Oman pellon porkkananaattipesto

Porkkananippu on kivan näköinen, mutta mitä tehdä naateille? Minusta parasta on porkkananaattipesto. Ja sen tekee heti niin porkkanat mahtuu jääkaappiin paremmin. Samoin naattien tuoreus on tärkeää eli heti sadonjaon jälkeen peston tekoon.

Tarvitset porkkanan naattien lisäksi puolikkaan sitruunan mehun, 1/3 dl oliiviöljyä, 60-80 g pistaasipähkinöitä, 1-2 kynttä valkosipulia, alle 100g manchego juustoa, ripaus suolaa ja mustapippuria. Pähkinöinä käy hyvin pistaasipähkinät ja miksei cashewpähkinätkin. Samoin juuston voi korvata esimerkiksi parmesaanijuustolla.

Kaikki tehosekoittimeen ja tahnaksi. Naateista kannattaa poistaa paksuimmat kohdat niin pestosta ei tule puisevaa. Pistaasipähkinät ovat valmiiksi suolaisia ja juustokin niin suolaa pestoon ei tarvitse paljoa lisätä. Lisää hieman vettä niin sekoittuu kivemmin ja tahna ei ole liian jäykkää.

Pesto sopii myös dipiksi esimerkiksi porkkanalle, varsisellerille, kyssäkaalille…

Kumppanuusmaataloustapaaminen: Kumppanuusmaatalouden reilut maksumallit

Kumppanuusmaatilojen verkostoitumistilaisuus järjestettiin omalla pellolla. Tilaisuudessa pohdittiin kumppanuusmaatalouden reiluja maksumalleja. Tilaisuudessa kuulimme kokemuksia Norjan ja Saksan reiluuteen, joustavuuteen ja solidaarisuuteen pyrkivistä maksumalleista. Rita Amundsen on ollut mukana Norjan ensimmäisessä ja suurimmassa kumppanuusmaataloudessa Øverland Andelsbrukissä sen perustamisesta lähtien. Alustuksessaan Rita kertoo Øverland Andelsbrukin monta kertaa muuttuneista jäsenyys- ja maksumalleista sekä CSA-toiminnan kehittymisestä Norjassa. Toinen kansainvälinen puhujamme Sebastian Klein on puolestaan Saksan kumppanuusmaatalousverkoston Netzwerk Solidarische Landwirtschaftin aktiivi ja mehiläistarhaaja. Sebastian auttaa CSA-tiloja niiden toiminnan, markkinoinnin ja maksumallien kehittämisessä. Alustuksessaan hän avaa Saksan CSA-toiminnan taustaa, solidaarisuuskysymyksiä sekä bidding round –maksumallia.

Järjestimme tapaamisen yhdessä Kumakka- ja Just Food -hankkeiden kanssa Kaupunkilaisten omalle pellolle lauantaina 5.9.2020 klo 10-18. 

Päivä alkoi tilaisuuden järjestäjien esittelyllä. Kumakka-hankkeen esitteli Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri. Kumakka-hanke on saanut ELY-keskuksen kautta maaseuturahoitusta, jolla edistetään kumppanuusmaatalouden tunnettavuutta ja selvitetään mahdollisuuksia Suomessa. Hankkeen fokus on tiedonhauissa, tiedottamisessa, viestinnässä ja kumppanuusmaatalousprojektien verkoston ylläpitämisessä. Hankkeella on euroopan laajuinen mediaseuranta kumppanuusmaatalous aiheista. Hanke seuraa mitä mediassa puhutaan kumppanuusmaatalouteen liittyen. Ja 20.3. oli iso piikki, joka johtui koronasta. Ihmiset alkoivat olemaan kiinnostuneita paikallisesta ruuasta ja csa-farmit nousivat mediaosumissa hyvin näkyville. Samaa ei koettu Suomessa, koska kumppanuusmaatalous on uutta eikä sitä osata vielä etsiä ratkaisuna paikallisena ja kestävämpänä ruokakanavana. Suomessa tilojen suoramyynti nousi monella tilalla eli samanlaista liikehdintää oli koko euroopassa, mutta kumppanuusmaataloutta ei osattu hakea ratkaisuna.

Just Food hankkeen tutkija Anni Turunen kertoi hankkeen isosta reilummasta ja oikeudenmukaisemmasta ruokatutkimuksesta, jonka yhtenä pienenä tutkimuskohteena on Kaupunkilaisten oma pelto. Yhdessä hankkeen kanssa yritetään löytää tasapuolisempia maksumalleja oman pellon toimintaan. Siksi päivän teema oli juuri sopiva järjestää omalla pellolla Vantaalla.

Øverland Andelslandbruk, Norja

Rita Amudsen kertoi Norjan kumppanuusmaatalous historian, joka alkoi 15 vuotta sitten, kun he perustivat Øverland Andelslandbruk tilan. Alkuajan kuvaus kuulosti hyvin tutulta oman pellon historian kanssa. Ja olikin kiva kuulla miten heidän tilansa oli kasvanut 75 perheen tilasta nykyiseen 345 sato-osuuteen. Millaisia vaiheita ja kipukynnyksiä matkalla oikein oli ollut. Ja mitä me voisimme oppia heidän mallistaan? 

Overland Andelslandbruk, jonka yksi perustajäsen ja pitkään hallituksessa työskennellyt Rita kertoi hienosti Norjan kumppanuusmaatalouden synnystä ja vaiheista. Tila siis perustettiin 2006 ja aluksi sato-osuuksia oli 75. Tila perustettiin säätiön omistamalle testitilalle, jonka yhteydessä Overland oli osana. Tilalla oli työkoneita ja tilarakennuksia valmiina, joten toiminta oli helpompi aloittaa. Myös säätiön tuki kumppanuusmaataloutta kohtaan varmasti helpotti toiminnan alkua ja mahdollisti toiminnan kasvamisen seuraavina vuosina, koska käytössä oli isompi tilakokonaisuus. Tila sijaitsee Oslossa ja Rita mainitsi hyvin että vähän kuin Espoo sijainniltaan ja asukasmääriltään. 

Ensimmäinen vuosi oli yhdelle viljelijälle liian raskas ja viljelijä väsyi eikä jatkanut seuraavalle kaudelle. Hyvin samanlainen alku kuin meillä ja joutuivat miettimään ensimmäisen vuoden jälkeen useamman viljelijän palkkaamista. Myös vuosien varrella oli ollut haasteita saada tarpeeksi satomaksuja kasaan. Silloin jäsenet jalkautuivat lähistölle jakamaan flyereita ja kertomaan uudesta kumppanuusmaatalousmallista. Ritakin oli päivystänyt kaupassa luomuhyllyllä ja kertonut tilasta luomusta kiinnostuneille asiakkaille. Sitten sana kiiri ja nyt heillä on jonotuslista. Tänä vuonna jäseneksi on otettu kolme vuotta jonotuslistalla olleita ihmisiä. Ja tämä helpottaa varmasti tilan pyörittämistä, koska koko kausi ei mene sato-osuuksien kauppaamiseen. 

Sadonjako

Norjan malli on erilainen siinä, että heillä ei ole ollenkaan noutopisteitä. Jäsenet hakevat sadon suoraan pellosta. Heille ei ole valmiita kasseja eikä laatikoita vaan jäsenet käyvät pellolta hakemassa satonasa. Tämä on iso ero meidän malliin, jossa on useita sadonjakopisteitä, joista oman sato-osuuden voi kätevästi hakea. Tässä on myös iso ero resurssien käyttöön. Meillä sadonnostoon, -kuljetuksiin ja -jakeluun menee hyvin paljon aikaa verrattuna siihen että jäsenet tulevat tilalle tekemään sen itse. Heillä joka viikko viljelijät kulkevat pellon läpi ja kirjaavat mitä satoa on minkäkin verran. Tämä tieto välitetään jäsenille, jotka tulevat sovittuna aikana hakemaan tuotteet pellosta. Joissain tuotteissa esimerkiksi tomaatissa on määrätty että max 10 kappaletta. Suurimmassa osassa on ideana, että ota niin paljon kun tarvitset. Eli jokainen jäsen miettii että tämän verran tarvitsen tällä viikolla ja otan sen itselleni käyttöön. Tässä mallissa sadonhakuun menee jäseniltä viikottain huomattavasti kauemmin. Toisaalta tämä on jotain mikä erottaa kaupoista ja luo aivan erilaisen suhteen siihen mistä ruoka tulee. Tästä olisi kiva kuulla enemmän yksityiskohtia ja saada lisätietoa ihan konkreettisesti että miten hallinnoivat sadonhakua ja ohjeistavat jäseniä. 

Satomaksut ja talkoo-osuus

Ensin heillä oli pieni ja iso sato-osuus. Yhden hengen talouksia oli iso määrä. Se koettiin vaikeaksi määritellä ja siirryttiin henkilökohtaisiin satomaksuihin. Jos perheessä oli 2 aikuista niin se oli 2 x satomaksu ja lapset alle 18-v ilmaiseksi. Aluksi heillä oli enemmän prosentuaalisia vähennyksiä lapsien iän mukaan. 

He eivät myy satoa ulos muuten kuin sato-osuuksina eli mitään suoramyyntiä ei ole tilalla. Ja pitävät tätä ideaalisena. Mallissa ei ole kyse ostamisesta ja myymisestä. On kyse riskien jaosta ja sitoutumisesta. Ideana on jakaa tilan tuotto yhdessä satokaudessa mukana oleville. Jonain vuonna tulee parempi osuus kuin toisena vuonna. Jokainen vuosi on erilainen ja jotkut kasvis menestyvät ja toiset eivät. Jäsenet oppivat ymmärtämään tämän ja oppivat hyödyntämään aina olemassa olevan sadon. Tämä olisi hienoa saada meilläkin toteutettua, koska ulosmyyntiin menee paljon resursseja. Eli huomataan aina kuinka tärkeää mallissa olisi saada sato-osuudet myytyä kauden alussa ja varmistettua tämän kautta budjetissa pysyminen.

Norjan mallissa on perus jäsenten satomaksun lisäksi vierasosuus. He eivät halua kutsua sitä sosiaaliseksi osuudeksi. Vierasosuus on esimerkiksi vierailuryhmiltä perittävä satomaksu. Ryhmä tutustuu toimintaan ja samalla kerätään heille satoa pellolta. He maksavat vierasosuuden. Tässä hinnoittelu on joustavaa ryhmän maksukyvyn perusteella. He ovat tehneet hienoa työtä esimerkiksi pakolaisten kanssa ja heillä on erilinen projekti maahanmuuttajien kanssa. 

Satomaksun suuruus on 400 €. Ja liittymismaksu 40 €, jolla rahoitetaan tilan investointeja. Satomaksuja osa maksaa enemmän kuin pyydetty. Ja ilmeisesti myös osa maksaa enemmän ja sitä kautta malli saa lisärahoitusta. 

Talkootyö on pakollista ja se on minimissään 6 tuntia per kausi. Pitävät listaa, mutta eivät ikinä tarkista listaa, eivätkä kerää maksuja tästä. Jatkuvasti on keskusteltu, että voisiko talkootyön halutessaan maksaa pois, mutta päätöstä ei ole vielä tehty.

Organisointi / hallinto

Viljely- ja budjettisuunnittelu nousi toistuvasti puheessa esiin. Viljelijät vastaavat viljelysuunnitelmasta ja hallitus budjetista. Yksi kokous ei riitä päättämään asioita ja ovat huomanneet hyväksi malliksi pitää ensin valmistelevan kokouksen, jossa käydään suunnitelmat läpi. Niistä keskustellaan yhdessä ja tehdään tarvittavia muokkauksia yhdessä. Sitten valmistelevan kokouksen jälkeen kutsutaan päättävä ja virallinen kokous hyväksymään suunnitelmat. Kuulostaa hyvältä mallilta, koska aika yhdessä kokouksessa ei ole riittävä keskusteluun ja muutos vaihtoehtojen etsimiseen. 

Muutama viljelijä on saanut jatkuvan työsopimuksen, koska hallinnollisia töitä on siirretty hallitukselta viljelijälle. Viljelijä vastaa jäsenrekisteristä helmi-maaliskuussa. Tunteja ei tule tasaisesti koko vuoden osalta mutta tasapaino on löytynyt. 

Hallituksen lisäksi on toiminnanohjaaja / organisoija / tuottaja palkkatöissä. Vastaa viljelijöiden kanssa tapahtumista, hallinnoinnista, viestinnästä, markkinoinnista yms. 

Jäseniä 345 ja aktiivisia noin 50 jäsentä. Aktiiviset jäsenet osallistuvat kokouksiin ja päättämään asioista. Hallituksen esittämiä satomaksuja on esimerkiksi kokouksessa korotettu jäsenten toimesta. Hallituslaiset eivät saa palkkioita, mutta saavat ilmaiset sato-osuudet. Samoin viljelijät saavat ilmaiset sato-osuudet. 

Mallissa on joustavuutta ja ovat organisoineet myös erilaisia jäsenryhmiä. Esimerkiksi kanaryhmä on toiminut 10 vuotta. Nyt tilalla on noin 20 kanaa, jota ryhmän jäsenet hoitavat yhdessä ja saavat hoitovuorolla olevat kanamunat omaan käyttöön. Kananmunia ei ole jaettavaksi isommalle ryhmälle. Nyt ovat saaneet joltain säätiöltä avustusta 15.000 euroa joilla rakentavat uuden kanalan tilalle ja kanamunia jatkossa myös satomaksun maksaneille. 

Tilalla on myös mm. mehiläisryhmä-, saksanpähkinä- ja viinirypäleryhmät. Myös taideryhmä, joka vastaa tilan ilmeestä ja luovat taidetta tilan yhteyteen kaikkien iloksi.

Mallia on rakennettu kestäväksi ja vastuita on jaettu. Nyt esimerkiksi Rita ei ole enää aktiivisena hallituslaisena niin toiminta jatkuu normaalisti. Mallissa on päästy pois että olisi yhden henkilön varassa. 

Norjan kumppanuusmaatalous

Syntyi vuonna 2006, kun Overland Andelslandbruk perustettiin. Vuosina 2006-2012 syntyi 4 uutta tilaa, vuonna 2013 aloitti 31 uutta tilaa, 2015 18 uutta tilaa, 2018 18 ja tänä vuonna jo 12 uutta kumppanuusmaatalous malliin perustuvaa tilaa. Lyhyen historian aikana on syntynyt 120 kumppanuusmaatalous mallin tilaa, joista nyt toiminnassa on 90 tilaa. Suurin syy lopettamiselle on ollut alihinnoittelu. Ja sato-osuuksien myyminen eli ei ole saatu tarpeeksi jäseniä mukaan toimintaan. 

Vuonna 2014 Norjan luomuliitto (Økologisk Norge) aloitti kumppanuusmaatalousmallin viestinnän ja mallin levittämisen hallinnoinnin. Liitto palkkasi yhden henkilön vastaamaan kumppanuusmaatalousmallista. Sitä ennen esimerkiksi Overland Andelslandbruk aktiivit ovat levittäneet mallia ja kertoneet asiasta kiinnostuneille. Tämä voisi olla Suomessakin seuraava askel, jos haluttaisiin mallin skaalautumista Suomessa. Tai sitten rahoitettaisiin jo aktiivisia tiloja ja annettaisiin heille resursseja mallista kertomiseen eteenpäin kiinnostuneille.

Erilaisia malle Norjasta

Yhdessä mallissa 3 maatilaa on mennyt yhteen ja pyörittää yhdessä yhtä kumppanuusmaatilaa, jossa kasviksia, lihaa yms. Laaja valikoima, koska useampi tila yhdessä. Vaatii hyvää yhteistyötä tilojen välille ja hyvää viestintää jäsenille että mitä tulee mistäkin. Yhdellä tilalla oli talkoomallista kehitetty niin että jäsen saa jokaisesta tehdystä tunnista yhden prosentin alennuksen seuraavan vuoden satomaksusta. Jos teki sata tuntia niin sai 100% alennuksen eli seuraavan vuoden sato-osuuden ilmaiseksi.

Norjassa kumppanuusmaatalousmallit ovat hyvin suosittuja, joista hyvä esimerkki on Overland Andelslandbrukin kolmen vuoden jonotusaika, että pääsee tilan jäsenksi ja saa oikeuden ostaa sato-osuus.

Saksan malli

Sebastian Klein Saksan kumppanuusmaatalousverkosto Netzwerk Solidarische Landwirtschaftista esitteli mitä Saksassa tapahtuu. Ja avasi uutta reilumpaa “bidding round –maksumallia. Kleinin titteli oli kumppanuusmaatalouskonsultti (csa-consultant) eli kertoo, että malli on kasvanut isoksi ja mielenkiintoa mallia kohtaan löytyy. Saksassa on melkein 300 kumppanuusmaatalousmallin maatilaa. Hyvänä esimerkkinä kuinka suosittua kumppanuusmaatalous on Saksassa niin Klein kertoi kuinka kaupat ovat alkaneet markkinoida satokasseja kumppanuusmaatalous brändillä. Silloin Klein ja kumppanit ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet että mitä kumppanuusmaatalous on. Ja kaupat ovat ottaneet väärät mielikuvat yhteydet pois tuotteista. 

Kumppanuusmaatalous malliin tarvitaan kolme tekijää organisoiva taho / kiinnostunut porukka / rahoitus, viljely pinta-ala/ maan hallinta ja viljelyporukka / osaaminen. Kun nämä ovat kasassa niin tarvitaan onnistumiseen läpinäkyvä hinnoittelu, avoin organisaatio ja totuudenmukainen viestintä. Sitten pitää miettiä kuinka monelle voi tuottaa ruokaa ja millaiset kulut tästä syntyy.  Näillä pääsee pitkälle.

Bidding round / rahoituskierros

Nyt päästään mielenkiintoiseen osioon eli rahoituskierrokseen. Tämä malli on toiminut Saksassa usealla tilalla. Aivan samanlailla kun meillä luodaan avoin budjetti, joka esitellään jäsenille. Esittelyn jälkeen kerrotaan kokonaissumma, jota halutaan saada rahoituskierrokselta. Jäsenet kirjoittavat satomaksun suuruuden lapuille, jotka kerätään ja lasketaan yhteen. Yhteissumma kerrotaan osallistujille. Jos summa ylittää tarpeen niin päätetään ja hyväksytään rahoituskierros. Jos kierroksen yhteissumma on alle budjetin otetaan uusi kierros. Kierroksia järjestetään niin kauan kunnes summa on kasassa. 

Tässä mallissa jokaisella jäsenellä on erisuuruinen satomaksu, joka perustuu jäsenen omaan ilmoitukseen. Tätä mallia pidetään reilumpana koska eri tulotasoiset taloudet pystyvät osallistumaan satokauteen. Näin kumppanuusmaatalous ei ole vain keskituloisten mahdollisuus vaan malliin voi myös vähävaraiset osallistua. Rikkaus tulee yhteisöstä, jossa on erilaisia ihmisiä ja malli pystyy tuottamaan laadukasta, puhdasta ja terveellistä ruokaa eri tulotasoisille ihmisille tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

Kysyin, että miten on ratkaistu jos tulee kokouksessa laitettua liian suuri summa ja tulee katumapäälle seuraavana päivänä. Kleinin vastaus oli selkeä ja yksinkertainen, että olisi pitänyt miettiä asiaa jo ennen rahoituskierrosta. 

Kierros käydään kokouksessa, ja on myös digialustoja, mutta parhaiten toimii yhdessä päättäen kokouksessa. 

Tilaisuuden kolmas alustus oli Kaupunkilaisten oman pellon malli, jonka esittelin tapahtumassa. Meillä on ollut ongelmia saada jäseniä osallistumaan satomaksuihin ja sitä kautta saamaan taloudellinen varmuus satokauteen. Tämä on epäonnistunut nyt useampana vuotena ja oman pellon on mietittävä kuinka organisointi muutetaan, että saamme budjetin kerättyä ennakkoon. Se on kuitenkin kumppanuusmaataloudessa se yksi tärkeä ja mallin toimivuuden kannalta tärkeä asia. Näiden hyvien pohjustusten jälkeen keskustelua jatkettiin pienryhmissä. Etsittiin uusia reilumpia ja oikeudenmukaisempia maksumalleja tiloille. 

Lisään tänne kuvia ja muita kiinnostavia linkkejä yms. 

Lista Suomen kumppanuusmaatiloista

Nyt tälläisenä raakana muistiinpanot tapahtumasta. 

Alla vielä ohjelma ja järjestäjät. Iso kiitos oman pellon talkooryhmälle (Kiitos Marja-Liisa, Riitta ja Noel) ja ruokaryhmälle (Kiitos Nina ja Eila)

.

Ohjelma:
10.00 Aamukahvi
10.15 Tervetuloa & esittäytymiskierros

Johdatus päivän teemaan, alustukset:

• Viisitoista vuotta kumppanuusmaataloutta Norjassa: kokemuksia reilusta ja joustavasta maksumallista. Rita Amundsen, Øverland Andelslandbruk, Norja

• Introduction of German CSA (Solawi) and bidding round models. Building living communities. Sebastian Klein, Solawi-verkosto (Saksa)

• Kaupunkilaisten oma pelto: Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatalous. Olli Repo, Kaupunkilaisten oma pelto, Suomi

13.15 Lounas
14.00 Ryhmäkeskustelua ja -työskentelyä
16.00 Talkoot & talkooeväät (varustaudu säänmukaisin ja ulkotöihin sopivin varustein)
18.00 Tilaisuuden päätös. Hyvää kotimatkaa!

Järjestäjät:
Kaupunkilaisten oma pelto, Olli Repo, olirepo@gmail.com;

Kumakka - Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta -hanke, Ritva Mynttinen, ritva.mynttinen@helsinki.fi;

Reilu ruokamurros – Just food -hanke, Riikka Aro, riikka.aro@jyu.fi

Suomen Luonnon päivä la 29.8. klo 11-16

Kaupunkilaisten omalla pellolla juhlitaan Suomen luonnon päivää lauantaina.

Avoimet ovet tapahtuma pellolla la 29.8.2020 klo 11-16

OMAN PELLON SADONKORJUUKIERROS
Ohjelmassa mm. oman pellon sadonkorjuukierros klo 12 ja klo 14. Peltokierros yhdessä personal farmerin (viljelijän) kanssa. Kierroksen aikan kerätään opastetusti satokassi kotiin vietäväksi. Nyt kiva ja uusi tapa tutustua biodynaamiseen viljelyyn ja kumppanuusmaatalouteen. Kierroksen hinta on 35 euroa per osallistuja. Perheen pienemmät ilmaiseksi. Kierroksille mahtuu rajoitetusti osallistujia niin varaa ja osta lippu verkkokaupasta: trambo.fi

POP-UP RAVINTOLA - FARM-TO-TABLE
Samalla peltovisiitillä voit syödä pop-up ravintolassamme. Järjestämme Farm-to-table tapahtuman oman pellon jäsenravintoloiden kanssa. Toimitamme pellon kasvikset loppuviikosta ravintola Chapteriin ja Fat Rameniin, jotka tekevät lauantaiksi niistä pop-up peltoravintolaamme huippu ruuat, joita voit tulla nauttimaan Suomen Luonnon päivänä pellolle.

Myös kahvia ja pullaa

Elämys lähipellolla, joita ei ihan joka päivä tule vastaan.

Tervetuloa viihtymään luonnossa Kaupunkilaisten omalle pellolle:
Oma pelto, Anttilantie 11, 01450 Vantaa
Peltopuh: 044 977 4923
email: ruokaosuuskunta@gmail.com

Kartta linkki

Syksyn tuulet tuoksuvat

Vuoden kierron mukaan ovat työt pellollakin saaneet uusia muotoja. Sadonkeruu on kovassa vauhdissa ja rikkojen kanssa painiminen parhaimillaan.

Palsternakkaa on kitketty esille ja se on yllättänyt positiivisesti tasaisella itämisellä vaikka sitä ei ole paljon päästy kitkemään vuoden aikana. Porkkana on kitketty esille vaikkakin se on herkkänä kasvina ottanut kuivuudesta nokkiinsa eikä ole itänyt toivotulla tavalla. Punajuuri taas juroo meitä hieman syyllistävästi katsoen rikkojen seassa odottaen uutta kitkentäänsä.

Tällä lohkolla on ongelmana ollut kastelukaluston puute mikä näkyy eniten porkkanassa. Olemme saaneet lohkon käyttöömme vasta äskettäin ja suurimmat investoinnit oli jo tehty tältä vuodelta. Ensivuodeksi toivoisin, että saamme sadettimet myös porkkanalle ja palsternakalle.

Sipulit alkavat tuleentua ja joutuvat kohta kuivamaan paremman säilyvyyden takaamiseksi. Purjot sipulin vieressä ovat tyydyttävän hyvin paisuneet ja kasvaneet. Purjon varresta saa sitä isomman, mitä enemmän sitä mullataan. Kasvukauden aikana olemme sen kerenneet kitkeä ja mullata muutaman kerran, josta iso kiitos kuuluu työssäoppijoillemme ja kesätyöntekijöille!

Kasvihuone on toiminut hyvin vaikkakin maa siellä ei ime vettä parhaalla mahdollisella tavalla. Kasvihuonetta rakentaessa tamppaantui savikerros todella kovaksi sen alla. Savikerroksen päälle teimme hiekalla, turpeella, kompostilla ja kalkilla uuden kerroksen, jossa tomaatit viihtyvät hyvin tippaletkun kastelemana.

Papulohko kasvihuoneen vieressä voi hyvin vaikkakin jänikset tekevät jatkuvaa tuhoaan. Toivottavasti he jättävät meillekin jotain syötävää.

Jäniksien kanssa ei montaa keinoa ole niitä vähentämään, mikä päätyisi jäniksen näkökulmasta onnellisesti.

Voi olla,että vaihtoehdot ikävä kyllä hupenevat niiden lisääntyessä vuosivuodelta yltäkylläisyydessa loputtoman isoksi vitsaukseksi. Pahimmissa painajaisissani näen järkyttävän suuren aallon jäniksiä pomppimassa eteenpäin raamatullisessa mittakaavassa syöden kaiken vihreän edestään, jättäen jäljelle vain ohdakkeita ja nokkosia meille muille olioille nautittavaksi.

Kyllä niilläkin hengissä selvitään, mutta olen kyllä papujenkin ystävä. Härkäpapu ei ole jäniksille vielä niin kelvannut. Mietin asiaa ja kuvittelisin, että härkäpapu on syystäkin Suomessa ollut perinteinen näky peloillamme sen ollessa paksu ja jämäkkä, jopa hieman puinen.

Salkopapu ja pensaspapu, ovat molemmat huomattavasti lehtevämpiä ja pehmeävartisempia tai jänisten kielellä mehukkaampia, sekä helpommin sulatettavia. Onneksi papuja on itänyt paljon ja niiden kerääminen alkaa lähiviikkoina.

Kurpitsat voivat hyvin vaikkakin koko Suomean on kiusannut pölyttäjien puute, joka näkyy parhaiten kurpitsassa. Satomäärät jäävät pieniksi, koska kurpitsan kehitys loppuu ennen aikaisesti jos se ei ole päässyt kunnolla pölyttymään ja lopulta ne alkavat mätänemään ennenkuin ovat sormea isompia.

Tottakai kurpitsaa tulee runsaasti, koska kasvejakin on paljon mutta huomattava määrä kurpitsoista jää kasvamatta. Talvikurpitsat jaksavat pullistella ja näyttää siltä että myyrät eivät ole vielä niitä löytäneet.

Kurkut kasvavat vaikka joutuivatkin koville alkukesän helteissä ja ovat sen jälkeen olleet meille hieman katkeria, mutta alkavat nyt leppyä ja tuottamaan hedelmää.

Biohajoavan muovin suojaamat ja traktorilla tehdyt penkit ovat olleet hyvä ratkaisu kurpitsamaalla. Meillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta pystyä kitkeä kaikkia lohkoja pienen miehityksen ja Koronan aiheuttamien komplikaatioiden takia. Toivotaan, että tilanne ei tästä pahene ja voimme jatkaa toimintaamme normaalisti loppukasvukauden. Pientä ylimääräistä painetta tämä pelko aiheuttaa, mutta mikäli asiaan ei voi itse vaikuttaa ei siitä kannata murehtiakkaan.

Yritämme olla ajantasalla ja reagoida tilanteisiin, sitä mukaan kun ne ilmenevät.

Sellerit ovat voineet mahtavan hyvin ja niitä riittää isompaankin Bloody Maryyn. Mukulaselleriä ovat myyrät, mitä oletettavasti tai rakkaat jäniksemme käyneet nakertelemassa ja seuraamme tilanteen vakavuutta mielenkiinnolla. Tälläkin lohkolla meillä on muovit mikä on helpottanut paineita pois muilta lohkoilta.

Fenkoli alkaa olemaan nostettu muutamaa penkkiä lukuun ottamatta ja pinaatti alkaa olla syöty. Pinaatissa näkyy parhaiten lohkon muoto. Maa tekee pienen painauman lohkon alareunassa, jonka kohdalla pinaatti ei ole kasvanut juuri ollenkaan. Vesi lilluu liikaa alaspäin viettävän peltolohkon alapäädyssä olevassa painaumassa eikä pääse sieltä pois. Kasvit eivät liian kosteassa pääse imemään vettä ja siksi eivät myöskään ravinteita maasta. Soluhengitys ei toimi kunnolla ja näkyy kasvun heikkoutena ja kasvin nuupahtamisella.

Unelmissani tahtoisin kaivella syksyllä muutaman ojan ohjaamaan vettä pois kriittisiltä paikoilta, mutta saa nähdä mihin meillä on aikaa ja resursseja.

Peruna voi hyvin vaikka kasvaa yllättävän hitaasti eivätkä ole vieläkään kukkineet. Kukinta kertoisi perunan olevan nostoa vaille valmis syötäväksi. Nostimme sitä jokunen viikko sitten muutaman rivin ja huomasimme, että moni perunoista on haljennut kuivuuden ja sateiden vaihdellessa vuoroaan. Ongelma on lähinnä esteettinen ja hidastaa hieman kasvua.

Vanhan ajan sanonta on, että peruna kastellaan kerran kesässä. Jos jostakin näemme ilmastonmuutoksen vauhdin on se perunamaasta, jota pitäisi kastella jo kerran viikossa, jotta se ei halkeaisi kuumuuden tullessa ja sen solukon revetessä saadessaan pitkän kuivankaudenjälkeen taas vettä.

Kaalimaa minua hieman pelottaa, koska olemme joutuneet sen pitämään harsojen alla koko kasvukauden. Vemmelsääret ovat olleet yllättävän järjestelmällisiä syöden tuulen viemien harsojen alta, mitä siellä on kasvussa ollut. Olemme laittaneet lisää painoja harsoille ja saaneet ne nyt pysymään. Aliarvioimme Ilmahisien määrän, joten harsot pääsivät repeämään ja liikkumaan pois paikka paikoin jättäen buffetin auki.

Viljelykierto, joka pitää huolta maan ravinnetasapainosta on myös ollut kaalille epämieluinen. Jouiduimme laittamaan kaalit vetiselle lohkolle, missä on sen keskiosassa painautunutta maata joten vesi ei pääse läpi ja jää lillumaan tukahduttaen kaalien kasvun. Ensi vuodeksi suunnittelimme kohopenkkejä tällä lohkolle, jotta saisimme nostettua kasvit hieman korkeammalle. Tämä vaatii toki myös lihasvoimaa, jotta penkit olisivat mahdollisimman tasaisia eivätkä lasehtisi kasvukauden aikana liikaa paljastaen juuria.

Reippaat talkoolaisemme ovat olleet korvaamattoman suuri apu kitkennässä ja olemme muutaman kerran käyneet kaalimaankin läpi ja mullaneet kerivät kaalit mutta, se olisi jälleen käytävä kitkemässä.

Näin syksyn tuoksujen tulviessa pelloille olen alkanut miettiä ensi vuotta ja sen suunnittelua.

Mikäli Korona rajoittaa jälleen työtehoamme voi olla, että joudumme vähentämään penkkien määrää tai keskittyä kasveihin joita on helpompi hoitaa. Toivoisin suuresti, että voisimme tuottaa mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista, mutta pienellä porukalla on jostakin nipistettävä, jotta se sato mitä saamme olisi mahdollisimman laadukasta ja viljelijän mielenterveydelle terveellistä.

Yksi unelmistani olisi saada tänä syksynä tehtyä lämpöpenkkejä talkoolaisten kanssa.

Lämpöpenkin idea on ikivanha maanparannus/kasvatus menetelmä, mutta on saanut uutta tuulta Hugelkultur nimisestä liikeestä Tanskasta.

Ajatuksena tässä tekniikassa on laittaa kovempia kompostoituvia aineksia kuten kasvien rankoja tai risuja penkin pohjalle ja pehmeämpiä kuten lehtiä ja muita pellolta saatavia aineksia kerroksittain. Väleihin laitetaan kompostia ja lantaa kuten lasagnea tehdessä.

Penkin kummaltakin puolen otetaan multaa tämän lasagnen päälle tehden käytävät ja saaden peitettyä kompostoituva materia odottamaan syksyyn. Lopuksi lisätään paksu kate keväällä estämään rikkojen kasvua.

Tärkeää on, että lämpöpenkki pysyy ilmavana laadukaan kompostoitumisen takaamiseksi.

Kumpumainen muoto kerää auringonsäteitä tehokkaammin kuin matalat penkit ja kompostoitumisprosessi lämmittää penkkiä entisestään saaden kasvukauteen lisää pituutta sen alussa ja lopussa. Lämpöpenkki voi olla käytössä, jopa kolmekin vuotta riippuen mistä aineksista se on koottua ja mitä siinä on kasvatettu.

Kun se on tiensä päässä tehdään entisille käytäville uusi penkki jälleen rangoista, lehdistä ja kompostista nyt käyttäen sen multaamiseen edellisiä lämpöpenkin jämiä. Tämä prosessi parantaa järjestelmällisesti maan mikrobielämää, lisää humusta ja tuottaa hyvää multaa hitaasti ja varmasti. Näin saamme sidottua mahdollisimman paljon ravinteita pellolle ja vähennettyä kasvijätteiden määrää.

Jos peitämme nämä dynaamiset akkumulaattorit lämpöpenkin uumeniin eivät ravinteet kuten typpi pääse karkuun muuttumalla kaasuksi denitrifikaation seurauksena. Lämpöpenkissä kompostoitumisprosessi sitoo typen maaperään ja kasvien käytettäväksi.

Lämpöpenkki lohkolla ei voi ajaa traktorilla ja on siksi hyvin työläs tehdä varsinkin ensimmäisen kerran kun prosessi on vasta aluillaan. Työ toki helpottuu vuosi vuodelta kun maa paranee ja rutiini niiden tekemiseen totuttaa keräämään lasagnen raaka aineita valmiiksi vuoden mittaan.

Lämpöpenkissä voimme myös hyväksikäyttää kaikki kasvijätteet kurpitsanrangoista sellerinjuuriin pitäen energian tiiviimin farmilla sisäisen ravinnekierron tehostuessa.

Toivottavasti ehtisimme tehdä edes yhden pitkän lämpöpenkin ja pääsisimme ensivuonna testaamaan miten se toimii isommassa mittakaavassa. Lämpöpenkin isoin ongelma on, että se ei ole isossa mittakaavassa väitetysti mahdollinen suuren alkuperäisen työmäärän takia ja itse materiaalia niiden rakentamiseen ei välttämättä ole tarpeeksi. Aina voi kuitenkin yhden tehdä!

Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, sekä tekemistä ja aurinkoa riittää!

Kuulin kerran veteraaniviljelijältä hienon sanonnan peltotöistä. Siinä viljelijä sukeltaa Suomen kasvukauden alussa maaliskuussa sukeltaa pellolle tai puutarhaan ja henkeään pidätellen rehkii pää mullassa kunnes jälleen lokakuussa nousee altaan toiselta puolelta pintaan ja voi hengähtää jälleen, katsoa taakseen ihmetellessään mitä juuri tapahtui, mitä juuri teki, mitä juuri tapahtui!

Elämä kasvien rytmissä on kovaa juoksua, mutta lokakuun jälkeen on puutarhurinkin pikkuhiljaa aika muuttua siemeneksi, nostaa jalat pöydälle ja juonia ensivuodelle uusia seikkailuja!

Resepti: oman pellon kesäkurpitsa -halloumi kasvispihvit

Satokauden aikana ei ole ikinä liikaa kesäkurpitsa ohjeita. Tässä helpot kesäkurpitsa halloumipihvit. Yhteishyvä lehden ohjetta mukailtu.

Tarvitset kesäkupitsaa, halloumjuustoa, kananmunia, öljyä ja mausteita.

Ainekset raastetaan ja lisätään kananmuna, itse lisäsin 2 kananmunaa koska raastetta tuli reilusti. Suolaa en lisännyt koska halloumjuustoa on itsessään hyvin suolainen. Mustapippuria ripaus.

Ensin raastaa kesäkurpitsan niin massasta voi helposti puristaa ylimääräisen nesteen pois. Tämä helpottaa pihvien pysymistä kasassa paistamisen aikana.

Muotoile pihvit ja paista molemmilta puolilta paistinpannulla. Hieman oli hankaluuksia pitää pihvit koossa, koska en ollut poistanut kesäkurpitsan nestettä, joka syntyi raastamisen yhteydessä.

Valmiit pihvit, joiden lisukkeeksi käy loistavasti limeminttujugurttikastike. Jos haluaa limen kuorta käyttää raasteena niin kannattaa ostaa luomulime. Limen lisäksi turkkilaiseen jugurttiin silputtu oman pellon villiminttu ja suola & mustapippuri.

Yhteensä 9 pihviä syntyi aineksista.

Recipes: lime & zucchini quesadillas + fennel tuna pasta sauce

(grilled) lime & zucchini quesadillas

Ingredients (for 4 people)

• 8 wheat or whole-wheat tortillas

• 250g cheddar (grated)

• 1 medium-sized zucchini

• 10 small zucchini blossoms 

• 1 medium-sized red onion (or spring onion)

• 1 small (green) chili / jalapeño

• some olive oil

• 1 tsp. lime (or lemon) juice 

• zest of 1 organic lime (or ½ a lemon)

• freshly ground black pepper and sea salt

• optional: 2 twigs of lemon balm (or other herbs depending on taste & availability)

Prepare the filling:

• Wash and clean zucchini and blossoms and herbs (if using). 

• Dry / carefully dab dry the blossoms and herbs.

• Dice the zucchini, chop the onion and chili (if you don’t want the quesadillas too hot, take out the chili seeds first.)

• Cut the zucchini blossoms in half or quarters, depending on their size. 

• Finely chop the herbs if using.

• Heat about a tablespoon of olive oil in a large saucepan.

• Sautee the onions, then add the zucchini and fry until slightly golden. 

• Add the blossoms and chili, reducing the heat to medium – low. Add lime or lemon zest, optional herbs and juice.

• Finally, add salt and pepper according to taste.

Fill and grill:

• Take the filling out of the pan, roughly-clean the pan with a paper towel. If there is not much oil left in the pan, add a little more and heat it over medium heat.

• Put one tortilla into the pan, let it warm up for a ½ min, then add a spoonful of each grated cheddar and the filling to one half. Flip the other half over and fry for a couple of minutes until the cheese has melted. Turn once.

• This also works very well on a BBQ or in a grilling pan!

• Repeat and enjoy.

Zucchini #omapelto

Fennel tuna pasta sauce

Ingredients (for 4 people)

• 1 large bulb of fennel (including stems and leaves depending on taste)

• 3 large tomatoes

• 2 cloves of garlic

• 1 medium-sized onion (or shallot, or spring-onion)

• 2 dl cooking cream (‘ruoka-kerma’) or plant-based alternative

• 1 tablespoon olive oil

• 2 tablespoons chopped parsley (and / or other herbs depending on taste)

• 1  red chili

• freshly ground black pepper and sea salt

• 1 can of tuna in brine (this can easily be left out for a vegan version or be replaced by cooked lentils, quinoa or chickpeas if you don’t want to miss out on the protein. If you’d rather add more veggies, try steaming a small head of cauliflower ‘al dente’ and chop it up).

Prepare the sauce:

• Wash and clean the tomatoes and fennel. 

• Dice the tomatoes.

• Either cut the fennel bulb into fine slices or dice the pieces. If using the stems and leaves – or parts of those – chop them finely.

• Chop garlic and onion as well as the (de-seeded) chili.

• Heat oil in a large saucepan. Sautee the onions, then add the fennel and garlic.

• Add tomatoes, reducing the heat to medium – low letting the sauce simmer for a few minutes.

• Add cooking cream and stir carefully. 

• Let it simmer until the fennel has softened.

• Drain tuna and add it to the sauce, stirring carefully.

• Finally, add salt and pepper and parsley according to taste.

Serve:

• Cook your favorite type of pasta (spaghetti or penne work well). Drain the water but don’t rinse the pasta with cold water! Rather, mix it immediately with the prepared sauce. 

• The amount of sauce works best with 300 – 400g of pasta (uncooked) even though the original recipe calls for 500g.

Enjoy your meal! Milena ☺

Maan ja seudun elinvoimaisuus

”Yhteinen maa on taidokas ja hienostunut sosiaalinen instituutio, joiden keskellä ihmiset aikoinaan elivät poliittisesti vapaata elämäänsä samalla, kun punoutuivat osaksi luonnon järjestelmiä. Yhteinen maa on ihmisyhteisöjen taso, joka ottaa huomioon myös ei­-inhimilliset oliot. Paikallisen yhteismaan ylittävä alua on bioalue. Yhteisen maan merkityksen ja roolin ymmärtäminen osana laajempaa alueellista kulttuuria on yksi askel kohti ekologian ja talouselämän ymmärtämistä.” –Gary Snyder, Erämaan opetus

Kitkentätalkoot.

Yhdessä lusikallisessa tervettä maata elää mikrobiturvaa yli 6,9 miljardia pieneliötä, jotka yhdessä muuttavat maaperän ravinteita liukoiseen muotoon, joista tuotamme ruokaa pysyäksemme hengissä. Tuhoamalla pieneliöitä, vaikutamme samalla maaperän kykyyn uudistaa itsensä ja ilman maaperän elinvoimaisuutta, ei ole elämän elinvoimaisuutta. On tärkeää ymmärtää maaperän elinvoimaisuuden, ruoan elinvoimaisuuden sekä oman elinvoimaisuutemme välinen suhde. On siis suunnattava toiminta maaperäekologian elvyttämiseen, tehtävä ”maaperäsopimus”.

Vallitsevat ympäristöolosuhteet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa mikään maatalouskäytäntö, joka ei ole kiinnostunut maaperän elinvoimaisuuden elvyttämisestä on enemmän haitaksi. Sitä mukaa, kun jatkamme identtisten markettiketjujen valikoiman nauttimista, vähenevät mahdollisuutemme vaikuttaa maailmanlaajuisesti kestämättömäksi  tunnustettuun kasvintuotantoon, siis ruoantuotantoon! Kuluttamalla ruokaa, jonka saatavuus on taattu ympäri vuoden kaikkialla, toimimme juuri sen rakennelman puolesta, joka estää meitä näkemästä muita vaihtoehtoja oman ravintomme, terveytemme sekä ympäristömme kehittämiseksi paikallisempaan, ekologisempaan ja yhteisöllisempään suuntaan...maatalouskulttuuriin. Haluan sanoa maakulttuuriin.

On siis aika ottaa vastuuta omasta ylöspidostamme. Huomata mahdollisuus ottaa vastuu omasta elämästämme, läheisistä ja ympäristöstä. Mitä enemmän ruokaa voimme kasvattaa itse, sitä enemmän tarjoamme ravinteita itsellemme ja maaperälle. Tärkeä osa tätä prosessia on kehittää yhteistyötä ja luottamusta paikallisten toimijoiden välillä. Sellaisten toimintamallien perustamisen mahdollistamiseksi kuten kumppanuusmaatalous ja yhteisviljelmät, jotka mahdollistavat kuluttajalle vaihtoehtoja kauppaketjujen tuolta puolen. Ne tuottavat myös uusia ratkaisuja maaseudun elinkelpoisuuden jatkumiselle. Maalle muuttaminen ja oman ruoan kasvattaminen eivät ole kaikille mahdollinen tai mieluisa vaihtoehto, mutta yksilöt, perheet ja porukat voivat muodostaa uusia yhteisöllisen tekemisen muotoja kaupunkien ulkopuolelle ja lähimaaseudulle. Verkostoitumalla voimme vaikuttaa maankäyttöön kaupungeissa, sen laitamilla ja ylläpitää elävää maaseutua kaupungeista käsin ja elvyttää paikallistalouksia sekä lisätä alueellista toimeentuloa.

Voimme saada aikaan maaperäolojen parantumista sellaisia tuottavia paikallisia järjestelmiä kehittämällä, joilla pyritään luomaan lisää ylläpitävää elämäntapaa itsellemme ja tuleville sukupolville.

-Teija

Järjestämme syksyllä:

5.9. Kumppanuusmaataloustapahtuma

Työpaja: Kumppanuusmaatalouden reilut maksumallit

Aika: la 5.9.2020, alkaen klo 10

Paikka: Kaupunkilaisten oma pelto & Vantaan alueen Steinerkoulu

Järjestäjät: Kaupunkilaisten oma pelto, Kumakka-hanke & Reilu ruokamurros -hanke (STN)

Kumppanuusmaatalous on ruuan tuotannon, jakelun ja kuluttamisen malli, joka perustuu toiminnan avoimuuteen, tuottajien ja kuluttajien läheisiin kontakteihin sekä riskien reiluun jakoon osallisten välillä. Kumppanuusmaatalous voi kuitenkin näyttäytyä ulospäin hyvin toimeentulevien mahdollisuudelta hankkia puhdasta ja reilusti tuotettua ruokaa. Toisaalta kulujen kattaminen ja tuottajien toimeentulo herättävät kysymyksiä. Tilaisuudessa keskustellaan erilaisista mahdollisuuksista huomioida kumppanuusmaatalouden osallistujien taloustilanne kerättävissä satomaksuissa. Samalla on tärkeää varmistaa myös tuottajien riittävä toimeentulo. Käytännön kokemuksia erilaisista maksumalleista kertovat pitkäaikaiset kumppanuusmaatalouksien toimijat Norjasta ja Saksasta: Rita Amundsen Øverland Andelslandbruk (Norja) ja Sebastian Klein Solawi Oberbergistä (Saksa). Lisäksi Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatalous Kaupunkilaisten oma pelto esittelee toimintaansa ja tapahtuman yhteydessä sinulla on myös mahdollisuus osallistua talkoisiin Kaupunkilaisten omalla pellolla.

Tervetuloa!

Abundance

Hei!

Things are now growing in abundance on our fields. Here is a selection of photos.

Huh hellettä!

Juhannus on nyt takana ja se, mikä maahan on kylvetty saa nyt rauhassa kasvaa. Puutarhurin työnkuva on nyt kestävyysjuoksua rakkaiden rikkaruohojemme kanssa, jonka he vääjäämättä jälleen voittavat. Kitkentä ja muut hoitotyöt pellolla ovat kiireimmillään.

Hikeä pukkaa ja aurinko se vain paahtaa.

Sadetta toivoessamme juoksutamme kasteluletkuja lohkolta lohkolle, sekä uuteen kasvihuoneeseemme, jossa tomaatit ja basilikat kasvavat jo hyvää vauhtia. Siunatut sateet tulivat kuitenkin vääjämättömällä voimalla meitä auttamaan. Nyt jää puutarhuri miettimään, koska seuraavat saapuvat.

Ilmaston muuttuessa, ovat vuodet yhä vaikeampia ennustaa.

Luonnon havainnoinnissa käytetyt vanhat hyvät neuvot vuodenkiertokulusta ja siitä, mitä tulevasta voi odottaa haalenevat menneisyyteen. Neuvoja etsitään nyt Etelä-Euroopan ilmastosta saaduista tuloksista ja tiedoista.

Tuholaiset lisääntyvät pakkasten väistyessä, eikä routa vie mukanaan vuoden aikana kasvaneita rikkojen juuria kynnöksellä olevalta pelloltakaan. Ilma ja maa eivät peseydy ilman lunta ja pakkasta.

Toisaalta onko Suomen lyhyt satokausi venymässä ympärivuotiseksi? Olemmeko valmistautuneet tähän tulevaan onneen ja muutokseen? Pääsemmekö sitä hyödyntämään?

Pellot kuitenkin vihertävät vaikka puutarhuri miettisi miksi.

Satoa alkaa jo tulemaan ja lyhyt juhannusrauha loppuu.

Ensimmäinen osuuksien jako on suoritettu ja ravintoloille on riittänyt ruokaa. Kaalit kasvavat hyvää vauhtia. Pullottaen odottavasti tulevaa.

Papuja käyvät purjojemme vierestä jänikset nakertelemassa iltapalakseen. Kaikille on mieleistään syötävää..

Harsot auttavat jänisten buffettia pienentämään. Jokaista lohkoa ei voi kuitenkaan peittää koko kasvukaudeksi. Harso häiritsee suuresti havainnointia ja tuottaa paljon työtä. Niitä päivittäin poistellessa ja paikalleen siirellessä hiki pukkaa kyllä kylmämässäkin säässä.

Punajuuren kitkentä on alkanut ja tulee jatkumaan loppu kasvukauden.

Perunaa mullataan minkä kerkeämme. Hellettä pelkäämättä ja vesikielellä ensimmäisiä oman pellon pottuja himoitessa.

Porkkana ja palsternakka haluaisivat suuresti vettä, jota tälle viikolle on runsaasti onneksemme luvattu ja saatu.

Salaatti on nauttinut elämästään. Niiden sijainti pellon reunassa on taannut, että ne pääseevät lepäämään puiden varjossa puolet päivistään ja ovat täten pysyneet hyvässä kasvussa!

Raparperia on saanut kerätä niin paljon, kun sitä on viitsinyt hakea. Olemme siirtäneet raparperin myös omiin penkkeihinsä pellonreunalle, mutta niistä ei ole vielä suuhun laitettavaa tänä vuonna. Rapsu, jota keräämme kasvaa metsänrannassa vuohenputkien ja nokkosten seassa hyvinkin luonnonmukaisissa olosuhteissa. Satomäärät ovat pienempiä ja voi olla, että se on tältä vuodelta pikkuhiljaa syötykin, mutta oli se kyllä hyvääkin! Jotain meidän pitää aina jättää ensivuotta ajatellen kasvamaan, vaikka raparperimehuun ei kyllä yhdessä kesässä kyllästy!

Olemme myös saaneet uuden pakastekontin, jossa kasvikset pysyvät napakoina pidempään. Tämä on suuresti auttanut keräämistämme ja antanut hieman aikaa tehdä kauppakunnostusta ilman suurempia paineita kellosta tai tuotteiden nestejännityksestä.

Magnoldi on kasvanut hienosti ja siitä on jo saanut hyvin lehteä. On sitä toki kitketty myös muutamaankin kertaan.

Sipulit ovat olleet herkullisia ja niitä on tulossa hyvä sato, vaikka ne istutettiinkin yllätys lumisateessa! Hieman pelkäsin niiden lähtevän kukkimaan kuultuani niiden voineen virittyä kylmäkäsittelystä kukintaansa. Muutaman kukinnon alun olen nähnyt, mutta vain muutaman!

Alkuvuoden lumi ja räntäsateet tuntuvat olevan kuin toisesta elämästä. Ajasta ennen vuoden metkuja, kun kaikki oli vielä yksinkertaista ja selkeää.

Vuosi jatkaa kuitenkin kiertoaan ja maailma muuttuu jatkuvasti. Nämä ovat kaksi varmaa mihin voi aina luottaa.

Puutarhurin työ tekee helpoksi olla osana tätä muutoksenvirtaa ja vuosienkiertoa ruohonjuuritasolla.

Kasvien kautta saamme tietoa, jonka voimme havainnoida ja siirtää jokapäiväiseen elämäämme Tämän päivän hoitotöitä tehdessä esimerkiksi mietin kitkemistä. Siitä ajatuksiini juolahti, mitä voisin kitkeä myös mieleni puutarhasta. On selvästi sen aika.

Ruokaa on saatava huomennakin! Eikä se kasva itsestään muuta kuin metsissämme. Siellä on kamalasti hyttysiä, mutta niin on kuulemma marjojakin!

Saimme myös uuden vaatesponsorin Sastan! Suuri kiitos Sastalle!

Lahjoituksenne joutuu kovaan testiin, josta raportoimme kyllä myöhemmin!

www.sasta-outlet.com

Hyvää kesää kaikille!

T: Peltomme väki

Sustainable Food Systems and Community Supported Agriculture

Hei!

This week you have another post in English. First I want to share with you some background to a bit of research I did in 2015 on the value of our approach to producing food. It was written as an academic piece, with full references and I can forward these direct to anyone interested. The second part of this posting is Part 2 of the slideshow documenting the re-construction of the kasvihuone. Although it’s not totally finished, we now have it full with tomatoe plants and basil seedlings. Drop in some time and have a look!

Sustainable Food Systems and Community Supported Agriculture

The term 'sustainable food systems' is a reasonably apt description of the approach we in Community Supported Agriculture (CSA) enterprise take to agriculture. From an environmental point of view, agroecology defines the dominant approach to such systems. This combines the practices of agriculture and ecology, seeking a multi-disciplinary approach to more sustainable food systems. It grew out of concerns with the expansion of industrial agriculture in the developing world and was originally concerned with the promotion of alternative production approaches, such as organics, biodynamics and permaculture (notes 1 and 2) (Silici, 2014). While the emphasis is on agricultural practices, there is a recognition that food systems will require more of a focus on social factors (Wezel and Soldat, 2009). Broadening the agenda of agroecology from environmental production practices to include an emphasis on marketing and consumption has led to a focus on food localisation. The idea of food being produced and consumed locally seems to have come to dominate much of the literature on sustainable food systems. It is peculiar that local food has come to be viewed as 'alternative' since, as Acherman-Leist (2013) points out, it is not so long ago that local food was the norm. It was only with the development of industrial agriculture in the last century and the globilisation of commerce that local production has been eroded. However, localisation has attracted a great deal of controversy. Much of this centers on fears of disguised protectionism and elitism (e.g. Hinrichs, 2003) and that it has been incorporated by the dominant economic system as another form of consumerism (e.g. DeLind, 2011). Perhaps a more useful angle on local sustainable food systems can be gained from the concept of civic agriculture. Coined by Lyson (2004), civic agriculture encompasses such practices as farmers markets, community gardens and CSA. It emphasises an holistic approach to achieve transformative change (Furman et al, 2014). 

Finally, social change and sustainability are the platform of the increasingly popular food sovereignty movement. Food sovereignty derives from a re-examination of the right to food and to control food systems. It is therefore an inherently political concept, seeking to overturn 60 years of neo-liberal economic policy through societal transformation (Pimbert, 2009). Although it arose as a peasant-inspired movement, it has now been embraced by civil society organisations and academic epistemic communities also in the West (Hospes, 2014). This ideology could be viewed as underpinning CSA as a social movement and it certainly provides the basis for the activity of the international network promoting CSA, 'Urgenci' (see www.urgenci.net). 

CSA responds to the creation of sustainable food systems by emphasising an holistic approach, within a local setting, with the potential to achieve transformative change. Among the various practices that seek to realise sustainable food systems, CSA is one of the most socially embedded (Obach and Tobin, 2014; Hinrichs, 2000) and should therefore offer great promise in terms of achieving local sustainability. The exact origins of CSA are debated, but the modern concept is generally recognised to have been popularised when a small group of European biodynamic farmers moved to the USA in the mid-1980's and helped establish the first farms based on the characteristics of shared responsibility and risk, community engagement and building the local food economy. The founders deliberately left the definition of CSA rather open so as to avoid the concept becoming too boxed in (McFadden, 2012). This no doubt encouraged the development of new initiatives but it has also made it difficult to be exact as to what is and what is not CSA. Lack of formal definition has also led to CSA being a contested concept (White, 2013) and some of the range of activity is more akin to food circles or group purchasing clubs ('ruokapiiri') than to community-based, shared, food systems. I hope in the course of this research to help clarify the breath of the concept and, in particular, which approaches are most supportive of sustainable community building. 

Reasonable estimates for the number of CSA initiatives are for between 6000-12500 in the USA, about 4000 in Europe (mostly France) and perhaps 1000 elsewhere (the majority in Japan) (Kondoh, 2015; Lagane, 2015; Pole and Grey, 2013; McFadden, 2012; Urgenci, 2013). In Finland, the first CSA, a biodynamic consumer cooperative called 'Kaupunkinlaisten Oma Pelto' (www.ruokaosuuskunta.fi), was established in Helsinki in 2012. The lack of definitional clarity, however, is reflected in Finland where there are anything between 14 (Herttoniemi, 2015) and 64 (Vihanta, 2015) initiatives, depending on whether a Swedish-inspired food circle concept called 'REKO' is included or not. 

The origins of the CSA concept bore a strong social renewal component and this derived in large part from values linked to biodynamic agriculture (White, 2013; Charles, 2012; Henderson and VanEn, 2007). Trauger Groh, one of the original biodynamic farmers involved in bringing the ideas to the USA, highlights the motivations as being: human health and wellbeing, fulfilling human needs and creating diversified and regenerative local communities (Groh and McFadden, 1997). These motivations are in turn identified by Groh as arising from the ideas of Rudolf Steiner in relation to social threefolding (see, for example, Steiner 1920, 2004):

spiritual/cultural freedom for individuals healthy development;

social equality in access to resources;

economic association/cooperation for the good of all.

Steiner (1861-1925) was an Austrian social reformer and philosopher who was active in a large number of areas including, education, agriculture, medicine and the arts. His ideas for social threefolding drew on the Enlightenment ideals of 'liberty, equality, fraternity' and sought to create an understanding for how different sectors relate to each other. These ideas are part of the holistic approach of biodynamic agriculture, shifting the emphasis away from simply producing food and towards more broadly social purposes. In light of this background, the integral values of CSA can be viewed as profoundly idealistic and progressive. It is also worth noting that they are not dissimilar to the traditional three pillars of sustainability, social, economic and environmental, particularly when the core activity of biodynamic agriculture is to directly enhance regenerative environmental carrying capacity (Wright, 2009).

While the broader 'community' aspects have been recognised as a crucial characteristic of CSA, indeed the very foundation of this approach to sustainable food systems, they have been most notable by their absence in practice. A number of studies have sought to explore why this is so (e.g. Pole and Grey, 2013; Henderson and VanEn, 2007; DeLind, 1999). The apparent trend is that as the approaches to CSA have expanded and become more popular, the tendency has been for a subscription-based model, with little community involvement desired or required, to replace the more challenging community-based approach. However, the reasons why this might come about and what can be done to maintain the broader social values requires further investigation. 

1 Biodynamics is an holistic form of organic agriculture, originally developed by Rudolf Steiner

2 Permaculture seeks to model human and agricultural systems on natural ecosystems

The Kasvihuone rises!

In Part 1, I showed us taking down and transporting the old kasvihuone from the other site. Having arrived at the main farm, the first job was to repair and paint the arches and beams, fix holes in the plastic and get the old frame ready to go back up. At the same time and when the weather allowed, we started planning and digging the foundations and new drainage channels. We are keen that the kasvihuone lasts a long time, so we paid particular attention to getting the base work done properly. Unfortunately this was slowed considerably by the weather, as the foundation filled up with water almost as soon as we had it dug.

Eventually, the weather improved and with a good deal of human and tractor effort we got the foundation laid and the pillars ready for the arches. Once the arches were all back up, we had to re-engineer the structure a bit to make it more stable. Then we were ready to put in the windows and put back on the plastic.

By this time we had already received delivery of about 150 tomato plants and we had to prepare the ground straight away to get them in. Because the building works has compacted the soil so much, making the new beds meant brining in lots of manure, peat, sand and chalk. Finally, last Monday morning, we planted the tomatoes.

Luckily, the weahter has been good to us and we can now take our time finishing the front and back of the kasvihuone. We are also just in the process of installing a watering system and tomorrow will hopefully get a wire grid made to act as support to the growing plants.

All in all, it was quite a project and we now have a great resource to grow specialist plants and to be able to get some things growing in early and late season. Many thanks to everyone who had a hand in the work!

Viljely on PÄÄasia.

Kerran eräällä kurssilla tehtäväksemme annettiin löytää valtavasta määrästä hyvin erilaisia kuvia sopivimmat kuvaamaan tiettyjä ajankohtia, henkilöitä ja tapahtumia elämämme varrelta. Ohjaaja huomautti kuvakokoelmastani, että olin valinnut enimmäkseen kuvia, joissa esiintyi maa. En ollut huomioinut asiaa kuvia valitessani, mieleni ja silmäni olivat nähtävästi kiinnittäneet huomioni eri seikkoihin kuvia katsellessani. Jälkeenpäin pohtiessani asiaa ymmärsin, että olen onnellisimmillani ollessani tekemisissä maan kanssa. Se on mieleni luonto. Tunnen kuuluvani osaksi kaikkeutta. Siksi ajattelen, että oman luonnon vahvistaminen on ympäristötoimintaa, joka sitoo meidät osaksi kaikkeuden yhteisöä.

Viljelijänä en keskity ainoastaan tuottavien peltoalojen hoitoon ja sadon maksimointiin, vaan myös muun ympäröivän luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Toteuttamalla käytännössä sellaisia arvoja kuten monimuotoisuus sekä maanparannus- ja kumppanuuskasvit. Nämä samat toimintaperiaatteet ovat koettavissa yhteisöä eheyttäviksi arvoiksi myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Luonnon ja kasvien kanssa työskentely voi siten tasapainottaa ihmisen mieltä, nostaa esiin rauhan ja avuliaisuuden, palauttaa alkuperäisen luontosuhteen jatkuvuuden kokemuksen kautta. Näinollen juuri se voi toimia lähteenä kaikelle syvälliselle ja luovalle toiminnalle.

Kun syvempi merkityksellisyys ei löydykään ulkoisista asioista on aika kääntää katse sisimpään. Vastaukset löytyvät sieltä, kun uskallamme kuunnella. Jokainen resonoi sisimpäänsä omana aikanaan, omalla vahvuudellaan. Uskon, että henkinen kehitys voi tuoda osan meistä tilanteeseen, jossa oman elämän perusasiat halutaan muokata uudestaan sellaisiksi, että voimme alkaa herätellä sisäistä voimaamme näkyviin.

Kumppanuusmaatalouden lisäarvo on luoda kestäviä työpaikkoja, kestävää yhteisöllisyyttä ja toimintakulttuurin, joka kunnioittaa elämää sekä tarjota ratkaisuja ympäristöllisiin, sosiaalisiin ja kulttuurillisiin vaatimuksiin. Luonnonmukaisen viljelyn ja kumppanuusmaatalouden arvot toteutuvat myös hyvin Green care yhteistyössä ennen kaikkea antamalla mahdollisuuden luoda yhteyden maahan sekä toimia monimuotoisessa luonnossa, sen hyväksi ja konkreettisesti kädet multaan upottaen hyötykasveja viljellen. Biodynaamiset tilakokonaisuudet antavat mallin ja alustan laajempien elämänyhteyksien viisaasta huolehtimisesta. Entistä tietoisemman työskentelyn biodiversiteetin rikastuttamiseksi luonnossa ja itsessämme.

Toimintaympäristössä kunnioittava käyttäytyminen ei ole sidoksissa ainoastaan ympäristön vaikutuksiin. Esimerkiksi työpaikalle, myös sellaiselle joka ei sijaitse välittömässä luontoyhteydessä, luotu toimintakulttuuri vaikuttaa suuresti viihtymisen, jaksamisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemukseen. Kun meillä on hyvä olla, tuotamme hyvinvointia ympäristöömme. Ystävällisen toimintakulttuurin ylläpitäminen on jatkuva päätös joka hyvin helposti alkaa resonoimaan eteenpäin. Pyyteetön ystävällisyys, kehuminen ja avuliaisuus synnyttävät kiitollisuutta, itsearvostusta ja tasavertaisuuden tunteita. Tämän kaltaisen käyttäytymisen kulttuurin luominen vaatii kunnioitusta, luottamusta ja hierarkioiden hälventämistä.

Ei ole mahdollista toipua esimerkiksi työelämän kuormituksesta suostumalla jatkamaan samaa rituaalia kykenemättä ajatusten ja toiminnan uudistumiseen, jättäytymiseen vahingollisten ihanteiden ulkopuolelle. On vaikea saavuttaa eheytymistä, jos koko yhteisö ei sitoudu ylläpitämään toimintakulttuurin muutosta. Suuri askel onkin vastassa kysyessämme itseltämme, olemmeko valmiita keventämään tai muuttamaan laajemmin toimintatapojamme mielekkäämmän elämänlaadun ylläpitämiseksi.

Ohessa ote Euroopan komission biodiversiteetti -strategiasta, joka julkistettiin 20.5.2020 yhtä aikaa Pellolta pöytään (Farm to fork) -strategian kanssa.

Maailman suurista sademetsistä pieniin puistoihin ja puutarhoihin, sinivalaasta mikroskooppisen pieniin sieniin. Biologista monimuotoisuutta on maapallon elämän poikkeuksellinen lajikirjo. Me ihmiset olemme osa tätä elämänverkkoa ja täysin siitä riippuvaisia: se antaa meille syömämme ruuan, suodattaa veden jota juomme ja tuottaa ilmaa, jota hengitämme. Luonto on yhtä tärkeä henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, koska se on yhteiskuntamme kykyä selviytyä globaaleista muutoksista, terveysuhista ja katastrofeista. Tarvitsemme luontoa elämässämme. Terveet ja kestävät yhteiskunnat riippuvat siitä, sallivatko ne luonnolle sen tarvitseman tilan. Viimeaikaisen pandemian vuoksi tarve luonnon suojelemiselle ja palauttamiselle luonnollisempaan tilaan on entistäkin kiireellisempi. Pandemia on lisännyt tietoisuutta oman terveytemme ja ekosysteemien terveyden välisistä yhteyksistä. Se on osoittanut myös tarpeen kestäville toimitusketjuille ja sellaisille kulutusmalleille, jotka eivät ylitä planeettamme rajoja. Biologinen monimuotoisuus ja hyvin toimivat ekosysteemit ovat siksi avainasemassa joustavuuden lisäämisessä ja tulevien tautien esiintymisen ja leviämisen estämisessä. Talouden uudelleenaloittamisen yhteydessä on välttämätöntä välttää putoamista takaisin ja itsemme lukitsemista samoihin vanhoihin vahingollisiin tapoihin.

Kivalta kuulostaa, vai mitä.

-Teija

P.S. Tällä kertaa en kirjoittanut viljelystä mitään, koska teemme yhdessä viljelytiimin kanssa viljelykoosteen kunhan kevättyöt saadaan tehtyä. Pysykää kanavilla ;)

Tervetuloa Oman pellon infotilaisuuteen.

Kutsu Kaupunkilaisten Oman pellon info -tilaisuuteen

la 6.6.2020 klo 13 tai ke 10.6.2020 klo 16

Kaupunkilaisten Oma pelto, Anttilantie 11, Korso

Herttoniemen ruokaosuuskunnan hallinnoima Kaupunkilaisten Oma pelto on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila. Osuuskuntaan kuuluu 200-300 jäsentä pääkaupunkiseudulta. Jäseninä on kotitalouksia, ravintoloita, Lilinkoti-säätiö sekä Perhon Liiketalousopisto. Osuuskunta palkkaa vuosittain viljelijät hoitamaan n. 6 hehtaarin peltoa Vantaan Korsossa.

Miksi liittyä kumppanuusmaatilaan?

Suhteemme luontoon ja siihen miten käytämme maata määrittelee maapallon tulevaisuuden. Kumppanuusmaatalous luo henkilökohtaisen suhteen viljelijän ja kuluttajan välillä. Jäsenet saavat sato-osuuden eli satokassillisen kasviksia suoraan tilalta koko satokauden.

Ruokamarkkinat ovat muutaman ison yritysten hallinnassa. Markkinat ovat keskittyneitä ja suosivat isoja monikansallisia yrityksiä. Kumppanuusmaatalous on tämän ilmiön vastakohta. Se on suora yhteys maahan ja viljelijään. Ruoka saadaan pellolta suoraan ilman välikäsiä.

Maailman ongelmat ovat läsnä elämässämme kuten poliittinen ja taloudellinen epätasa-arvo, ilmaston lämpeneminen tai ilmansaasteet. Kumppanuusmaatilaan liittyminen voi tarjota jäsenille uudenlaista näkemystä terveyteen, paikallistalouteen ja ympäristöön. Jäsenet oppivat arvostamaan itseviljeltyjä biodynaamisia kasviksia. Biodynaamisen viljelyn arvot vastaavat hyvin tämän päivän ympäristöllisiin, sosiaalisiin ja kulttuurillisiin vaatimuksiin. Biodynaamiset tilakokonaisuudet antavat myös mallin laajempien elämänyhteyksien viisaasta huolehtimisesta. Esimerkiksi kuinka hiilensidonta ja ravinnekierto voidaan järjestää ympäristön kannalta kestävästi.

Kumppanuusmaatalous luo paikallistaloutta. Samalla, kun tuotamme korkealaatuisia elintarvikkeita viljelijät parantavat viljelymaata, huolehtivat monimuotoisuudesta sekä luomme kestäviä ja hyviä työpaikkoja. Kumppanuusmaatalous mahdollistaa pieniä ja monipuolisia maatiloja. Ne voivat olla myös kannattavia taloudellisesti. Kumppanuusmaatiloille sopii hyvin myös Green Care-toiminta, lasten ja nuorten kesäviljelyleirit, koululaisryhmät ja ylipäätään toiminta, joka tukee maaseudun elävöitymistä.

Tule kuulemaan toiminnastamme. Kerromme mielellämme lisää.

Tietoa meistä sekä kaikista viljelijöistä löytyy sivuiltamme: https://www.omapelto.fi

Meihin voi ottaa yhteyttä : ruokaosuuskunta@gmail.com

Kesätöihin kaupunkilaisten omalle pellolle

Ei ole myöhäistä päästä kesätöihin…
…tule kaupunkilaisten omalle pellolle kesätöihin.

Tarjoamme kesätöitä 9-luokkalaisille, jotka ovat saaneet kesätyösetelin Helsingin tai Vantaan kaupungilta.

Kesätyöjaksot:

1.jakso 1.6.-12.6.
2.jakso 15.6.-29.6.(huom. juhannus 19.6. vapaapäivä)
3.jakso 29.6.-10.7.
4. jakso 13.7.-24.7.

Kesätyöpaikan osoite: Kaupunkilaisten oma pelto, Anttilantie 11, 01450 Vantaa

Kaupunkilaisten oma pelto on Ruokaosuuskunnan omistama kumppanuusviljelymalli. Lue lisää ruokaosuuskunnasta tästä linkistä.

Työnkuvaus: Työtehtävänä on istutusta ja kitkentää. Se on fyysistä ja välillä yksitoikkoista työtä. Toisaalta meillä on 40 eri kasvia, joten työ kyllä vaihtuu. Lisäksi kannattaa huomioida, että vaatteet likaantuvat eli työvaatteet (säänkestävä varustus) pitää olla. Kesätyöntekijöiltä kaivataan pitkäjänteisyyttä, kiinnostusta fyysiseen ulkotyöhön ja hyvää asennetta.

Työaika: 6 tuntia per päivä. Työaika on ma 10-16 ja ti-pe klo 8:30-14:30. Kesätyö on 10 työpäivän pituinen. Katso ylhäältä työjaksot.

Tarjoamme: 450 euron (brutto) palkka 10 päivän kesätyöjaksosta.

Laita kesätyöhakemus (vapaamuotoinen) osoitteseen ruokaosuuskunta@gmail.com otsikolla: KESÄTYÖ

Kerro myös mikä harjoittelujakso sopisi sinulle parhaiten. Huom. pystymme tarjoamaan kesätöitä vain kesätyösetelillä (a 300€).

Hakuaika päättyy jo 27.5.2020. Sitä ennen tulleet kesätyöhakemukset otetaan huomioon. Kesätyöpaikan saanneille ilmoitetaan kesätyöpaikasta sähköpostitse viimeistään toukokuun lopussa.

Tervetuloa Kaupunkilaisten omalle pellolle kesätöihin!

Liity Ruokaosuuskuntaan ja osta oma sato-osuus Kaupunkilaisten omalta pellolta. Lue lisää verkkokaupastamme

Kumppanuusmaatalous tukee monimuotoista ruoantuotantoa

Ruokapiirissä kuluttajat ostavat tuotteet etukäteen tuottajien itse määräämillä hinnoilla.

JOUKKO ruoka-alan vaikuttajia kirjoitti (HS Mielipide 7.4.), että monimuotoista ruoantuotantoa pitäisi Suomessa kehittää koronavirusepidemian tyyppisiä kriisejä vastaan.

Kirjoittajat toivoivat muun muassa kasvilajien vaihtelua alkutuotannossa, ravinteiden kierrättämistä sekä maaperän hyvästä kunnosta huolehtimista. Lisäksi he näkivät tärkeänä erilaisten ja erikokoisten ruoantuottajien toiminnan mahdollistamisen.

Nykyisellään tuottajien liiketoiminta on liikaa yhden asiakkuuden varassa. Kestävämmällä mallilla Suomen maatalous olisi mahdollisimman omavarainen tulevaisuuden kriisien sattuessa.

Tällainen uusi kestävämpi malli on jo käytössä Suomessa. Sen nimi on kumppanuusmaatalous eli Community Supported Agriculture (CSA).

Herttoniemen ruokaosuuskunta on toteuttanut ja kehittänyt kumppanuusmaataloutta Suomessa lähes kymmenen vuoden ajan. Pellolla sekä Uudenmaan ruoka -ruokapiirissä kuluttajat ostavat tuotteet etukäteen tuottajien itse määräämillä hinnoilla.

Kumppanuusmaatalous on kehitetty juuri siksi, että kaiken kokoiset ruoantuottajat saisivat tuotteensa helposti myydyksi ilman suurta riskiä. Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto toimii niin, että sato-osuus ostetaan etukäteen, jolloin kaikki osuuskunnan jäsenet ottavat vastuun sadon onnistumisesta ja tukevat viljelijää.

Samanlaisella konseptilla suomalaiset maatilat voisivat toimia laajemminkin. Näin esimerkiksi sään aiheuttamat riskitekijät jaettaisiin yhdessä.

Kaupunkilaisten pellolla viljellään noin 30 eri lajiketta biodynaamisin menetelmin, jolloin maaperä pysyy hyväkuntoisena ja lähellä luonnollista tilaa.

Uudenmaan ruoka -ruokapiirissä asiakkaille välitetään lähituottajien ruokaa netissä tehtävillä etukäteisostoilla, jolloin vältytään perinteisen ruokakaupan ruokahävikiltä. Nettiselaimessa ostaessaan asiakas myös näkee, paljonko tuottaja saa myymästään tuotteesta katetta ja paljonko menee muihin ruoan välittämisestä aiheutuviin kuluihin. Hinnoittelu on siis läpinäkyvää ja reilua myös tuottajalle.

Kun kerran toimiva malli on jo olemassa, kysymys kuuluukin, kuinka kumppanuusmaatalousmalli saataisiin leviämään laajemmalle Suomeen.

Nina ja Olli Repo
Herttoniemen ruokaosuuskunta, Helsinki

Julkaistu: Helsingin Sanomat mielipideosasto 11.4.2020

Community Supported Agriculture and threefolding

I wrote an article for the Finnish Biodynamic Association journal, Demeter, a few years ago. You may find it of interest. Below it is in Finnish and English.

Noel

Kumppanuusmaatalous ja kolmijäsenyys

Työskentelen ammattipuutarhurina lahtelaisessa lähiössä. Viljelemälläni pellolla on viimeksi viljelty vihanneksia yli kuusikymmentä vuotta sitten, jonka jälkeen puutarhuri keskittyi kukkien ja perennojen kasvatukseen, joka vuorostaan vaihtui tuontikukkien ja ulkomailla viljeltyjen ruukkukasvien ja taimien myyntiin. Tällä hetkellä myös tämä toiminta on osoittautunut melko kannattamattomaksi puutarhurin joutuessa kilpailemaan suurten puutarhaketjujen ja supermarkettien tarjoamien halpojen kukkien kanssa. Kaupan kutistuessa puutarhuri on kuitenkin vuokrannut käyttämätöntä kasvihuonetilaa sekä pellon lahtelaiselle osuuskunnalle tukien samalla kumppanuusmaatalous aloitetta, jonka puutarhurina nyt toimin. Tänä vuonna Lahden Ruokaosuuskunta (ROK) kasvattaa ruokaa yli sadalle lahtelaiselle osakkaalle.

Tarina siitä, miten puutarhan toiminta vaihtui ruokatuotannosta kukkien kasvatukseen ja takaisin vihannesten viljelyyn on opettava. Aikomuksenani on tarkastella sitä kestävän kehityksen mukaisten ruokajärjestelmien luomiskertomuksena. Artikkelin ensimmäinen osa esittelee kumppanuusmaataloutta ja sen suhdetta kestäviin ruokasysteemeihin ja siirtymäliikkeeseen. Toisessa osassa, joka ilmestyy tulevassa lehdessä, perehdyn kumppanuusmaatalouteen yksityiskohtaisemmin.

'We will ROK you!'

Lahden Ruokaosuuskunta (ROK) syntyi alkuvuonna 2013. Lahtelainen ystäväjoukko toivoi voivansa kasvattaa kotikulmillaan laadukasta luomuruokaa niin itselle kuin muillekin. Ryhmä otti yhteyttä pieneen paikalliseen taimistoon, Aaltosen Puutarhaan, jolla oli tarjota ryhmän käyttöön kasvihuone ja hehtaarin pelto. Parissa kuukaudessa ROK oli toiminnassa, ja sen jäsenmäärä kasvoi nopeasti muutamasta innokkaasta perustajasta 65 osakkaaseen. Tänä vuonna meitä on jo yli 100 osakasta. Sadonjakoon päästiin heti pääsiäisen jälkeen. Viljely on biodynaamisten periaatteiden mukaista ja ROK toimii tiiviissä yhteistyössä heinolalaisen Toivon tilan sekä Suomen ensimmäisen kumppanuusmaatilan, helsinkiläisen Herttoniemen ruokaosuuskunnan kanssa. Mielestäni on mielenkiintoista, että monilla osuuskuntamme perustajajäsenillä on Camphill-yhteisö tausta, joten yhteisöllisyys ja 'kulttuurin' palauttaminen ’agrikulttuuriin’ on ollut yhtenä ryhmän tavoitteena alusta lähtien.

ROKin ensimmäinen kausi oli menestys. Talven tullessa saatoin käydä läpi kokemaani ja suhteuttaa sitä laajempaan asiayhteyteen. Hämmästyksekseni selvisi, että nykyisen kumppanuusmaatalouskäsitteen juuret ovat biodynaamisessa viljelyssä. Sen perustajien päämääränä oli luoda uusi tapa elää, kasvaa ja tehdä työtä, heillä oli kolmijäseninen näkemys maanviljelyn mahdollisuuksista. Nämä eurooppalaiset biodynaamikot päätyivät Pohjois-Amerikkaan 1980-luvun puolivälissä. Alkuajoista liike on kasvanut, ja Amerikassa on nykyisin 6000 – 12000 kumppanuusmaataloushanketta, Euroopassa niitä on noin 4000. Tarkkaa lukumäärää on vaikea antaa, koska kumppanuustalouden määritelmästä, ja sen piiriin laskettavista tiloista, on erilaisia näkemyksiä. Samantapaisilla tai vastaavilla aloitteilla, kuten Teikei- ruokaosuuskunnilla Japanissa tai Camphill-yhteisöillä, jotka viljelevät laajemmille ryhmille, on vielä pitempi historia. Trauger Groth, eräs kumppanuusmaatalouden pioneereista USAssa, asui Camphill-yhteisö Copakessa, New Yorkin osavaltiossa, vuonna 1961. Tämä historia on kuitenkin lyhyt verrattuna siihen, että kumppanuusmaatalous on itse asiassa perinteisen kyläyhteisön ruokatalouden uusi muoto. Vielä aivan lähimenneisyydessämme paikalliset yhteisöt kasvattivat ja vaihtoivat tuottamaansa ruokaa keskenään. Vasta öljyn aikakauden mahdollistaman teollisen maatalouden sekä taloudellisen globalisaation myötä paikallinen ruokatuotanto ja -jakelu alkoi kärsiä. Tämä tarina on myös Aaltosen Puutarhan kohtalon takana. Se selittää, miksi on halvempaa tuoda papuja Keniasta ja kesäkurpitsoja Hollannista, kuin kasvattaa niitä itse läheisellä maatilalla.

Kumppanuusmaatalous mahdollistaa ruuantuottajien ja kuluttajien tuomisen yhteen molempia hyödyttävällä tavalla. Sen jäsenet sitoutuvat tukemaan ruuantuotantoa eivätkä jää vain loppupään kuluttajiksi. Samalla viljelijän henkilökohtainen riski pienenee. Luomalla suoria jakeluverkkoja ilman kalliita kuljetuskustannuksia, markkinointia, mainontaa ja vähittäiskauppaa, kumppanuus mahdollistaa laadukkaan ja edullisemman ruuan osallisille. Vaikka kumppanuusmaatalouden ehtona ei ole biodynaaminen eikä luonnonmukainen viljely, melkein kaikki toimivat sen mukaisesti, lähinnä koska ympäristöystävällisyys sopii tuotannon mittakaavaan, ja koska jäsenet toivovat terveellisempää ruokaa.

Pinnan alta löytyy myös muita syitä kumppanuusmaatalouden menestykseen. Tuottajille se tarjoaa mahdollisuuden luoda elävän suhteen paikalliseen yhteisöön, mikä modernin maatalouden aikana on käytännössä ollut mahdotonta. Maanviljeleminen, mikä kerran oli todellinen kutsumus, on nyt tuskin varteenotettava ammatti. Viljelijöiden kokema eristyneisyys vähentää mielenkiintoa työtä kohtaan edelleen, ja viljelijöiden keski-ikä onkin noussut jatkuvasti. Melko hätkähdyttävä tilasto kertoo, että itsemurha on amerikkalaisten maanviljelijöiden yleisin kuolinsyy. Vastapainona kumppanuusmaatalous houkuttelee mukaansa nuoria, joita vaihtoehtoiset toimintamallit inspiroivat. Modernissa miesvaltaisessa mekaanisessa maatalouden harjoittamisessa on naisille jäänyt sivurooli, vaikka perinteisessä maataloudessa, ja muissa maanosissa, se on ollut tärkeä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kumppanuusmaatalouden myötä naiset ovat jälleen rohkaistuneet uudenlaiseen osallisuuteen.

Kumppanuusmaatalouden tarjoamat mahdollisuudet osallisuuteen ja oppimiseen ovat suotuisat. Monissa hankkeissa jäseniltä edellytetään tietty määrä työtunteja erityisesti rikkaruohojen torjunnassa sekä sadonkorjuun aikana. Yhä kaupungistuville ihmisille työtunnit maalla tarjoavat hyödyllisen ja palkitsevan tilaisuuden löytää uusi yhteys maahan ja vuodenaikoihin. Kumppanuusmaatalouden tarjoamat oppimismahdollisuudet lapsille onkin jo enenemässä määrin huomattu.

Mainitsin yllä, että määritelmät kumppanuusmaataloudesta vaihtelevat. Suomessa hankkeet ovat muotoutuneet yleisimmin kuluttajien perustamiksi osuuskunniksi, joiden toimintaa organisoivat, ja josta hyötyvät, niiden jäsenet. Esimerkiksi Lahden Ruokaosuuskunnassa osakkaat jakavat niin oikeudet kuin velvollisuudetkin tasa-arvoisesti. Hanketta organisoi jäsenten valitsema hallitus ja päätökset tehdään kollektiivisesti. Hallitus on vuorostaan palkannut minut osuuskunnan puutarhuriksi. Tämä järjestely on hyvin lähellä alkuperäistä kumppanuusmaatalouden mallia, kun taas monet nykyiset hankkeet näkevät kumppanuusmaatalouden lähinnä viljelijän organisoimana suoramyyntinä, joka mahdollistaa välikäsien poisjäämisen. En kuitenkaan aio jäädä väittelemään eriävistä näkemyksistä. Mielestäni kumppanuusmaatalous on enemmän kuin vain uusi tai erilainen tapa markkinoida ruokaa. Minkälaiseksi se muotoutuu, riippuu visioistamme ja kumppanuudelle ja maataloudelle antamistamme mahdollisuuksista. Siten ne merkitykset ja se tarina, jonka kerromme kumppanuusmaataloudesta, on tärkeä.

Haluan nyt kääntyä toisen, läheisen aiheen puoleen. Siirtymäkaupungit (transition towns) ovat auttaneet kirjoittamaan uutta tarinaa kestävästä kehityksestä. Monet teistä ovat ehkä kuulleet tästä mielenkiintoisesta uudesta kehityksestä, mutta vaikuttaa siltä että Suomessa harvalla on selkeä kuva siitä, mistä on kysymys. Transition-liikkeen perustajana mainitun Rob Hopkinsin mukaan ”siirtymäkaupungit kuuluvat kaikkein dramaattisempiin ja tärkeimpiin liikkeisiin vuosisadallamme”, kun taas amerikkalaisen tiedemiehen ja 'Peak Oil' -kirjan kirjoittajan Richard Heinburgin mukaan se on strategia, jolla ”tavallisten ihmisten lahjakkuudet, visiot ja hyvä tahto saadaan käyttöön”. Ensisijaisesti siirtymäkaupunki-strategiat (mukaan voi laskea niin maita, kyliä, yhteisöjä kuin kaupunkejakin; nykyisin liikkeessä on mukana yli tuhat eri kokoista aloitetta 40 eri maassa) ovat keino kestävään kehitykseen, joka huomioi nopeasti vähenevät öljyvarat ja pakon toimia kiihtyvän ilmastomuutoksen edellä. Sen sijaan, että liike näkisi vaihtoehtoisen tulevaisuuden tuhoon tuomituksi, siirtymäkaupunkiliike juhlii tarjolla olevia uusia mahdollisuuksia: 'party not protest'. Se tarjoaa useita metodeja, joilla voi astua erilaiselle, kestävämmälle, kehitystielle. Se korostaa yksityiskohtaisesti positiivisia seurauksia yhteiskunnalle, joka palaa paikalliseen ja kestävämpään talouteen, joka on rakennettu ruohonjuuritasolta ylöspäin. Siirtymäliike painottaa, että kyse ei ole paluusta vanhaan maalaisidylliin vaan korostaa sitä, mitä voimme saavuttaa siirtymällä inhimillisemmän kokoiseen, yhteisölliseen ja arvojohtoiseen yhteiskuntaan.

Sinällään siirtymäkaupungit ovat mielenkiintoinen perehtymiskohde, mutta tällä kertaa haluan vain korostaa sitä, miten se liittyy kumppanuusmaatalouteen. Paluu lähiruokatuotantoon on eräs tärkeimmistä lähtökohdista siirtymäliikkeissä. Ruoka on perustarpeemme, joka on aina herättänyt kiinnostuksemme. Valtaosalle ROKin osakkaista korkealaatuiset elintarvikkeet ovat mielestäni se tärkein suurin syy osallistua osuuskuntaan, ja se, että ruoka ja sen tuotanto on osa vaihtoehtoista sosiaalista liikettä, on monelle sivuseikka. Tämän olemassa olevan mielenkiinnon ja osallisuuden perustalle voidaan kuitenkin rakentaa uutta. Tältä perustalta uudet verkostot voivat laajentua, suhteet kehittyä ja uudet aloitteet syntyä. Mikä tärkeintä, kumppanuusmaataloushankkeiden menestystarinat osoittavat mikä on mahdollista. ROKin kaltaiset tarinat ovat siten osa orastavaa kestävän kehityksen käytännöllistä hahmottelua.

ROKin kertomus on vasta alussa. Voin kuitenkin tavoittaa siitä saman inspiroivan laadun kuin kaikissa hyvissä tarinoissa. Artikkelini toisessa osassa, tarkastelen tarkemmin, miten tämä kertomus rakentuu. Sen otsikko 'Eat, Pay, Love' mukailee vapaasti Elisabeth Gilbertin (2006) omakohtaisen, elämänkerrallisen menestyskirjan otsikkoa Eat, Pray, Love (suom. Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa).

Eat, Pay, Love

Artikkelini ensimmäisessä osassa hahmottelin yleiskuvaa kumppanuusmaataloudesta (CSA), ja sen tuomista mahdollisuuksista siirryttäessä kestävän kehityksen mukaisiin ruokasysteemeihin. Eräänä esimerkkinä kumppanusmaatalouden tarinasta oli Lahden ruokaosuuskunnan toiminta. Artikkelin toinen osa paneutuu kumppanuusmaatalouden käsitteeseen syvemmin. Julkaisun luontoa kunnioittaen aion lähestyä aihetta kolmijäsenisestä näkökulmasta, en kuitenkaan syvällisen antroposofisen analyysin kautta vaan kevyemmin, eli Eat (oikeus ruokaan), Pay (taloudelliset yhteenliittymät) ja Love ('agri'kulttuuri).

Eat

Alkuperäisenä ajatuksenani oli kirjoittaa artikkeli absoluuttisesta, laillisesta oikeudestamme ruokaan. Varmaan arvaatkin, että sitä meillä ei ole, joten anna minun kertoa lisää.

YK:n ihmisoikeuksien julistus on kansainvälinen lausunto kaikkien ihmisten oikeuksista. Se kuitenkin lähinnä vain viittaa ruokaan inhimillisenä oikeutena. Ihmisten oikeus ruokaan on luultavasti parhaiten ilmaistu vuoden 1966 kansainvälisessä sitoumuksessa ekonomisista, kulttuurisista ja sosiaalisista oikeuksista. Artikla 11 toteaa inhimilliseksi oikeudeksemme vapauden nälästä, ja ruuan riittävyyden ohella se huomioi myös ruuan tuotannon ja jakelun tärkeyden. Ihmisten oikeus ruokaan on kuitenkin aina ollut kyseenalainen. Myös sellaisissa maissa kuin Suomi ja Irlanti (minun kotimaani) ruokaan viitataan, mutta sitä ei suoranaisesti mainita kansalaisten perustuslaillisena oikeutena. Ongelmana tässä on se, että mikäli olosuhteet niin sanelevat, oikeutemme ruokaan voi jäädä toissijaiseksi suurempien voimien niin vaatiessa. Näin itse asiassa usein tapahtuukin. Yhtenä esimerkkinä on kehittyvissä maissa tapahtuva perusruuan tuotannon korvaaminen bioenergiaviljelmillä suuremman taloudellisen tuoton toivossa. Entäpä pienviljelijä, joka ei voi selviytyä, koska halvasta tuontiruuasta saatu taloudellinen voitto ajaa yli paikallisten viljelijöiden saaman tuen. Juuri tämä tilanne on mielenkiintoinen mm. kumppanuusmaatalouden kannalta, sillä jos meitä vain kiinnostaisi ruuan määrä lautasellamme, olisi luultavasti järkeenkäypää ostaa ruokaa sieltä, missä se halvimmalla tuotetaan. Eikö oikeudessa ruokaan ole kuitenkin kyse ennen kaikkea oikeudestamme kestävän kehityksen mukaisiin ruokasysteemeihin, ei vain sen määrään? Juuri tästä on kysymys uusien sosiaalisten liikkeiden taustalla.

Ruokasuvereniteetti, The Food Sovereignty- movement on globaali liike, joka pyrkii luomaan kestävän kehityksen mukaisia ruokasysteemejä ja vahvistamaan oikeuttamme ruokaan universaalina ja ehdottomana. Seuraava vapaa käännös sisältää pääpiirteet tästä laaja-alaisesta liikkeestä.

'Ruokasuvereniteetti tarkoittaa ihmisten oikeutta terveelliseen ruokaan ottaen huomioon kullekin alueelle parhaiten sopivat ruoan tuotannon, jakelun ja kulutuksen tavat, unohtamatta erilaisia ekologisia, sosio-ekonomisia ja kulttuurisia olosuhteita. Liike korostaa ihmisten itsemääräämisoikeutta ja kansallista ja paikallista ruokaomavaraisuutta, jolloin markkinoiden vaateiden tai monikansallisten yhtiöiden etujen sijaan keskiössä ovat ihmiset, jotka tuottavat, jakelevat ja kuluttavat ruokaa. Se ottaa huomioon ja puolustaa myös tulevien sukupolvien etua. Se tarjoaa strategian, jolla vastataan ja jonka avulla puretaan nykyinen monikansallinen kauppa- ja ruokajärjestelmä, antaen samalla suuntaa ja vahvistaen paikallisten ruoka-, viljely-, laiduntamis- ja kalastussysteemien itsemääräämisoikeutta. Ruokasuvereniteetti perään kuuluttaa läpinäkyvää kauppaa, joka takaa reilun palkan tuottajille sekä valinnanvapauden kuluttajille ruokansa ja ravintonsa suhteen. Se varmistaa, että oikeutemme hallita ja käyttää maitamme, alueitamme, vesiämme, siemeniämme, eläimiämme ja pitää huolta eliökunnan monimuotoisuudesta pysyy niiden käsissä, jotka tuottavat ruokaa. Ruokasuvereniteetti tarkoittaa uusia vapaita ja tasa-arvoisia sosiaalisia suhteita sukupuolten ja -polvien, rotujen ja sosiaalisten luokkien välillä.'

(The 'Declaration of Nyelene', Mali, 2007)

Euroopassa tämä liike on johtanut mm. laajenevaan kestävää kehitystä tukevien järjestöjen verkostoon, Nyelenen lausuman eurooppalaisen vastineen luomiseen ('Krems Declaration') ja eurooppalaiseen ruoka-julistukseen, joka ajaa takaa yhteisen maatalous- ja ruokapolitiikan uudistusta.

Palatakseni pääteemaani, käytännössä ruokasuvereniteetti on länsimaissa löytänyt oman ilmaisunsa kumppanuusmaataloudessa, jossa tuottajat ja kuluttajat pyrkivät luomaan uusia suhteita ja kestävämpiä ruokasysteemejä. Kasvava kansainvälinen järjestö Urgenci pyrkii kehittämään juuri tätä, se on osa kasvavaa kansainvälistä liikettä, joka vaatii valtaa takaisin maataloutta hallitsevalta eliitiltä, ja keskittyy yhtälailla niin oikeudenmukaisuuteen kuin ympäristönsuojeluun osana kestävää kehitystä.

Mikään näistä pyrkimyksistä ei kuitenkaan tapahdu helposti. Siksi meidän onkin pidettävä huolta, että pyrkimyksemme eivät jää tavanomaisuuden jalkoihin. Tästä syystä keskittyminen ruokasuvereniteettiin tulisi olla keskeistä myös kumppanuusmaataloudessa.

Pay

Monin tavoin selkein ja perustavaa laatua oleva kumppanuusmaatalouden ilmaisu tulee esiin uudessa tavassa lähestyä kuluttajan ja tuottajan välistä suhdetta taloudellisen liittoutumisen muodossa. Oikeudenmukaisempi taloudellisten suhteiden luominen oli kumppanuusmaatalouden pioneerien toiveiden ytimessä. Heille siihen liittyi niin uusia tapoja vaihtaa tuotteita ja tukea yrittämistä, kuin uudenlaisia sopimuksia liittyen maanomistukseen, jotka vuorostaan johtivat uudenlaisiin suhteisiin ihmisten välillä. Tämän tapaiset taloudelliset 'veljeskunnat' ovat tuttuja antroposofian inspiroimissa organisaatioissa, mutta niitä voi toisinaan olla vaikeampi selkeästi kuvailla piireissä, jotka eivät jaa samaa hengentieteellistä lähtökohtaa. Osuuskuntatoiminta voi tässä tilanteessa olla mielestäni erityisen avaava lähestymistapa.

Osuuskunnilla on pitkä ja vakiintunut historia assosiatiivisen talouden edistämisessä. Sellaiset tavoitteet kuin solidaarisuus, oikeudenmukaisuus, omavaraisuus, jne. sopivat hyvin yhteen sellaisten arvojen kuten rehellisyys, avoimmuus, vastuullisuus ja toisista välittäminen kanssa. Ei olekaan ihme, että osuuskunnat ovat mieluisin kumppanuustalouden muoto Suomessa. Ajatus jaettujen arvojen yhteisöstä onkin teemani viimeisessä osiossa. 

Love

Martha Gellhorn tiettävästi totesi Hemingwaystä, että hän 'rakasti ihmiskuntaa, mutta ei vain osannut tulla toimeen ihmisten kanssa'. Tämä muistui mieleeni kun luin kappaleen yhteisöllisestä ulottuvuudesta kirjasta ’Sharing the Harvest’ (katso viite). Jos kumppanuusmaatalous toimii nimensä mukaisesti, niin sen tulisi tavalla tai toisella toimia aktiivisena yhteisönrakentajana. Se on tietysti hyvä asia. Mielestäni on mielenkiintoista, että niin monissa kumppanuusmaataloutta koskevissa pohdinnoissa käsitykset siitä, mitä tai mikä on yhteisö, vaihtelee niin suuresti. Ensimmäisenä omaan mieleeni tulee kotoisa, perhekeskeinen yhteisö, kuin kuviteltu sellainen, jossa minä itse asiassa kasvoin. Koska olen itse asunut tarkoituksellisissa yhteisöissä melkein 15 vuotta, tiedän kuitenkin varmasti, että 'yhteisö' on monimutkainen, jollei jopa täysin hetkellinen suhde.

Otan riskin menemällä ehkä liiankin henkilökohtaisuuksiin, mutta haluan yhdistää ajatuksen yhteisöstä rakkauden laatuun. Luulenpa olevani itsekin hieman kuin Hemingway, ajatuksia ihmiskunnasta on helpompi ymmärtää kuin todellisten ihmisten monimutkaisuutta. On hyvä, että kumppanuusmaataloudet kannattavat yhteisiä juhlia, mutta en itse halua osallistua niihin kaikkiin! Tiedän, että se on surkeaa. Toisaalta arvostan sitä, että on olemassa ihmisyhteisöjä, joille on tärkeää luonto, henkisyys, kokonaisvaltaisesti terveellinen elämä ja ennen kaikkea toiset ihmiset. Uskon, että voimme olla armeliaita itsellemme siinä, miten ihmissuhteet lopultakin muotoutuvat. Uudelleen syntyvä yhteys luontoon, mikä on keskeistä kumppanuusmaataloudelle, on myös osa kasvavaa kiinnostusta tilan ja paikan omaa henkeä kohtaan. 'Agri’kulttuuri tarjoaa useita mahdollisuuksia oppimiseen, terapiaan ja yhteisön rakentamiseen. Meidän tulee vain varoa, ettemme odota liikaa liian nopeasti.

Siirtymäkaupungeilla on tarttuva ilmaisu: 'radikaaleja ilman vallankumousta', ja minä voin nähdä, että miten kolmijäseninen lähestymistapa voi opastaa meitä saamaan ihanteet ja niiden käytännön toteutuksen tasapainoon. Eräänä ilmaisuna siitä mikä on mahdollista, on se, miten kumppanuusmaatalous on osoittanut kykynsä saada aikaan radikaalia muutosta kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta ylöspäin. ROK on yksi kappale tästä tarinasta.

Nyt on toukokuun alku, aurinko paistaa, mutta on vielä kylmää. ROK:in kausi on aluillaan, kasvihuoneessa tapahtuu ja pelto on valmiiksi kynnetty. Puutarhanhoito opettaa meitä ottamaan huomioon tärkeät pienet asiat ja jatkuvasti muuttuva ympäristömme. Se opetus sopii kaikille hyville tarinoille!

Demeter Journal, 2+3 2014

Noel Bruder (käännös:Katri Halme)

Community Supported Agriculture and Threefolding

Introduction

I work as a commercial vegetable gardener on land in the suburbs of Lahti. This land served the same purpose more than 60 years ago. However, in the intervening time the business of growing food was replaced by the growing of flowers and bedding plants and that in turn replaced by the import and sale on of flowers and plants grown elsewhere. Now even that business is becoming uneconomic in the face of out-of-town garden warehouses and cheap flowers in supermarkets. So, with the business shrinking a bit, the nursery has rented space to and supported the growth of a Community Supported Agriculture (CSA) initiative and thats where I work. Lahden Ruokaosuuskunta (ROK) grows food for over 100 shareholders in the Lahti area. 

The story of how the transition from food to flowers and back again has happened is an instructive one and I am going to look into it from the point of view of what it means in terms of creating more sustainable food systems. This first part of the article will present an outline of CSA and then relate this to sustainable food systems and the transition towns movement. The second part, in the next edition, will explore the nature of CSA in a bit more detail. 

'We will ROK you!'

ROK came about when a group of friends in the Lahti area decided we would like to grow quality luomu, lahi, food for ourselves and others. We teamed up with a traditional family-run plant nursery, Aaltosen Puutarha, that had a field and glasshouse we could use and within a couple of months ROK was up and running. That was early 2013 and the initial membership quickly grew to 65 shareholders. This year we are already up to over 100 (as of our first share-out at Easter). The growing was designed to be biodynamic and we have good cooperation with Toivo farm near Heinola and with Finland's original CSA enterprise, Herteneimi in Helsinki. What is also interesting to me is that many of us in the founding group were or had been in Camphill communities. So, from the start, there was a strong 'community' impulse and a wish to somehow get the 'culture' back into agriculture. 

ROK's first season was a great success and during the winter period I had a chance to catch-up a bit on the experience and to relate this to the wider context. I was amazed to discover that the modern concept of CSA had its roots in biodynamics and was intended by its founders to be a new way of living, growing and working; very much a threefold view of possibilities. These European biodynamic farmers found their way to the USA in the mid-1980's and from there the movement has grown to where there are now somewhere between 6000-12000 enterprises in the USA and perhaps 4000 in Europe. It is difficult to be exact with numbers because there are different views of what constitutes a CSA (more on this below). Similar or complimentary type initiatives such as Teikei food cooperatives in Japan and Camphill farms growing for an extended community have an even longer history. In fact, Trauger Groth, one of the pioneers of CSA in the USA was in Camphill at Copake, New York State, as far back as 1961. But anyway, the history is perhaps less instructive than a realisation that it is in fact a re-invention of traditional village food growing. Up until very recently, local communities grew and exchanged food locally. It was only with the growing industrialisation of agricultural brought about by the oil age and the globalisation of economies that local food growing became unrealistic. This is the story of our Aaltosen Puutarha writ large. This is why its cheaper to import beans from Kenya and courgettes from Holland than to grow them ourselves up the road. 

CSA is a way of bringing food producers and consumers back together in a mutually supportive way. Because members commit to support the food growing and are not just end consumers, the grower has some level of security. Creating the direct links, without the costly transport, merchandising, advertising and retailing means that better quality food can be grown at a reasonable price to the members. Although CSA is not organic or biodynamic by definition, nearly all schemes are in reality so, mostly because it suits the scale of production and members want to have healthier food. 

Not too far below the surface there are other reasons for the success of CSA. For producers, there is the possibility of creating supportive relationships with the local community, such as are practically impossible with most modern agricultural practices. Food growing, what was once a real vocation, is now barely even a viable occupation. What's more, the social isolation experienced by farmers means there are few people interested to do the job, so the average age of farmers is constantly increasing. A rather startling statistic is that suicide is the most frequent cause of death for US farmers. In contrast to this, CSA attracts young people interested in doing things differently. It also appears to encourage the involvement of women, unusual in the rather macho world of modern mechanised agriculture but of course not in traditional food growing such as still exists in many other parts of the world.

Another more indirect benefit of CSA is that it provides opportunities for involvement and education. Many schemes have a requirement that members provide a certain number of work hours and this helps especially in times of harvest and weeding. For an increasingly urbanised population, this kind of re-connection to the land and the seasons must have huge benefits. None more so than for children, and the education potential of CSA is increasingly being recognised. 

I mentioned above that there are different views of what is or is not CSA. In Finland, schemes have thus far mostly taken the form of consumer cooperatives, created and run by members for members. So in ROK's case, for instance, all members are equal shareholders, sharing the rights and responsibilities of the cooperative. There is a board elected by the members to run the organisation. I am employed by the board and decisions are made collectively. While this is quite close to the original model for CSA, many of the modern manifestations see it as little more than farmers selling without the middleman. But I don't want to get bogged down here in opinions about what is in or out. From my point of view, CSA is more than just another way to market food. What we make of it depends somewhat on what we imagine the possibilities to be. That's why the story we tell about CSA is so important.

I want to now divert to a related theme, one that is helping to write new stories about sustainable development: transition towns. Many of you may have heard of this exciting new development but, at least in Finland, may not have a clear idea what it is about. Rob Hopkins, credited as the 'founder' of the movement, calls transition towns “one of the most dramatic and important movements of the 21st Century” while Richard Heinburg, a US scientist and writer on Peak Oil says it is “a strategy for harnessing the talents, vision and goodwill of ordinary people.” Essentially, transition town strategies (also countries, cities, villages and communities; there are now over 1000 initiatives of all different scales in 40 countries) are a way to sustainably develop while recognising the limitations posed by sharply declining supplies of cheap fossil fuels and the growing imperative to tackle climate change. However, instead of looking at our alternative future as doom laden, the transition towns movement looks to celebrate the opportunities offered: 'party not protest'. It offers various methodologies to evolve on a different, more sustainable, development path. It goes to great pains to highlight the positives for society of returning to a more localised, resilient economy; built from the roots up. It stresses that this is not a return to an arcadian ideal but highlights the qualities to be gained from a more human scale, community-based and values-led society. 

In its own right, transition towns is a very interesting area of enquiry, but for the moment I want to just highlight where it overlaps with CSA. Because a return to local food production is one of the main starting points for many transition initiatives. Food is such a fundamental requirement that it has always attracted active interest. In ROK, most of the membership is interested above all else in accessing quality food. That it might be part of an alternative social movement is relatively incidental to many, I would suggest. But now that there is interest and involvement, there is the possibility of building something else on that foundation. From here, networks can be expanded, connections made and initiatives stimulated. Most importantly, the success of CSA initiatives such as ROK show what is possible and thereby are part of an emerging practical vision for a more sustainable future.

ROK's story has only just begun but already I can see that it has the kind of inspirational quality found in the best narratives. Part two of this article, in the next edition, will take a look at how this narrative might be structured. Borrowing from Elizabeth Gilbert's 2006 bestseller, this will be titled 'Eat, Pay, Love'.

Eat, Pay, Love

Part one of this article presented an outline of Community Supported Agriculture (CSA) and how it can help in the transition to more sustainable food systems. It used the example of Lahden Ruokaosuuskunta (ROK) to highlight aspects of the CSA story. This second part will delve into the CSA concept a bit further. Given the nature of this journal, I am going to do this from a threefold perspective. But instead of a heavy anthroposophic analysis, I am going for an anthro-lite approach. Lets call it: Eat (the right to food), Pay (economic association), Love ('agri'culture).

Eat

The original idea I had for doing an article was connected to the right to food. That is, the inalienable legal right. Because you might be surprised to hear that there is no absolute, legal, right to food. Let me explain.

The clearest international statement on rights is the UN Declaration of Human Rights, but this implies rather than states that we all have a right to food. The human right to food is perhaps best expressed in the 1966 International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights. Article 11 is quite explicit on the right to be free from hunger and addresses food production and distribution in addition to adequacy. However, the status of a human right to food has always been open to question. Likewise, if you look at national constitutions such as in Finland or Ireland (my home country), the right to food is more implied than clearly stated. The trouble with this is that the right to food might be superseded by other more powerful forces, if circumstances dictate. And, this is exactly what often does happen. Replacing staple food crops in Less Developed Countries with more lucrative biofuel plantations is one clear, but rather distant example. But, how about the smallholding that cant survive because the economic imperative for cheap imports overrides the support for local farmers. And this is where it gets very interesting. Because if it was just quantity of food on the plate that was of interest, it would perhaps make sense to import it in bulk from the cheapest producer. But, surely the right to food is more about the right to sustainable food systems. This is exactly the imperative behind a new social movement.

The Food Sovereignty movement is a powerful global force that aims to bring about more sustainable food systems and to enshrine rights to food as universal and inviolable. The following declaration encompasses the key characteristics in this multi-faceted force.

'Food sovereignty is the right of peoples to healthy and culturally appropriate food produced through ecologically sound and sustainable methods, and their right to define their own food and agriculture systems. It puts those who produce, distribute and consume food at the heart of food systems and policies rather than the demands of markets and corporations. It defends the interests and inclusion of the next generation. It offers a strategy to resist and dismantle the current corporate trade and food regime, and directions for food, farming, pastoral and fisheries systems determined by local producers. Food sovereignty prioritises local and national economies and markets and empowers peasant and family farmer-driven agriculture, artisanal fishing, pastoralist-led grazing, and food production, distribution and consumption based on environmental, social and economic sustainability. Food sovereignty promotes transparent trade that guarantees just income to all peoples and the rights of consumers to control their food and nutrition. It ensures that the rights to use and manage our lands, territories, waters, seeds, livestock and biodiversity are in the hands of those of us who produce food. Food sovereignty implies new social relations free of oppression and inequality between men and women, peoples, racial groups, social classes and generations'.

(The 'Declaration of Nyelene', Mali, 2007)

In a European context, this movement has led, among other things, to an expanding network of organisations supporting sustainable food systems, to a re-statement of the aims for a European context (the 'Krems Declaration') and to a European Food Declaration calling for a reformed Common Agricultural and Food Policy. 

Coming back to the main theme, in practical terms food sovereignty has found expression in Western countries through CSA, where consumers and producers seek to create new relationships and more sustainable food systems. There is a growing international organisation called Urgenci that seeks to foster just this and this is part of a growing movement to reclaim power from elites and to focus as much on the equity element of sustainability as on the environmental protection. 

None of this is straight forward, of course, and we need to be careful that our endeavours are not simply incorporated by the orthodoxy. And that to me is why a focus on food sovereignty should be integral to CSA.

Pay

In many ways, the clearest and perhaps most fundamental expression of CSA is as a new way to look at the consumer-producer relationship: in effect a form of economic association. Promoting more equitable economic relationships was certainly at the core of what the original pioneers of CSA were hoping for. For them, this included new forms of land ownership as well as different ways to exchange goods and support enterprise, leading to new forms of human relations. Such an 'associative' economic brotherhood is well known to people in anthroposophically inspired organisations but is sometimes difficult to express clearly in more agnostic circles. This is where I find the cooperative movement to be particularly helpful. 

Cooperatives have a long and well-established history of promoting associative economics in all but name. The goals of solidarity, equity, self-help, etc are matched by a set of values that promote honesty, openness, responsibility and caring for others. It is no wonder that coops are the preferred form for CSA in Finland. The idea of a community of shared values is the theme in the final section.

Love

Martha Gellhorn apparently said of Hemingway that 'he loved humanity, he just couldn't get on with people'. I was reminded of this when reading a chapter in Sharing the Harvest (one of the main DIY guides to CSA) on the community aspect of CSA. If CSA is to do what it says on the tin, then it should be somehow involved in community building. And thats good, of course. But what is interesting about many of the reflections on CSA in Sharing the Harvest is that notions of what 'community' is vary widely. I know I think of a homely, family-centered, community rather like the imagined one where I grew up. But having lived for nearly 15 years in intentional communities I know for a fact that 'community' is a pretty complex, if not entirely ephemeral, affair. 

At the risk of being too personal, I want to relate the idea of community to the quality of love. Because I find that I am a bit like Hemingway, in being more comfortable with ideas on humanity that with the complexities of real people. I like to know that CSA promotes festivals and parties but I don't necessarily always want to go to them all! Awful, I know. But, I do value that there is a community of people who have an interest in nature, in the spirit, in wholesome living and ultimately in each other. I think we can be easy on ourselves in how our new human relations emerge. The re-connection to nature that is integral to CSA is definitely part of an emerging interest in the spirit of place. 'Agri' culture offers many opportunities for education, therapy and community building. We just need to be careful not to expect too much too quickly. 

Transition towns has a catchy expression: 'radicals without revolution' and I can see how a threefold approach helps guide us towards a balance between aspiration and practical realisation. As one expression of what is possible, CSA has shown its potential to achieve radical change quite literally from the ground up. In an ever expanding movement, the story of CSA is still being written. ROK is one chapter in that story. 

It is now early May and the sun is shining but its cold. ROK's season is gathering pace, with a thriving glasshouse and the field just ready to work. Gardening teaches us to be mindful of the small things and the ever changing environment. Thats as good a moral you will find for any story!

Noel Bruder

Koivunlehdet aukeavat

Vuosi on kovassa vauhdissa vaihtumassa kesäksi.

Hoppu pysyä luonnon liikkeen mukana alkaa viljelijän selkää, sekä lihaksia jo ihanasti lämmittämään.

Olen, joka vuosi edelleen yhtä ihmeissäni siitä kuinka paljon ja nopeasti kasvimaailma elää ja liikkuu, näin pienessä ajassa, kuin Suomen kasvukausi.

Elämme vuodenkierron mielenkiintoisinta aikaa!

Taimet alkavat juurtumaan kiihtyvällä tahdilla penkkeihin ja perunat ovat jo omissa aumoissaan hautomassa syksyn juoniaan. Sipulimme jo etsivät unelma asuntojaan, päästäkseen juurtumaan aloilleen live-Farmi ohjelmasta nauttien.

Koivun lehdet puhkeavat silmuistaan ja siilit ovat heränneet pesistään. Kimalaiset ja perhoset ovat aloittaneet pörinänsä ja voikukat kukintansa. Jatkuvasti nyt tapahtuu ja tuntuu siltä, että ei tätä kaikkea ehdi edes sisäistää kun jo seuraava luonnonihme tulee vastaan, mitä ihmetellä ja ihastella!

Humuspreparaatin levityksessä olin itse ensimmäistä kertaa elämässäni mukana.

Toiminta vaikutti mieleiseltä jo pelkästään havainnoinnin tukena, kun kävelimme tahdikkaasti pellon nurkat nuohoten ja preparaattia huiskien, tonttujen ovia kolkutellen.

Mikrobitoiminta alkaa pelloilla pikkuhiljaa rehottamaana, kuten myös rikkaruohot.

Kuola valuen he odottavat sadetta ja penkkien muokkausta päästäkseen rauhassa touhujensa pariin. Tuhansia matoja on jo mennyt lokkien sekä muiden lintujen suuhun, mutta pellon kovimmat duunarit ovat silti vielä vahvoilla syvällä maassa työtään tekemässä.

Kasvihuoneprojektissa olemme saaneet korvaamatonta apua Snellmanlukion Muhammedilta ja Sakelta, jotka hienosti auttoivat meitä purku-ja korjaustöissä. Suurin ponnistus asian tiimoilta on ollut betonijalkojen siirto, jossa meillä oli apuna työssäoppijamme Sohvi ja Mira, jotka hienosti punnersivat kalavalheen painoiset (n.150kg) möykyt kasvihuoneemme uudelle kodille asti uskomattoman reippaasti.

Kasvihuoneen kokoamista innolla odottaen pääsemme ensiviikon alussa sen aloittamaan, mikäli säät sitä suosivat!

Maailma aloittaa myös heräämisensä yhteisestä koomastaan ja meilläkin ihmisiä alkaa tulemaan suurenevissa määrin kauden hommissa auttamaan.

Kasvit eivät lomaile tai hidasta kasvuaan meidänkään takia, joten työmäärä on sama kuin muinakin vuosina ja kaikki kädet tervetulleita auttamaan, kunhan olemme fiksuina toistemme seurassa arvostaen toistemme sisäistä tasapainoa ja terveyttä.

Tästä vuodesta tulee vielä kaikkien aikojen kesä!

Pidetään toisistamme huolta!

"If you have time for drama, you`r not gardening enough" -Anonyymi

Perusluonto pysyy puhtaana ja hievahtamattomana näiden muutosten läpi.

Aidosti ekologisen suhtautumisen elämään tulisi olla yhteiskuntakriittistä, sielukasta ja luontolähtöistä toimintaa, samaan aikaan käytännönläheistä sekä henkevää.

Härkäpapu on yksi maailman vanhimpia viljelykasveja.

Suhteemme luontoon sekä siihen miten käytämme maata, määrittelee maapallon tulevaisuuden. Samalla, kun tuotamme korkealaatuisia elintarvikkeita, pyrimme pitämään huolta luonnosta järjestämällä monimuotoisuutta eli eliölajien runsautta sekä keskitymme maanparannuksen erilaisiin tapoihin, orgaanisen aineksen kuten kompostin lisäämiseen maahan.

Tänä vuonna kokeilemme pelloilla yksivuotisen sijaan kaksivuotista viherlannoitusta, jota ei vielä aiemmin ole ollut. Monivuotiset viherlannoitusnurmet parantavat niin pinta- kuin pohjamaan rakennetta. Viherlannoituksen avulla pyrimme lisäämään viljelykiertoon ravinteita, mm. typpeä palkokasvien biologisen typensidonnan avulla. Samalla parannamme pellon kasvukuntoa. Syväjuuriset lajit lisäävät maahan vedenläpäisykykyä parantavia kanavia, matalajuuriset lajit kuohkeuttavat pintamaata. Vedenläpäisykyky on erityisen aiheellinen, sillä keväällä osassa lohkoista seisoi vesi pitkään. Nyt muokattuani peltolohkoja olen saanut ensi tuntuman peltoihin. Vaihtelevuutta maalajeissa on paljon ja mietimme porukalla sopivia tapoja parantaa kasvukuntoa tulevaisuudessa. Tänä vuonna kynnettiin keväällä. Maahan muokatulla kasvimassalla lisätään hyödyllisten pieneliöiden toimintaa ja vähitellen myös maan multavuutta. Viherlannoitus taas lisää eloperäisen aineksen määrää ja tukee pieneliöstön toimintaa maassa. Maan mikrobit saavat viherlannoituskasvuston juurista ja maahan muokatusta massasta ravintoa, ja sitä kautta pieneliöstö muuttaa viherlannoitusmassan ravinteita viljelykasveille käyttökelpoiseen muotoon. Mikrobien aktiivinen toiminta parantaa myös monin tavoin maan ominaisuuksia.

Rekolan biodynaamiselta tilalta saapuivat tämän kevään ensimmäiset taimet kyssäkaalia, selleriä, mangoldia ja salaattia. Sitä ennen on levitetty peltolohkolle kompostia ja äestetty.

Talvella mietin usein biodynaamisen viljelyn näkemyksiä. Luin aiheesta Pentiltä lainaamani kirjan, josta mieleeni jäi erityisesti tämä järkeen, tunteisiin ja sieluun käyvä lause: ” Kasvi on meille tapahtuma, jossa maa ja taivas yhtyvät vihreäksi lehdeksi, ja sen monella tavoin muuntuneeksi ravinnoksi.”

Niinpä !

Vaikka maanviljely ei kuulu minkään hengellisen perinnön alaisuuteen, on ihmisen suhde maahan loppujenlopuksi syvästi hengellinen ja poliittinen. Siksi on tarpeellista luoda keinoja, joilla tällainen suhde voidaan manifestoida käytännön toiminnaksi.

Vaihtoehtoiset näkemykset edellyttävät ekologista tietoa ja etiikkaa, uudenlaista rationaalisuutta, joka kohoaa siltä henkiseltä pohjalta, joka ekologisen elämäntavan käytäntöihin sisältyy. Ympäristötietoisuuden vahvistaminen voi olla yksi niistä keinoista, joilla auttaa ihmisiä näkemään kestävämpien, vaihtoehtoisten elämäntapojen tasa-arvon ja olemassaolon. Jatkuvan kasvun yhteiskunta ei tarjoa minkäänlaista avarakatseisuutta niitä olemisen muotoja kohtaan, jotka eivät pyri hyötymään ympäristöstä ja ihmisestä. Esimerkiksi yhdessä viljelemällä ruokaa voimme poistaa sitä halkeamaa hengen ja luonnon väliltä, joka ei salli meidän nähdä muita vaihtoehtoja.

Biomuovipenkkejä sellerille.

Kuten me kumppanuusjäsenet näytämme esimerkillämme lähipiirillemme ja ruokakunnallemme uuden ratkaisun toimintatavat. Kytkemme jälkipolvet ruoan ja tiedon lähteille, maahan ja ympäristöön. Samoin kuten meihin on kytketty maanviljelyn, säilönnän ja varautumisen tavat esivanhempiemme perintönä tai sitten 90-luvun laman kasvattamana. Tiedon ja arvojen uuden muodon juuret elävät vanhoissa käsityksissä ja näkemyksissä.

Elonkehä -lehden numerossa 4/19 kirjoitettiin psykoanalyytikko Pirkko Siltalan ajatuksia sukupolvien taakkasiirtymistä ja niiden vaikutuksesta ympäristökäyttäytymiseemme. ”Jos ajattelemme esimerkiksi luontoa tuhoavaa tai sille välinpitämätöntä elämäntapaa, joko lähipiirissä tai koko yhteiskunnan tasolla, välitämme sen seuraaville sukupolville, ellemme käsittele ja kohtaa sitä yhteisöllisesti. Tässä tapauksessa taakka on myös hyvin konkreettinen, sillä ekologiset ongelmat todella jäävät perinnöksi, jos emme asiaa kohtaa ja käsittele maailmanlaajuisesti.”

Yksilöt voivat ratkaista tällaisia ongelmia luomalla yhteisöjä, joissa yhdessä voimme vaikuttaa asioihin laajemmin. Ja kun maailma muuttuu, kannattaa pitää kiinni sen perustuksista, kuten juurista; porkkanoista, palsternakoista ja punajuurista ;)

- Teija

Kehäkukan siemenet ovat monen ja ihmeellisen näköisiä. Kylvämme joka vuosi pellolle kukkia houkuttelemaan pölyttäjiä sekä lisäämään monimuotoisuutta. Monet kukat soveltuvat myös ravinnoksi tai muulla tavoin hyödynnettäviksi.

P.S. Talkoiden suhteen on tällä hetkellä avoimet ovet joka päivä. Ilmoita vain tulostasi etukäteen peltopuhelimeen p. 044 977 4923. Tämän kauden ensimmäiset yhteiset talkoot järjestetään la 16.5. Klo 11-16. Yhteistä ruokailua emme voi tässä tilanteessa järjestää, joten otathan omat eväät mukaan. Talkoista ilmoitetaan jäsenille vielä erikseen sähköpostilla.

Moving the greenhouse

As an early season job, we are in the process of moving the greenhouse so that it is in a more convenient place at the main site.

So far, we have dismantled it, transported most of it to its new home and are currently in the process of repairing and renewing the arches and beams.

Here’s the first set of pictures. Click to see the stages of deconstruction. The next set will show the greenhouse as it rises up anew!

Kevät keikkuen tulevi.

Pääsiäisviikolla paisteli aurinko, mutta nyt on taas luvassa vettä ja jopa lunta eteläistä Suomea myöten. Pellon kasvukauden 2020 valmistelutyöt ovat alkaneet ja sujuvat…Näinä aikoina maan pH-tasojen mittaamista varten on otettu maanäytteet, joista saadaan kalkituksen ja lannoituksen tarve eri lohkoilla. Riippuen aina kussakin lohkossa kasvatettavista kasveista, päätetään miten paljon biodynaamisesti kompostoidun hevosenlannan lisäksi tarvitaan lisälannoitusta.

Mulle tuli talvella tuntu, kun olin päättänyt tulla taas pelloille töihin, että ikään kuin kasvit ja pelto olisivat kutsuneet sinne. Peltoja päästään muokkaamaan heti kun maat ovat riittävästi kuivuneet. Kun korona-tilanne on mullistanut monta asiaa, pitää viljelyäkin miettiä entistä tarkemmin.

Etsimme nyt ihmisiä, jotka voisivat sitoutua tulemaan kesä-heinäkuussa kitkemään, sillä vakituista kansainvälistä työleiriä ei tänä vuonna voidakaan järjestää. Vuosittain on säistä riippumatta ollut noin kymmenen henkeä kahden viikon ajan pelloilla kumartuneina porkkanoiden, punajuurien, palsternakkojen ynnä muiden juuresten ja vihannesten ylle pelastavina enkeleinä, etteivät ne jäisi vallan kokonaan rikkaruohojen alle pitkäksi aikaa.

Nyt huhtikuun loppupuolella on kohta kohopenkkien valmistus, jotta saadaan taimet ja siemenet maahan sopivaan aikaan. Jokaisella kasvilla on oma valmistumisaikansa, jonka pohjalta aikataulut laaditaan. Taimet tilataan tänäkin vuonna Rekolan puutarhalta. Ne tulevat kukin ajallaan.

Peltier 15.4.2020

Silloin tällöin ajattelen, että tämä kutsu tänne luontoon töihin, on jonkun mulle kertomaa. Ehkä se on se hiljaisempi minäni, joka on kokee työntöä peltotöihin, koska koki siellä ennenkin jotain oleellista. Tai se on joku vetävä voima. Ajattelen olematta korskea, että jos se on oikeasti kasvien tulevan olemuksen ja hyvän maan kutsu, voisiko se koskea muitakin, vai miten muut vielä tulemattoman kokevat? Toivottavasti tulet Korson pellolle ja tunnustelet, että kuuletko sinä jotain tai tunnetko jonkun kutsuvan maanparannus töihin ja hiilimäärän kasvattamiseen maassa. Itseäni odottaa ensin muutama valmistelutyö koneiden parissa. Sitten pääsemme peltojen kunnostukseen ja lannan ajoon traktoreiden ja peräkärryjen kanssa. John Deeren etukauhalla saamme lantakärryn täyteen ja otamme sen saman traktorin eli Jontikan perään. Peltolohkolla käynnistämme kärryn perässä olevan lannanlevittäjän. Sitten äestämme Deutzilla pellon saman tien, jotta lannan typpi ei pääse haihtumaan.

Tässä biodynaamisessä viljelyssä minua kiinnostaa pyrkimys kokonaisvaltaisempaan ajatteluun kuin missään muussa viljelytavassa. Sen lisäksi että olen luomuviljelijä, en jää vain siihen arvioon mikä löytyy mitattavista asioista, mutta en myöskään tunnelmiin, koska ne vaihtuvat, vaan etsin kaiken taustalla, näkymättömissä olevaa, jossa silti olen itse mukana. En myöskään jätä maata luonnon tilaan vaan parannan sitä. Mittaaminen on tärkeää, tunteet ovat työvälineenä, mutta pyrin laajentamaan tiedettä tieteellisin menetelmin ilman sensaatioita tai mystiikkaa. Ottaen ajatuksiini sen mullistavan katsannon että ravitsemuksessa on kyse myös voimista, ei vain fyysisistä aineista tai vitamiineista, löydän erilaisten elämänvoimalaatujen merkityksen. Sitä voi eritellä ja tutkia pitemmälle kuin vakiintunut nykytiede tekee. Onneksi tieteenlaajentamista tapahtuu joka puolella. Arvostan sitä että niin moni osuuskuntalainen on löytänyt Kaupunkilaisten Oman Pellon merkityksen ja jakaa vastuuta maasta sekä satoa.

Tässä haastavassa tilanteessa olisi hyvä tehdä vaikka pieniä esittelyvideoita ja tarinoita tarjonnastamme, ja onko vielä muita tapoja saada lisää väkeä mukaan? Kuinka moni ystäväsi tietää, että verkkokaupastamme voi ostaa itselleen, lapselleen ja vaikka ystävälle satokauden tai osan siitä ja liittyä ruokaosuuskuntaan: https://holvi.com/shop/omapelto/

Pentti Okkonen, Biodynaamisen yhdistyksen hallituksen vpj ja pitkän päivätyön tehnyt steinerkoulun luokanopettaja. Nykyisin vakituisesti Snellman-korkeakoulun kampusisäntä ja huoltomies sekä puutarhapajan opettaja.

Poikkeustila, miten se vaikuttaa omaan peltoon?

Toiminta on aloitettu virallisesti huhtikuussa kun pellon työntekijät aloittavat työnsä. Sitä ennen on paljon suunniteltu toimintaa satokaudelle. Ja muutoksia on suunniteltu kaudelle 2020. Suurimpana on sadonjakoaikataulun muutokset. Aloitamme sadonjaon jakamisen joka toisella viikolla. Sitten viljelytiimi vaihtui ja alkuvuodesta etsimme uuden viljelytiimin toteuttamaan viljelysuunnitelmia. Ruokaosuuskunnan tukikohta on sijainnut Herttoniemessä ja jouduimme muuttamaan uuteen pisteeseen maaliskuussa. Pienelle organisaatiolle isoja muutoksia yhteen vuoteen. Sitten tuli korona ja muutaman päivän vaan mietti että tässäkö tämä nyt sitten oli? Pysäyttääkö tämä lopullisesti Kaupunkilaisten oman pellon?

Tietämättömyys ja epävarmuus oli vaikeammat asiat hahmottaa ja eikä niitä voi hahmottaa. Tämä on poikkeuksellista. Ja nopeasti vahvistui se tunne mikä oli 10 vuotta sitten kun aloitimme toiminnan.

Tämä tuntuu juuri nyt tärkeältä ja oikealta toiminnalta. Pystymme itse viljelemään puhtaasti monimuotoisesti ja kestävästi. Sitähän me tarvitsemme, jotain mikä on konkreettista ja mihin voin osallistua itse. Kumppanuusmaatalous tarjoaa tähän poikkeavaan aikaan arvoja, jotka tukevat meitä epävarmuudessa. 

Meidän jäsenet ovat ostaneet jo alkuvuodesta sato-osuuksia satokaudelle 2020. Meillä on pieni, mutta tarpeellinen raha kerättynä etukäteen että voimme maksaa viljelijöiden palkan alkukaudesta. Yhdessä kerätty budjetti ja peltoon etukäteen sijoittaminen tuo meille kilpailuedun muihin maatiloihin verrattuna. Toimintamme pystyy starttaamaan satokaudelle aivan kuten olemme suunnitelleet. Tietenkin työntekijöiden turvallisuus on tärkeää ja ilman viljelijöitä ei ole satoa. Se yhtälö on hyvä aina pitää mielessä. 

Mitä sitten jouduimme muuttamaan toiminnassa? Yhteisten isojen tapahtumien esimerkiksi talkoiden yms. järjestämiset ovat peruttu. Työntekijät suojaavat itsensä lähinnä muilta ihmiskontakteilta mahdollisuuksien mukaan. Työharjoittelijoita ohjeistetaan suojaetäisyyden päästä. Teemme yhdessä työtä, mutta enemmän yksin ja vain tarpeelliset työt tehdään yhdessä. Vältetään kontakteja. 

Sadonjaot alkavat kesäkuussa. Toivottavasti tilanne on silloin helpottunut, mutta jos ei ole niin olemme varautuneet. Pystymme toimittamaan sato-osuudet pienempiin ja useampiin noutopisteisiin tai jossain tapauksessa vaikka kotiinkuljetuksella. Onneksi jaamme vain joka toinen viikko satoa niin pystymme nyt paremmin miettimään sadonjaon muutoksia vallitsevaan tilanteeseen nähden. Taas suunnitelmat joita tehtiin miettimällä mikä olisi kestävämpää osoittautuu myös poikkeustilassa paremmalta ratkaisulta. Aivan kun olisimme pystyneet suunnittelemaan toimintaa varautuen tälläiseen kriisiin. 

Sitten konkreettisia muutoksia on esimerkiksi kvt-leirin todennäköinen peruuntuminen. Se vaikuttaa isosti heinäkuun töihin. Kansainväline työleiri on ollut tehokas kitkentä apu omalle pellolle. Nyt mietimme siihen korvaavaa toimintaa, joka mahdollistaisi heinäkuun pellon hoidon. Ja samalla viljelijät voisivat viettää hieman ansaittua kesälomaa kauden puolessa välissä. Loma on hyvin tärkeää jaksamisen kanssa, koska satokausi on pitkä ja intensiivinen työurakka. 

Yhteiset ruokailut ovat nyt kielletty ja ruokailussa pitää pitää etäisyys toisiin ruokailijoihin. Onneksi Steinerkoulun keittiö on auki vaikka koulu muuten kiinni. Tämä helpottaa ruokailuja pellolla eikä raskasta työpäivää tarvitse pelkästään omilla eväillä selvitä. 

Tämä poikkeustila ja kriisi voi käynnistää ihmisissä ajatuksia miten pystyisimme kuluttamaan kestävämmin? Ja miten saisimme puhdasta paikallista ruokaa? Miten voisimme olla ruokakansalaisina mukana ruuan tuotannossa? Nousemassa on varmasti kotitarveviljely ja miten jokainen voi kasvattaa itselleen ruokaa. Tähän Kaupunkilaisten oma pelto tuo vastauksia. Olemme huomanneet jo kuinka jäsenien kasvisten syönti lisääntyy, ruuanlaittotaidot kehittyvät, tieto pellolta saavuttaa myös jäsenet ja hahmotamme paremmin myös isoja globaaleja ruokakuvioita. 

Mutta oli kriisi tai ei, meillä on ainainen uuden toiminnan ongelma. Emme löydä niitä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet tästä kestävämmästä ruuan hankita tavasta. Sato-osuuksia on edelleen siis myymättä satokaudelle 2020. Nyt onkin hyvä kertoa asiasta tutuille. Ja jakaa tietoa omasta pellosta. Olemme nähneet että jäsenen kertomana viestimme menee parhaiten perille. Siksi nyt onkin tärkeää saada uusia jäseniä mukaan kestävämpään maatalousmalliin ja näyttää että voimme selvitä tästäkin hyvin poikkeuksellisista haasteista yhdessä. Verkkokaupastamme voi ostaa satokauden ja liittyä ruokaosuuskuntaan: https://holvi.com/shop/omapelto/

Terveisin
Olli Repo
hallituksen pj ja yksi perustajajäsenistä

ps. muistakaa myös jäsenravintoloitamme ja käyttäkää heidän palveluitaan myös näinä vaikeina aikoina. Ravintola Chapter ja Gohan / Fat Ramen tarjoavat erittäin hyvää safkaa kotiinkuljetuksineen. On tärkeää tukea oman pellon jäsenravintoloita.

pss. Pyöritämme myös Uudenmaan ruoka -foodhubia, jonka kautta voit ostaa paikallisilta tiloilta heidän tuotteitaan. Noutopisteiden lisäksi nyt myös vaihtoehtona on kotiinkuljetus. https://www.ekompi.net/

#SupportYourLocalFarmers
#SupportYourLocal