Missä on elokuu?

Saamme sadonkorjata kesän hedelmiä mm. tämän viikon jakojen kurpitsojen väri muistutti kesän auringon lämpöä. Luonto näyttää elokuun täyteläiset värinsä, mutta jokapäiväinen vesisade ja pilvisyys ei vastaa elokuun lämpöä. Elokuu on ollut kosteampi ja pilvisempi kuin koskaan minun muistissani. Onko tämä ilmastonmuutosta eli sateisempaa ja pilvisempää kesää vai vain erilainen kesä. Jää nähtäväksi millaisen syyskuun saamme. Elokuu on kuitenkin tarjonnut satoa ja makuja.

Sipulit on nostettu nyt kuivumaan onneksi katoksen alle ja pian alkaa myös purjon sadonkorjuu. Purjot ovat nyt hyvässä kasvussa ja niitä nostettiin ensi kerran taiteiden yön keittoa varten tiistaina. Torstaina ruokaosuuskuntamme valmisti yhteisvoimin fenkoli-peruna-purjo-keittoa, lasagnea di Oma pelto ja jälkiruokaa taiteiden yön ruoan myyntikojulle Kansallismuseon eteen. Taiteiden yönä oli ainutlaatuinen mahdollisuus maistaa Kaupunkilaisten oman pellon biodynaamisista raaka-aineista valmistettua lähivalmisruokaa. Tapahtumissa on hienoa nähdä yhteisön voima. Toiset organisoivat, toiset taas kasvattavat vihannekset, joku kuljettaa ne, toinen valmistaa niistä ruokaa, yksi hoitaa myyntipisteen, kolmas on myymässä myyntikojulla ja neljäs siivoaa jäljet. Yhteisössä on valtava voima, mahdollisuus onnistuneeseen yhdessä tekemiseen ja potentiaali. Tällaisina hetkinä osuuskunnan viljelijänä mietin, että en kyllä jaksaisi viljellä yksin, hoitaa tapahtumia yksin, hankkia asiakkaita yksin ja hoitaa budjettimme toteutumista yksin, kun jo pelkässä viljelyssä ja sen tuomissa paperi-, tiedotus- ja ohjaustöissä on kova homma. Toisaalta on myös pieni ihme, että parinsadan osuuskuntalaisen ruokaosuuskunnassa Suomessa yhteistalkoot ja tapahtumien järjestäminen sujuu suurelta osin hyvässä yhteishengessä ja rauhassa. Tästä voimme olla kiitollisia.

Ensimmäisistä kesäporkkanoista tehtiin nippuja jakoon tiistaiksi ja lisäksi niitä riitti Lapinlahden jakopisteelle. Kuitenkin jouduimme toteamaan, että valmiit porkkanat eivät riitä kaikille keskiviikon jakopaikoille. Vain osa porkkanoista oli ehtinyt kasvaa kokoa. Täytyy tehdä ensi viikolla sitten toisin päin: ne jotka jäivät ilman porkkananippuja saavat niitä ja toiset taas saavat punajuurinippuja. Muutama tuote voi aina vaihdella viikoittain sillä ihan kahdelle sadalle osuudelle vihannesta ei välttämättä riitä, sillä toiset kasvavat paremmin ja toiset huonommin. Haluamme kuitenkin jakaa kaiken, mitä pelto tuottaa ja siksi jakopisteiden tuotteet voivat hieman vaihdella, ei kuitenkaan jaettavien tuotteiden määrä. Pyrimme myös kompensoimaan tuotteet seuraavilla viikoilla. Joten Do not worry be happy!

Kuulin demeter- ja luomutarkastuksestamme vain kahta päivää ennen perjantaita, jolloin sen piti tapahtua. Jälleen tuli kiire alkaa tarkastamaan ja tekemään tarvittavia dokumentteja: luomusuunnitelmaa, viljelykiertosuunnitelmaa, lohkokortteja, keräämään ostokuitteja, poikkeuslupia, vakuustodistuksia, lannan alkuperätodistuksia, satomääriä- ja tuote- sekä ostokirjanpitoa. Juuri, kun sain dokumentit kasattua lähes kokoon tarkastuksemme siirtyikin keskiviikolle 7.9. Tarkastus aina jännittää ja siinä oppii aina jotain uutta, kun viljelyn keskellä ei ehdi tutustua tarpeeksi hyvin vaadittaviin papereihin. Onneksi luomun säädökset ovat meille kuitenkin hyvin tutut. Luomu ruokaamme kehuttiin taiteiden yönä ja kyseltiin onko osuuskunnalla ravintolaa. Viikonloppuna 27.8. osuuskunnan valmistamia ruokia voi maistaa jälleen Herttoniemen Block Partyissa.

Kurpitsan kukkia, auringonkukkia sekä kesän hedelmiä

Elokuun tummat yöt ja täyteläiset kypsän ajan värisävyt ovat pellolla. Auringonkukissa näkyy kesän auringon lämpö. Pihlajan marjat loistavat punaoransseina, keltaoranssit kurpitsankukat houkuttelevat pölyttäjiä elokuun alun viileästä säästä huolimatta. Isot punajuuret nousevat kosteasta savimaasta. Myös punasipulit ovat kasvaneet hyvin. Vilja makaa beigen kultaisena naapuripelloilla. Parsakaalit ja kaalit ovat sadonkynnyksellä ja saamme odottaa satoa vielä hetken verran.

Osa kasveista on jo sadonkorjattu kuten ensimmäiset kyssäkaalit. Tyhjä lohko on jo äestetty ja luomulannoitettu. Uudet penkit ajettiin ja biokalvo kiinnitettiin käsin. Nyt syyssalaattia istutetaan parhaillaan biokalvoihin. Myös varhaisperuna ja naurislohko ovat jo tyhjinä. Ne pitäisi äestää ja kylvää tilalle italianraiheinää pitämään ravinteet lohkossa ja maan kasvipeitteisenä syksyn ajan. Myös salaattilohkon väleihin kylvettiin heinä. Näin ravinteet pysyvät pellossa poissa vesistöjä rehevöittämästä ja samalla kasvillisuus hoitaa juurillaan maaperää eikä eroosiota tai ravinteiden huuhtoutumista tapahdu.

Sunnuntaina 14.8. on elokuun yhteiset viikonlopputalkoot klo 11 - 16. Suuri sadonkorjuun aika on käsillä, jolloin saamme nauttia kesän ja työn hedelmistä. Kuitenkin osaa kasveja täytyy edelleen hoitaa, jotta satoa saadaan vielä kahden kuukaudenkin päästä. Sadossa heijastuu kuitenkin kasvien hoito ja onnistunut kitkentä, luomulannoitus sekä ekosysteemipalveluita kunnioittava tuholaistorjunta. Sunnuntaina maasta nostetaan siikli-perunat, sadonjakoihin korjataan sipulia ja papujakin kerätään. Lisäksi viimeiset porkkanarivit odottavat toista kitkentää. Tervetuloa elokuun pellolle ihastelemaan elokuun täyteläistä kasvua ja omaa satoa.

Vuoden valoisin viikko

Tiistain vastaisena yönä oli vuoden pisin päivä ja täysikuu. Juhannusviikko on luonnossa uloshengityksen aikaa: kasvit kasvavat valoa kohti täydellä vauhdilla. Viljelijän voi olla vaikeaa päästää irti ja ymmärtää, että pohjolan kesän kasvurytmissä on vaikea pysyä mukana. Juhannus on parasta aikaa ihastella valoa ja olla yhtä luonnon kanssa, biodynaamisesti ilmaistuna antaa kosmoksen näyttäytyä maassa ja olla yhtä luonnon sekä valon kanssa.

Kasvit ovat yhtäkkiä isoja ja kasvu on valtavaa. Pellot ovat yhtäkkiä täynnä vihreää kookasta elämää. Sadonkorjuun aika on parhaimmillaan Omalla pellolla. Tällä viikolla on sadonjakoihin kerätty ja pakattu raparperia, rucolaa, salaattia, retiisejä, sipulia, maa-artisokkaa, liemiyrttejä ja villiyrtti jauhosavikkaa. Jauhosavikkaa voi käyttää pinaatin tavoin ja siitä saakin mainion savikkakeiton, mikä maistuu aivan pinaatilta.

Nyt istutetaan viimeisiä taimia: kurpitsoja, syyssalaatteja ja syyskyssäkaaleja. Tällä viikolla kitkentä, sadonkorjuu ja istuttaminen menevät päällekäin. Kohta on aika hetkeksi luopua luomistyöstä, uuden istuttamisesta, ja keskittyä täysin hoitotöihin, kitkentään. Viikossa sadonjakojen alkaessa jäämme kasvun jälkeen. Luonnossa tapahtuu valtavaa kasvua ja keskittyessämme muuhun kuin kitkentään, jäämme jälkeen. Kasvunvoima on työvoimaamme suurempi juuri keskikesällä.

Ensi viikon jälkeen on todella tärkeää lopettaa sadonjaot kolmeksi viikoksi, päästää suurin osa harjoittelijoistamme levähtämään hetkeksi kesälomalle ja keskittyä vain rikkakasvien kitkentään. Teemme tilaa viljelykasveillemme niin, että ne saavat tilaa ja valoa. Ensi sunnuntaina Kaupunkilaisten Omalla pellolla aloittaa kaksi viikkoa kestävä kansainvälinen työleiri. Kymmenen ihmistä ympäri maailmaa tulee kitkemään rikkakasveja pellolle. Kitkeminen on aluksi kauhistuttavaa, kun näkee tekemättömän työn ja pitkät kasvirivit. Sitten kun oppii keskittymään vain hetkeen niin voi alkaa nauttimaan helposta työstä, missä näkee työn jäljen heti. Oikein hyvää keskikesää, valoa ja kasvunjuhlaa!

Satoa & viimeisiä kesäkuun istutuksia

Sadonjakoja on nyt takana 2 viikkoa ja vielä yksi tulossa ennen heinäkuun 3 viikon taukoa, jonka aikana pellolla kitketään ja hoidetaan kasveja. Tänään pellolla nostetaan ensi kerran tänä vuonna uutta perunaa, timoa. Se ei aikaisemmasta istutuksesta huolimatta tuottanut satoa yhtään aikaisemmin. Syy taitaa löytyä viime viikkojen viileissä ilmoissa. Salaatit ja retiisit on pystytty sadonkorjuupäivinä pesemään nyt omalla pellolla eli putkimies & osuuskuntamme jäsen Karlsson ovat käyneet laittamassa liittimet ja vesipumpun kuntoon niin, että omalle pellolle tulee vesi. Se helpottaa monia pellon töitä mm. pesemisiä.

Ensimmäisenä jakoviikkona jaettiin rukolaa ja pinaattia. Niiden kasvustot poistettiin kasvihuoneesta tällä viikolla ja tilalle istutettiin kasvihuonekurkut ja basilikat. Penkit lannoitettiin kanankakalla & merilevällä ennen istutusta ja lisättiin kasvihuoneemme maapohjaan Novarbon luomuhyväksyttyä turvemultaa raskasta savimaata kuohkeuttamaan. Kurkut kasvavat nyt paririveissä ja basilikat niiden reunoilla. Kurkkuja istutettiin 200 kpl ja basilikoita 400 kpl, jokaiselle osuuskuntalaiselle oma kurkku ja 2 basilikan tainta.

Pellolle istutetaan tänään vielä kurpitsat & elokuun jaon salaatteja. Sitten alkaa luominen, kylväminen & istuttaminen vaihtua hoitotöihin. Sanotaan kesäkuulle näkemiin ja otetaan heinäkuu vastaan. Pellolla se tosiaan tarkoittaa istuttamisen ja uuden kasvun kylvämisen töiden vaihtumista hoitotöihin. Nuorella luomuvihannesmaalla ei rikkakasvien kasvusta ole puutetta. Onneksi ruokaosuuskunnan pelloille saapuu kansainvälinen työleiri kitkentä apuun sunnuntaina. Sitten pitäisi taas oppia keskittymään hetkeen, ei katsoa riviä eteenpäin, pellosta puhumattakaan, keskittyä vain kitkemään siinä missä on ja kasvaa.

Lehtikaalisalaatti

½ kupillista kuutioitua kurpitsaa TAI porkkanaa lehtikaalinippu (ruokaosuuskunnan nippu on mennyt tähän kokonaan) ¼ kupillista karkeasti rouhittuja/puolitettuja kuorellisia manteleita ¼ kupillista pitkään kypsytettyä (aged) , murenevaa cheddaria (jos et löydä, käytä parmesania) sitruunamehua, oliiviöljyä, mustapippuria pecorino-juustoa

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyörittele kurpitsa-/porkkanapalat oliiviölyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda uunissa, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä (n. 40 min). Paahda myös manteleita samassa uunissa, n. 10 min. Anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita isossa kulhossa pesty ja hienoksi pilkottu lehtikaali, mantelit, murennettu cheddar ja kurpitsa/porkkanat. Lisää sitruunan mehu ja reilu loraus oliiviöljyä, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

3. Viimeistele annos raastetulla pecorinolla.

Terveisin, Kaisa Oman pellon tyytyväinen jäsen

Linkki alkuperäiseen reseptiin: Northern Spy's kale salad

Makea kurpitsapiirakka

Kurpitsapiirakka

Pohja: 100 g margariini/voi 2,5 dl vehnäjauhoja 2 rkl sokeria 2 rkl vettä

Täyte: 500 g kurpitsa sosetta (isosta kurpitsasta 1/4 osa) 2 kpl kananmunaa 2 rkl fariinisokeri 1 dl kermaa tai mantelikerma tai punainen maito 1 tl kanelia 0,5 tl inkivääriä 0,5 tl muskottipähkinää (tarkkana ettei tule liikaa, jo pieni määrä maistuu)

Tee ensin pohja. Laita kulhoon voi ja jauhot. Nypi taikinamassaksi. Lisää sekaan sokeri ja vesi. Taputtele taikina piirakkavuokaan (24 cm halkaisija). Myös reunoille. Laita piirakkapohja jääkaappiin vetäytymään puoleksi tunniksi.

Tee sillä aikaa täyte. Koverra tai kuori kurpitsa. Keitä kurpitsa lohkoja kattilassa kunnes ovat pehmeitä. Kaada keitin vesi pois ja soseuta. Ota kulho ja sotke siellä kananmunat, sokeri ja mausteet. Lisää sotkuun kurpitsasose. Täyte on valmis.

Esikypsennä piirakkapohjaa uunissa yli 10 min 200 asteessa. Kaada täyte piirakkapohjalle. Paista piirakkaa uunn keskitasolla noin 40 min tai kunnes täyte hyytynyt.

Piirakka ei ole liian makea vaan sen kanssa käy hyvin siirappi ja vanilijajäätelö.

Oman pellon kurpitsa: Kurpitsarisotto

Satokassiin tömähti tiistaina kilon painoinen kurpitsa. Mieleeni juolahti tehdä siitä risottoa, jossa kurpitsaa on hyödynnetty kahdella tavalla, soseutettuna ja kuutioina. Rapeutta ja makeutta risottoon sain lisäämällä sinne maissia, joka myös löytyi satokassista. Edellisen sieniretken sato ei päätä huimannut ja muutaman itse poimitun suppilovahveron ja kanttarellin kaveriksi ostinkin vielä mustia torvisieniä jotka myös päätyivät risottoon. Yleisesti ottaen risoton valmistus vaatii hiukan kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, vaikka onkin varsin yksinkertainen ruokalaji. Huolellisesti valmistettuna se on herkku, jota kelpaa tarjota niin arkena kuin juhlissakin.

Kurpitsarisotto, metsäsieniä ja maissia

resepti 4-6 hengelle

1 kg kurpitsa 5 kpl valkosipulin kynsiä 1 1/2 kpl sipulia 2 dl risottoriisiä 1 l kasvislientä 1 rkl valkoviinietikkaa 200 g metsäsieniä (n. 1 litra) 1 maissi 50 g parmesanjuustoa raastettuna rypsiöljyä, suolaa, pippuria muutama oksa rosmariinia, 1/2 punttia lehtipersiljaa

Valmista ensin kurpitsasose. Halkaise kurpitsa kahtia ja poista siemenet. Leikkaa toinen puolisko isoiksi lohkoiksi kuorineen, mausta rypsiöljyllä, rosmariinilla, muutamalla murskatulla valkosipulin kynnellä sekä suolalla ja mustapippurilla. Paahda 225 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmeää. Anna jäähtyä hetki kypsennyksen jälkeen, poista sitten kuori ja soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa, lisää mukaan pari desilitraa kasvislientä jotta saat aikaan tasaisen soseen.

Seuraavaksi voit aloittaa risoton valmistuksen. Hienonna sipuli ja jäljelle jääneet valkosipulin kynnet. Kuumenna muutama ruokalusikallinen rypsiöljyä laakeassa kattilassa. Kuullota sipuleita kattilassa muutama minuutti niin, että ne pehmenevät hiukan. Lisää risottoriisi ja jatka kuullottamista vielä noin minuutti. Lisää seuraavaksi valkoviinietikka, joka saa heti höyrystyä pois. Tämän jälkeen risottoa kypsennetään lisäämällä lämmintä kasvislientä pienissä erissä. Lisää nestettä lisätään vasta, kun edellinen on imeytynyt riisin joukkoon. Sekoittele riisiä kysymisen aikana, jotta se ei tartu kiinni kattilan pohjaan. Kasvislientä kuluu noin 8 dl riippuen siitä, mitä riisiä käytetään. Risoton kypsyminen kestää noin 20 minuuttia, ja riisiin saa jäädä pieni purutuntuma. Hyvä risotto on rakenteeltaan löysää, kuohkeaa ja täyteläistä.

Sillä välin kun risotto kypsyy, voit kuoria ja kuutioida jäljelle jääneen kurpitsan sekä leikata maissintähkästä siemenet irti. Paista nämä metsäsienien kanssa pienessä määrässä rypsiöljyä ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Hienonna lehtipersilja.

Kun risotto on kypsää, lisää siihen kurpitsasose, lehtipersilja ja raastettu parmesanjuusto. Sekoita risotto hyvin ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Annostele lautasille ja nostele päälle paistettuja metsäsieniä, kurpitsaa ja maissia. Nauti välittömästi.

Lähde: Kiehumispiste

Helppo kurpitsakeitto

Leikkaa kurpitsasta hattu pois. Poista siemenet, koverra hedelmäliha ja leikkaa se lohkoiksi. Keitä lohkot pehmeiksi kana- tai kasvisliemessä. Siirrä keitos pois liedeltä. Kaada suurin osa vedestä talteen erilliseen astiaan. Soseuta kurpitsalohkot sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa, ohenna tarvittaessa keitinliemellä. Lorauta halutessasi joukkoon kermaa. Siirrä keitto takaisin liedelle ja mausta: suolaa, tuoretta inkivääriä raastettuna (tai inkiväärijauhetta), ripaus kanelia, juustokuminaa, maustepippuria, pieni hyppysellinen cayennepippuria tai chiliä... Maistele keittoa ja käytä maustamisessa mielikuvitusta! Ripottele keiton pinnalle paahdettuja ja suolattuja (tai soijakastikkeella maustettuja) kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä.

Koverretusta kurpitsasta tehdään tietenkin Halloween-lyhty! :)

T. Veera

Lokakuuta: lämmintä, märkää, kylmää, sadonkorjuuta?

Lokakuu on ollut tähän asti lämmin, mutta hyvin kostea. Päävärinä nousee keltainen ja ruskean eri sävyt, taivaalla vaeltaa harmaan ja valon erisävyjen pilviharsoja. Nyt jännitetäänkin sitä, kuinka paljon sataa ja ehtiikö maa kuivua niin että päästään vielä traktorilla perunannostoon ja pellolle. Ja sitä koska tulee kylmä, ja milloin talvi ensimmäisen kerran käy vierailullaan. Ehditäänkö kaikki sato saamaan ylös ja varastoon kylmiä aikoja lämmittämään.

Viime torstaitalkoissa nostettiin tämän viikon sadonjakeluperunat. Torstaiksi maa ehti juuri kuivua ja pellolla mietittiin, että jos maa olisi kuivempaa olisi nosto helpompaa ja perunat puhtaampia. Kuitenkin kolme riviä saatiin ylös. Sitten tulikin jo pimeä ja niin yhtäkkiä: puoli seitsemältä oli hämärää, mutta puoli kahdeksalta oltiin kiitollisia siitä, että traktoreissa oli valot. Tällä viikolla aurinko laskee jo puoli seitsemän! Kun pimeys saapuu pohjolaan, se aina yllättää. Valoa jää kaipaamaan, mutta toisaalta pimeys lopettaa valon aktiivisen ajan ja antaa luvan mennä lämpimään kotiin lepäämään.

Omassa maassa on vielä jäljellä porkkanaa ja perunaa muutamia rivejä, palsternakkaa monta riviä, punajuuria, keräkaalta ja purjoa. Loppulokakuu menee toivottavasti näitä nostaessa maasta. Ja niiden kuljetuksessa maalta kaupunkiin.

Palsternakka kestää kylmääkin ja sen kehitys vaatii pitkän ajan. Nyt keltaisen valkoinen palsternakka rupeaa kuitenkin olemaan valmis ja sitäkin jo nostetaan, vaikka muut vihannekset menevät sadonkorjuuvuorossa sen edelle. Palsternakka on juures, joka on todella kovaa kiinni maassa pitkällä juurellaan. Kosteasta savimaasta sitä saa todella nostaa keskittyen ja rauhassa, jotta juuri ei katkea vaan koko juures nousee ehjänä maan pinnalle.

Värillään lämmöstä muistuttavat kurpitsat jaetaan tällä viikolla ja ne pääsevät kotien keittiöihin lämmittämään herkullisuudellaan lokakuun iltoja. Loput omat maissit alkavat olla aika pieniä, mutta suuri osa onneksi ehti kypsyä syysauringossa.