tilalle tulee keskinäinen riippuvuus.
Mitä rakenteet käyvät osin tarpeettomiksi?
Kumppanuusmaatalous ei poista kaikkea, mutta vähentää tarvetta:
Raskaalle valvonta-sertifikointi-luottamusbyrokratialle, koska luottamus on suora sekä tarve “todistaa” vähenee.
Kumppanuusmaatalous ei korvaa sosiaalipalveluja, mutta vähentää niiden painetta. Malli vähentää yksinäisyyttä, osattomuutta sekä merkitsemättömyyttä.
Erilaisille kampanjoille, jotka valistavat kuluttajakasvatuksella. Kumppanuusmaataloudessa ruokakasvatus tapahtuu käytännöss.
Miksi kumppanuusmaatalous on juuri nyt se oikea ratkaisu?
Ei vaadi uusia ohjelmia
Ei vaadi ideologista yksimielisyyttä
Ei vaadi suuria julkisia investointeja
Se vaatii vain, että ihmiset saavat toimia yhdessä.
Kumppanuusmaatalous tekee ihmisestä taas tarpeellisia toisilleen.
Viljelijä tietää kenelle viljelee
Kuluttaja tietää, ketä tukee
Yhteisöllisyys syntyy ilman ideologiaa tai pakkoa
Tämä on harvinaista nyky-yhteiskunnassa.
Ruokastrategian suurin riski ei ole se, että tavoitteet ovat vääriä vaan se, että toimivat ratkaisut jäävät tunnistamatta.
t: Olli Repo,
yksi Herttoniemen ruokaosuuskunnan perustajista ja hallituksen puheenjohtaja
