VIIMEiset KUKKIJAT

Kylmä viima puhaltaa pellolla. Totuttelu äkilliseen säänmuutokseen vie keholta ja mieleltä oman aikansa. Toistaiseksi öisin on pysytty vielä plussan puolella, mutta huoli hallaöistä ja kasvien selviytymisestä alkaa jo hiipiä mieleen. Harsot kaivetaan esiin ja lämpötilan kehitystä seurataan. Toistaiseksi vuorokauden keskilämpötila sallii vielä kasvukauden jatkumisen. Ensi viikoksi on luvattu vielä lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä.

Lehtikaali kestää hyvin pakkasta ja on korjattavissa vaikka lumen alta joulupöytään. Jos jänikset vain eivät ehdi ensin.

Tällä viikolla olemme jatkaneet sadonkorjuuta mm. porkkanalla, punajuurella ja lehtikaalilla. Joillekin satokasveille sanomme nyt hyvästejä, tällä viikolla saimme nauttia viimeisistä pinaateista ja kesäkurpitsoista. Ensiviikoksi koetamme ehtiä kerätä viimeiset pavut. Sen sijaan monta lajia odottaa vielä korjuun aloittamista. Mukulaselleri ja palsternakka vielä kasvavat, talvikurpitsat ovat suuria, mutta odotamme niiden saavan vielä väriä. Maa-artisokka aloittelee kukintaansa. Ensiviikolla alkavat rapeiden syyssalaattien jaot. Perunaa nostamme talkoissa niin paljon kun mahdollista, sen nostamisen hidasteena on ollut sateiden runsaus, joka estää koneiden käytön nostotyössä. Myös perunarutto on lisännyt tänä vuonna hävikkiä sadossa.

Talvikurpitsan värinvaihdos.

Tulevana lauantaina 22.9 Perho Green City Farmilla Malmilla järjestetään uuden kumppanuuspellon ensimmäiset Sadonkorjuumarkkinat. Kaupunkilaisten oman pellon puutarhurit esittelevät uutta peltoa ja osuuskuntatoimintaa. Paikanpäällä on myös pientuottajatori ja Perhon opiskelijoiden valmistamaa ruokaa. Samaa aikaa järjestetään myös Foodcycle -ruokafestivaali Arabianrannan Kääntöpaikalla.

Sunnuntaina kaikki tervetuloa peltotalkoisiin! Päivästä on luvattu lämmintä ja aurinkoista. Tule nostamaan satoa ja nauttimaan syksyn kirpeästä ilmasta sekä maiseman värikkyydestä!

Viimeisiä kukkijoita.

Kuulaita aamuja ja syyskuun sävyjä

Syyskuu tuo mukanaan viileät kuulaat aamut. Työvaatteiden alle lisätään villakerros ja kuumaa juomaa hörpitään tauoilla. Peltokin vaihtaa pikkuhiljaa syysasuunsa. Koivut kellertävät ja pihlajat loistavat punaisenaan marjoja. Muuttolintuja paluumatkalla lentää pellon.

Tällä viikolla pellolla on ollut täystohina sadonkorjuun parissa. Olemme saaneet myös ulkopuolista apua. Steinerkoululaiset auttoivat alkuviikolla papujen keruussa, joka helpotti suunnattomasti sadonjakostressiämme. Kiipulan puutarhaopiskelijat kävivät eilen keräämässä loput sipulit pellosta. Lilinkodin mielenterveyskuntoutujat jatkoivat iltapäivällä sipulien kauppakunnostusta. Nämä välillä yllättäenkin, mutta juuri oikeaan aikaan saapuvat apujoukot ovat meille usein todellinen pelastus, suuri ryhmä pienellä perehdytyksellä saa valtavan paljon aikaan. Kiitokset teille kaikille!

Talkoolaisten kädenjälkeä, kitketty palsternakkamaa.

Muuten työt jatkuvat tuttuun tapaan. Tällä viikolla aloitimme porkkanan noston ja ilahduimme hyvin onnistuneesta sadosta. Näin makeita, aidon makuisia porkkanoita et kyllä ruokakaupasta saa! Ensimmäinen erä jaettiin tämän viikon sadonjaoissa. Punajuurten, mukulasellerien ja palsternakkojen annamme vielä kerätä pellossa kokoa ja makua. Kitkemme yhä rikkaruohoja, siistimme sipuleita. Syyssalaattimme kypsyvät harson alla jakokypsiksi muutamassa viikossa. Salaatti on melko kylmän kestävä ja harso suojaa salaatteja jopa muutaman asteen pakkaselta.

Peltokoira Kouta

Viimeiset kesäkaalit jaetaan ensiviikolla, sitten jäädään odottelemaan talvikaalien kypsymistä. Tämän kesän tuholaismäärät jäivät pieneksi, olemme saaneet nauttia onnistuneesta kaalisadosta. Viileys on vaikuttanut kasvihuoneen kasvuun sen verran että kurkkuja saamme tänä vuonna vähemmän. Ensimmäiset kurkut jaettiin puolikkaalle porukalle tällä viikolla ja seuraava puolikas saa ensiviikolla.

Kävin tutustumassa edellisenä viikonloppuna Livonsaaressa Naantalissa toimivaan osuuspuutarhaan. Osuuspuutarha toimii samalla periaatteella kuin me, osuuksia on 150 ja seitsemän jakopistettä sijaitsevat Turun alueella. Viljelyalaa on 1 ha, mutta tuo hehtaari on erittäin tehokkaasti käytetty. Eri viljelykasveja on jopa enemmän kuin meillä. Minut yllätti suuri viljelyala lähes korjuukypsää avomaantomaattia. Myös komea maissipelto yli miehen mittaisine kasveineen teki vaikutuksen. Lisäksi saimme maistaa kotimaista luomuhunajamelonia suoraa pellosta! Kaikkein suotuisimpaan eteläisimpään kasvuvyöhykkeeseen kuuluminen ja saaristomeren lauhduttava vaikutus mahdollistaa tälläisiäkin kokeiluja, nyt sain nähdä sen omin silmin. Kiitos osuuspuutarhuri Tuukalle, joka ystävällisesti esitteli puutarhaa ja toimintaa meille. Hienoa huomata että CSA –malli elää ja voi hyvin muuallakin Suomessa.

Tomaatit kypsyvät Livonsaaren osuuspuutarhalla.

Varastointia ja syyshommia.

Elokuu, nimensä mukaan oli täynnä eloa ja satoa enemmän, kuin ehtii kerätä. Puutarhurin on vaikeata hyväksyä se tosiasia, että osa sadosta jää pakostakin peltoon. Jotkut päivät venyvät oman sietokyvyn rajoille, kun yrittää kilpailla elämänprosesseja vastaan. Ympärillään näkee ainoastaan tekemättömät työt ja kohtaa jatkuvasti ajan rajallisuuden. Välillä on hyvä vähän höllätä, ottaa pari askelta taaksepäin ja katsoa kokonaisuutta, järjestää työt kronologiseen järjestykseen ja yrittää selvitä niistä mahdollisimman hyvin.

Viikottaiset pelto-gymit ja kuukausittaiset suurtalkoot ovat mainio tilaisuus kohdata kaikki ne osuuskuntalaiset, joiden ruokapöytiin rakkaudella kasvatetut vihannekset päätyvät. On mahtavaa tiedostaa, että edes osa, niin pienten, kuin suurtenkin jäsenten ruokavaliosta koostuu "luomusta ilman ehtoja", eli biodynaamisella tavalla tuotetuista kasviksista, jotka ruokkivat fyysisen ruumiin lisäksi henkistä hyvinvointia. 

Puutarhanhoito on kuin buddhalainen mandala, se kuvastaa makrokosmosta mikrokosmoksen muodossa, sen toteutuksessa vaaditaan keskittymistä, hetkessä läsnäolemista ja tarkuutta. Lopulta hienoutensa huippuun viritetty teos pyyhitään pois ja jäljelle jää matkan opetus. Tieto siirtyy seuraavan kasvukauden pohjaksi, mutta kuvasta tulee joka kerta erilainen.

Kasvin vuodenkierto

Kuva kirjasta:  Metamorphosis in nature and art: the dynamics of form in plants, animals and human beings, Peter Elsner

Romanesco -kukkakaalin upea ulkomuoto jaksaa aina ihastuttaa. Se kuvastaa hyvin tämän osuuskunnan toimintaa; yksittäinen kukinto ei ole niin erikoinen, mutta monet kukinnot muodostavat hienon, fraktaalin kokonaisuuden, jossa jokainen kukinto on samanarvoinen ja yhtä tärkeä. Vaikka kukinnot ovat eriytyneet huipuistaan erilleen, tyvestä ne muodostavat tiiviin, yhden kaalinpään.  

Kuva: Tau Lehto

Kuluneet kaksi viikkoa ovat jatkuneet edelleen intensiivisen sadonkorjuun merkeissä. Nyt olemme kuitenkin tulleet siihen tilanteeseen, että osa sadosta on saavuttanut kypsyyden puolesta päätepisteensä ja sitä ei voi jättää seuraavalle viikolle kypsymään. Tällaisia vihanneksia ovat mm. kesäkaalit, jotka alkavat halkeilemaan pellolle jos niitä ei korjata varastoon ajoissa. Kriittisessä tilassa ovat myös perunat, joiden nostoon seuraavat talkoot painottuvat. Suomessa hyvin yleinen perunassa viihtyvä kasvitauti, perunarutto, uhkaa nielaista perunasatomme, joten perunannostoon tarvitaan kaikki kynnölle kykenevät!

 

Kaalit lähdössä varastoon

Kuva: Tau Lehto

Yhdessä on voimaa, monessa ylivoimaa!

Elokuun puolessavälissä voi aistia jo syksyn lähenevän; kosteat, viileät päivät lisääntyvät, valojakso lyhenee, SOME pursuaa muhkeita sienisatopäivityksiä, puut alkavat vaivihkaan tiputtelemaan ensimmäisiä lehtiään, luonnossa tapahtuu sisäänpäin kääntymistä. Kasvit eivät pyri enää näyttämään hienoimmalle tasolle erikoistuneita, värikkäitä puoliaan -kukkia- vaan virittäytyvät hedelmänmuodostukseen. Pellolla sadonkorjuu kiihtyy, runsaudensarvesta on pidettävä kiinni keinolla millä hyvänsä. Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä kauppakunnostuksen, sadonkorjuun, sekä kitkennän parissa. 

Sandro Wüthrich lopetti työrupeamansa torstaina, iso käsi hänelle rautaisesta ammattitaidosta ja loogisen ajattelun järjestelmällisyydestä! Osa harjoittelijoista siirtyi myöskin pellolta takaisin koulunpenkille pänttämään viimeisiä tenttejä varten ennen valmistumista. Positiivista on ollut osuuskuntalaisten lisääntynyt aktiivisuus pellolla. Muutamina päivinä viikossa osa on tullut auttamaan kitkentätöissä, viikkotalkoissa saatiin ihan järjettömän hyvää jälkeä aikaiseksi ja Vantaan seudun Steinerkoulun viidesluokkalaiset auttoivat perunan sekä sipuleiden nostossa.

 

Steinerkoululaiset nostamassa pottua.

Lapsiryhmien kanssa työskennellessä monesti saattaa tuntua, että työaika menee vahtimiseen ja opastamiseen, kaaoksen hallintaan ja että työteho jää minimiin. Meihin aikuisiin verrattuna lapsilla on kuitenkin energiaa ja intoa työn ohella tapahtuvalle leikkimiselle, tätä ominaisuutta ei saa missään nimessä väheksyä. Sen sain kokea omassa selkänahassa, kun rupesin käymään viidesluokkalaisten aikaansaannoksia läpi. Pienet kätöset olivat nostaneet sipuleita sen verran paljon, että puutarhurin työpäivä venyi kauppakunnostaessa kaksitoistatuntiseksi. 

Ensimmäinen hylly täynnä kuivumaan menneitä sipuleita. Vielä oli voimia keskittyä valokuvaamiseen.

Onneksi alkuviikko oli lämmin ja kuiva, niin perunoiden nosto sujui jouhevasti traktorin perään kytkettävällä perunannostolaitteella. Edellinen sadonjakoon tullut perunaerä nostettiin käsivoimin talikoilla, sillä pelto oli sen verran märkä, ettei traktorilla voinut työskennellä koska se olisi tiivistänyt maata. 

Pentti on aina hymyssäsuin, kun pääsee pyörittää PikkuPeuran rattia.

Tänä kesänä marjapensaat ovat vihdoin kasvaneet sen verran suuriksi ja vahvoiksi, että saatiin kerättyä marjasatoa sadonjakoon asti. Marjapensaiden ja hedelmäpuiden kanssa maltti on valttia. Marjaviljelmää perustaessa pitää varautua kolmen vuoden odotukseen, sillä pensaat ottavat aikansa juurtuakseen sekä kasvattaakseen terveen oksiston. Kolmantena vuotena voidaan yleensä nauttia hoitotyön hedelmistä. Poikkeuksena mansikka, joka tuottaa satoa jo samana vuonna. Mansikkamaata perustaessa on kuitenkin varauduttava esityövaiheeseen, joka vaatii lohkon kunnosta riippuen 1-2 vuotta. 

Mehukkaat mustaviiimarjat menivät tällä kertaa jakoon, eivät linnuille.

Muistutuksena vielä, että sunnuntaina 20.8 on kuukausittaiset talkoot, joihin ovat tervetulleita kaikki. Pellolla riittää aina hommia!
Jatketaan ensi viikolla...rauhaa! 

Yhden tappio on toisen voitto.

Vielä yksi elokuinen viikko on vierähtänyt. Sadonkorjuun edetessä vihannesten kirjo muuttuu vähitellen nopeakasvuisista, lehtivoittoisista kohti enemmän substanssia omaavia lajeja, jotka ovat varastoineet pidemmän aikaa ravintoaineita ja ravitsevaa valoenergiaa itseensä. Pellolla on väki vähentynyt harjoittelijoiden suorittaessa pikkuhiljaa opinahjoonsa liittyviä tutkinnonosia, mikä tarkoittaa viljelytiimille töiden keskittämistä yhä enemmän pelkästään sadonkorjuuseen.
Siivouspäivinä, perjantaisin, pyritään kitkemään akuutissa tilassa olevia kasvilohkoja välttäen näin kasvitautien leviämistä, vähentäen maaperän rikkakasvien siemenpankkia, sekä edistäen viljeltävien vihannesten kasvua.

Kesä on ollut sateinen ja suhteellisen viileä, mikä heijastuu juureksiin ja sipulikasvehin niukkana kasvuna. Toisaalta, kolikolla on kääntöpuolensa; tasainen kosteus ja viileys ovat luoneet Brassica -sukuisille kasveille suotuisat kasvuolosuhteet vapauttaen savimaasta runsaasti elintärkeitä ravinteita. Kaalien monimuotoinen kirjo tulee olemaan toivon mukaan tämän syksyn painopiste, jota täydentävät Cucurbita -sukuiset, eli kurpitsat, kasvukauden lämpösumman pysyessä suurena. Eli nyt on hyvä hetki kaivaa Iso-Mamman huippumaukkaat kaalikäärylereseptit esiin, tutustua italialaisten mestareiden broccolin käyttötapoihin tai sukeltaa aasialaisen keittiön hapatuksen saloihin.



  

Ensi viikon suunnnuntaina, 20.8, järjestetään jälleen kuukausittaiset suurtalkoot, joihin toivotaan sankoin joukoin osakkaita korjaamaan satoa, kitkemään ja tekemään erinäisiä huoltotöitä. Tervetulleita ovat niin suuret, kuin pienimmätkin jäsenet.

 

Vielä sana kaaleille; tiesitkö, että kaalikasveja on viljelty yli 5000 vuotta, kauemmin, kuin viljaa? Niiden viljely alkoi jo neoliitisella kaudella. Kaikki meidän tuntemat kaalilajikkeet ova alkujaan yhdestä "Alkukaalista", villikaalista. Brassica -suvun kasveja viljellään enemmän, kuin minkään muun suvun kasveja. Kaalien avulla on selvitty sodat ja nälät.
Lehtikaali sisältää kaikista kasviksista eniten K-vitamiinia, joka puolestaan edesauttaa veren hyytymistä, sekä edistää kalsiumin aineenvaihduntaa. Keräkaalit ovat C-vitamiinipommeja. Parsakaali sisältää runsaasti rautaa ja kaliumia....ja lista jatkuu vain. Ensi viikolla lisää. Rauhaa!

Sadonkorjuun ja yltäkylläisyyden aika

Sadonkorjuu on päässyt kunnolla vauhtiin pellolla. Viime viikolla sadonjaot jatkuivat. Sadonjaoissa on jaettu varhaisperunaa, rapeaa mangoldia, punertavaa Lollo Rossa –salaattia, varsisipulia, kyssäkaaleja, fenkoleita, kesäkurpitsoja, lanttua, pinaattia ja lehtikaalia. Ensi viikon jakoihin koetamme sateista huolimatta saada nostettua meillä ensimmäistä kertaa viljeltävää puikulan mallista Annabelle -herkkuperunaa.

Korjuukypsät Lollo Rossa -salaatit biokalvopenkissä. Kuva: Milja Juola

Heinäkuun runsaan viherkasvun jälkeen kasvit kasvattavat nyt sato-osiaan. Tämä on viljelijän kulta-aikaa. Joka puolella ympärillään näkee runsasta satoa valmistuvan ja näkee oman työnsä tuotoksen. Sadonkorjuun ajoituksella on myös merkitys. Koetamme kerätä sadon juuri sen ollessa parhaimmillaan. Pellolla saamme nyt tarkkailla päivittäin kasvien kasvua, jotta mikään ei pääsisi kasvamaan yli. Kesäkurpitsoita, kyssäkaaleja ja parsakaaleja saa vahtia melkeinpä päivittäin. Pinaattia leikattiin tämän viikon sadonjakoihin, joka kiihdyttää sen kasvua. Lantuista saimme ensimmäiset maistiaiset. Suuret herkulliset viime vuoden punajuuret saimme lahjoituksena Heinon biodynaamiselta tilalta Mäntsälästä.

Kuva: Milja Juola

Sadonkorjuun lisäksi pellolla hoitotyöt jatkuvat, kitkentää riittää, tuholaisia torjutaan yhä ja syyssalaatteja istutetaan. Suuret kiitokset heinäkuun talkoolaisille, olette olleet suureksi avuksi osan porukastamme lomaillessa. Seuraavat suuret talkoot järjestetään sunnuntaina 20.8. Tervetuloa nauttimaan ja ihastelemaan, pelto on nyt näyttävä ja kukkurallaan satoa!

Perunan käsinkeruuta perunan nostokoneen jäljiltä.

Hiljainen heinäkuu

Pelto on rauhoittunut kevään ja alkukesän kiireiden jälkeen heinäkuun hiljaisuuteen. Osa peltoporukastamme lomailee heinäkuun ajan. Tämä on varsinaista kasvun ihmeen aikaa. Aurikoisella säällä kurpitsamaalla käydessä voi melkein kuvitella kuulevansa kasvun kohinan. Työtä riittää kitkennän, harauksen ja tuholaisten tarkkailun parissa. Syyssalaatteja on kylvetty ja istutettu. Lisäksi on tehty niitä hommia, jotka kevään kiireissä jäävät tekemättä, kuten traktorin renkaan paikkaus ja muita korjaustöitä.

Kesäkurpitsan hedelmän alku.

Viime viikon kelit olivat ihanteelliset työnteolle pellolla. Iltapäivien sateet kastelivat peltoa eikä työntekijöitä. Porkkanamaan kitkentään kului koko viikko ja viimein perjantaina huokaistiin helpotuksesta viimeisen rivin tultua esiin rikkaruohomerestä. Rikkaruohojen kitkemiselle ei löydy oikotietä, se on pikkutarkkaa kärsivällisyyttä vaativaa hommaa. Työstä on kuitenkin mahdollista löytää myös mieltä rauhoittava puoli, jossa ajatuksille jää tilaa. Lopulta rivin saatu valmiiksi ja nähtyään lopputuloksen, sitä huomaakin nauttivansa työstä. Tällä viikolla siirryttiin kaalimaan kimppuun. Siellä päästiin sitten kunnolla irrottelemaan, rikkojen villiinnyttyä jo 1,5 metrisiksi.

Kaalimaan kitkentää.

Sadonkorjuukiireet jatkuvat ensi viikolla. Tarjolla tulee olemaan ainakin varhaisperuna Timoa, salaatti Lollo Rossaa, sipulia, mangoldia, kyssäkaalia, fenkolia ja kesäkurpitsastakin saadaan ensimmäinen pieni sato. Tämä on erinomaisen hyvää aikaa tulla talkoilemaan pellolle, hommia riittää ja työntekijöillä on myös enemmän aikaa perehdyttää työhön. Muistathan vain ilmoittaa tulostasi etukäteen peltopuhelimeen 0449774923. Myös viikkotalkoot jatkuvat seuraavina viikkoina keskiviikkoiltaisin ja seuraavat suuret talkoot ovat tulevana sunnuntaina 23.7. Tervetuloa pellolle!

Mustosen kasvihuoneeseen on rukolan korjuun jälkeen istutettu kasvihuonekurkkua ja basilikaa.

Satoa & Kasvua

Keskikesä on pohjolassa. Valoa ja vettä riittää, mikä takaa valtavan kasvun. Omalla pellolla, Suomen lyhyessä ja intensiivisessä kasvukaudessa kesä-heinäkuun vaihde on hurjaa kasvun juhlaa. Samaan aikaan kitketään, sadonkorjataan ja vielä istutetaan. Myös konetöitä kuten riviväliharauksia ja biokalvopenkkejä sekä rikkaäestyksiä pitäisi tehdä, mutta pelto on sateiden jäljiltä liian märkää. Kasvien kasvu karkaa puutarhureiden käsistä. Luonnonkasvit ovat kasvaneet sateiden jälkeen hurjaa vauhtia ja peltolaisten on jälleen kerran nöyrästi hyväksyttävä, ettei luonnon kasvuvauhdissa pysy mukana. Koiranputket ja lupiinit kukkivat valkosinisinä niityillä ja rikkakasvit kasvavat korkeutta silmissä. Kesän vihreys ja vehreys on täällä. Mietin joka vuosi, miten viljelijä voisi nauttia keskikesän rytmistä ja kasvun kauneudesta, eikä vain nähdä peltotöiden suurta määrää.

Kuvat: Heidi Hovi; Kansainvälinen työleiri kitkemässä punajuuria, lantun käsiharausta ja kyssäkaalin kitkentää.

Viljelijöiden onneksi kansainvälinen työleiri aloitti juhannuksen jälkeen kaksi viikkoisen kitkentärupeamansa jälleen pellollamme. Kvt-leirin ajankohta suunnitellaan kasvun mukaan. Monet pellon harjoittelijat jäävät juhannuksen jälkeen lomalle, samoin osuuskuntalaiset viettävät kesälomiaan. Kuitenkin kasvien päähoitotyöt sekä luonnonmukaisessa viljelyssä tärkeääkin tärkeämpi kitkentä on suoritettava heinäkuussa. Satovihanneksemme tavitsevat valoa ja luonnonkasvit eivät saa niitä liikaa varjostaa. Kitkentä on kuitenkin helpottavaa ja jopa mukavaa työtä kunhan siihen tottuu ja keskittyy: voi vain antaa käsien tehdä töitä ja pysähtyä paikoilleen, riviä ei kannata katsoa eteenpäin. Jos kääntää katseen liikaa ympärilleen, voi epätoivo vallata kitkijän. 

Nyt sadonkorjataan ensimmäisiin sadonjakoihin ennen kuin heinäkuussa hiljennytään kolmeksi viikoksi vain hoitamaan kasveja: kitkemään, käsiharaamaan, riviväliharaamaan, niittämään ja siimaleikkaamaan. Sadonjaot alkoivat juhannusviikolla ja jatkuvat kesäkuun viimeisellä viikolla. Ensimmäisissä kauden sadonjaoissa oli tarjolla isoiksi kasvaneita omia salaatteja, villiä rukolaa, mietoja, makeita kesäsipuleita, yrttimaan ruohosipuleita, lipstikkaa ja tillin varsia, kevään isoja palsternakkoja sekä maa-artisokkia, ensimmäisiä kyssäkaaleja sekä retiisejä, tuoreita vihreitä valkosipuleita sekä kausihuoneen omia basilikan taimia ja Mustosen  puutarhan raparperia. Sen sijaan omat uudet perunat eivät viileän alkukesän ja kevään takia ehtineet nyt jakoihin. Ne jaetaan sitten tauon jälkeen 26.7. jatkuvissa sadonjaoissa.

Kuvat: Mari-Johanna Rintamäki; Oman pellon kevätsipuleita, ruohosipulinippuja, tillinvarsia ja rukolaa.

Oman pellon viljavuus

Vihdoin kesäkuussa saimme vuoden 2017 viljavuusanalyysitulokset. Olemme ottaneet maa-analyysejä koko Oman pellon historian ajan eli vuodesta 2011 lähtien joka vuosi, jotta voimme tehdä mahdollisimman tarkat lannoitussuunnitelmat ja seurata viljavuuden muutoksia. Avomaan vihannesviljelyssä maa-analyysit tulisi ottaa vähintään viiden vuoden välein. 

Kompostoitunutta hevosenlantaa

Viljavuusanalyysistä näkee peltolohkoittain maaperän maalajin, pH:n, viljavuusluokan ravinteittain sekä multavuuden. Viljavuusluokkaa voi sitten verrata kasvin ravinnetarpeeseen ja laskea tarvittavan määrän orgaanista lisäravinnetta. Peruslannoituksemme on kompostoitu hevosenlantakomposti. Tämän ravinnemäärät vähennetään ensin kasvin ravinnetarpeesta ja sen jälkeen yritetään löytää sopiva luonnonmukainen lisälannoite, jonka N-P-K-suhteet eli typpi-fosfori-kalium-suhteet vastaisivat parhaiten kasvin ja lohkon ravinnetarvetta.

Yleensä maaperän kasvukunto heikkenee viljeltäessä ja maaperän täytyy saada levätä noin 5 vuoden välein. Tämän takia pelloilla on viljelykierto, jossa vuorottelee maata kuluttavat ja hoitavat kasvit. Omalla pellolla maaperän happamuus on vähentynyt, mikä on luultavasti parantanut kasviravinteiden saantia ja pellon kasvukuntoa. Lisäksi ravinteet eivät ole pellossa vähentyneet, kun tarkkoja lannoituslaskuja on tehty vuosittain. Kuitenkin viljelykierto on tärkeä, jotta maa pysyy puhtaana kasvitaudeista ja viherlannoskasvit pääsevät hoitamaan maaperän kasvukuntoa.

Tästä näkee kuinka pääravinteiden määrä on vaihtunut Anttilan lohkolla sekä keskimääräisen kalsiumin ja magnesiumin kehityksen pelloillamme.

Luomuviljelyssä maata tulee ravita, eikä sitä saa riistoviljellä. Mikäli emme palauta peltoon yhtä paljon ravinteita, kun sieltä otamme satona, maa köyhtyy. Itse olen kiitollinen kiertotalousyhteiskunnan aikana, että meillä on luomuhyväksyttyjä lannoitevalmistajia, jotka hyödyntävät yhteiskunnan jäteainesta kuten eläinten kakkaa, teurasjätteitä tai selluteollisuuden sivutuotteita lannoitteiksi. Suomessa myös prosessi on tarkoin valvottu ja valmiin lannoitteen ravinnepitoisuudet annetaan valmiiksi. Ihan viime vuosina myös luomussa on ollut mahdollista optimoida tarvittavat ravinteet, kun luomulannoitteilla on erilaisia N-P-K-suhteita.

Kesäkuun taimet

Vihdoin saadaan vettä ja lämpöä. Tällä viikolla tuntuu kuin normaali kesäkuu olisi vihdoin alkanut. Kasvuolot ovat olleet haastavat alkukaudesta: viileää ja kuivaa. Monille siemenille ja taimille maassa ei ole ollut tarpeeksi vettä. Tällä viikolla vihdoin satoi kunnolla, puiden lehdet kasvoivat täyteen kokoonsa ja kesäsää lämmitti peltolaisia muutamana päivänä. Kaupunkilaisten oman pellon ensimmäiset kesätyöntekijät aloittivat työnsä myös tällä viikolla. Pelto työllistää kesän aikana viisi vantaalaista 15 - 18-vuotiasta nuorta kahdeksi viikoksi kerrallaan.

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Biohajoavan kalvopenkin laittoa

Biohajoavaa kalvoa on tällä viikolla levitetty lamopinaatille ja tulevalle mangoldille. Biokalvo pitää maan kosteana, ehkäisee rikkakasvien kasvua, kosteuden haihtumista ja pitää satoa puhtaana. Biopenkkien väliin kylvettiin rivivälinurmi, jota voi kesällä hoitaa leikkaamalla. Rivivälinurmi hoitaa lisäksi juurillaan maata, ehkäisee ravinteiden huuhtoutumista sekä toimii hiilinieluna.

Loput perunat, härkäpavut, pensaspavut ja auringonkukat on myös kylvetty. Taimienistutuskone on lisäksi ollut kovassa käytössä. Ensimmäiset parsakaalit ja kukkakaalit sekä indikaattori kiinankaalit pääsivät maahan. Kiinankaali ei ole meillä satokasvi vaan se on mieluisin kaali tuholaisille ja siksi siitä on hyvä tarkkailla kaalien tuholaistilannetta.

Vielä on taimia kuitenkin myös istuttamatta mm. kurpitsat ja lehtikaalit sekä avokesannoidut viherlannoslohkot odottavat vuoroaan. Ennen kuin kesäkuun lopulla  istutustyö vaihtuu taimien hoitotöihin sekä ensimmäisiin sadonkorjuuhommiin.

Pinaatin istutusta biokalvopenkkeihin

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Lamopinaatti

Osa viljelykasveistamme kasvaa vauhdilla. Kasvihuoneessa tillit ja rukolat ovat jo hienon kokoisia. Myös juhannussatoon tulevat salaattimme ovat isoja. Hieman jännittää, minkä kokoisia ne ovat sadonkorjuun alkaessa, mikä ajoittuu tänä vuonna joitain päiviä edellisiä vuosia myöhemmäksi.  Sadonjako alkaa tänä vuonna tuttuun tapaan juhannusviikolla, keskiviikkona 21.6., Arabiassa, Kalasatamassa ja Herttoniemessä ja jatkuu torstaina 22.6. Töölössä, kirjasto 10:ssä ja pellolla. Sadonjako päivämme ovat siis muuttuneet tiistaista ja keskiviikosta keskiviikkoon ja torstaihin.

Batavia salaatti 9.6.

Omat basilikan taimet

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Kasvihuone 9.6.& rukolat