Ravintola Sato

Ravintola Sato avaa ovensa klo 11. Ravintolan asiakas tekee ruokaosuuskunnan talkoolaisten kanssa talkootöitä, joita on kitkentä, istutus ja rakentelu. Töiden lomassa tarjoamme mahtavan ravintola Sadon menuun: pinaattipiirakka, borssikeitto ja kesäkurpitsakakku. Raaka-aineet tietenkin Kaupunkilaisten omalta pellolta (Luomu + Demeter). Parasta lähiruokaa.

Pyydämme varaamaan talkoo&ruokailupaikan, koska vain 30 paikkaa on vapaana.

Talkoväelle tarjoillaan maittava ruoka ilmaiseksi. Hands On!

Tee töitä ruokasi eteen!

Ja pöytä- eikun työvaraus osoitteeseen olirepo@gmail.com

Sijaintimme Saviontie 44, Vantaa: http://www.restaurantday.org/fi/find/

Toripäivä 17.8. ennakkotilaukset

21.9. Toripäivän ennakkotilaukset tästä:Siirry ennakkotilauksiin Voit tehdä ennakkotilauksia 20.9. klo 7 saakka.

Herttoniemen ruokapiiri ja ruokaosuuskunta ovat vallaneet parkkipaikan toriksi. Kutsuimme parhaat lähi- ja luomutuottajat myymään meille ruokaa. Yhdistimme siis ruokapiirin ja vanhanhyvän torin. Syntyi Toripäivät.

Nyt pystyt tilaamaan ennakkoon torimyyjiltä tuotteita. Näin varmistat, että saat varmasti tuotteesi ja pystyt tutustumaan etukäteen mitä on tulossa myyntiin torille. Ennakkoon tilatut tuotteet ovat myös halvempia kuin torilla myytävät eli pieni porkkana tehdä ennakkotilaus.

Tee tilaus kätevästi tästä 1. Lisää omanimi 2. paina Seuraava-nappia 3. tutustu ja osta tuotteita 4. lopuksi kirjoita oma email-osoite, johon tilauksesi ostoslista lähetetään [gravityform id="7" name="Toripäivä 17.8.2013 klo 10-14"]

Kasvua kasvihuoneessa

Osuuskunnan omaa kasvihuonetta alettiin rakentaa huhtikuussa 2012 eli silloin Tuomas teki puukaaret Harrin muottiin. Vuosi sitten kaaret pystytettiin osuuskunnan puutarhaan elokuun talkoissa. Tänä keväänä hyvin aikaisin ennen kuin toukotöihin päästiin huonetta muovitettiin. Sitten osuuskunnan kevättalkoissa kaivettiin sähkö maahan ja laitettiin huoneeseen työmaakeskus mm. kastelutarvetta varten.

Ihan ensiksi tiivistynyt maa käännettiin talikolla ihmisvoimin. Kesäkuussa sadepäivinä jyrsittiin rakentamisen jäljiltä tiivistynyttä savimaata ja lopuksi alettiin myös kasvupenkkejä tehdä. Kasvupenkit lannoitettiin hevosenlantakompostilla ja kalkittiin. Kansainvälisen työleirin aikaan heinäkuun alussa kasvihuoneeseen istutettiin kurkkuja ja basilikaa. Istutusvaiheessa penkkeihin lisättiin vielä Novarbon luomuturvemultaa hyvää kasvualustaa tukemaan. Kasvihuoneemme on 100 m² ja kasvit kasvavat maapohjalla. Kaikessa viljelyssämme kaikki alkaa maasta ja maan hoidosta. Myös kasvihuoneessa pyritään maa pitämään elävänä, ravinteikkaana ja terveenä. Se varmistaa myös kasviemme terveyden sekä oikean maan ja auringon maun.

Viimeiseksi kasvihuoneeseen laitettiin tuuletusluukut kiinni. Nyt kasvihuoneesta puuttuu vielä sivuista mm. tuplamuovia. Toivottavasti elokuun Mustosen puuutarhan talkoissa saadaan omakausihuone ihan valmiiksi. Jos nyt kasvien viljelyyn liittyvät elävät asiat voivat koskaan olla täysin valmiita. Kasvihuonetta on rakennettu hiljakseen, kun avomaakasvatustyöltä on ehditty. Kuitenkin nyt saadaan jälleen maistaa yhteistyön satoa.

Nyt joka aamu käymme avaamassa tuuletusluukut ja kuumina päivinä myös ovet. Illalla kurkut ja basilikat kastellaan sekä luukut suljetaan, jotta lämpö pysyisi huoneessa. Kausihuoneeseemme on myös levitetty Biotuksen biologisia torjuntaeläimiä ennalta ehkäisemään tuholaisia. Vihannespetopunkkeja on levitetty ehkäiseen ansaripetopunkkeja ja ripsiäisiä on levitetty ripsiäispetopunkkeja vastaan. Myös muutama yökkösen toukka on käynyt basilikoita syömässä. Niitä Katja keräsi pois ja liima-ansoista voi tarkkailla, mitä eliöitä kasvihuoneessa käy.

Basilikamme on kasvanut hyvää vauhtia ja kurkut kukkivat kovin. Kasvihuoneessa kasvaa sekä kasvihuonekurkkua että avomaankurkkua. Kasvu on nopeaa ja yhdessä yössä näkee muutoksen. Kuitenkin kurkkukasvit ovat sen verran pieniä vielä, että keräämme kurkut toistaiseksi pieninä pois ettei isojen kurkkujen paino rasita kasvia. Lisäksi pienet kurkkumme maistuvat maan makealle! Tällä viikollla aloitettiin hiljalleen kurkkujen ja basilikan satokautta. Osuuskuntalaisille jaettiin muun ohessa pienet kurkut ja tuoksuvat, aromikkaat, luonteikkaat basilikat.

Ruokapiirien toimintaa kannattaisi tukea

Tuomo Ryynänen kirjoitti, että "Lähiruoka tarvitsee uuden lähijakeluketjun" (HS Mielipide 27. 7.). On totta, että lähiruoan pientuottajien tukemisen pitäisi olla yhteiskunnalle tärkeää jo pelkästään siksi, että raha jää Suomeen ja tukee yrittäjyyttä. Lähiruokaan erikoistuneen kauppaketjun syntymistä on Suomessa tukenut esimerkiksi Sitra. Myös monenlaisiin hankkeisiin, joissa lähiruoan logistiikkaa on selvitetty, on annettu rahaa eri tahoilta. Mitään kovin konkreettisia tai pysyviä tuloksia ei ole kuitenkaan syntynyt.

Erikoiskaupat, joissa myydään pientuottajien tuotteita, eivät pysty kilpailemaan suuria marketteja vastaan. Yhä useampi kauppa on valitettavasti joutunut sulkemaan ovensa.

Jakeluketju pientuottajille on kuitenkin jo olemassa. Eri puolilla Suomea toimii satoja ruokapiirejä, eikä niitä kannata aliarvioida. Ruokapiirit eivät ole "kasvissyöjähippien pikku puuhastelua", vaan aivan tavallisten, markettien tarjontaan kyllästyneiden ihmisten toimintaa.

Miksi ruokapiirien toimintaa ei tueta? Jakelukanavat ja innokkaat asiakkaat ovat jo olemassa.

Ruokapiiri ei kilpaile supermarketin kanssa. Ruokapiirin toiminta-ajatus sopii paremmin pientuottajien tuotteiden välitykseen. Ruokapiirissä tuotteet tilataan etukäteen, joten tuotteen menekki on aina tiedossa, ja toimitusketju on niin lyhyt kuin se vain voi olla. Tällöin myös ruoan hävikki on vähäistä. Ruokapiiri ja asiakkaat tuntevat tuottajan ja ruoan alkuperän.

Ruokapiirien toiminta on juuri sitä, mitä eri ruokastrategioissa on vuosia visioitu. Ruokapiireissä visiot on toteutettu käytännön tasolla, ilman isoja rahoja, hartiavoimin. Ruokapiirit toimivat harrastustoiminnan ja vapaaehtoistyön avulla.

Miksi ruokapiirien toimintaa ei kehitettäisi niin, että ne saataisiin pysyviksi toimintamuodoiksi? Niihin voitaisiin palkata työntekijöitä, tilojen vuokriin voitaisiin saada avustusta tai tilausjärjestelmää voitaisiin kehittää. Ruokapiirien toiminnasta ei myöskään ole tehty yhtään kunnollista tutkimusta.

Voitaisiinko Ryynäsen ehdottama yhteiskunnan tuki lähiruoan järjestelmälliseen jakeluun kohdentaa ruokapiireille?

Nina Repo Herttoniemen ruokapiirin ja ruokaosuuskunnan sekä Kaupunkilaisten oman pellon jäsen Helsinki

Satoa & kasvua

Lämpöä on riittänyt. Tänä kesänä tuntuu, että pellolla paistaa aina aurinko. Lämmin aurinkoinen kesä maistuu pellon tuotteissa. Auringossa kasvi yhteyttää ja tuottaa sokeria. Sen sijaan sadetta on toivottu ja odotettu.  Pellolle ostettiin uusi uppopumppu veden pumppaamiseen. Se on äänetön ja öljyvapaa verrattuna vanhaan traktoripumppuun. Tämän uskaltaa antaa soida yöaikaan ja se ei myöskään kuluta vanhaa traktoria. Siihen hankittiin nyt myös ajastin eli viljelijä voi nukkua nyt yönsä rauhassa. Sadetus peltomittakaavassa pitää kasvit elossa, mutta ei kuitenkaan kastele niitä tarpeeksi. Luonnon sade kastelee koko pellon kerralla ja syvältä. Kasvu on ikään kuin paikallaan ennen sadetta. Osa oman pellon sadosta on kuitenkin suhteellisen suurta. Juhannuksen aikaan tuntui, että isot rikkakasvit olivat viikon pari edellä ja nyt näyttää että osa kasveista on myös. Ne oikein odottavat sadonkorjaajaa.

Pellolla sato kypsyy, mutta edelleen kasvavat myös rikat. Sadonjakomme alkoivat ja se on juhlaa. Ensimmäiset omat vihannekset, isot kyssät ja kiitolliset kesäkurpitsat. Hauska huomata kuinka näin lämpimänä kesänä perunat, punajuuret ja pavut kasvavat ja ovat jo valmiita. Sateisena viime kesänä taas peruna, papu ja punajuuri tulivat vasta elokuun lopussa, kun taas porkkana oli saanut tarpeeksi vettä ja kasvanut isoksi. Nyt porkkanamme kasvu on ollut aika paikallaan.

Sadonjako ja sadonkorjuu vie peltolaisten viikosta melkein neljä päivää sadonkorjuuseen. Käsiä tarvitaan monia. Sadonjako alkoi kolmen viikon tauon jälkeen kyssäkaalilla, anna-bella perunalla, salaatilla, pinaatilla, kesäkurpitsalla ja sipulilla. Pellolla ei ollut montaa kättä heinäkuun viimeisen viikon alussa ja ajatus, että ehditäänkö sato keräämään leijaili ilmassa. Onneksi kolme osuuskuntalaista ilmaantui paikalle juuri oikeaan aikaan. Nyt pelto tarvitsee apukäsiä! Kohti elonkorjuuta ja elokuuta.

Alla kuvia oman pellon kyssäkaalin kehityksestä toukokuusta tähän päivään:

Osuuskuntaiset tietävät tämän kyssäkaali-tarinan viimeisen kuvan. Onko kyssä omaa salaattia makeuttamassa vai lämpimässä kastikkeessa pehmeänä kesävihanneksena vai kesäisenä raasteena? Missä oman pellon aurinkoinen kesä maistuu?

Tieto lisää tuskaa: Pidetään pöytä puhtaana

Mökkiviikon jälkeen on palkitsevaa päästä hyvään ravintolaan. Menu-listaa selaillessa on mukava huomata, että ravintolassa on raaka-aineen lisäksi mainittu maatila, missä raaka-aine on tuotettu. Se on hienoa, mutta juuri sen takia minulta jäi kyseinen ruoka-annos tilaamatta. Miksi? Eikö tilan tietäminen lisäisi kuluttajana ostopäätöstä? Kyllä, mutta luulen tietäväni tilan tuotteesta liikaa. Enemmän kuin ravintoloitsija? Ja aivan varmasti enemmän kuin naapuripöydän asiakkaat. Haittaisikohan muita asiakkaita ravintolassa tämä tieto? Luulen, että se voisi osaan kuluttajista vaikuttaa. Minuun se vaikutti ja valitsin listalta mielummin päivän kalan.

Gmo eli geenimuunnellut tuotteet ovat tulleet ruokapöytäämme. Pienillä askelilla gmo tulee osaksi Suomalaista ruuan tuotantoa. Tässä tapauksessa sain kuulla, että tuottaja joutuu käyttämään gmo-soijarehua eläinten ruokinnassa. Tietty pieni vaihe, jolloin tarvitaan paljon valkuaisainetta, mutta se on se ensimmäinen askel. Maistuuko se? Muutunko minä? Uskon, että gmo:ssa on kyse enemmänkin kuka omistaa luonnon. Business.

Maatalous on globaalisti iso ja kasvava business. Vaikka Suomessa se näyttäytyykin hieman eri valossa. Olemme menettämässä otetta. Eläimiämme ei enää ruokita oman maan rehulla vaan se on halvempaa tuodaan muualta. Vaihtoehdot vähenevät ja vaihtoehdoista tulee kalliimpia. Sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan. Tällä hetkellä se on gmo-soijarehu. Se tekee kannattamattomaksi viljellä vastaavia tuotteita samoille markkinoille Suomessa. Siitä tulee ainoa vaihtoehto. Kuka määrittelee hinnan silloin? Halpeneeko vaiko kallistuu? Ja kaikki tietää miten tämä homma etenee. Ei se jää gmo-soijarehuksi. Milloin Suomessa valtio joutuu polttamaan gmo-maissipeltoja?

Mikä sitten olisi ratkaisu? Tarra, merkintä, ilmoitus yms. Pakkaukseen. Tämän tuotteen valmistusprosessissa on käytetty geenimuunneltuja valmisteita. Piste. Silloin tietäisimme mitä syömme ja mitä haluamme kuluttajina tukea. Tästä on jo kansalaisaloite tehty, joka toivottavasti edesauttaa asiaa. Keskustelun lisäksi pitäisi tulla konkretiaa.

Herttoniemen ruokapiirissä on tehty linjaveto. Emme enää tilaa lihatuotteita muina kuin luomulihana, koska vain silloin voimme tietää, että gmo-tuotteita ei ole käytetty missään lihan kasvatusvaiheessa. Ne ovat kiellettyjä. Joissain tapauksessa, jos tunnemme tuottajan ja olemme vierailleet tilalla saatamme ottaa ruokapiiriin myös ilman luomu-merkittyä lihaa. Tämä menee hankalaksi ruokapiirille ja on ikävä juttu hyville tuottajille, mutta miten muuten kuluttajien ääni voisi kuulua tuottajalle? Kaupassa emme tiedä lihantuottajaa tai edes mistä maasta liha tulee? Saati mitä lihaa se on?

Olli Repo Herttoniemen ruokapiirin perustaja

Kansainvälisyyttä omalla pellolla

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on järjestetty toisen kerran kansainvälinen työleiri parhaimpaan/pahimpaan kitkentäaikaan. Viime vuodesta jäi hyvät muistot ja rikoista puhdas pelto. Kvt-leiri aloitti työt omalla pellolla 1.7.2013. Heitä on tänä vuonna 10 aikuista 6 eri maasta ja 1 lapsi sekä kaksi kvt-ohjaajaa Laura Heikkilä ja Niina Korpua. He yöpyvät Vantaan Steiner-koululla ja työskentelevät pellolla 10 päivän ajan 6 tuntia päivässä. Työleirillä on ollut mukava yhteishenki ja osuuskuntalaisten porkkanat, palsternakat, punajuuret, sipulit, mustajuuret ja Mustosen virkistyspuutarhan yrtit on pelastettu valtavien valvattien ja kiertyvien tatarten alta. Myös peltolaisten on ollut näin helppo vaihtaa vaihde luomisesta ja istutuksista, hoitotöihin. Uutta energiaa on pellolle tullut Tsekistä, Belgiasta, Slovakiasta, Tunisiasta, Ukrainasta ja Taiwanista.

Slovakialais-saksalaisen Martinin yllätti auringon vahvuus Suomessa. Tunisialais-suomalaisen Ranjan taas pitkät lämpimät päivät. Hän oli kuullut, että viime vuonna Suomessa oli ollut vain 10 kesäpäivää. Leiriohjaajien mielestä haastavinta on ollut eri kansallisuuksien mentaliteetit työhön. Kuitenkin hauskaa on ollut. Osuuskunta on järjestänyt leirille patjoja, pyöriä ja sadevaatteita leirin ajaksi. Varsinkin pehmeistä yösijoista on tullut kiitosta. Ohjelmassa on ollut osuuskunnan esittely, Dodo ry:n Pasilan kaupunkiviljelyksien esittely, Suomen linnan retki ja bussiretki Nuuksion luonnonsuojelualueelle. Myös Helsingin yöelämää käytiin katsomassa lauantaina ja koettiin myös puistofestivaalit. Leiriläiset ovat myös nauttineet kalastamisesta suomalaisella järvellä. He ovat verranneet Suomea J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta maailmaan. Kitkentätyö on tuntunut mukavalta, kun mieli voi samalla levätä ja kasveja hoitaa. Haastavin työ oli kasvihuoneessa kuumuuden takia.

Viljelijän näkökulmasta leiri on ollut erittäin hyvä. Se on tuonut uusia tuulia maailmalta ja samalla kääntänyt työn suunnan isoihin rikkoihin pienistä taimista. Näin pitkiä kuumia kesäpäiviä pellolla jaksaa, kun tietää, että apukäsiä on. Luomupellossamme on niin suuri siemenpankki ja kestorikkakasvitilanne, että ilman osuuskuntalaisia, harjoittelijoita ja työleiriä rikkatilanne tuntuisi mahdottomalta. Onneksi ollaan helpotukseksi hankittu myös hanhenjalkaharat traktoriin ja rikkamestari. Yhteistyöllä saadaan aikaan ja selvitään. Syksyllä sitten korjataan yhteistyön satoa yhteisölle!

Syksyksi työharjoittelemaan Kaupunkilaisten omalle pellolle!

Etsimme hyviä tyyppejä työharjoitteluun Ruokaosuuskunnan pellolle Vantaan Korsoon. etsimme_harjoittelijoita_syys2013

Infrapunakuivuri

Kuivuri on nyt kunnossa. Kaikki vastukset toimii!!!Olemme saaneet viime vuonna Itu Biodynilta lahjoituksena vanhan kuivurin, jonka haluaisimme nyt saada käyttöön. Jos haluat testata kuivuria niin otappa yhteyttä? Alla kuvia kuivurista ja jos tunnet tai osaisit itse käyttää kuivuria niin ota yhteyttä olirepo@gmail.com tai 050-5715032/Olli

IP=Infrapuna kuivuri. Harvinainen venäläinen malli, joka on energia tehokas vaihtoehto. Lisätietoja alla olevasta linkistä: http://www.myllyposti.fi/teollisuus_kuivuri.html

Kasvua & kitkentää

Nyt on hoitotyöt aloitettu omalla pellolla oikein kunnolla, kun kaikki viimeisetkin kasvit vihdoin pääsivät maahan. Osuuskunnan talkoissa on kitketty käsin, kansainvälinen työleiri on poistanut rikkakasveja nyt neljän päivän ajan ja on rikkamestarikin otettu käyttöön. Käsintyönnettävä rikkamestari ostettiin omalle pellolle keväällä Lasten ja nuorten puutarhalta. Myös traktoriin ostettiin hanhenjalkaharat viime kesänä Elomestarilta.  Harat ovat kätevät, mutta vaativat hieman säätöä ennen ajoa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on ollut kaksi viikkoa harjoittelussa Ari-Matti Oulun AMK:sta maasetuelinkeinojen linjalta. Hän on ollut töissä Petri Leinosella eli Elomestarilla, joka Suomessa näitä laitteita myy. Ari on osuuskunnan pellolla kahden viikon ajan kiitettävästi haraillut rikkamestarilla. Olemme huomanneet hyväksi taktiikaksi ensin mennä käsin työnnettävällä rikkamestarilla, sitten perässä ajaa traktorilla rivivälit. Vielä kun kolmas nopeasti käsin ottaa kasvin viereen jääneet rikat, niin kyllä tulee tarpeeksi puhdasta ja luomuksi tämä taktiikka on myös tehokas. Rikkamestarin hanhenjalat käyvät kaalien ja pavun viereen hyvin ja kiekko taas toimi purjolla.  Sormiharatkin meillä laitteeseen olisi, joten täytyy niille keksiä vielä tehokasta käyttöä. Porkkanat, palsternakat, sipulit ja mustajuuret on käsin kovalla työllä kitketty isojen ukontatarten varjosta. Tietysti rivivälit on harattu traktorilla. Punajuuri odottaa vielä vuoroaan.

Täytyy tietysti pellon pientareitakin niittää, jottei rikat sieltä siemennä peltoon. Hankimme pellon onneksi myös trimmerin pientareita varten. Sillä hoituu myös Mustosen puutarhan leikkuut. Osuuskuntalaisten viime kesänä istutetut viinimarjapensaat ovat lähteneet hyvään kasvuun Mustosessa. Niiden riviväleihin on kylvetty nurmea ja apilaa, joka näin kasvun aikaan vaatii myös hoitoa.

Heinäkuu on pellolla omalla tavallaan helpottavaa aikaa, kun voi keskittyä vain hoitotöihin, mutta samalla se jännittää hieman, että ehtiikö kaikkien kasvien luo ajoissa. Varsinkin kun pellollamme on kiitettävä siemenpankki ja kestorikkakasvi ongelmakin. Onneksi apukäsiä löytyy niin harjoittelijoista, työleiristä  kuin osuuskuntalaisistakin. Mehän myös kiikutamme jokaisen rikkakasvin pois pellolta, jotta se ei siementäisi tai juurtuisi uudelleen paikoilleen. On meillä taas jo aika näyttävä rikkakompostikin siunaantunut. Yksi lempimottojani heinäkuuhun on " älä katso kitkiessä riviä eteenpäin, elä hetkessä, keskity juuri siihen, missä olet ". Näin kitkennästä voi jopa nauttia. Sehän on helppoa hommaa, ei saa antaa pelon vallata vaan mieluummin nauttii kauniista heinäkuisesta säästä ja iloitsee taimien pelastuksesta.