Ihan liekeissä

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Härkäpavun kylvöä Longinojalla: Milja, Heidi & Pentti

Kesäkuu alkoi ja tohina käy. Pellolla on samaan aikaan menossa kevättyöt kuten kylväminen, istutus ja edelleen maan muokkaus sekä orgaaninen lannoitus. Tämän lisäksi kesätyöt ovat alkaneet: rikkakasvien ja tuholaisten torjunta. Myös kastelujärjestelmää on viime viikkoina joutunut siirtämään ja säätämään. Silti osa kylvöksistä on kärsinyt kuivuudesta. Maa on lämmennyt ja kuohkeutunut, mutta on kuiva paikoitellen.

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Harsot laitetaan luomuviljelyssä mm. ehkäisemään tuholaisia

Harsoilla suojataan taimia tuholaisilta. Lisäksi ne suojaavat kylmältä ja ehkäisevät veden haihduntaa. Tällä viikolla kaalin  sekä lantun taimille on laitettu harsot heti istutuksen jälkeen, sillä kaalikasvit kärsivät monista tuholaisista kuten alkukaudesta kirpoista ja sen jälkeen kaalikoin sekä -perhosen toukista. Retiisirivit on tuhkattu, sillä se ehkäisee kirppoja, jotka syövät reikiä niiden lehtiin.

Myös rikkakasvien torjunta on aloitettu. Viikon sisällä on liekitetty ensin porkkanapenkkien rikkakasvit juuri ennen porkkanan taimien itämistä. Sipulipenkit liekitettiin sipulien ollessa 5 - 8 cm kokoisia. Penkit, joissa sipuli oli kasvanut suuremmaksi liekitettiin vain riviväleistä. Sipuli on vahva kasvi, kun kasvupiste sipulin sisällä ei kuole liekistä vaan jaksaa vararavinnon turvin työntää uuden verson. Retiisipenkit on harattu käsiharoilla ja kasvihuoneen rukolapenkit on käsin kitketty. Luonnonkasvitkin lähtivät kasvuun heti sateiden jälkeen: rikkojen pieniä taimia ja versoja näkyy siellä täällä pellolla. Tuomi kukkii ja voikukka ilahduttaa pientareilla. Myös puiden lehdet ovat puhjenneet kukkien viereen.

Emilia ja Mari-Johanna liekittävät sipuleilta rikkakasveja

Viikon aikana on kylvetty härkäpapua ja auringonkukkia, istutettu perunaa, lanttuja, punakaaleja, talvikaaleja, fenkoleita sekä kyssäkaaleja. Retiisejä ja nauriita on paikkauskylvetty kuivuuden takia. Perunoista on nyt istutettu varhaisperuna Timon lisäksi kesäperuna Annabelle, jauhoinen Opera ja moneen sopiva yleisperuna Colomba. Longinojalle on lisäksi istutettu kiinteä Nicola. Nyt toivon sopivasti taivaan sadetta ja auringon lämpöä, jotta kasvun ihme pääsee kunnolla kesään ja valloilleen.

Milja & Mari-Johanna perunan istutuksessa

Yhteistyön hedelmiä

Alku-syksy on tuonut vipinää Omalle pellolle. Pellolla käy paljon koululaisryhmiä mm. Ravintolakoulu Perhon kokkiopiskelijoita, maatalousleiriläisiä, koululaisryhmiä, mielenterveyskuntoutujia ja talkoilevia osuuskuntalaisia. Yhteistyö yhteisen, läpinäkyvän ja reilun ruoan tuotannon ympärillä on meidän pellolla kasvava trendi. Ruoan alkuperä, pientilojen kannattavuus, kestävän kehityksen integroiminen opetukseen sekä lähiruoan ympäristövaikutukset puhuttavat ja ne kiinnostavat nyt. Ravintola-koulu Perhon kokitkin kävivät katsomassa Oman pellon sadon kasvua ja kestävän gastronomian opiskelijoiden talkoita sekä oppimaan ruoan alkuperästä ja mauista.

Suora yhteistyö koulun sekä ravintolan ja puutarhatilan välillä on hienoa. Kasvikset menevät suoraan sesonkituotteina koulun ravintolaan juuri silloin, kun ne valmistuvat ja ovat parhaita. Ruoan matka pellolta pöytään on lyhyt ja peltomme on auki opiskelijaryhmille. Opiskelijat oppivat, missä ruoka kasvaa ja miten. Lisäksi syntyy innovaatioita ja oivalluksia mm. mikä osa ruoasta on hävikkiä ja miten voisimme hyödyntää osaa parhaiten. Oma peltomme toimii interaktiivisena oppimis- ja työyhteisönä erilaisille ja eri-ikäisille ihmisille. Se on virkistävä ja oivalluksia täynnä oleva kohtaamispaikka ja puutarhatila.

Torstaina pellolla talkoili samaan aikaan Lilinkodin mielenterveyskuntoutujat, puutarha-alan harjoittelijat, Perhon opettajat, Luovin nuoret sekä pellon viljelijät. Näin yhteistyöllä pienet, tänä vuonna hieman huonosti kasvaneet siiklitkin saatiin maasta ylös. Ruoantuotannon parissa työskenteli samaan aikaan eri-ikäisiä ja kuntoisia ihmisiä. Yhdessä tekeminen on valtava voimavara. Lisäksi pienimuotoisten, monimuotoisten luonnonmukaisten tilojen sekä suomalaisen monipuolisen tuotannon säilyttäminen on hyvin tärkeää.

Osuuskuntalaisten syyskuun isot yhteiset sunnuntaitalkoot olivat onnistuneet ja tunnelma oli mukava. Viime sunnuntain talkoissa oli noin 50 eri-ikäistä osuuskuntalaista. Syyskuun aurinko lämmitti, ruokaryhmä oli tehnyt ihanaa keittoa ja leipää sekä pullia, nicola-perunaa nostettiin 500 kg, jättipalsamia kerättiin joen varresta monta kasaa pois, porkkanoista kerättiin isoimmat sadonjakoihin sekä hirsivaja sai hyllyt. Voi vain todeta, että kiitos kaikille! Ruoka- ja viljelykulttuuri on Suomessa voimavara ja meidän pellolla se on kehittyvä luonnonvara.

Perunat varastoon ja opiskelijoiden tentti

Sunnuntaina kun saavuin valmistelemaan päivän talkoita, ehdin jo häiritä aamurauhan traktorin kolinalla. Sen tankkauksen jälkeen huomasin pienen peuralauman mikä ei antanut itseään siitäkään häiritsemään, vain nautti niitetyn heinän syömisestä. Vasta kun aloitimme niitä hillitysti lähestyen kuvamaan ne pikkuhiljaa väistyi takaisin metsään.

Nämä talkoot tapahtuivat perunan keräämisen merkeissä ja valmistelimme myös purjoa ja sipulia viikon jakoon. Ilma oli aurinkoinen ja edellisenä päivällä ei satanut, niin maa ehti tarpeeksi kuivaa, että pääsimme perunanostokoneella pellolle. Tämä kone oli meille onnellinen löytö kunnes edellinen lakkasi toimintaansa. Pentti sai sen hakea Rekolan tilalta, missä se seisoi kymmenen vuotta horroksessa.

Mutta sitäkin jouduimme jo korjauttamaan kun kerran kivi jäi ketjun pyörittävään hammasradan väliin, niin että kulku jumittautui ja voimansiirtokotelon metalli meni halki. Hyvä että Maantec Oylla pystyttiin teettämään kestävän alumiinihitsauksen.

Reipasta väkeä tuli runsaasti ja sen ansiosta päivän päätteeksi jäi vain viisi riviä perunaa maahan.

    

Jo maanantaina ravintolakoulu Perhon kansainvälinen luokka auttoi meidät saamaan niitäkin säkkeihin. Nyt kaikki omat perunat ovat varastoidu maakellarissa.

Varmaan kaikki tietävät että Peruna on alunperin kotoisin etelä-Amerikasta. Kunnes vasta alettiin tutustua uuden kasviin luultiin ensin sen syötäväksi osaksi maan yläpuolella kasvavaa hedelmää. (Sitä ei myrkyllisyyden vuoksi itse kannata kokeilla!). Espanjalaiset toivat Perunan jo 1567 Kanaria-saarten kautta Antwerpeniin ja tutkimusmatkailija Walter Raleigh vei sitä siitä riippumattomalla tiellä Irlannin josta se kohta joutui myös Englantiin.

Irlannissa se aluksi sai vain vähän huomiota, mutta tuli myöhemmin suosituksi ja kausittain melkein ainoaksi kansanravinteeksi. Ranskassa sen pidettiin ensin erikoisena herkkupalana. Saksassa sodan aiheuttaman hädän vuoksi se levisi nopeammin ja pienemmällä vastustuksella kun muualla Euroopassa ja tulikin yhdeksi kansan lempiruuaksi. Suomen ruokataloudessa perunan edeltäjänä oli nauris. Perunan ensimmäiset istutusyritykset tehtiin 1720-luvulla. Jonkin verran se levisi jo 1740-1760 mutta varsinaisesti se yleistyi vasta 1800-luvun alussa kunnes sen viljely siirrettiin peltoihin.

Syksy etenee ja tällä viikolla tehtiin myös jo valmisteluja saamaan viljely-ympäristöä talvikuntoon. Kuivattiin käytettyjä harsoja ja letkuja varastointiin varten. Härkäpapuversoja revittiin maasta irti ja vietiin kompostiin kunnes ne eivät ehdi maatua talven yli jos niitä jättää pellolle.

Perjantaina meidän neljä HYRIAn puutarhakoulun opiskelijaa Kirsi, Jukka, Johanna ja Tanja joutuivat näyttämään heidän ammattitaidon ja -tiedon tenttitilaisuudessa. Itsekin joutuin opettajan kanssa arvioimaan tilannetta, mikä ei ole ihan helppo jos on koko kesä tehnyt päivittäin yhteistyötä. Onneksi kaikki läpäisivät hyvällä tuloksella, ja onnittelen siitä.

Elokuun lämpö

Pohjola kylpee lämmössä ja valossa, vihdoin. Elokuun sato kypsyy. Yleensä valtava kasvu on alkanut jo kesäkuussa ennen juhannusta. Tänä vuonna rehevä, vegetatiivinen kasvu, alkoi kunnolla paria viikkoa myöhemmin. Monimuotoisella pellollamme luonnon kasvien kasvu alkoi myös myöhemmin ja nyt rikkojen kasvu muistuttaa heinäkuun puoliväliä. Elokuussa on tärkeää edelleen, että kitkemme muutamana päivänä viikossa, vaikka tämä on myös yksi tärkeimmistä sadonkorjuukuukausistamme. Meillä kaupunkilaisten Omalla pellolla elokuussa maanantai, tiistai ja keskiviikko nostetaan satoa saman viikon sadonjakoihin. Torstai kitketään ja perjantaina on pellon hoito- ja perunannosto päivä.

Viime sunnuntain talkoissa kitkettiin purjomaa aamupäivällä ja nostettiin perunoita iltapäivällä. Varhaisperunat solistit ja siiklit on nyt nostettu. Nyt keskitytään sitten jauhoisen perunan operan sekä kiinteän perunan nicolan nostoon. Kiitos talkoolaisille, yhdessä saatiin taas paljon aikaan.

Sophia Albov Helsingin yliopistolta tekee agroekologista tutkimusta kumppanuusmaataloudestamme. Hän on käynyt tällä viikolla niin jakopisteillä kuin pellollakin haastattelemassa ihmisiä. Hänen haastattelussaan pohdin osuuskuntamme luonnetta ja sen onnistumista. Yhteisöllisyys, kaupunkilaisten juurtuminen maahan, suhde omaan ruokaan, yhdessä tekeminen, pellon virkistysarvo, tuore ja luonnonmukainen lähisato, positiiviset ekologiset luomuruoantuotannon ympäristövaikutukset ja taloudellinen tasapaino ovat tärkeitä arvoja. Tällä kertaa nostin itse haastattelussa esiin omistamisen. Me emme kukaan henkilökohtaisesti omista peltoa. Se luo yhdessä toimimiseen vapauden. Hoidan peltoa kuin omistaisin sen, maa on kuitenkin vapaa, eikä omistamisesta johtuvaa ahneutta, kateutta tai kahnauksia synny. Meillä työntekijät ja osuuskuntalaiset ikäänkuin toimivat hyvästä tahdosta ja tekevät sydämestään työtä yhteisen sadon, yhteisöllisyyden ja kestävän talouden eteen. Yhdessä tekeminen ja toimiminen sekä jokaisen työ mahdollistaa yhteisen hedelmän, ruokaosuuskunnan.

Satoa & Sadetta

Satokausi 2015 starttasi tällä viikolla. Tiistaina satoa jaettiin Kalasatamassa(salaattia, maa-artisokkaa, kevätsipulinippuja, retiisejä, rucolaa, raparperia ja liemiyrttejä(lipstikka, iisoppi ja oregano) ja Herttoniemessä (salaattia, maa-artisokkaa, kevätsipulinippuja, pienet palsternakat, rucolaa, raparperia ja liemiyrttejä(lipstikka, iisoppi ja oregano). Kalasatamassa korkattiin myös uusi maitolaituri, sadonjakopiste. Keskiviikkona sato kuljetettiin Lasipalatsille, Töölöön sekä Ravintolakoulu Perholle. Myös pellolta hakee nyt jo parisenkymmentä ihmistä.

Uusien perunoiden kypsymistä ollaan odotettu ja jännitetty. Tänään niitä piti alkaa nostamaan ensi tiistaita varten, mutta ne saivatkin nyt vielä juhannukseksi harson päälleen ja taas neljä lisävuorokautta armonaikaa. Muuten pellolla ollaan edetty hoitotöiden kanssa: palsternakkaa on harattu, härkäpapujen rivivälit traktoriharattiin ja porkkanankin kitkentä aloitettiin juhannuksen kynnyksellä. Kesäkurpitsat, avomaankurkut ja myskikurpitsat istutettiin biokalvoihin. Nämä pääsivät juuri ennen sadetta maahan ja siitähän nuo kurkkukasvit tykkäävät. Keskiviikkona Lilinkotisäätiön Creen Care-ryhmä oli mukana sateenkaari mangoldien istutuksessa. Kuntoutujat Heikki, Tuula ja Marja-Leena saivat omat nimikkomangoldit, joiden kasvua voi nyt seurata. Pellolla istutetaan, kitketään, harataan ja sadonkorjataan samaan aikaan. Kuulostaa täysin keskikesälle.

Viime sunnuntaina 14.6. pelto otti varaslähdön juhannuksen suhteen. Omalla pellolla juhlittiin keskikesää. Ilma oli sateinen, mutta pellon kasvit nauttivat tästä ja toisaalta me saimme enemmän juhlan aihetta, kun ei ilma innostanut töitä tekemään. Talkoiltiin, syötiin hyvin, pidettiin peltokierros ja lopuksi tanssittiin nauru esiin. Kansantansseihin lähti kaikki mukaan niin pienet kuin isotkin osuuskuntalaiset ja seinäruusuina oli vain pellon pientareiden pelto-orvokit & luonnonkukat. Kaikille oikein hyvää keskikesän juhlaa. Kasvimme nauttivat sateesta ja peltolaiset ovat tyytyväisiä, kun sade keskeytti työt ja voi muutaman päivän lomailla hyvällä omalla tunnolla.

Toukotuulet

Sipulia, punasipulia, kepasipulia, ruokasipulia, keltasipulia, isoa istukasta, pientä istukasta, salottia… Tällaisia asioita peltolaisten päässä tällä viikolla on pyörinyt. Ensin istutettiin isompia tavallisen ruokasipulin eli kepasipulin tai keltasipulin istukkaita nippusipulin tuotantoa varten. Sitten istutettiin punasipulit. Seuraavaan penkkiin tuli salottisipulia. Salottisipuli on tänä vuonna ihan uusi laji kaupunkilaisten Omalla pellolla. Salottia pidetään erittäin hienonmakuisena ja aromisena gourmet-sipulina. Sitä voi käyttää ruoassa kokonaisina tai mausteena. Salottisipuli lisääntyy jakautumalla eli se kasvattaa pikkusipuleita. Viimeisenä istutettiin vielä pienet keltasipulin istukkaat syyssipuleiksi.

Kolmasluokkalaiset tulivat innoissaan pellolle sipulin istutukseen. Siitä on jo syntynyt jokavuotinen tapa, että steiner-koulun kolmoset saapuvat istuttamaan yhden penkin sipulia. Tänä vuonna heidän jälkeensä viimeisiä sipuleita istuttivat myös Lilinkotisäätiöstä tulleet green care:läiset. Tämä kaikki tapahtui urheasti keskiviikon sateessa.

Sipulisavotan jälkeen siirryttiin haravoimaan eli tasoittamaan palsternakkapenkkejä. Sitten säädettiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna kylvökoneet bassi ja nipex iskuun. 10 cm:n välein pitäisi saada siemen penkkiin, oikeaan syvyyteen ja tasavauhdilla. Sitten kylvöjälki olisi tasainen ja palsternakoilla olisi tilaa kasvaa suuriksi. Sen jälkeen työnnettiin, puhallettiin ja puhkuttiin. On siis hikistä hommaa tuo kylväminen käsintyönnettävällä kylvökoneella! Viikonloppua kohden saimme myös tehtyä pesu/vesipisteen. Tätä olen suunnitellut jo vuoden, Kiitos Eveliina & Pentti! Perjantai-illan auringossa sitä alkoi taas uskomaan kevääseen: kesäperuna siiklitkin saatiin vielä maahan.

Tällä viikolla ollaan istutettu myös pinaatin siemenet kausihuoneeseen juhannussatoa varten. Lisäksi olemme taas valmistautuneet sadepäiviä varten ja yrittäneet muokata maata oikeaan aikaan. Tämä toukokuun kosteus kyllä hankaloittaa savimaan muokkausia ja oikea aikaisuutta. Monella maanviljelijällä on varmasti toukotyöstressiä. Aikaista kevättä kompensoi nyt pitkä, viileä ja kostea loppukevät. Pellolla työskennellessä pitäisi unohtaa kevättressi, nostaa katse kohti kokonaisuutta ja työskennellä syvässä uskossa ilmojen, maan ja intuition kanssa sopusoinnussa. Silti ihmisen on vaikea antaa ohjakset taivaan tuulille ja elämän virralle. Kyllä kesä on taas askeleen lähempänä sateen jälkeen. Vihreys alkaa valtaamaan alaa ja lämpö voittaa vielä viileyden.

Varhaisperunaa, leskenlehtiä & takiaisenjuuria

Huhtikuu on ollut hyvin kuiva Etelä-Suomessa. Jopa savimaa on kuivunut ja kantanut konetta. Savisilla pelloillamme on päästy varhaisperunat istuttamaan ajoissa. Pistimme perunat maahan 61 vuorokautta ennen juhannusviikon maanantaita. Jee, kerrankin ehdimme! Syksyltä jääneet harsot, jotka suojaavat kasvejamme tuholaisilta sekä halloilta, ovat kuivuneet kevätauringossa. Aurinko on pilkahdellut taivaalla ja pieniä aurinkoja, leskenlehtiä, näkyy siellä täällä pellon pientareilla. Sateen jälkeen myös nurmi viheriöi ja silmut aukeavat. Kevät, valo & kasvu!

Oman pellon huhtitöihin on kuulunut varhaisperunamaan äestystä, kanankakkalannoitusta, paikkojen kevätsiivousta, peltolaitteiden hakua paikoilleen, maa-artisokan nostoa, talven tuulien vai pitäisikö sanoa ilmastonmuutostuulien rikkomien kausihuoneen tuuletusluukkujen korjausta, kasvihuoneen kitkentää, kausihuoneen kasvupenkkien tekoa sekä rucolan istutusta kausihuoneeseen.

Viime lauantaina 18.4. oli ensimmäinen tämän kauden peltotapahtuma. Omalle pellolle saapui n. 30 ihmistä kuuntelemaan, mitä minnekin tulee kasvamaan. Viikkasimme kuivat harsot yhdessä pois ja laitoimme jäisiä tilalle kuivumaan. Söimme hernekeittoa ja mustikkapiirakkaa pellolla. Sen jälkeen suuntasimme kohti Mustosen puutarhaa. Tämä osuuskuntalaisten virkistyspuutarha tuli myös osallistujille tutuksi. Opimme Kaisa Vermasheinän johdolla keräämään nokkosia, takiaisen juuria ja vuohenputken versoja, jotka muuten ovat nyt maukkaimmillaan.

Vappua kohti pelto odottaa lannoitustaan. Peltomaatamme hedelmöittämään on tilattu mm. hevosenlantakompostia Hyvinkään luomutilalta. Huhtitoukokuun vaihteen orgaaninen lannoitus saa riittää maaperämme mikrobeille, uskollisille osuuskunnan työntekijöille, ruoaksi kasvukauden ajaksi. Hajottaessaan orgaanista ainesta, ne samalla vapauttavat ravinteita pellon kasvien käyttöön. Ne tekevät työtä pellon kasvun eteen ja meidän viljelijöiden tulee ruokkia maaperämikrobeja orgaanisella aineksella. Maan hoidosta alkaa terve hyvä kasvukausi!

Loppukesä, muttei kesän loppu...

Leuto tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa. On syyskuun puoliväli kohta. Tuntuu, että luontoäiti ottaa kiinni kesäkuun kylmiä ilmoja. Viime vuonna tähän aikaan saatiin jo ekat hallat, nyt on yölläkin yli 10 astetta. Ehkä ne omat maissitkin vielä ehtivät! Nyt maissien päissä on vaalea tukka ja sen muuttuessa tumman ruskeaksi on maissi kypsä. Oman pellon ympäristö vihertää vielä, muutamissa koivuissa näkyy häivähdys keltaista. Monet rikat viheriöivät vielä, kasvukausi pidentyy satokasveille, mutta myös rikoille ja hoitotöille. Valkoisia perhosia lepattelee siellä täällä nurmella ja pölyttäjiä surisee työn touhussa.

Kauden sesonkivihannekset muuttuvat hieman joka viikko. Kohta aloitetaan purjojen satokausi. Tällä viikolla on viimeisetkin sipulit nostettu kuivumaan pellon päälle eli sipulisavotta on kohta ohi tältä vuodelta. Noin kuukauden päivät olemme joka torstai nostaneet sipuleita kuivumaan ja laskeneet seuraavan viikon 10 - 20 kpl sipuleita jokaiselle osuuskuntalaiselle. Kyllä sipulia onkin jaettu jo juhannusviikosta asti.

Myös viimeiset kyssäkaalit on nostettu kylmiöön. Viimeisiä lanttuja makoilee pellolla siellä täällä. Ensimmäiset maan syksyiset muokkaukset on siis aloitettu. Eli, kun sato on nostettu ja pelto on tyhjä satokasvista, on aika muokata maa ja me kylvämme tänä vuonna italianraiheinää äestetylle pellolle. Se estää hiukan rikkojen tilaa ja pitää ravinteet pellossa niin ne eivät huuhtoudu vesistöihin syyssateilla. Vielä on kuitenkin vihanneksia, jotka odottavat sadonkorjuuvuoroaan, joiden satokausi ei ole vielä alkanut kuten palsternakka, mustajuuri, maissi.

Myös perunamaalle menee nyt työtunteja. Perjantainen papujen keruu on vaihtunut perunan nostoksi, kun maakin on kuivunut niin että se kestää konetta. Timot nostettiin heinäkuussa, siikliä elokuussa ja nyt nostetaan parhaillaan nicolaa eli sitä kiinteää ja hyvää perusperunaa. Sandro ja Tomi ovat niittäneet raivaussahalla perunan varsia viikon verran, hienotyö! Tänäänkin perunamaalla on maanut muutamatuhat pottua ja pari peltolaista.

Kiitos kaikille osuuskuntalaisille, Ollille, hallitukselle ja viikon sadonjakajille. Sadonjako on tärkeää työtä. Tänä vuonna uusia jakopisteitäkin on kaksi Lasipalatsi ja Kalasatama. Kalasatamassa on uusin uudistus eli kontti ja ruokapiiri. Hienoa toimintaa ja mahtavia mahdollisuuksia eli nyt pääsee nauttimaan tuotteista Kalasatamankin ruokapiirin kautta!   Ilman jokaisen meidän panosta tämä satokausi, Oma pelto, sato, jaot ja jakopisteet eivät olisi mahdollisia!

Nieriää uunijuuresten kera

2 kpl nieriä-fileitä (tai yksi iso filee lohta, noin 1 kg)1 tl suolaa mustapippuria myllystä

Uunijuurekset: 8 isoa perunaa 5 porkkanaa 4 punajuurta 200 g lanttua 3-4 punasipulia timjamin oksia

Marinadi: 1⁄2 dl rypsiöljyä 1⁄2 dl hunajaa 1 tl suolaa 1 tl mustapippuria 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Koristeleluun: persiljaa

Sekoita marinadin ainekset suuressa kulhossa. Kuori perunat ja leikkaa ne lohkoiksi. Laita ne saman tien marinadin joukkoon, jotta ne eivät tummu. Kuori loput juurekset. Paloittele porkkanat sekä lohko punajuuret ja lanttu haluamallasi tavalla ja lisää ne perunoiden joukkoon. Kuori ja lohko lopuksi sipulit ja lisää ne sekä timjamin oksat juuresten joukkoon. Uunijuureksiin käy hyvin myös muut juurekset, esimerkiksi palsternakka ja juuriselleri.

Poista nieriä-fileistä nahka ja mausta fileet. Mikäli nahan poisto tuntuu hankalalta, voi fileet paistaa juuresten päällä myös nahkapuoli ylöspäin. Nahka on helppo poistaa kypsästä fileestä.

Laita juurekset voidellulle uunipellille. Kypsennä juureksia ensin 225 asteessa 15 minuuttia ja vähennä sen jälkeen uunin lämpö 200 asteeseen. Kun juurekset ovat kypsyneet noin 30 minuuttia, lisää niiden päälle nieriä-fileet. Anna kypsyä vielä noin 20 minuuttia fileiden paksuudesta riippuen. Mikäli käytät lohifileetä, laita se uuniin noin 10 minuuttia aiemmin, sillä sen kypsymisaika on pidempi.

Koristele fileet tarjolle pantaessa persiljalla.

Lipstikkakeitto

1 sipuli1 palsternakkapala purjosipulia 3–4 perunaa kourallinen tuoreita tai pakastettuja lipstikanlehtiä vettä 2 rkl rypsiöljyä tai voita tilkka kermaa tai tuorejuustoa suolaa, mustapippuria

Kuori ja pilko kasvikset. Kuullota ne kattilassa öljyssä kullankeltaisiksi. Lisää lipstikanlehdet ja sekoita. Lisää vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät.

Kuumenna kiehuvaksi. Anna keiton poreilla, kunnes kaikki kasvikset ovat pehmenneet. Soseuta keitto. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tilkka kermaa tai tuorejuustoa pyöristämään makua. Kuumenna keitto uudelleen kuumaksi ennen tarjoilua.

Resepti: Martat