Ajan klo 7.40 kohti peltoa Lahden moottoritietä ja aamuaurinko valaisee keväistä maisemaa. Oloni on kupliva, innokas, lähes malttamaton, mutta samalla tyyni. Olen matkalla Vantaan, Vallinojalle ja kevätvauhti on päällä. Pääsen Omalle pellolle, jota aamuaurinko kultaa ja missä valkosipulit nousevat vielä punaisina kylmästä maasta. Murron lohkolla on vielä lunta ja syksyllä kasvunsa kesken jättäneet vuonankaalit näyttävät talvehtineen hyvin. Ne ovat jo vihreitä. Leskenlehdet hymyilevät siellä täällä ja hedenorkkoja riippuu puista. Antti on jo käynyt hakemassa päivän mahlan, jota kerätään juhannussatoa varten pakastimeen. Valmistelemme siis jo keskikesää.
Yöllä oli pakkasasteita, mutta päivän alkaessa takki saa jäädä peltopenkille ja savimaan kyntöurat kuivuvat silmissä. Kävelen lohkoja edestakaisin ja otan maata kämmeneeni. Mikä lohko on kuivin eli minne istutetaan varhaisperunat tänä keväänä. Lohkosuunnitelma on suunnitelma, mutta maan olemus, johon ilmat vaikuttavat tekevät lopullisen päätöksen. Rinnelohko Nykulla-talo näyttää kuivimmalta ja sopivimmalta. Se pitää luomulannoittaa tänään, sillä ennen sunnuntain mahdollisia sateita se on muokattava perunoille valmiiksi.
Savimaata ei parane muokata liian aikaisin. Luonnonmukaisessa viljelyssä tärkeintä on maan hoito. Maan pitää pysyä elävänä ja hedelmällisenä. Luomulannoitus pyrkii palauttamaan maahan orgaanista ainesta yhtä paljon kuin sieltä lähtee ravinteita kasvien kasvuun. Orgaaninen aines kuohkeuttaa maaperää, tuo sinne ilma- ja vesitilaa sekä toimii mikrobien ravinteena. Pienet maaperän asukkaat syövät eli hajottavat orgaanista ainesta ja samalla vapauttavat ravinteita kasvien kasvuun. Minä haluan pitää pieneliöt tyytyväisinä sekä lisääntymiskykyisinä, sillä he hoitavat maata ja tekevät tärkeää työtä. Maan rakennetta tulee suojella eikä tiivistää, siksi on tärkeää, ettemme muokkaa myrkää savimaata. Luomuviljely perustuu maan hoitoon ja maaperän ekosysteemipalveluihin.
Seuraavaksi lähdenkin hankinnoille mm. K-rautaan ostamaan työkäsineitä aloittaville harjoittelijoille ja muuta tarpeellista. Osuuskuntalaisellamme, peltolaisella Marja-Liisalla on tänään 70-vuotissyntymäpäiväaatto ja hän on nostamassa Mustosen puutarhalla maa-artisokkaa Sandron ja uuden harjoittelijamme Janin kanssa. Olen ottamassa vesipisteeltä vettä iltapäiväsyntymäpäiväkahvia varten, kun tajuan, että pumppu on talven jäljiltä rikki... Samoin päivän päätteeksi ajattelen viedä 70 kg nostettua maa-artisokkaa kylmiöömme Kalasatamaan, mutta en löydäkään kylmiön avainta…Ensimmäiset peltopäiväni juoksen sinne tänne, soitan tuolle ja tälle, suunnittelen sitä sekä tätä, teen tätä jo vähän tuota. Silti... ihanaa, pidän tästä elämän rytmistä. Keväällä kaikki alkaa alusta pellolla. Kaikki pitää siivota talven jäljiltä, asioita tuoda takaisin pellolle, toivottaa uudet ihmiset tervetulleiksi ja luoda kaikki uudestaan. Monet asiat ovat myös talvehtineet hyvin kuten kasvihuone ja vuonankaalit. Kasvihuoneenkin penkit tehdään pian valmiiksi juhannaksen rucolalle...
...pääsen kuitenkin viemään maa-artisokat palsternakkojen viereen kylmiöön seuraavana aamuna ja kyllä vettäkin varmasti pian hanasta saadaan! Toivottavasti huhtikuu pysyy kauniina ja kuivana, että savimaa kuivuu.
