Lokakuu on ollut tähän asti lämmin, mutta hyvin kostea. Päävärinä nousee keltainen ja ruskean eri sävyt, taivaalla vaeltaa harmaan ja valon erisävyjen pilviharsoja. Nyt jännitetäänkin sitä, kuinka paljon sataa ja ehtiikö maa kuivua niin että päästään vielä traktorilla perunannostoon ja pellolle. Ja sitä koska tulee kylmä, ja milloin talvi ensimmäisen kerran käy vierailullaan. Ehditäänkö kaikki sato saamaan ylös ja varastoon kylmiä aikoja lämmittämään.
Viime torstaitalkoissa nostettiin tämän viikon sadonjakeluperunat. Torstaiksi maa ehti juuri kuivua ja pellolla mietittiin, että jos maa olisi kuivempaa olisi nosto helpompaa ja perunat puhtaampia. Kuitenkin kolme riviä saatiin ylös. Sitten tulikin jo pimeä ja niin yhtäkkiä: puoli seitsemältä oli hämärää, mutta puoli kahdeksalta oltiin kiitollisia siitä, että traktoreissa oli valot. Tällä viikolla aurinko laskee jo puoli seitsemän! Kun pimeys saapuu pohjolaan, se aina yllättää. Valoa jää kaipaamaan, mutta toisaalta pimeys lopettaa valon aktiivisen ajan ja antaa luvan mennä lämpimään kotiin lepäämään.
Omassa maassa on vielä jäljellä porkkanaa ja perunaa muutamia rivejä, palsternakkaa monta riviä, punajuuria, keräkaalta ja purjoa. Loppulokakuu menee toivottavasti näitä nostaessa maasta. Ja niiden kuljetuksessa maalta kaupunkiin.
Palsternakka kestää kylmääkin ja sen kehitys vaatii pitkän ajan. Nyt keltaisen valkoinen palsternakka rupeaa kuitenkin olemaan valmis ja sitäkin jo nostetaan, vaikka muut vihannekset menevät sadonkorjuuvuorossa sen edelle. Palsternakka on juures, joka on todella kovaa kiinni maassa pitkällä juurellaan. Kosteasta savimaasta sitä saa todella nostaa keskittyen ja rauhassa, jotta juuri ei katkea vaan koko juures nousee ehjänä maan pinnalle.
Värillään lämmöstä muistuttavat kurpitsat jaetaan tällä viikolla ja ne pääsevät kotien keittiöihin lämmittämään herkullisuudellaan lokakuun iltoja. Loput omat maissit alkavat olla aika pieniä, mutta suuri osa onneksi ehti kypsyä syysauringossa.
