Pyöreä kultainen lanttu

Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteymästä, mistä kertoo hieman naurista makeampi ja mehevämpi maku. Lanttu kuuluu siis kaalikasvien sukuun. Lanttua on myös kutsuttu pohjolan appelsiiniksi korkean C-vitamiinipitoisuutensa takia. Lanttua on viljelty pohjolassa jo 1500-luvulta asti. Lanttu on erittäin hieno, Suomeen sopiva juures ja sitä helposti aliarvostetaan, mutta lantun kerran löytäessään, siitä saa elinikäisen ystävän.

Toukokuun lopussa ne istutettiin biodynaamisesti viljellyistä taimista istutuskoneella maahan. Omalla pellolla lantut ovat kasvaneet kaalimaalla. Niissä oli vähän tuholaisongelmia kasvukauden aikana verrattuna muihin kaalikasveihin. Lantulla on pyöreähköt lehdet ja keltainen, kultainen pyöreä juuri kasvaa maassa.

Lanttua alettiin sadonkorjata heinäelokuun vaihteessa sadonjakoihin. Sadonkorjuun alussa lantut olivat hyvin pyöreitä ja kauniita. Ne ovat lämpimän värisiä ja makean makuisia ihania vihanneksia. Ne kasvavat rauhassa tekemättä itsestään suurta numeroa ja tekevät maullaan ihmisen onnelliseksi.

Kotona lanttu on oiva dippivihannes. Lapsellekin maistuu, kun lantun viipaloi ja kastaa arki-illan iloksi yrttikermaviiliin. Tähän et tarvitse kuin terävän veitsen ja dipin sekä yhden lantun tietysti. Lanttu kannattaa myös kuoria paksulti ennen viipaloimista.  Näin lanttu on myös terveellisintä. Sen voi hyvin myös raastaa ja C-, E- ja K-vitamiineja, kuitua, karoteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä saa runsaasti.

Lämpimänä oma suosikkini on niin sanotut lanttupihvit eli lanttu kuorittuna ja pyöreinä viipaleina uunissa tehtynä:

Kuori lanttu ja viipaloi pyöreiksi paloiksi. Öljyä, mausta yrttisuolalla ja currylla. Pinnalle voi vielä laittaa korppujauhoa tai mannaa halutessaan. Paista uunissa 200-225 C n. puoli tuntia.

Mustosen puutarhatalkoot

Elokuisena, aurinkoisena lauantaina osuuskunnan puutarhassa vietettiin puutarhan rakennustalkoita. Puutarha sijaitsee Mustosten pihamaan ja vanhan upean tammen takana. Mustosessa on aivan omanlainen tunnelma: suojaisa, metsäinen sekä lämmin paikka on ulkomaailmalta suojassa joen ja luonnonsuojelualueen vierellä.

Elokuun viimeisenä lauantaina Mustoseen oli saapunut n. 30 osuuskuntalaista lapsineen. Kaikille löytyi varmasti puuhaa, sillä osuuskunnan viljelijät eivät ole paljoa pellolta Mustoseen loppukesästä ehtineet. Olisikin ihanaa, jos Mustonen olisi sellainen helppohoitoinen monivuotinen puutarha, missä osuuskuntalainen voisi rauhassa nauttia luonnosta tai pienestä työstä luonnon kanssa.

Kullan väristä olkea levitettiin olkipaaleista maa-artisokkaspiraaliin. Ensin rivivälit jyrsittiin ja sitten olki levitettiin katteeksi. Kasvihuoneelle valittiin paikka ja perustuksille kaivettiin paikat. Yrttimaata hoidettiin ja tietä parannettiin.

Oman kasvihuoneen perustuksien rakentamista aloitettiin. Perustuskuopat kaivettiin ja betoni sekoitettiin käsin. Itse tekemisen tunnelmaa ja makua riitti.

Yrttimaamme kitkettiin ihan ensi töiksi ja se menikin nopeasti, kun kaiken kokoisia käsiä riitti. Yrttimaan käytävät kullattiin myös oljella. Kiviä siirrettiin reunustamaan yrttimaata. Yrttimme kasvavat onnellisina ja terveinä sekä juurillaan möyhentävät maata pehmeäksi.

Mustosen pihalla valmistettiin Wokkia ja tietysti omista vihanneksista! Oman pellon porkkanat, punajuuret, yrtit, pavut, kesäkurpitsat, purjot ja kehäkukat valmistettiin maistuvaksi ateriaksi. Oli mukana myös ensimmäiset omat makeat maissit ja kultainen kurpitsakin.

Työn teon jälkeen omasta sadosta valmistettu ruoka maistui niin pienille kuin isoillekin talkoolaisille. Yhteisellä aterialla kuulimme myös Mustosen historiaa, osuuskunnan kuulumiset ja oman pellon satokauden näkymät. Saatiin maistaa myös kesäkurpitsakakkua ja se vasta oli hyvää, niinkuin kyllä kaikki muukin.

Oma sato hivelee kauneudella silmiä, tekee tuoksullaan onnelliseksi ja saa veden kielelle. Oma ruoka hoitaa vatsaa ja ravitsee tuoreudellaan.

Paljon saatiin yhdessä aikaan ja paljon ollaan saatu puolessatoista vuodessa luotua: Oman pellon, joka tuottaa satoa. Omaa puutarhaa rakennetaan yhdessä ja mikä tärkeintä yhdessä tekemisen iloa. Jokainen yksilö vaikuttaa omalla valinnallaan maailmaan, mutta yhdessä saamme enemmän aikaiseksi!

Elokuun värit

Pihlajan marjat loistavat punaisina, kehäkukat kukkivat oransseina, talvikurpitsat tekevät pieniä keltaisia kurpitsoja. Elokuussa luonto kantaa hedelmää ja kesän lämpö näkyy lämpimissä värisävyissä.

Kurpitsan kukat tuoksuvat taivaalliselle ja houkuttelevat pölyttäjiä. Talvikurpitsa saa kuitenkin kasvaa vielä kuukauden verran täyteen kokoonsa ja kerätä hedelmäänsä elokuun tarinaa.

Kasvukauden tapahtumat ja kesän lämpö sekä valo maistuvat myös sadossa: punajuurien ja kurpitsojen pyöreässä makeudessa, marjojen happamassa makeudessa ja kaalien mehukkaassa, luonteikkaassa makeudessa. Vihannekset alkavat tuleentua eli väri rupeaa muuttumaan keltaisemmaksi ja naatit kaatuvat; silloin on aika kerätä sato. Vihannes on valmis. Porkkanat ovat kasvaneet, mutta tuntuu, että makua ja luonnetta ne keräävät vasta nyt loppukesästä. Porkkanan kuori alkaa paksunemaan ja makuun tulee makeutta ja laatua, vetisyys väistyy tieltä.

Kesäkurpitsa kertoo heinäkuun tarinan: vettä riitti, pölyttäjät löysivät kukat ja aurinkokin paistoi. Kesäkurpitsa on Suomessa kausivihannes; se kasvaa kesä- ja heinäkuun, elokuun se kantaa satoa ja tänä vuonna sitä riittää osuuskuntalaisille. Siinä maistuu tämä kesä!

Kasvun ihmeitä: palsternakka

Toukokuussa pieni siemen kylvetään maahan. Kesäkuussa on nähtävissä kaksi sirkkalehteä. Heinäkuussa nähdään kasvun ihme ja pyöreät kasvulehdet. Elokuussa lehtien kasvuun tulee rytmiä ja muotoon järjestystä. Katsotaan mitä syyskuussa nähdään ja miten kasvissa näkyy talven lähestyminen. Kasvun kaari:

Palsternakka on hyvä seurattava, koska sen kasvuaika on pitkä, ja se valmistuu kasveistamme viimeisenä. Se nostetaan vasta sitten, kun muut vihannekset on jo sadonkorjattu. Se on kaksivuotinen kasvi ja toisena vuotena siitä saisi omaa siementä. Eli se säilyisi maassa myös talven yli. Palsternakkaa ei ole jalostettu myöskään kauaksi luonnonalkuperäislajista eli se voi myös palautua luontoon viljelykarkulaisena.

Kesäkurpitsa

Kesäkurpitsa istutettiin 11.6. eli kaksi kuukautta sitten biodynaamisesti viljellystä taimesta. Kesäkurpitsamaallamme viljelytekniikka on uusinta uutta eli kesäkurpitsat viljellään Bioskan biohajoavassa kalvossa ja alla menee letkukastelujärjestelmä, rivivälejäkin voisi ruohonleikata. Taivas on kuitenkin tänä kesänä huolehtinut kastelusta ja aurinko on valaisssut ja lämmittänyt tarpeeksi niin, että nyt jo kahden viikon ajan olemme sadonkorjanneet kesäkurpitsaa kaksi kertaa viikossa perjantaisin ja maanantaisin. Sitä on tullut 200 kg/viikko.

Majvikin tilalta saimme apua kalvon koneelliseen levitykseen. Biokalvo on meidän juolavehnäisimmällä lohkolla Nykullassa eli siellä, missä keväällä isoissa talkoissa yhdessä juolavehnää haravoitiin pois. Kalvo on auttanut juolavehnäongelmaan ja satoa tulee.

Kaksi kuukautta istutuksesta satoa tulee ehkä niin, että osuuskuntalainen miettii, mitä kesäkurpitsasta valmistaa.. Harjoittelijamme Anders antoi tälläisen kesäkurpitsasuklaakakku ohjevinkin: http://ituhippi.livejournal.com/12414.html

Lisäksi kesäkurpitsa halkaistuna ja maustettuna uunissa on aivan ihanaa:

Halkaise kurpitsa, mausta yrteillä (esim. ruohosipuli, timjami, oregano, basilika) ja suolalla/soijakastikkeelle, laita juustoviipale päälle. Halutessasi voit lisätä vielä juuston alle herneitä, tomaattia tai vaikka jauhenlihaa ja sitten uuniin 225 C, 15 min. Helppoa ja hyvää!

Ravintola Sato pop-uppaa Hertsikan Pumpussa eli ex-rainen kioskilla 19.8. klo 18-20.

 

Tarjoilemme neljän ruokalajin menun kaupunkilaisten oman pellon ja pientuottajien antimista sekä taiteellista ohjelmaa illalla.

Herttoniemen pop-up viikonloppu alkaa la 18.8. pop-up Torilla Eränkävijäntorilla ja sieltä poimitaan lähi-ja luomutuottajien herkut ravintola Satoon sunnuntaiksi 19.9.

Suomen parhaista raaka-aineista valmistetaan kausimenuu, joka julkaistaan jossain muodossa tällä viikolla.

Illallisen hinta on 30 euroa.

Sato pop-uppaa Hertsikan Pumpussa, Hiihtomäentie 37.

Pöytävaraukset: olirepo@gmail.com

Huom! Myös vapaaehtoishenkilökuntaa ja apukeittiöitä tarvitaan!

Elo-ja heinäkuun vaihteessa sadonjakelu starttasi kolmen ja puolen viikon tauon jälkeen

Viime sadonjakelun jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon. Kaikista kasveista näkee, että mikä vihannes on kyseessä. Maanantaina ennen sadonjakelua nostettiin kyssäkaalit, kesäkurpitsat ja lantut. Tiistaina oli salaattien, sipulien ja tillien vuoro.

Kesäkurpitsamme kasvaa biokalvossa ja alla menevät tippukasteluletkut kastelua varten. Kesä on ollut kuitenkin niin sateinen että kastelua ei ole tarvittu. Kesäkurpitsa kuitenkin tykkää kosteudesta ja lämmöstä sekä ravinteikkaasta maaperästä.

Oman pellon multamaan ja Kalasataman tai Herttoniemen välissä juureksia vähän ehostetaan ja kauppakunnostetaan, jonka jälkeen ne tulevat tuon n. 25 km matkan pellolta osuuskuntalaisten kotiin.

Maanantain kauppakunnostetut vihannekset menevät yhdeksi yöksi kellariin odottamaan tiistain pakettiauto kuljetusta ja jakopaikkaa.

Jakopaikoissa jaettiin heinäkuun viimeisenä päivänä kyssäkaalia, lanttua, kesäkurpitsaa, sipulia, salaattia ja tilliä. Kalasatamassa vapaaehtoisen jakelijan Riikan Kaarna-tyttö kertoi innoissaan hakijoille mitä sai ottaa ja montako. Siemenestä omaan peltoon, pellolta Kalasatamaan tai Herttoniemeen ja sato kotiin!

Heinäkuun kasvua

Kansainvälinen työleiri lähti ja siinä vaiheessa oltiin ehditty kitkeä omat kaalit, porkkanat, sipulit ja punajuuret. Heinäkuussa on kitketty, mutta kastella ei tarvinnut. Luontoäiti antoi sadetta kylliksi, niin että kasvu on valtavaa. Luonnonkasvit mm. rikat kasvaa nopeasti, mutta niin myös satomme kypsyy. Peruna on kuitenkin ehkä kärsinyt viileästä ja kosteasta, sillä se on pientä ja ehkä myöhässäkin. Kaikki saatiin kitkettyä kertaalleen ja osa kahteen, mutta luonnonkasvuriemua voi edelleen ihmetellä. Kesä ja heinäkuun vaihteen helteet tekivät varmasti hyvää myös lämmöstä pitäville maissille, pavulle ja perunalle.

Tuntuu, että kaikkea on tänä vuonna ollut paljon niin koivun siitepölyä kuin hyönteisiäkin. Kaaliperhoset ja koit ovat myös löytäneet kaalimme ja niitä on pitänyt ruiskuttaa biologisella ruiskutteella. Onneksi maamme ravinnetila on kevään kalkitusten ja lannoitusten jälkeen hyvä niin kasvit ovat vain tykänneet sadevedestä, joka on ollut niille ravitsevaa. Nyt täytyy vain toivoa, että kostean kesän lisäksi on tullut tarpeeksi valoa ja lämpöä, etteivät muut taudit iske. No onneksi peltoamme hyväilee usein aurinko!

Mustosta ja tulevaisuutta rakennetaan!

Mustosen puutarha sijaitsee n. 1 km päässä omalta pellolta. Mustoseen tulee monivuotinen hyötypuutarha taimikasvatushuoneineen osuuskuntalaisten käyttöön. Pellolla riittää kasvua ja työtä, joten Mustosta rakennetaan siinä sivussa aina, kun keretään. Osuuskuntalaisia toivotaan myös mukaan Mustosen puutarhaprojektiin!

Mustonen ollaan jaettu neljään lohkoon: yrttiympyrään, kasvihuonelohkoon, artisokkaspiraaliin ja viherlannos/marjamaaksi. Yrtit ja maa-artisokat on nyt istutettu. Väleihin ja polkuihin tarvitsemme vielä katemateriaalia esim. olkea tai haketta.Vadelmat reunustavat alueemme rajaa. Viherlannosmaata lannoitettiin ja kalkittiin sekä jyrsittiin tällä viikolla. Herukoita on alettu istuttamaan ja luulenkin, että koko viherlannos alasta tuleekin herukkamaa. Lupaava kasvihuoneemme odottaa edelleen rakennuslupaansa!

Loppukaudeksi riittää viherrakennettavaa: työkaluvajojen rakennus, herukoiden istutus, osuuskuntalaisten oleskelualueen istutus, kausihuoneen pystytys yms. Ensi vuonna toivottavasti hoidettavaa riittää ja saisimme jo ensimmäiset omat marjat sekä pääsisimme nauttimaan puutarhasta!

Heinäkuuta, kaikki kasvaa ja nyt kitketään!

Kansainvälinen työleiri tuli omalle pellolle maanantaina 2.7. ja viimeinen työpäivä heillä on perjantaina 13.7. He auttavat peltotyöläisiä kahden viikon ajan työpäivinä n. 6 h päivässä. Leiriläiset majoittuvat Steiner-koulun tiloissa ja vapaa-aikanaan tutustuvat lähialueisiin ja Helsinkiin. Nyt heidän kanssaan on kitketty sipulia, kyssäkaalia ja porkkanaa. Kysyin heiltä tiistai-iltapäivänä, että jaksavatko vielä porkkanaa kitkeä, vastaus kuumana päivänä ohdakkeiden seasta kuului: Hay, we can do this!

Pellolla kasvaa heinän kokoisena rikkoja kuten ohdakkeita, mutta onneksi on nyt myös apua. Eiköhän sitä silti meille kaikille jää vielä loppukuuksi, vielä siis pitäisi kitkeä lisää porkkanaa, sipulia, palsternakkaa, lanttua, parsakaalia, keräkaalia, punajuurta, papuja, purjoa ja maissia.

Kasvuvoima on tänä vuonna mahtava tällä viikollahan on myös ylimääräinen sadonjako: sipulia, perunaa, salaattia ja retiisiä. Uusi perunamme Timo vaan on hieman pieneksi jäänyt, johtuukohan alkukesän viileästä säästä.