Mitä syömme jatkossa?

Nyt monesta suunnasta kuulemme uutisia kuinka viljelijät ovat tukalassa tilanteessa. Lannoitteiden, energian ja dieselin kallistuminen tekee maanviljelystä kannattamatonta. Moni miettii, onko varaa viljellä ollenkaan. Samalla nousee huoli kotitalouksissa, että mistä me saamme ruokaa, jos sitä ei kukaan viljele?

Kumppanuusmaatalous ja sesonkisopimukset luovat kestävän mallin. Idea on hyvin yksinkertainen. Ostamme satokauden ennakkoon. Jaamme viljelyyn liittyvät riskit yhdessä viljelijöiden kanssa. Viljelijä tietää kenelle ruokansa kasvattaa. Jos jotain yllättävää sattuu porukalla pystymme sen yhdessä ratkaisemaan.

Kumppanuusmaatalous ajatus on Suomessa hyvin uusi ja on hyvin marginaalista toimintaa. Euroopassa on jo yli 3 miljoonaa kotitaloutta on sopimuksilla mukana kumppanuusmaataloudessa. Kestävämpi malli muuttaa kulutustottumuksiamme ja euroopassa puhutaan jo kansanterveydellisistä vaikutuksista. Kumppanuusmaatalous lisää kasvisten syöntiä ja nostaa maanviljelijöiden arvostusta ja asemaa yhteiskunnassa.

Pandemia ja nyt sodan kriisit lisäävät vain sitä tunnetta, että kumppanuusmaatalous voisi olla todella arvokas muutos nykyiseen malliin. Helposti skaalattava toiminta toisi kestävyyttä ja turvaa niin viljelijöille kuin kotitalouksille. Enää ihmettelen sitä että mitä me odotamme? Pitääkö meidän odottaa vielä ympäristökriisiä, ja sitten olemme kyllä myöhässä. Tehdään nyt toisenlaisia valintoja. 

Nyt vielä Kaupunkilaisten oman pellon sato-osuuksia on myynnissä satokaudelle 2022. Tule mukaan ja varmista oman pellon satokausi. Vantaan Korsossa sijaitsevat avomaa viljelykset ovat luomu- ja demeter-valvonnassa. Viljelyjä hoitaa palkatut puutarhurit, joita kutsumme personal farmereiksi. Tiedä mitä syöt ja kuka sen viljelee. Tervetuloa mukaan.

Terveisin

Olli Repo
yksi Ruokaosuuskunnan ja Kaupunkilaisten oman pellon perustajäsen ja hallituksen puheenjohtaja

KUMPPANUUSMAATALOUS ON MUUTAKIN KUIN RUOKAA

Jocelyn Parot esittelee kumppanuusmaatalouslogoja eri puolilta maailmaa. Kuvakaappaus Webinaari-tallenteesta.

“Kumppanuusmaatalous on syviä muutoksia ajava yhteiskunnallinen liike.” Tällä lauseella avasi kansainvälisen kumppanuusverkosto Urgencin pääsihteeri Jocelyn Parot Suomen ensimmäisen kumppanuusmaatalousviikon, jota vietettiin 20.2.-27.2.2022. Ranskalainen kumppanuusmaatalouden pioneeri kertoi webinaarissa sujuvalla suomen kielellä kumppanuusmaatalouden historiasta ja taustavoimista, nykytilanteesta maailmalla sekä tulevaisuuden näkymistä.

Yli kolme miljoonaa ruokailijaa ympäri maailmaa, joista lähes miljoona eurooppalaista, juhlivat 22.2. kansainvälistä CSA- (Community Supported Agriculture) eli kumppanuusmaatalouspäivää. Eurooppalaisen liikkeen virallinen määritelmä kuuluu seuraavalla lailla: “Kumppanuusmaatalous on kuluttajien ja tuottajien välinen suora kumppanuus, jossa maataloustoiminnan riskit, vastuut ja palkkiot jaetaan pitkäaikaisilla sopimuksilla.”

Kumppanuusmaatalousviikon alla uutisoitiin laajasti, kuinka Suomen maatalous on ollut kriisissä jo pitkään ja tuottajien ahdinko pahenee koko ajan. Ongelmia aiheuttaa ennen kaikkea alhaiset tuottajahinnat yhdistettynä energian ja tehotuotannossa käytetyn typpilannoitteen hintojen nousuun. Tuottajahintoja puolestaan polkee alas elintarviketeollisuuden ja kaupan suuret monopolit. 

Nykyisin kumppanuusmaatilat toimivat pienessä mittakaavassa ja paikallisesti. On kuitenkin syytä nähdä kumppanuusmaatalouden mahdollisuudet marginaalia laajemmin, sillä ilmastonmuutoksen tuomat haasteet pakottavat myös ruoantuotantoa rakenteellisiin muutoksiin. 

Solidaarisuutta, yhteisöllisyyttä, agroekologiaa ja itsemääräämisoikeutta

Kumppanuusmaatalouden tärkein päätavoite, maatilojen pelastaminen, antaa hyvän vastineen uutisoinnin herättämiin kysymyksiin maatalouden pelastamisesta.

CSA -malli perustuu elintarviketuottajan ja kuluttajan väliseen molemminpuoliseen solidaariseen sopimukseen, jossa ei ole turhaa hierarkiaa tai välikäsiä. Tällä tavoin se tuo turvaa tuottajalle, sillä maatilatoiminnan riskit ja hyödyt jaetaan tasapuolisesti ja tuottaja saa oikeudenmukaisen maksun tekemästään työstä. Kuluttajaosakas maksaa tulevasta sadosta osin etukäteen ja näin varmistuu kestävällä pohjalla toimiva kulurakenne. Samalla syntyy suhde ruoan tuottajaan. On helppo tietää, mistä ruoka tulee. 

Usein kumppanuustiloille pääsee halutessaan talkoilemaan ja tiloilla voidaan järjestää erilaisia juhlia tai tapahtumia jäsenille.

Koska kumppanuusmaatiloilla harjoitetaan monimuotoista agroekologista viljelyä, ei energian ja lannoitteiden hintojen nousu kuormita niitä yhtä paljon kuin tehokkaaseen monokulttuuriin ja koneiden hyödyntämiseen perustuvia suuria tiloja. 

Pienemmällä energiantarpeella on siis mahdollista tuottaa monipuolisemmin korkealaatuista puhdasta ruokaa sekä samalla ylläpitää ja kehittää luonnon biodiversiteettiä.

Kumppanuusmaatalouden juuret ovat Japanissa 1970-luvulla syntyneessä Teikei-liikkeessä, jossa perheenäidit halusivat kasvattaa ruokaa ilman torjunta-aineita. Ranskassa liike sai 2000-luvun alussa alkunsa pikaruoan vastaisesta paikallisesta kampanjasta, jossa liputettiin reilumman ruoan, solidaarisuuden ja ruokasuvereniteetin puolesta. Roskaruoan sijasta haluttiin syödä rikasta ja maukasta ruokaa eikä olla elintarviketeollisuuden ja pikaruokakulttuurin tarjonnan armoilla. 

Nykypäivänä ruokasuvereniteetti ja solidaarisuus näkyvät ympäri maailmaa CSA:n yhteisöllisessä toiminnassa ruoan alkutuotannossa ja jakelussa. 

Jokaisella oikeus rikkaaseen, ravitsevaan ja paikalliseen ruokaan

Parot painottaa kumppanuusmaatilojen itsemääräämisoikeutta toiminnan ja kulurakenteen suunnittelussa. Saksassa on kokeiltu mallia, jossa tila kertoo jäsenilleen ennen kauden alkua, mitkä tulevat olemaan satokauden kulut. Jäsenet maksavat menojen kattamiseksi tulevasta sadostaan sen hetken tulotasojen ja kykyjensä mukaan. Ranskassa kumppanuustilat puolestaan ovat tehneet yhteistyötä ruokapankkien kanssa ja mahdollistaneet tällä tavoin myös pienituloisten pääsyn mukaan toimintaan. 

Tutkimustieto osoittaa, että koska kumppanuusmaatiloilla kasvatetaan suuressa määrin kasviksia, lisää mukana olo myös kasvisten syöntiä. Parot toikin esille ajatuksen, että kumppanuusmaataloutta tulisi tukea myös kansanterveydellisistä syistä. 

Ruoka ei kuulu pörssiin ja jokaisella tulisi olla riippumaton pääsy terveellisen ja korkealaatuisen ruoan äärelle. 

CSA-malli on levinnyt ympäri maailmaa ja korona-aika nosti entisestään ihmisten kiinnostusta tätä paikallista ruokataloutta edistävää toimintaa kohtaan. Saksassa tilojen määrä on kolmessa vuodessa kolminkertaistunut yli 300 tilaan ja Suomen naapurimaista kasvu on ollut suurta Norjassa. Suomessa Reko-piirien ja Uudenmaan ruoka foodhubin kaltaiset muut paikallisen ruoan ja tuottajan tukemiseen keskittyneet lyhyen ruokaketjun ruokapiirit löysivät korona-aikaan uusia asiakkaita. Kumppanuusmaatalousmalli sen sijaan on meillä edelleen tuntemattomampi tapa hankkia tuoretta sesonkiruokaa suoraa tuottajalta. 

Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila Kaupunkilaisten oma pelto perustettiin reilu 10 vuotta sitten niin ikää Jocelyn Parotin vierailun ja kertomusten innoittamana. Tällä hetkellä Suomessa on n. 20 kumppanuusmaatilaa, jotka tuottavat kasviksia, hedelmiä, kananmunia tai hunajaa. Suurimmat tilat ruokkivat vuosittain 100-150 perhettä tai yhteisöä. Esimerkiksi Kaupunkilaisten Omalla Pellolla on osakkaana myös ravintoloita, koulu ja päiväkoti.

Mahdollisuus yhteiskunnalliseen ja maailmanlaajuiseen muutokseen

Ympäri maailmaa CSA-verkostot ovat yhteiskunnallisia liikkeitä, joilla on halu kehittää reilumpaa elintarvikepolitiikkaa. Kumppanuusmaatalousmallin tunnetuksi tekeminen Suomessa vaatii vielä runsaasti työtä ja tiedottamista. 

Suomen kumppanuusmaatilat ovat pääasiassa kuluttajavetoisia, eli joukko ruoantuotantonsa omaan hallintaan haluavia kuluttajia ovat perustaneet joko ruokaosuuskunnan, johon on palkattu ammattitaitoinen viljelijä tai yhteisöviljelmän, jossa myös viljelytyö hoidetaan yhdessä. Tuottajat kokevat mallin vielä vieraaksi, sillä se työllistää tuottajaa uudella tavalla mm. kumppanuuksien hankkimisen, yhteisöllisyyden ylläpitämisen ja viikottaisen sadonjaon kautta.

Parot painottaakin, että kumppanuusmaatalousmalli on joustava. Jokainen CSA-yhteisö on oma kokeellinen ja innovatiivinen laboratorio, jossa paikallisyhteisö eli kumppanuustila voi kehittää uudenlaista juuri itselleen sopivaa toimintamallia. Maailmalta löytyy mentorointiohjelmia, joissa jo olemassa olevat tuottajavetoiset kumppanuustilat opastavat uusia tuottajia mukaan CSA-toimintaan. Neuvontapalveluita olisi hyvä kehittää myös Suomessa.

Suomesta löytyy runsaasti erilaisia järjestöjä ja maatalouden tukimuotoja, joita voi hyödyntää myös kumppanuusmaatalouden edistämiseen ja rakentamiseen. Parot kannustaakin eri ruoka-alojen toimijoita verkostoitumaan ja kokoontumaan miettimään, mitä keinoja tarvitaan ruokajärjestelmän muuttamisessa paikallisemmaksi ja kestävämmäksi. Myös kokemusten vaihto naapurimaiden CSA-toimijoiden kanssa hyödyttää ja helpottaa laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kehittämisessä. Tarvitaan myös lisää tutkimustietoa, jota eri toimijat voivat hyödyntää työskennellessään näiden tavoitteiden edistämiseksi

Urgencilla on varsin kunnianhimoinen tavoite yhteiskunnallisesta ja maailmanlaajuisesta muutoksesta ruoantuotannon saralla. CSA eli kumppanuusmaatalous halutaan vakiinnuttaa ja vahvistaa osaksi laajempaa poliittista agendaa. Vuodesta 2017 lähtien verkostolla on ollut aiesopimus maailman maatalousjärjestö FAO:n (Food and Agriculture Organisation of the United Nations) kanssa. Tavoitteena on CSA:n kumppanuusmaatalouksien laajempi kartoitus, koulutustarjonnan lisääminen ja välittäminen, tiedon levitys laaja-alaisesti politiikkaan ja maatalouden ja elintarviketuotannon toimijoille, kumppanuusmaatalouden institutionaalinen vahvistaminen sekä yrityskaappauksien välttäminen. 

Kumppanuusmaatalous halutaan säilyttää yhteiskunnallisesti, ympäristöllisesti ja kansanterveydellisesti hyvinvointia edistävänä riippumattomana ja jokaiselle avoimena ruoantuotantomallina. 

Reilu 10 vuotta sitten perustettiin Suomen ensimmäiset kumppanuusmaatilat. Seuraavan 10 vuoden tavoitteena kumppanuusmaatalousyhdistyksellä ei ole sen vähempää kuin vakiinnuttaa tämä reilu, ekologinen ja yhteisöllinen ruoantuotantomuoto vankaksi osaksi suomalaista maatalouskulttuuria, ja saada kansainväliselle kumppanuusmaatalouspäivälle 22.2. oma liputuspäivä Suomeen. 

Teksti: Terhi Suvilehto

10 SYYTÄ, MIKSI KUMPPANUUSMAATALOUS ON MINUN VALINTANI

Kuva: Olli Repo

Kumppanuusmaatalous on kestävän kehityksen mukaista lähiruoan tuotantoa, jossa kuluttaja pääsee halutessaan myös itse osallistumaan yhteisöllisesti ruokansa kasvattamiseen.

Luettelin 10 syytä, miksi olen itse liittynyt mukaan kumppanuusmaatalouteen, Kaupunkilaisten Omaan Peltoon.

1. Lähiruokaa, jonka kasvattamiseen voin halutessani osallistua myös itse

Miten ihanaa onkaan välillä työntää kädet multaan, olla pieni lapsi peruasioiden äärellä ja ihmetellä maailman ja mahdollisuuksien äärettömyyttä.

Onnistunut puutarhanhoito vaatii kuitenkin paljon tietoa ja osaamista.

Yhteisöllisessä porukassa pääsen viljelemään ruokaani ilman, että joudun sitoutumaan koko kesäksi pitämään huolta puutarhastani.

Kumppanuusmaatiloilla päätyön tekee ammattilainen, joka joko omistaa paikan (viljelijävetoinen malli) tai joka on kuluttajien toimesta palkattu pellolle (kuluttajavetoinen malli). Molemmissa malleissa osakkailla on usein mahdollisuus osallistua peltotöihin ja sadonjakoon talkoohengessä. Samalla opin myös viljelemään itse.

Kumppanuustilallisena pääsen vaikuttamaan, mitä kasviksia saan keittiööni hyödynnettäväksi. Koska ammattilainen on vastuussa viljelytyöstä, voin myös luottaa että satoa tulee, vaikka oma palstapuutarhani kukoistaisikin pääasiassa rikkaruohoja.

2. Ruokani on tuoretta –enemmän makua ja ravintoaineita

Marketeissa myytävät tuoretuotteet eli kasvikset, liha, kala ja kananmunat ovat usein matkanneet useita päiviä, jopa viikkoja, ennen kuin päätyvät kuluttajan lautaselle. Kun hankin ruokani kumppanuuspelloltani, aamulla poimitut vihannekset ovat yleensä jo saman päivän aikana keittiössäni.

Tuoreessa luonnonmukaisesti tuotetussa ruoassa maku- ja ravintoaineet ovat parhaimmillaan.

3. Ruokani on puhdasta --vähemmän raskasmetalleja, kasvintorjunta-aineita tai muitakaan kemikaaleja

Kun ruokani kasvatetaan huomioimalla samalla maaperän ja ympäröivän luonnon hyvinvointi, ei ruoastani löydy kasvintorjunta-aineita tai muita vääränlaisia kemikaaleja eikä vääränlaisista lannoitteista aiheutuneita raskasmetalleja.

Maailma jossa elämme on kemikalisoitunut, kyllä. Mutta miksi minun pitäisi turhaan kemikalisoitua sen mukana?

4. Haluan tukea paikallisia pienviljelijöitä ja vaikuttaa näin myös ruokaturvaani

Ympäristölliset syyt, tuontiruoka ja kaupan keskittyminen monopoleille on ajanut Suomen maatalouden kriisiin. Maatalous on vahvasti tukiriippuvaista ja ruoan tuottajat saavat kohtuuttoman pienen korvauksen ensiarvoisen tärkeästä työstään.

Haluan tukea lyhyen ruokaketjun järjestelmiä, jotka ohjaavat ruoasta maksamani rahan reilusti ja avoimesti sen tuottajalle. En ole ajatusteni kanssa yksin, sillä iso osa kuluttajista olisi valmis maksamaan ruuasta enemmän, jos raha menisi suoraan viljelijöille eikä hukkuisi väliportaisiin.

Kun Suezin kanava seuraavan kerran tukkiutuu, tulee uusi pandemia, ilmastokatastrofi, talousromahdus tai jotain muuta minkä seurauksena ruoka loppuu vessapaperin tavoin kauppojen hyllyltä, haluan olla myös varmistunut, että kotimme ruokahuolto pelaa.

Kuva Olli Repo

5. Lyhyt matka pellolta pöytään, vähemmän ilmasto- ja ympäristöpäästöjä

Ruoantuotanto on yksi suurimmista hiilipäästöjen aiheuttajista maailmassa yhdessä energiantuotannon, teollisuuden ja liikenteen kanssa. Alkutuotannon tehostaminen on perustunut fossiilisten luonnonresurssien hyödyntämiseen. Iso osa hiilidioksidipäästöistä johtuu myös pitkistä kuljetusmatkoista.

Kumppanuusmaatalouden periaatteisiin kuuluu pyrkimys ruoantuotannon kestävyyteen. Turha fossiilikuorma sekä turhat kilometrit ja niiden aiheuttamat päästöt ovat vältettävissä, kun ruoka tuotetaan luonto huomioiden ja mahdollisimman lähellä. Myös pakkausmateriaalia kuluu vähemmän, mikä vähentää osaltaan ympäristökuormaa.

Luonnon tarpeet huomioivilla viljelymenetelmillä ja lähiruoantuotannolla voi siis vähentää merkittävästi ilmasto- ja ympäristöpäästöjä. Samalla lievennän ajoittain sisälläni vellovaa ilmastoahdistusta.

6. Ekologista ja luonnon monimuotoisuus huomioon ottavaa ruoantuotantoa

Kumppanuusmaatalous ei edellytä luonnonmukaista viljelyä, mutta usein juuri näin toimitaan.

Agroekologisessa viljelyssä maaperä, ympäristö ja luonnon monimuotoisuus otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Voidaankin puhua, että ruoan tuottaja ei ole niinkään maan viljelijä vaan maan hoitaja. Hyvässä maassa koko monimuotoinen ekosysteemi voi hyvin ja myös kasvikset kasvavat huippulaatuisiksi. Kun hoidamme maata mahdollisimman hyvin, hoidamme samalla myös eläimiä ja ihmisiä.

7. Luontoyhteys vahvistuu

Luonnossa kaikki ovat yhteydessä toisiinsa: madot ja maaperän mikrobit, kukat, hyönteiset, eläimet, puut, kasvit, aurinko, ihmiset ja ruoka. Jos tämä yhteys katkeaa, myös ruoan saanti vaikeutuu.

Pellolla puuhastellessani olen lähellä luontoa. Näin vahvistan ympäristöherkkyyttäni ja ymmärrystäni luonnon kierrosta sekä sen valtavasta monimuotoisuudesta.

Luonnossa oleskeleminen luo tutkitusti myös hyvinvointia vähentämällä mm. stressiä ja allergioita.

8. Lisää tietoisuutta ruoan alkuperästä, samalla ruokahävikki minimiin

On tärkeää ymmärtää, mistä ruoka tulee, kuka sen on tuottanut ja mitä sen kasvatus edellyttää. Opin kunnioittamaan ruokaani jokaista suupalaa myöten.

Arvostus maanviljelijöitä kohtaan nousee kun ymmärrän, kuinka paljon työtä on vaatinut kasvattaa kädessäni oleva herkullinen porkkana. En myöskään halua heittää ruokaani turhaan roskikseen, kun olen itse valmistanut sen tuoreista raaka-aineista, joiden kasvattamiseen olen itse osallistunut.

Kuva: Olli Repo

9. Syön enemmän kasviksia

Kumppanuusmaatalous ei välttämättä ole puutarhaviljelyä, mutta hyvin usein näin on. Kun saan kuukausittain tietyn määrän tuoreita kasviksia, on niitä helppo opetella myös hyödyntämään.

Keittotaitoni ja ruoan säilöntätaidot lisääntyvät ja syön huomaamattani monipuolisemmin ja terveellisemmin.

10. Yhteisöllistä toimintaa

Ruokailu on sosiaalista toimintaa. Kumppanuusmaatalous tuo sosiaalisuuden myös ruoan alkutuotantoon kun samanhenkiset eri ikäryhmissä olevat ihmiset työskentelevät yhdessä ruokansa eteen.

Yhteisöllisyyttä syntyy paitsi talven aikaisessa suunnittelutyössä myös kesän ja syksyn aikana peltotalkoilemalla. Voimme myös esimerkiksi laittaa ruokaa yhdessä.

Usein pellolla järjestetään erilaisia tapahtumia kuten suoramyyntiä tai pop-up -ravintola- ja kahvilatoimintaa. Eräs viime kesän mieleenpainuvimmista kokemuksista oli viettämämme ilta ja yö inkkarityyliin itse rakentamassamme tiipiissä nuotion loimussa.

Kuva: Terhi Suvilehto

Aurinkoisin kevätterveisin: Terhi Suvilehto, Oman Pellon jäsen

Varaa lippusi ravintola Skördin ja Oman pellon pop-up ravintolaan

Ravintola Skörd järjestää yhdessä Kaupunkilaisten oman pellon kanssa Farm-to-Table -tapahtumaan. Varaa paikkasi elokuussa järjestettävään tapahtumaan. Liput tulevat myyntiin 4/2022 ja ennakkovarauksen tehneille ilmoitamme ensimmäisenä kun liput ovat ostettavissa.

Aika: la 13.8.2022 klo 16:30 ja klo 19 (vain 20 paikkaa per kattaus)

Paikka: Kaupunkilaisten oma pelto, Anttilantie 11, 01450 Vantaa

Menu:
Sisältää 5 ruokalajin menuun juomapaketilla.

5 ruokalajin menu:
kasvikset Kaupunkilaisten omalta pellolta

Kasvis ja riista vaihtoehto

Yhteistyössä Uudenmaan ruoka , joka yhdistää sinut ja paikalliset viljelijät, kalastajat, leipurit ja ravintolat.

Kaupunkilaisten oma pelto on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila, jonka omistaa yli 200 jäsentä. Ravintola on myös oman pellon jäsen.

Ystävällisyyden ilmapiiriä luomassa

Ruoka on yhteinen ja yhdistävä asia, joka parhaimmillaan toteutuu tuomalla ihmiset yhteen saman pöydän ääreen aterioimaan. Yhteiset ruokailuhetket ovat elämän juhlan ydintä, joka yhdistettynä yhdessä kasvatettuihin vihanneksiin korostaa sitä erityisyyttä, jonka peltoyhteisöön kuuluminen mahdollistaa. Yhteisöllisyyden mahdollisuuksia on pohdittu talven aikana paljon ja toivomukseksi onkin herännyt, että se muotoutuisi jäsenten näköiseksi toiminnaksi, johon osallistuminen tapahtuu omalla vastuulla ja toisiimme tukeutuen. Kumppanuusmaatalous ei toteudu ilman yhteisöä jota se palvelee. Se tukee suoraan paikallista lyhytketjuista ruokajärjestelmää ja toimii siltana luoden yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutussuhteita ympäristön ja ihmisen välille.

Marraskuusta alkaen on työstetty Oman pellon viljelysuunnitelmaa tulevalle kaudelle ja jäsenet ovat päässeet mukaan suunnitteluun kolmessa viljelytyöpajassa kuluvan talven aikana. Suunnitelmien tukena meillä on ollut Henri Murto Rekolan tilalta, jossa hän on menestyksekkäästi toteuttanut penkkiviljelyä jo useita vuosia. Rekolan tila on Suomen vanhin biodynaaminen maatila, joka on myös meidän yhteistyökumppani, sillä tilaamme heidän kasvattamia taimia joka kevät. Henrin kanssa vietetyt keskustelut ovat olleet sydämellisintä parhautta ja antaneet inspiraatiota sekä varmuutta lähteä toteuttamaan uudenlaista tuotantosuuntaa. Hänellä on arvokasta kokemusta biodynaamisesta viljelystä.

Viljelyn suunnittelu on vienyt tänä vuonna huomattavasti enemmän aikaa kuin aiempina vuosina juuri uusien muutosten takia. Kokeilemme myös viljelyyn suunniteltua TEND –päivyriä, johon tallennamme kaikki viljelyn työvaiheet ja kasvikohtaiset tiedot. Näin saamme tarkkaa dataa tulevaisuudessa vuosien erilaisuudesta ja toteumasta. Uutta on myös talven aikana kokoontunut Viljelyryhmä, joka on myös yksi talkooryhmä, jonka toimintaa pyrimme osin ohjaamaan itsenäisempään suuntaan mm. kitkentöjen osalta sekä uudet Itsepoimintakaverit, joksi voit ilmoittautua myöhemmin keväällä, jos koet, että sinusta olisi jollekin uudelle itsepoimijalle tueksi ensimmäisillä poiminta kerroilla. Viljelijät opastavat tähän tärkeään rooliin tietysti ennen sadonkorjuun alkamista.

Koululaiset käyvät peltotöissä.

Viljelysuunnittelun ohessa olemme käyneet keskusteluja yhteisöllisyydestä ja sen kokemisesta sekä mahdollisuuksista rakentaa yhteisöä koossapitävää toimintaa pellon ympärille. Olemme tehneet kartoitusta tiloista kaupungissa, joissa erilaisia tilaisuuksia voi matalalla kynnyksellä järjestää. 

Yksi toimivan yhteisön edellytys on se, että sen sisällä jäsenten kesken tapahtuu yhteistä tulosvastuutonta toimintaa eli Hauskaa ;) Toinen tärkeä asia on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, joka voi tapahtua nimenomaan yhteisissä hetkissä tai itsekseen omassa yksityisyydessä. Yhteisten tapahtumien voimavara on se, että parhaimmillaan se antaa enemmän energiaa kuin ottaa. Myös tapahtumat kaupungissa ovat toivottavia etenkin talvikaudella, mutta miksei kesälläkin, jos pellolle meno on jostain syystä hankalaa. Oman pellon nettisivuille ilmestyy kalenteri, johon pyrimme merkkaamaan tulevia tapahtumia. Vuosikalenterin avulla voi olla helpompi hahmottaa satokauden eri vaiheita ja vuodenaikajuhlien tarkoituksia, jotka wanhassa perinteessä ovat olleet arjen koossa pitävä tärkeä yhteisöllinen tapa nauttia kulloinkin käsillä olevista hetkistä. Oman pellon tapahtumien mahdollisuudet ovat niin laajat ja yhteisössämme niin paljon erilaista osaamista, että jäsenistön ansiosta vuosikalenteri voi muotoutua juuri sellaiseksi kuin me kaikki haluamme ja yhteisölliseen toimintaan voi tulla mukaan itse valitsemallaan tavalla. Erilaiset talkooryhmät mahdollistavat kaikkien osallistumisen toiminnan pyörittämiseen ja mukana oloon fyysisestä kunnosta tai elämäntilanteesta riippumatta. Jäseniä tullaan tiedottamaan talkooryhmistä ja niihin ilmoittautumisista erikseen kevään aikana.

Toiveissamme on myös saada lapsiystävällistä toimintaa talkoiden oheen pellolle, jotta perheiden kynnys osallistua talkoisiin helpottuu ja aikuisten kädet vapautuvat talkoohommiin. Kokemus on osoittanut, että peltoympäristössä lapset löytävät mielekästä puuhaa ja trampoliini on tietysti yksi vetonaula, jossa aika kuluu porukassa. Kaikki jäsenten toimet yhteisen viihtyvyyden ja käytännöllisyyden lisäämiseksi ovat tervetulleita. Ajatus pienestä kesäkeittiöstä pellon yhteyteen mahdollistaisi meille mielekästä yhdessäoloa pellolla.

Kaupunkilaisten Oma pellon jäsenhankinta kaudelle 2022 on nyt käynnissä. Tervetuloa mukaan uudelle kaudelle uudet sekä vanhat jäsenet.

Mukavaa kevään odotusta,

Viljelijät Kirsi ja Teija

Kumppanuusmaatalousviikko 2022

Kumppanuusmaatalous on muutakin kuin ruokaa – teemaviikko ensimmäistä kertaa Suomessa.

Suomessa vietetään ensimmäistä kertaa kansainvälistä kumppanuusmaatalousviikkoa 20.–27.2.2022.

Kumppanuusmaatalous on ruoantuotantotapa, jossa kuluttajat sitoutuvat etukäteen ostamaan tietyn osuuden maatilan sadosta ja tuottaja vastaavasti sitoutuu sen tuottamaan. Sen lisäksi, että jäsenet pääsevät nauttimaan tuoreesta, paikallisesta ruoasta, on kumppanuusmaatalous erinomainen tapa tukea paikallisia maanviljelijöitä ja tutustua heihin.

Kumppanuusmaatalous on muutakin kuin ruokaa. Se tukee suoraan paikallista lyhytketjuista ruokajärjestelmää ja toimii siltana luoden yhteisöllisyyttä ja uusia suhteita eri toimijoiden välille. Teemaviikolla juhlitaan suhdettamme paikalliseen maatalouteen ja osoitetaan arvostusta paikallisia kumppanuusviljelijöitä kohtaan, jotka työskentelevät tuottaakseen kauden parasta paikallista ruokaa. Viikon ohjelma käynnistyy sunnuntaina 20.2. webinaarilla, jossa kansainvälisen kumppanuusmaatalousverkosto Urgencin pääsihteeri Jocelyn Parot kertoo, mitä kumppanuusmaataloudessa tapahtuu Euroopassa.

– Jo lähes miljoona eurooppalaista on mukana kumppanuusmaataloudessa. Kumppanuusmaatalouden muutoskestävyys on korostunut koronapandemian ja maatilojen kannattavuuskriisin aikana. Kumppanuusmaatalous joustaa muuttuvissa olosuhteissa, ja viljelijät saavat tukea kuluttajajäseniltä, hän kertoo.

Parot vieraili Suomessa vuonna 2011, minkä jälkeen perustettiin Suomen ensimmäiset kumppanuusmaatalousmalliin perustuvat ruokaosuuskunnat. Teemaviikon aikana maanviljelijät, ruokaosuuskunnat ja kumppanuusmaatalouden harrastajat eri puolilla maata tuovat tietoa kumppanuusmaataloudesta kannustaakseen yhä uusia jäseniä liittymään kumppanuusmaatalousyhteisöihin ja maatiloja käynnistämään kumppanuusmaataloustoiminnan. Ostamalla kumppanuusmaatilan osakkuuden edistät sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ruoantuotantoa.

Kumppanuusmaatalous.fi -sivustolta löytyvät Suomessa toimivat kumppanuusmaatilat, yleistä tietoa kumppanuusmaataloudesta sekä kumppanuusmaatalousviikon ohjelma.

Viikon järjestävät Suomen kumppanuusmaatilojen verkosto Kumppanuusmaatalous ry, Luomuliitto ja Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta (KUMAKKA) - hanke.

Lisätietoja: Olli Repo Kaupunkilaisten Oma Pelto olirepo@gmail.com 050 571 5032

Järjestämme jäsenille viljelytyöpajat talvella 2022

INFO-tilaisuus etänä tiistaina 11.1. klo 18

Tule kuulemaan viljelytyöpajoista. Miksi muutamme viljelyn pysyviin penkkeihin ja otamme käyttöön tend.com ohjelman, joka on tilanhallintaohjelmisto pienimuotoisille monipuolisille tiloille ?

Infotilaisuuden ohjelma:

• Tervetuloa ja oman pellon kuulumiset, Olli Repo, hallituksen pj. ja yksi perustajajäsenistä

• Työpajojen sisältö ja käytännön jutut, oman pellon puutarhurit Kirsi Keltti ja Teija Heikkinen

• Keskustelua ja kysymykset

Aika ja paikka
Maksuttomaan info-tilaisuuteen ti 11.1. klo 18 pääset osallistumaan tästä linkistä:
meet.google.com/uuz-qnum-qwh

Työpajoista lyhyesti

Pysyvään penkkiviljelyyn siirtyminen lisää sadontuotantoa, mahdollistaa tuotannon optimoinnin pienellä viljely pinta-alalla sekä parantaa maaperän elollisuutta / tuottavuutta pitkällä tähtäimellä. 

Kokoamme samalla oman pellon viljelyryhmän, joka tulee tekemään yhdessä viljelijöiden kanssa viljelysuunnitelmat ja ensi kauden käytännön suunnittelu, koneiden huollot ja tilaukset.

Tulemme muuttamaan viljelytekniikkaa pysyviin penkkeihin, joka soveltuu paremmin oman pellon toimintaa ja mahdollisiin ilmaston muutoksiin. Tilan ja viljelyn optimointi ja hallinta helpottuu kun standartisoimme viljelyn ja käytämme helpompia / pienempiä työkoneita. 

Työpajoissa sisältö:
viljelykierto uusilla lohkoilla, eri työkoneiden- ja työkalujen mahdollisuudet, suunnitellaan rikkakasvien mekaanista torjuntaa, teorian kuinka istutetaan ja kylvetään 75cm:n penkeihin, kompostin käyttö ja hankinta, selvitetään uusi kastelujärjestelmä, uuden tilakokonaisuuden hallinointi Tend-ohjelman avulla.

Työpajat järjestetään kolmena viikonloppuna 1/2022 - 2/2022 workshop-painotteisesti ja tekeminen painottuu hyvin pitkälti oman pellon suunnitelmien tekemiseen.

3 työpajaa:

1. Viljelysuunnitelmat -> lauantaina 15.1. klo 10-14

2. Työvaiheet ja -koneet + uusi kastelujärjestelmä -> lauantaina 29.1. klo 10-14

3. Viljelyvaiheet per kasvi istutuksesta rikkatorjunnan kautta aina sadonnostoon -> lauantaina 12.2. klo 10-14

Työpajat vetäjinä oman pellon puutarhurit ja personal farmerit Kirsi Keltti ja Teija Heikkinen.

Suunnitelmia sparrataan Rekolan tilan ex-viljelijä Henri Murron kanssa. Henri kertoo 1. työpajan aikana millainen muutos tehtiin Rekolan tilalla, kun tila siirtyi pysyviin penkkeihin. Henri on myös viljelyryhmän apuna työpajojen välissä tiistaina 25.1 klo 16-18.00 ja tiistai 1.2 klo 16-18.00.

Työpajojen alussa ja lopussa kuulemme myös kuulumisia muista kumppanuusmaataloustiloilta. Verkostoidutaan muiden kumppanuusmaatilojen ja -toimijoiden kanssa.

Osallistumismaksu
Työpajoihin osallistuminen maksaa 50 € / jäsen sis. osallistumisen kaikkiin työpajoihin.
Viljelyryhmään / työpajoihin otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä 20 ensimmäistä.

Maksa työpajan osallistuminen Ruokaosuuskunnan tilille

Herttoniemen ruokaosuuskunta
FI31 5724 1120 0896 38
Muista laittaa maksuun viite: 20226 

Laita samalla ilmoittautuminen myös sähköpostini ruokaosuuskunta@gmail.com

Huom. Oletko etsimässä työharjoittelupaikkaa? Tule omalle pellolle ja saat ilmaiseksi osallistua työpajoihin. Pääset tutustumaan toimintaan ja viljelysuunnitelmiin.

—————-

Järjestäjänä: Kaupunkilaisten oma pelto

Yhteistyössä: KUMAKKA - kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta

Koronatiedote: Viljelytyöpajat järjestetään ryhmätilassa mutta nyt olevan koronatilanteen takia ainakin aluksi etäyhteyksillä.

Hyvinvointi

Eräs tuttavani kirjoitti viestin sadonkorjuuriemunsa keskeltä, jossa hän sanoi ” sadonkorjuu aiheuttaa jotain syvää hyvinvointia".

Olen täysin samaa mieltä eikä tuo tunne itselläni kuulu vain sadonkorjuuseen vaan kaikkiin viljelyn työvaiheisiin. Lause sai minut kovasti pohtimaan monenkirjavaa hyvinvointia ja mitä se oikeastaan on ja voisi olla.

Minulla on tällä kaudella ollut käsittämättömän arvokkaita hetkiä pellolla pääasiassa havainnoidessa toisten olemista ja tekemistä muun muassa sadonkorjuussa. Yksi näistä merkittävistä tapahtumista on olleet hetket viereisen Steinerkoulun oppilaiden kanssa. Tänä kesänä meillä kävivät esikoululaiset ja lukiolaiset useita kertoja. Lukion maatalousleirikin pidettiin keväällä meidän omalla pellolla. Ja mainittakoon, että leiriläisten suosiossa olivat nimenomaan fyysiset hommat eli kyllä sitähän tehtiin sitten tohinalla viikko. Yksi reipas ja mukava oppilas päätyi meille vielä kesätöihin kaupungin kesätyösetelin avustuksella. 

Molempien oppilasryhmien kanssa puuhattuani huomasin, ettei ryhmien dynamiikassa ollut juurikaan eroja. Siinä missä pienet ja leikkisät esikoululaiset keksivät leikin touhuun kuin touhuun ja huomioivat ympäristöä uteliaalla innokkuudella, samaa leikkiin antautumista näkyi myös isompien oppilaiden keskuudessa. Mieleenpainuvinta oli huomata ryhmien ympäristön havainnointia ja erityisesti varsinkin pienille aina yhtä lumoavaa hyönteisten ja matojen tutkimista. Esikoululaiset suhtautuivat muihin maan asukkaisiin uteliaan kaverillisesti kuin jokainen uusi otus sisältäisi kutsun seikkailuun. Nuoriso taas käsitteli muun muassa matoja hyvin lempeästi ja hillitymmin, varoen tahallisesti satuttamasta. 

Harjoittelijoiden kanssa tehty lapioanalyysi.

Mieleeni jäi myös romanialaispariskunta, jotka ovat aiempinakin vuosina työskennelleet pellolla ja tulivat tänäkin kesänä pariksi viikoksi pääasiassa kitkentäaikaan. Heistä oli suuri apu ja vaikkei meillä yhteistä kieltä olekaan niin hyvään kanssakäymiseen riittää oikeastaan hyvä tahto ja työhönohjaukseen googlen kääntäjä. Olemus ja eleet kertovat kaiken muun eikä sanoja aina edes tarvita.

Nämä hetket! Hymyilen vieläkin, kun mietin miten minulle tuli onnellinen olo, kun sain olla niissä mukana. Nähdä ja kokea toisten tapaa olla ja kokea. Myös talkoissa on usein mukana lapsia, joiden perhosten perässä juoksentelemista, matohotellin perustamista ja trampoliinilla temmeltämistä on mukava katsella. Mielihyvää ja hyvinvointia tuottaa tietysti peltoympäristö ja luonto ylipäätään, mutta yhtälailla kanssaihmiset, joita tämmöinen peltoyhteisö kokoaa yhteen. 

Voisi sanoa, että olen oppinut taas tällä kaudella paljon pääasiassa siitä millaista on olla osana yhteisöä ja millaista miellyttävä kanssakäyminen on. Uteliaana ihmisenä juuri uuden oppiminen tuo minulle hyvinvointia. Tätä kaikkea se hyvinvointi voi kai olla, siis tämmöistä syvää liikuttumista hetkistä…ja paljon muuta.

Näin on kohta taas vierähtänyt yksi kausi lisää jalat maassa ja kasvot auringossa. 

Terveisin

Teija

Satokausi 2021

Satokausi on nyt parhaimmillaan ja sadonkorjuu teettää nyt runsaasti töitä meille viljelijöille harjoittelijamääränkin pikkuhiljaa hiipuessa syksyn edetessä. Kuivasta kesästä huolimatta monet kasvit reipastuivat elokuun tuodessa sateita ja sato-osuuksissa ollaan saatu nauttia lajien runsaudesta.

5. Sato-osuus

Kuiva ja kuuma kesä todella teetti töitä kastelun järjestämisessä eri lohkoille ja lampikin joutui koville veden huvetessa aivan viime metreille ennen sateen tuomaa tankkausta. Osa kasveista kuten juurekset kylvettiin juuri ennen kuin pitkä kuivakausi alkoi ja kastelusta huolimatta niiden itävyys jäi alhaiseksi tai myöhästyi reippaasti, joten esim porkkanasato jää hyvin pieneksi.

Sadonkorjuun ohella tehdään alustavia lohkokohtaisia suunnitelmia ensi kaudelle, kuten valmistellaan alue valkosipuleille, jotka laitetaan vielä tänä syksynä maahan. Istukassipulit on kerätty tämän vuoden valkosipulisadosta.

Tällä hetkellä säätä tarkkaillaan ahkerasti alimpien lämpötilojen osalta ja joitakin harsosuojauksia on jo tehty kylmien öiden varalta sadon turvaamiseksi. Myös tuholaisia pidetään edelleen harsojen avulla poissa maukkaiden vihanneksiemme kimpusta. Nelijalkaisten tuholaisten torjunnassa on tapahtunut huomattava onnistuminen keväällä pystytetyn aidan ansiosta. Kokonainen lohko on voitu pitää ilman harsoja, mikä helpottaa niin viljelytyötä kuin itsepoimintaakin.

Kuiva kesä helpotti toki etanatilannetta, joka sinänsä on huojentavaa keväällä tehtyjen espanjansiruetana havaintojen vuoksi. Tilanteeseen reagoitiin heti ja myöhemmät havainnot ovat jääneet vähäisiksi

Rikkakasvipaine on kaikilla lohkoilla edelleen valtava, mutta biomuovi ja pysyvien penkkien katekangas ovat olleet hyviä keinoja vähentää kitkentää ja rikkakasvien hallintaa viljeltävillä lohkoilla. Penkkeihin istutetut kasvit pääosin selvisivät kuivan kesän haastavuudesta ja ensi kaudella niissä kokeillaan taas muita lajikkeita. Maanparannus tapahtuu vuosien saatossa, joten vielä on aikaista arvioida tämän viljelytekniikan pysyvämpiä vaikutuksia.

Se mikä tänä vuonna oli liian kuiva jakso, oli viime kesänä liian sateinen. Näin ne vuodet eroavat toisistaan ja me reagoimme parhaamme ja resurssiemme mukaan eteen tuleviin olosuhteisiin. Tämmöistä se on! Mukavaa työtä tämä on, mielellään tehdään ja sehän riittää. Olosuhteet kumppanuusmaataloudelle saisivat olla vakaammat. Siinä on vielä suuri harppaus edessä. Vakaassa yhteisössä kaikilla on hyvä olla.

Kumppanuusmaatalouden epävarmuus ja marginaaliasema vaikeuttaa pitkäntähtäimen suunnittelua, joka olisi edullista sekä maaperälle, että toiminnan sujuvuudelle. Jatkosuunnitelmien tekeminen on aina epävarmaa. Ihannetilanteessa viljelysuunnitelmia voisi tehdä vuosiksi eteenpäin. Myös yhteisöä rakentavia suunnitelmia olisi mahdollista tehdä enemmän.

Edelleen viljelijänä ihmetyttää, miksei kumppanuusmaatalous ole lähtenyt lentoon Suomessa. Viime viikkojen julkinen keskustelu on edelleen tukenut tätä ajatusta. Aina sopii toivoa, että jokaisesta keskustelusta syntyy edes jokin pieni uusi ajatus jossain.

Harjoittelijat tuovat aina ihanan vaihtelevan lisän peltoyhteisöömme eikä tämä vuosi ollut siltä osin poikkeus. Kiitos♡ Miten sattuukin niin hyvää porukkaa meille hommiin oppimaan. Johtuuko se osin siitä, että meillä on niin hyvä meininki, ehkäpä, koska niinhän meillä on. Meidän viljelijöiden kesken (tänä kesänä myös täydentävänä voimana KIMMO) vallitsee hieno ajatusten ja tunteiden synkronia, joka toivottavasti kantaa kaikkiin kohtaamisiin, joita kasvukauden aikana pellolla tapahtuu. Nyt kohtaamisten vieläpä yleistyen, kun itsepoimijat ilmestyvät pellolle läpikäymään sadonjakokohtaisen vihannespolkunsa.

Itsepoiminta on ollut kokonaisuudessaan positiivinen kokemus molemminpuolin. Palaute on edelleen tervetullutta. Mukava, että niin moni lähti kokeilemaan. Kohtaamisten ja keskusteluiden perusteella itsepoiminta vastasi juuri niihin aiheisiin, joihin sen oli ajateltu eli madalsi kynnystä tulla pellolle, oppi uutta, lähensi suhdetta viljelyyn. On mukava nähdä jäseniä useammin ja vuorovaikutuksesta syntyy aina jotain uusia ajatuksia.

Tapaamisiin,

Kirsi ja Teija

Kahdet isot talkoot on vielä luvassa 18.9. Ja 17.10.

Minäkin haluaisin ruokani tuottajaksi ikioman viljelijän

Näin kirjoitti 24.8.2021 Helsingin sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola. Lopussa haaste Suville ja muille ikiomasta viljelijästä haaveileville.

Minäkin haluaisin ruokani tuottajaksi ikioman viljelijän

Suvi Ahola HS

TÄNÄ ILTANA pohjois­helsinkiläisellä pysäköinti­paikalla on taas vilinää, kun lähi­seudun asukkaat hakevat tilaamiaan tuotteita Reko-torilta. Itsekin lähden noutamaan munia, vegaanisia karjalanpiirakoita, mustikoita sekä kasvis­kassia, jossa on porkkanoita, pikkusipuleita, pensas­papuja ja kurpitsa. Ja tietysti kimchiä raaseporilaiselta kaalin­hapattajalta. Tarjolla on myös tuoretta kalaa, luomulihaa, viljatuotteita ja leivonnaisia, etnisiä ruokia ja hunajaa. Tuottajat tulevat eri puolilta Etelä-Suomea. Kaikki tämä maksaa enemmän kuin marketeissa, mutta se ei näytä haittaavan: juurekset ja munat ovat luomunakin niin halpoja, että asiakkaita parkkipaikalla riittää.

REKON KALTAINEN myynti- ja jakelumalli (nimi on lyhenne termistä rejäl konsumtion eli reilu kulutus) toimii siis hyvin. Vielä pitemmälle visioi Rafael Donner, entinen toimittaja ja nykyinen puutarhuri­opiskelija ja Länsi-Uudenmaan slow food -yhdistyksen varapuheenjohtaja. Yhdistyksen tuoreessa julkaisussa Donner esittelee alun perin kanadalaisen idean siitä, että kuluttajaryhmillä – kuten meillä tapanilalaisilla – voisi olla suorastaan ikiomia viljelijöitä ja muita ruoantuottajia. Jos satakin perhettä hankkisi tuoreita elin­tarvikkeita samalta tuottajalta, se voisi taata tälle toimeentulon. Kuluttaja taas arvostaisi lyhyttä matkaa pellosta pöytään ja mahdollisuutta pysyä selvillä ruokansa alkuperästä.

Miten kiinnostava ajatus. Minäkin haluaisin ikioman viljelijän.

DONNER myöntää, että idea kuulostaa vielä utopialta, mutta hän perustelee sen toimivuutta mielestäni hyvin. Maataloudessa keski-ikä on nousemassa, eikä alalle aikovien nuorten (kuten 31-vuotiaan Donnerin) arvoperusta ole välttämättä sama kuin edeltävien sukupolvien. Tärkeää on toki saada elantoa, samoin se, että voi tehdä työtä yhteydessä vuodenaikoihin, luontoon ja sen kiertokulkuun. Yhtä merkittävää, ehkä käänteentekevääkin, on se, jos työ näkyy konkreettisesti siinä, miten maatalous vaikuttaa ilmastoon, maaperään ja veteen. ”Huolimatta haasteista – tai ehkä juuri niistä johtuen – näen viljelyn tulevaisuuden alana”, Donner kirjoittaa.

Tähän haasteeseen haluan vastata. Kunhan on kestävää tuotantoa, minä pysyn sen maksavana asiakkaana.

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.

—-Vastaus Suvin kolumniin———-

Sen ei tarvitse olla utopiaa vaan se on ollut Suomessa mahdollista jo 10-vuotta. Toimittaja Suvi päättää sanansa: “Tähän haasteeseen haluan vastata. Kunhan on kestävää tuotantoa, minä pysyn sen maksavana asiakkaana.” Oletko Suvi valmis ? Me olemme. Liity mukaan ja ole mukana kestävässä tuotannossa jo nyt.