Kiitos JuLulle hapankaalireseptistä. Katso Julunsivuilta muita hyviä reseptejä ja mahtavia stooreja. Nimi ruualle on ehkä paha… mutta saanen kommentoida nimeä sen verran jotta, vaikka nimi onkin äijä…kyllä tämä kelpaa naisillekin, ainakin raavaammille Martoille ja heikommat tätä suorastaan tarvitsisivat. Uroskokit kautta maailman tästä ruuasta ovat kehitelleet erilaisia versioita ja ilmeisesti Saksassa tämän tapaista syödään jo ennen aamupalaa, koululaiset koulussa välipalana. Reeberpaanin punakyntiset pikku tauollaan ja politzei suorastaan jonottaa iltojen pimennettyä tätä paikallisilta nakareilta. Venäjän arojen kaalikeidaskaupungeista puhumattakaan. Perluskoonikin söisi tätä, jos yhden aineen, pekonin nimi muutetaan Parmankinkuksi. Että ihan mistä tahansa sapuskasta ei todellakaan ole kysymys.
Mutta mikä se siis on, mitä siinä on?
Perussetti on seuraava:
Hapankaalia (kaupan rasia) <- Oman pellon hapankaalirasia Pekonia paketti Sipuleita maun mukaan Mausteita Bratfurstia, tai jotain hyvää mausteista raakamakkaraa yleensä Koskenlaskijaa Olutta ruokaan, sekä stimulanssiksi.
Eiköhän se herkku noilla aineilla irtoa. Laulussakin, tai ainakin jossain sananparressa sanotaan… istun taikka kävelen, pepa soittaa sävelen. No ei me sentään siihen tähdätä hapankaalilla, ei ainakaan tarkoituksella.
Mutta asiaan.
Korkkaa itsellesi maukas olut, kaada se jalalliseen korkeaan lasiin. Katso taas kerran kuinka vaahtokukka kiertää lasin reunoja, jättäen tyhjentyneeseen kohtaan pitsisen vanan. Istu, ihastele ja ihmettele, että jotkut ovatkin osanneet tehdä juuri sinulle näin hyvää olutta. Vuosisatojen perinteellä Tatran vuoriston juuressa, vuoriston puhtaasta vedestä, korkealuokkaisesta mallasohrasta, huolella valituista hiivoista ja böömiläisellä humalalla maustettu. Tsekkiläisellä parhaalla ammattitaidolla. Että osaavatkin panna olutta.
Mutta ennen kuin olet juonut koko tölkin, alapas töihin.
Pilko pekonit pieniksi siivuiksi kylmälle pannulle ja sitten vaan pannun alle tuli, lisää hetkenpäästä sipulisilppu. Keltasipulia, punasipulia, valkosipulia. Valkosipulia maun ja syöjien mukaan. Hämmentele seosta ja lisää pekonien jo paistuttua pannulle hapankaali. Tulisuutta saadaan mukaan pepperonilla, joten pilko myös sitä joukkoon. Tässä vaiheessa, kun olet kumminkin ensimmäisen oluen jo lopannut tuulensuojaan, voit avata toisen; nyt mielellään tumman. Portteri on oikein hyvää ja sopivaa. Kaada puolipulloa olutta paistokseen, toisen puolen voit vaikka juoda janoosi. Paistoksen lämpötilaa voit nyt pudottaa sellaiselle hautuvalle tasolle, hämmennellä ja käännellä. Lisää myös mausteet, mustapippuri, rosmariini, meirami. Makuasioista ei saa kiistellä, siis mausteita maun mukaan.
Nythän ei ole mihinkään kiirettä, voinet siis rauhoittua siinä hellanääressä hetkeksi, ja käydä vaihtamassa toisen blueslevyn soittimeen. Nauti oluesta ja seurasta. Toivottavasti sellaista on lähelläsi.
Kun et kuitenkaan voi olla enää paikallasi, vaan se kapusta eksyi jälleen käteen, niin hämmennä nyt sitten paistostasi. Lisää puolipakettia koskenlaskijaa pieninä paloina. Anna juuston sulaa, maista. Huomaat että soija voisi tehdä hyvää, antaa suolaa ja makua, mikään välttämättömyys se ei ole, kun sitä suolaa tulee muutenkin syötyä liikaa. Vielä muutama hämmennys ja paistos on uunivuokaan siirtämistä valmis.
Kumoa ”suttu” uuninkestävään voideltuun vuokaan ja asettele vuoka uuniin. Sellainen 175 astetta on hyvä lämpö ja aika saa käyttää, ainakin tunnin, enemmänkin jos aikaa on.
Nyt onkin vihannesten aika. Ai minkä vihannesten? Niitähän tässä on käsitelty koko ajan. Niin on, mutta onhan sinulla ollut siinä pöydän kulmalla riittävä määrä makkaraa odottamassa jatkokäsittelyä, eli malta vielä hetki. Äsken siis puhuin makkarasta, en jauhomössöstä. Mutta ensin ne vihannekset.
Miesten ilta-ateria painottuu nyt vihanneksiin. Lehtipihvikin on vihannes, mutta sitä nyt ei ole tarjolla. Pilko, paloittele siis riittävä määrä suolakurkkua ja punajuurta, miksei tomaattiakin. Joku sitä kumminkin kaipaa. Kata pöytä, istumaan tai seisomaan, syöjien määrän ja tilaisuuden mukaan.
Koska makkaraa? Kuuluu huuto.
Kyllä sitäkin vielä tulee, kunhan odottelemme että uunipaistoksemme alkaa olla valmista. Ja eiköhän se jo ala olla. Joten.
Kuumenna parilapannu kuumaksi, voitele tarpeen mukaan ja kumoa makkaroita riittävä määrä pannulle, bratfurstia, lammasmakkaraa, mitä tahansa hyvää ja maukasta, lihaisaa. Makuasioistahan en ala kiistelemään, mutta…
Päästiinpä asiaan, ota siis huikka olutta, olet sen ansainnut. Olihan sitä vielä?
Paistele ja kääntele makkaroita riittävän monta kertaa, että ovat ”kypsiä” ja kuumia. Nosta vuoka uunista ja makkarat pannussa pöydälle tirisemään. Kutsu kaverisikin syömään.
Nauttikaa oluesta… (lue. viinistä) ja toisistanne.
ps. Tiskiähän ei paljoa tullut, joten sen voit hoitaa seuraavana päivänä.