Comment

Lokakuuta: lämmintä, märkää, kylmää, sadonkorjuuta?

Lokakuu on ollut tähän asti lämmin, mutta hyvin kostea. Päävärinä nousee keltainen ja ruskean eri sävyt, taivaalla vaeltaa harmaan ja valon erisävyjen pilviharsoja. Nyt jännitetäänkin sitä, kuinka paljon sataa ja ehtiikö maa kuivua niin että päästään vielä traktorilla perunannostoon ja pellolle. Ja sitä koska tulee kylmä, ja milloin talvi ensimmäisen kerran käy vierailullaan. Ehditäänkö kaikki sato saamaan ylös ja varastoon kylmiä aikoja lämmittämään.

 

Viime torstaitalkoissa nostettiin tämän viikon sadonjakeluperunat. Torstaiksi maa ehti juuri kuivua ja pellolla mietittiin, että jos maa olisi kuivempaa olisi nosto helpompaa ja perunat puhtaampia. Kuitenkin kolme riviä saatiin ylös. Sitten tulikin jo pimeä ja niin yhtäkkiä: puoli seitsemältä oli hämärää, mutta puoli kahdeksalta oltiin kiitollisia siitä, että traktoreissa oli valot. Tällä viikolla aurinko laskee jo puoli seitsemän! Kun pimeys saapuu pohjolaan, se aina yllättää. Valoa jää kaipaamaan, mutta toisaalta pimeys lopettaa valon aktiivisen ajan ja antaa luvan mennä lämpimään kotiin lepäämään.

 

Omassa maassa on vielä jäljellä porkkanaa ja perunaa muutamia rivejä, palsternakkaa monta riviä, punajuuria, keräkaalta ja purjoa. Loppulokakuu menee toivottavasti näitä nostaessa maasta. Ja niiden kuljetuksessa maalta kaupunkiin.

 

Palsternakka kestää kylmääkin ja sen kehitys vaatii pitkän ajan. Nyt keltaisen valkoinen palsternakka rupeaa kuitenkin olemaan valmis ja sitäkin jo nostetaan, vaikka muut vihannekset menevät sadonkorjuuvuorossa sen edelle. Palsternakka on juures, joka on todella kovaa kiinni maassa pitkällä juurellaan. Kosteasta savimaasta sitä saa todella nostaa keskittyen ja rauhassa, jotta juuri ei katkea vaan koko juures nousee ehjänä maan pinnalle.

 

Värillään lämmöstä muistuttavat kurpitsat jaetaan tällä viikolla ja ne pääsevät kotien keittiöihin lämmittämään herkullisuudellaan lokakuun iltoja. Loput omat maissit alkavat olla aika pieniä, mutta suuri osa onneksi ehti kypsyä syysauringossa.

Comment

Comment

Juttuja ruokaosuuskunnasta

Näyttökuva 2014-11-7 kello 9.36.12  

Näyttökuva 2014-5-9 kello 19.59.50 Kuuntele Yle Radio Suomi Taustapeilin tekemä juttu tästä

Helsingin-Sanomat Su 22.9.2013 hs22092013

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kehyslehti syksy 2013 Lue miksi Ravintolakoulu Perho on mukana Kaupunkilaisten omassa pellossa. Tästä linkistä juttuun. Perho&Ruokaosuuskunta löytyy sivuilta 10-13 Näyttökuva 2013-09-04 kohteessa 10.25.39

Puutarha-alan uutis- ja ammattilehti Puutarha&Kauppa teki jutun Kumppanuusmaatalouksista Suomessa 29.8.2013:

puutarha1

puutarha3

 

 

 

 

 

 

Nelosen Uutiset 4.8.2013: Henkilökohtaista palvelua tarjoavien ammattilaisten joukkoon on tullut uusi ammattikunta, personal farmerit. Tämä henkilökohtainen viljelijä palvelee markettien tuonti-rehuihin kyllästyneitä kaupunkilaisia. Katso juttu tästä Näyttökuva 2013-08-04 kohteessa 20.16.13

Helsingin Sanomat / Koti-osio 3.8.2013 Lue juttu tästä Näyttökuva 2013-08-04 kohteessa 20.20.14 Taloussanomat 25.5.2013 Lue juttu tästä linkistä Näyttökuva 2013-05-26 kohteessa 13.18.16

Helsingin Sanomat 12.4.2013 Lue koko juttu tästä linkistä

Maaseudun Tulevaisuus 2/2013

Demeter-lehti 11/2012

UusiMusta -blogi: Personal farmer ja pala peltoa Katso juttu tästä Näyttökuva 2013-08-05 kohteessa 9.27.15

Matkaanlehti 2012

MeNaiset-lehti 2012

Yle1 Eve Mantu vierailee pellolla

Comment

Comment

Syyskuun loppua: Mikkelin päivästä lokakuuhun!

Ruska on saapunut. Yöt ovat olleet vielä lämpimiä vain yksi hallaöyö, mutta silti luonto tietää talven koputtavan syksyn oveen. Puut keräävät lehtivihreän varastoon ensi kesää varten. Pellolla ollaan alettu keräämään harsoja pois maasta varastoon odottamaan ensi kevättä. Pellon satoa korjataan, mikä keretään.

 

Keväällä aloitettiin luomaan jotain uutta, kesä hoidettiin elämää, loppukesä vaalittiin kasvua, nyt elonkorjataan ja sitten kaikki, mikä ja mitä peltoon on kasvukauden aikana tuotu on kerättävä pois.

 

Syyskuun viimeisenä lauantaina oli sadonkorjuutalkoot. Päivä oli Mikaelin nimipäivä ja syksyn vuoden aikajuhla. Tuona päivänä on biodynaamisilla tiloilla ja Steiner-kouluissa perinteisesti vietetty Mikael-juhlaa. Silloin ollaan sadonkorjattu, tehty syksyn töitä yhdessä ja valmistauduttu rohkeudella tulevaan talveen.

Mikaelista voi lukea satuja, tarinoita ja raamattu kertoo Mikaelin olleen suurin arkkienkeli, joka taisteli miekallaan ja rohkeudellaan lohikäärmettä vastaan ja kukisti tämän. Mikaelin miekka symbolisoi sisäistä rohkeutta mennä kohti pimeyttä. Mikkelin-päivänä syyspäivän tasaus on mennyt ja illan pimeys voittaa päivän valoisan ajan. Pimeyden kohtaamiseen tarvitaan voimaa sekä rohkeutta. Mikael-legendat kuvaavat asioita, joissa ihminen voittaa pahan omalla rohkeudellaan.

 

Omalla pellolla nostettiin lauantaina porkkanaa n. 20 osuuskuntalaisen voimin. Aurinko pilkahteli pilvien välistä ja n. 650 kg porkkanaa nousi maasta eli n. 5 viikon jakomäärä. Viisi riviä jäi vielä nostamatta. Muutama keräsi myös pientä härkäpapu satoamme. Oman pellon annista wokattiin maistuvaa ruokaa.

 

Porkkanoissamme on aika paljon porkkanakärpäsen vioitusta ja muitakin laadun heikentäjiä niinkuin luomussa saattaa olla. Kuitenkin sato on ihan hyvä, mutta lajitteluun menee myös aikaa: 1-luokka varastoon, 2-luokka erikseen ja huonot pois.

 

Comment

Comment

Hyvää ruokaa kaikille!

Viime sunnuntaina 16.9. nostimme omaa perunaa auringon paisteessa. Omasta pellosta nousikin n. 500 kg perunaa. Vähän jäi vielä nostamatta. Kesä on kuitenkin ollut niin viileä, että perunat ovat jääneet aika pieniksi ja perunaruttoakin on, niinkuin kosteana kesänä yleensä. Nyt on kuitenkin ainakin kuukauden sadonjakoon omat nicolat.

Oman kausihuoneen runkokin on nyt pystyssä Mustosen puutarhassa, odottamassa ensi kevään omia taimia. Kiitos, Tuomas, Harri ja talkooväki!

Keskiviikko 19.9.2012 oli Euroopan yhteinen Hyvän ruoan päivä. Elokuussa on lähtenyt Good food marssi  kohti EU:n hallintokaupunkia Brysseliä. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät yhdessä seuraavan kuuden vuoden maataloustukijärjestelmästä 2014 - 2020.

Keskiviikkona marssimme hyvän ruoan puolesta Narinkkatorilta Maa-ja metsätalousministeriölle. Maanviljelijät traktoreineen ja kuluttajat banderolleineen marssivat luomun, omavaraisuuden, reilumpien tuottajahintojen ja oikeudenmukaisen ruoantuotannon puolesta. Vaatimus kuului: Parempaa ruokaa! Reilu tuotanto! Lisää luomua! Stop dumppaus! Ruoka kuuluu kaikille! Omavaraisuus! Ruokasuvereniteetti! Maanviljelijöiden, elintarviketyöntekijöiden ja ruoan arvostuksen on noustava, ja reilukauppa ja meininki tulisi olla tätä päivää!

Marssin jälkeen oli maalaistentori, missä Oman pellon viljelijät myivät kaunista ja herkullista satoa sekä jakoivat tietoa osuuskunnan toiminnasta. Torilla oli elävää, kantaaottavaa musiikkia, herkullista suomalaista ruokaa ja tuottajia sekä maanviljelijöitä. Maaseutu kohtasi kaupungin ja maanviljelijä kuluttajan. Toivottavasti kukaan ei valittanut hinnasta vaan ymmärsi arvostaa tuotetta.

Sillä reilustakaupasta puhutaan, mutta silti melkein jokainen Suomen maanviljelijä tekee osan työstään ilman palkkaa niin että kaikille riittäisi kotimaista ravintoa. Mielestänä se on outoa ja väärin, että kaikesta muusta ollaan valmiit maksamaan: autoista kymmeniätuhansia, kodeista satojatuhansia, terveydestä tuhansia ja kosmetiikasta satoja euroja, mutta ruokaa, ravintoa, emme arvosta, emmekä ole valmiita maksamaan siitä euroa enempää!

 

Lauantaina 22.9. oman pellon viljelijät myivät Vantaan Steiner-koulun keskiaikamarkkinoilla oman pellon satoa ja Herttoniemessä osuuskuntalaiset pitivät pop up toria. Lauantai oli aurinkoinen, kaunis ja kauppakin kävi. Syksyn sadosta pääsee nauttimaan ja pellon antimet päätyvät moneen kotiin!

 

Comment

Comment

Syyskuussa sadonkorjataan

Aamut valkenevat kosteina. Melkein voi nähdä, kun vesihöyry nousee kohti taivasta aamuisin. Peltoa ympäröivät puut ovat alkaneet kerätä ravinteita juuriin, ne ovat muuttaneet väriä. Vihreä muuttuu vaivihkaa kohti ruskeaa ja keltaista. Vihreä on kuitenkin vielä voitolla. Pellolla monet eri vihreän sävyt näyttäytyvät.

Keräkaalit ovat kypsyneet. Ne alkavat kimaltaa päältä ja kypsynyt kerä näyttäytyy lehtien suojasta. Nekin ovat yksilöitä jokainen: isoja, pienempiä, kirkkaampaa vaaleaa vihreää ja toiset taas kylmempää harmaanvihreää.

Maissikin alkaa vihdoin kypsymään. Tähkän päässä oleva röyhy muuttuu vaaleasta, ensin punaiseksi ja sitten ruskeaksi, ihan lopuksi tummaksi. Lisäksi maissin pää pyöristyy ja vihreän tähkän sisällä maissit kasvavat, makeutuvat ja kellastuvat. Vihreästä tähkästä voi kuoria ihanan vaalean keltaisen makean maissin.

 

Purjon viileän vihreä värimaailma sopii aamujen kosteaan tunnelmaan. Purjot kasvavat vielä syyskuussa kokoa, mutta tuovat kuitenkin jo luonnetta ruokaan sekä tuoreena, että paistettuna. Purjon valkoinen osa on pehmeämpää ja mehevämpää kuin vihreämpi.

Pavut kasvavat vaaleanvihreinä maassa ja kukkivat valkoisin kukin, jotka hedelmöittyessään kehittyvät paloiksi. Papu tekee kaunista hedelmäänsä muutama viikko myöhässä viileänä kesänä. Oma papu maistuu kuitenkin ihanalta: siitä saa hyvää proteiinia ja maa typpeä!

Punajuuremme kasvavat vielä. Biodynaamisesta siemenestä johtuen kasvu on epätasaista ja jokainen on yksilö. Osuuskunnan pellolla tämä on hyvä asia, että sato valmistuu vaiheittain. Punavihreät punajuuret pullistuvat maasta ja lilapunavihreät lehdet lepattavat lähellä maata ilahduttaen värillään. Makea maku tuo voimaa ja pirteyttä syyspäivään.

 

Porkkanan lehdet lepattavat kevyinä ja hyvin vaalean vihreinä kohti sinistä syystaivasta. Maassa pysyy kuitenkin tiukasti vahva oranssi juuri. Porkkana on hyvin maadoittunut, mutta kuitenkin kevyt. Maku on pirteä, herättävä ja maan makea. Omat porkkanamme ovat jo aika isoja, mutta syksyn viileys vielä vahvistaa kuorta ja tuo luonnetta ennen viimeistä sadonkorjuuta.

Comment

Comment

Kotimaisia omenia, kiitos

Ruokapiirin kautta olemme tilanneet ulkomaalaisia luomu omenoita. Nyt kotimaisen omenan sesonkiaikana rupesimme miettimään onko järkeä  ostaa ulkomaalaisia omenoita? Päätimme, että ainakin sesongin ajaksi hommaamme kotimaista omenaa. Mutta mistä niitä kotimaisia omenia saa, kun luomutukusta saa vain ulkomaalaisia luomu omenia?

Laitoimme kysymyksen ruokapiirin sähköpostilistalle. Emme löytäneet luomu omenatilaa, jota etsimme vaan löysimme Pakilan siirtolapuutarhan. Siellä heitetään siirtolavallinen omenia, joka vuosi roskiin. Uskomatonta. Mutta mikä mahdollisuus. Voimme auttaa ihmisiä siirtolapuutarhoissaan hakemalla heidän omenapuista omenat pois.

Sunnuntaina suuntasimme herttoniemestä pakilaan, jossa 6 siirtolapuutarhalaista oli pyytänyt tyhjentämään heidän omenapuut. Tyhjät laatikot täyttyivät helposti omenista ja täytyy myöntää, että emme ratkaissut ongelmaa. Pakilan siirtolapuutarhaan jäi edelleen paljon omenaa, jotka siirtyvät siirtolavan kautta roskiin. Mietimmekin että ensi vuonna pitää ottaa enemmän laatikoita mukaan. Vai teemmekö omenaoperaation vielä uudestaan ensi viikolla?

Keräsimme yhteensä 14 laatikollista (noin 100 kg) eri lajikkeisia omenia. Omenat jaetaan ruokaosuuskunnan tiistaisessa sadonjaossa osuuskuntalaisille. Näin pakilan omenat siirtyvät hetkessä 100 talouteen ympäri helsinkiä. Mitä niille sitten tapahtuu?

 

Etsi montako ruokapiiriläistä mahtuu omenapuun alle? Kiitos kaikille talkoolaisille. 

Comment

Comment

Pyöreä kultainen lanttu

Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteymästä, mistä kertoo hieman naurista makeampi ja mehevämpi maku. Lanttu kuuluu siis kaalikasvien sukuun. Lanttua on myös kutsuttu pohjolan appelsiiniksi korkean C-vitamiinipitoisuutensa takia. Lanttua on viljelty pohjolassa jo 1500-luvulta asti. Lanttu on erittäin hieno, Suomeen sopiva juures ja sitä helposti aliarvostetaan, mutta lantun kerran löytäessään, siitä saa elinikäisen ystävän.

 

Toukokuun lopussa ne istutettiin biodynaamisesti viljellyistä taimista istutuskoneella maahan. Omalla pellolla lantut ovat kasvaneet kaalimaalla. Niissä oli vähän tuholaisongelmia kasvukauden aikana verrattuna muihin kaalikasveihin. Lantulla on pyöreähköt lehdet ja keltainen, kultainen pyöreä juuri kasvaa maassa.

 

 

Lanttua alettiin sadonkorjata heinäelokuun vaihteessa sadonjakoihin. Sadonkorjuun alussa lantut olivat hyvin pyöreitä ja kauniita. Ne ovat lämpimän värisiä ja makean makuisia ihania vihanneksia. Ne kasvavat rauhassa tekemättä itsestään suurta numeroa ja tekevät maullaan ihmisen onnelliseksi.

 

Kotona lanttu on oiva dippivihannes. Lapsellekin maistuu, kun lantun viipaloi ja kastaa arki-illan iloksi yrttikermaviiliin. Tähän et tarvitse kuin terävän veitsen ja dipin sekä yhden lantun tietysti. Lanttu kannattaa myös kuoria paksulti ennen viipaloimista.  Näin lanttu on myös terveellisintä. Sen voi hyvin myös raastaa ja C-, E- ja K-vitamiineja, kuitua, karoteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä saa runsaasti.

Lämpimänä oma suosikkini on niin sanotut lanttupihvit eli lanttu kuorittuna ja pyöreinä viipaleina uunissa tehtynä:

Kuori lanttu ja viipaloi pyöreiksi paloiksi. Öljyä, mausta yrttisuolalla ja currylla. Pinnalle voi vielä laittaa korppujauhoa tai mannaa halutessaan. Paista uunissa 200-225 C n. puoli tuntia.

 

 

 

 

Comment

1 Comment

Mustosen puutarhatalkoot

Elokuisena, aurinkoisena lauantaina osuuskunnan puutarhassa vietettiin puutarhan rakennustalkoita. Puutarha sijaitsee Mustosten pihamaan ja vanhan upean tammen takana. Mustosessa on aivan omanlainen tunnelma: suojaisa, metsäinen sekä lämmin paikka on ulkomaailmalta suojassa joen ja luonnonsuojelualueen vierellä.

Elokuun viimeisenä lauantaina Mustoseen oli saapunut n. 30 osuuskuntalaista lapsineen. Kaikille löytyi varmasti puuhaa, sillä osuuskunnan viljelijät eivät ole paljoa pellolta Mustoseen loppukesästä ehtineet. Olisikin ihanaa, jos Mustonen olisi sellainen helppohoitoinen monivuotinen puutarha, missä osuuskuntalainen voisi rauhassa nauttia luonnosta tai pienestä työstä luonnon kanssa.

Kullan väristä olkea levitettiin olkipaaleista maa-artisokkaspiraaliin. Ensin rivivälit jyrsittiin ja sitten olki levitettiin katteeksi. Kasvihuoneelle valittiin paikka ja perustuksille kaivettiin paikat. Yrttimaata hoidettiin ja tietä parannettiin.

Oman kasvihuoneen perustuksien rakentamista aloitettiin. Perustuskuopat kaivettiin ja betoni sekoitettiin käsin. Itse tekemisen tunnelmaa ja makua riitti.

 

Yrttimaamme kitkettiin ihan ensi töiksi ja se menikin nopeasti, kun kaiken kokoisia käsiä riitti. Yrttimaan käytävät kullattiin myös oljella. Kiviä siirrettiin reunustamaan yrttimaata. Yrttimme kasvavat onnellisina ja terveinä sekä juurillaan möyhentävät maata pehmeäksi.

Mustosen pihalla valmistettiin Wokkia ja tietysti omista vihanneksista! Oman pellon porkkanat, punajuuret, yrtit, pavut, kesäkurpitsat, purjot ja kehäkukat valmistettiin maistuvaksi ateriaksi. Oli mukana myös ensimmäiset omat makeat maissit ja kultainen kurpitsakin.

Työn teon jälkeen omasta sadosta valmistettu ruoka maistui niin pienille kuin isoillekin talkoolaisille. Yhteisellä aterialla kuulimme myös Mustosen historiaa, osuuskunnan kuulumiset ja oman pellon satokauden näkymät. Saatiin maistaa myös kesäkurpitsakakkua ja se vasta oli hyvää, niinkuin kyllä kaikki muukin.

Oma sato hivelee kauneudella silmiä, tekee tuoksullaan onnelliseksi ja saa veden kielelle. Oma ruoka hoitaa vatsaa ja ravitsee tuoreudellaan.

Paljon saatiin yhdessä aikaan ja paljon ollaan saatu puolessatoista vuodessa luotua: Oman pellon, joka tuottaa satoa. Omaa puutarhaa rakennetaan yhdessä ja mikä tärkeintä yhdessä tekemisen iloa. Jokainen yksilö vaikuttaa omalla valinnallaan maailmaan, mutta yhdessä saamme enemmän aikaiseksi!

 

 

 

1 Comment

6 Comments

Elokuun värit

Pihlajan marjat loistavat punaisina, kehäkukat kukkivat oransseina, talvikurpitsat tekevät pieniä keltaisia kurpitsoja. Elokuussa luonto kantaa hedelmää ja kesän lämpö näkyy lämpimissä värisävyissä.

Kurpitsan kukat tuoksuvat taivaalliselle ja houkuttelevat pölyttäjiä. Talvikurpitsa saa kuitenkin kasvaa vielä kuukauden verran täyteen kokoonsa ja kerätä hedelmäänsä elokuun tarinaa.

 

Kasvukauden tapahtumat ja kesän lämpö sekä valo maistuvat myös sadossa: punajuurien ja kurpitsojen pyöreässä makeudessa, marjojen happamassa makeudessa ja kaalien mehukkaassa, luonteikkaassa makeudessa. Vihannekset alkavat tuleentua eli väri rupeaa muuttumaan keltaisemmaksi ja naatit kaatuvat; silloin on aika kerätä sato. Vihannes on valmis. Porkkanat ovat kasvaneet, mutta tuntuu, että makua ja luonnetta ne keräävät vasta nyt loppukesästä. Porkkanan kuori alkaa paksunemaan ja makuun tulee makeutta ja laatua, vetisyys väistyy tieltä.

 

 

Kesäkurpitsa kertoo heinäkuun tarinan: vettä riitti, pölyttäjät löysivät kukat ja aurinkokin paistoi. Kesäkurpitsa on Suomessa kausivihannes; se kasvaa kesä- ja heinäkuun, elokuun se kantaa satoa ja tänä vuonna sitä riittää osuuskuntalaisille. Siinä maistuu tämä kesä!

 

 

 

6 Comments

1 Comment

Kasvun ihmeitä: palsternakka

Toukokuussa pieni siemen kylvetään maahan. Kesäkuussa on nähtävissä kaksi sirkkalehteä. Heinäkuussa nähdään kasvun ihme ja pyöreät kasvulehdet. Elokuussa lehtien kasvuun tulee rytmiä ja muotoon järjestystä. Katsotaan mitä syyskuussa nähdään ja miten kasvissa näkyy talven lähestyminen. Kasvun kaari:

 

 

 

Palsternakka on hyvä seurattava, koska sen kasvuaika on pitkä, ja se valmistuu kasveistamme viimeisenä. Se nostetaan vasta sitten, kun muut vihannekset on jo sadonkorjattu. Se on kaksivuotinen kasvi ja toisena vuotena siitä saisi omaa siementä. Eli se säilyisi maassa myös talven yli. Palsternakkaa ei ole jalostettu myöskään kauaksi luonnonalkuperäislajista eli se voi myös palautua luontoon viljelykarkulaisena.

 

 

1 Comment