Oman pellon siivous

Ensin koko kevät luotiin, kylvettiin sekä istutettiin, kesä hoidettiin, syksy korjattiin satoa ja nyt talven kynnyksellä täytyy saada kasvukauden muistot kerättyä pois niin että saa itsensäkin vielä pellolta pois. On tullut se aika vuodesta, kun valoisaa aikaa on juuri työpäivän verran. Meidän täytyy siivota kesä pellolta pois. Koko vuoden työ täytyy saada pakettiin ja maa käännettyä maahan päin talveksi. Ajattelen, että maa puhdistuu talvella, kun kasvijätteet kompostoituvat maan uumenissa ja lisäävät pellon humusta.

Murro on nyt kynnetty. Kiitos osuuskuntalaisellemme Kai Karlssonille. Nykulla odottaa vielä siivoustaan ennen kyntöä. Eilen levittelimme harsoja kuivumaan apilanurmen päälle n. hehtaarin verran. Pari harsosäkkikuormaa haettiin peräkärryllä. Harjoittelijamme Markus tyhjensi rikkinäiset säkit peltokuoppiin ja kasasi kasaan ehjät ensi kautta odottamaan. Kävi meitä tällä viikolla auttamassa pellon vanha työntekijä Tuomaskin. Hän keräsi kasteluletkut kuivumaan. Kiitos kaikille syksyn apureille. Osuuskuntalaisemme Marja-Liisa totesi minulle tällä viikolla, että kyllä se kysyy lisätahtoa ja voimaa tulla marraskuussa kylmällä ja sateisella ilmalla harmaalle pellolle.

Kasvihuoneenkin maa on nyt jyrsitty ja Mustosen puutarha on laitettu talviteloille. Tänään siellä oli viimeisen peltoharjoittelijamme Markuksen näyttö pienkoneiden kanssa. Tämä oli myös hänen viimeinen harjoittelupäivänsä tältä kaudelta. Maa-artisokkaa Mustosen maahan jäi vähän ensi kevättä odottamaan. Toivotaan myös, että yrttimme talvehtivat hyvin.

Vielä pitäisi kasvijätteitä kerätä pois ennen kyntöä. Kaikki kaalin kannat, kookkaat paleltuneet kukkakaalit, hienot parsakaalikasvustot, pystyt maissit ja kuningas lehtikaalit pitäisi korjata kompostiin. Tätä teemme ensi viikonlopun talkoissa. Palsternakkatalkoot menivät hyvin, kiitos viime viikonlopun talkoolaisille!

Viikko 46

Ruokaosuuskunta on Maaseudun Tulevaisuuden tekijä!

Maaseudun Tulevaisuuden tekijä 2014 on Herttoniemen Ruokaosuuskunta ja Olli Repo

Hienoa saada tunnustusta Kaupunkilaisten omalle pellolle. 4 vuotta ollaan puskettu omaa kumppanuusmaatalousmallia Suomessa. Herttonimen ruokaosuuskunta on Suomen ensimmäinen csa-mallia kokeileva maatila (community supported agriculture). Tämä tunnustus antaa uskoa toiminnalle. Ja saimme palkinnoksi 2000 euroa. Ne käytetään ensi vuoden viljelyyn eli pyysimme lahjakortin HL-vihannekseen. Saamme palkintorahoilla biohajoavaakatetta, pakkaustarvikkeita ja vihanneslaatikoita yms. tarpeellista pellolle.

Kilpailusta lisätietoja ja muut finalistit löytyvät tästä linkistä.

Haluan kiittää ruokaosuuskunnan jäseniä, jotka ovat uskoneet Ruokaosuuskuntaan. Ilman jäseniä eli omistajia eli sijoittajia homma ei toimisi eikä pyörisi. Kiitos myös kaikille, jotka ovat auttaneet ja neuvoneet meitä. Ja ISO kiitos meidän mahtaville personal farmereille eli Heidi Hoville ja Sandro Wüthrichille. Kaupunkilaisten oma pelto on yhteistyön tulos.

Kilpailuntuomari Vaasan yliopiston aluetieteen professori Hannu Katajamäken palkitsemisperusteet ja saatesanat alla olevasta linkistä. Kiitos isoista sanoista:

Voittaja

Tämä kilpailu osoitti, että mallimme on toimiva ja toivottavasti leviää spontaanisti ympäri Suomen. Jos haluat kannattaa Kaupunkilaisten omaa peltoa niin liity kannatusjäseneksi. Liittyä pystyt helposti tästä. Etsimme myös ensi vuodelle yhteistyökumppaneita yrityksistä.

Marraskuun sadonkorjuuta

Tänä aamuna 7.11.14, pellon pinnalla oli ensimmäinen hento lumipeite. Kuura ja jäätynyt maa olivat jo lokakuussa tuttuja juttuja. Tämänkin aamun hieman jäiset pisarat ovat jo luultavasti sulattaneet lähes kaiken lumen. Huomenna ei pitäisi sataa. Meillä on omalla pellolla palsternakan nostotalkoot. Palsternakkoja ollaan nostettu noin kuukauden verran viikon jakoihin ja niitä on hieman jäljellä pellolla. Nyt loppupalsternakka pitäisi nostaa loppumarraskuun jakoihin ennen pysyvän lumipeitteen tuloa. Lämpimästi päälle ja pellolle huomenna 8.11. klo 11-16!

Kaksi edellistä viikonloppua on ollut porkkanoiden nostotalkoita. Porkkanaa on noussut hyvin sateisesta ilmasta huolimatta. Hienoa, että yhdessä tekeminen lämmittää kurjemmallakin säällä. Eräs osuuskuntalainen totesi: "Ilman talkoita ei välttämättä tulisi lähdettyä ulos". Kuitenkin talkoiden jälkeen on hyvä olo ja varmasti nukkuu hyvin. Omien juuresten nostaminen hyvässä talkoohengessä luo hyvää mieltä, yhteisöllisyyttä ja lisäksi se on tärkeä homma, hyötytyö, peltogym! Tällainen toiminta mahdollistaa myös sen, että hoidamme maa-aluetta lähellä kaupunkia. Monipuolinen luonnonmukainen pienviljelymme pitää tuon alueen biodiversiteetistä huolta ja takaa maatalousmaisemaan sekä maahan kuuluville eliöille elinpaikat.

Tällä viikolla vielä aloitettiin sellerien sadonkorjuu. Ne ovat tänä vuonna jääneet pieniksi, koska kokeilimme paljasjuurisia taimia. Opimmehan, että selleri ei meillä ehdi, kun suhteellisen isosta taimesta kehittyä. Tänäkin vuonna juuriselleri oli ensimmäinen istutettava kasvi 14.5. Niitä tulee joillekin jakopaikoille ensi viikolla jakoon naatteineen, koska juuressa on vähän syömistä niin naatista saa varmasti lisää maustetta. Hyödynnetään siis koko kasvi. Jakoihin on tullut myös pienempiä juureksia, sillä kaikki eivät kehity saman kokoisiksi ja pyrimme hyödyntämään ne vähän pienemmätkin yksilöt. Esimerkiksi porkkana lajiteltiin neljään luokkaan: I-satoluokan isoihin, I-satoluokan pieniin, osuuskuntalaisten kotiin otettaviin ja komposti/eläinluokkaan. Komposti/eläinluokkaa tuli hyvin vähän suhteessa muihin luokkiin. Myös juuresten eri lajikkeet lajiteltiin erikseen. Esimerkiksi tällä viikolla jaettiin isoja I-luokan satoporkkanoita ja lajike oli rodelika. Ensi viikolla tulee milan-lajiketta porkkanasta. Milan on mielestäni ihanan makuinen tuoreporkkana. Sitä seuraavalla viikolla jaamme pieniä naposteluporkkanoita.

Viikko 45

Juures vai siemen

Kasvukausi alkaa olla virallisesti lopuillaan. Etelä-Suomessa kasvukausi loppuu noin lokakuun loppuun. Kasvukauden ajatellaan päättyvän, kun vuorokauden keskilämpötila on alle 5 ° C noin viikon peräkkäin. Kasvukausi on eri pituinen eri puolilla Suomea ja mitä lähemmäs päiväntasaajaa mennään, sitä pitempi se on. Voi olla, että kasvit eivät enää kasva pellolla, mutta vihanneksia omalla pellolla vielä riittää. Toisaalta pelto on hyvä varasto monille 2-vuotisille juureksille, jotka ensimmäisenä vuotena kehittävät kasvulliset osat ja toisena vuotena valmistuvat kukintaan sekä siementen muodostukseen. Mm. 2-vuotisia porkkanoita ja palsternakkoja voisi jättää Omaan peltoon talveksi ja kerätä omia siemeniä sitten vuoden päästä syksyllä. Kun olemme ostaneet avopölytteisiä lajikkeita, tämä olisi mahdollista. Kukaan ei omista meidän palsternakka- ja porkkanalajikkeita. Ne ovat vapaita ja niillä olisi mahdollisuus sopeutua paikallisiin olosuhteisiin kuten eteläsuomalaiseen kasvukauteen paremmin. Paikallinen sopeutuminen on luonnonmukaisessa siemenjalostuksessa tärkeää. Kuitenkin olemme päättäneet tähän asti kerätä sadon talteen ja tukea biodynaamista siemenfirmaa Bingenheimeria joka vuosi ostamalla uudet siemenet. Lisäksi tietysti lajikejalostus on oma juttunsa ja siihen tarvitaan lisäksi aikaa, joten arvostan hyvin paljon, että joku keskittyy siihen. Toisaalta Suomessa ei ole luomu-vihanneslajikkeiden siemeniä tuottavaa  firmaa, me tilaamme suuren osan siemenistä siis Saksasta.

Kasvukauden lopulla alkaa taas miettiä siemeniä. Kaikki hedelmät ja kasvukauden kasvulliset vihreät värit alkavat poistua. Jäljelle jää musta maa, puiden rungot, siemenet ja tähtitaivas. Siemeneen jää tieto kasvusta, kasvukaudesta ja elämän jatkumisesta. Steiner kirjoitti aikanaan sielunkalenterin, mikä kuvaa ihmisen sielun suhdetta luonnonkierrossa. Hänen filosofiassaan luonto on aidon ihmistuntemuksen alkulähde. Kalenterissa on vuoden jokaiselle viikolle lyhyt lause tai runo kuvaamaan ihmisen maailmaa eri vuodenaikoina. Sielunkalenterin mukaan syksyllä on se aika vuodesta, kun voi kerätä kesän siemenen itseensä, ottaa kesän valon ja lämmön talveen omaan sisäisyyteensä. Mielestäni tätä kesän ja valon keräämistä itseensä helpottaa värikkäät ja kesän auringon valosta sokeria keränneet juurekset. Ne kasvavat kesän pellossa ja syksyllä ne ovat varastossa, jolloin saamme syödä palan kasvukautta, palan oman pellon satoa.

Sunnuntaina on porkkanannostotalkoot Omalla pellolla osa 2. Se lämmittää, että meitä on monta ihmistä keräämässä yhteistä satoa marraskuulle. Varastoporkkanaa nostettiin myös viime sunnuntaina 26.10. ja ensi viikon lauantaina 8.11. nostetaan viimeiset palsternakat maasta varastoon. Tervetuloa Oman pellon talkoisiin sunnuntaina 2.11. klo 11-17. Talkoista saa myös aina viedä kotiin 3. luokkaa!

Viinitilauslinkki

[gravityform id="22" name="Luomu ja biodynaamisia viinejä Ekowineltä"]

Viikko 44

Syksyn ja talven taisto

Helsingissä maa on tänään valkoinen. Viime yönä oli kunnolla pakkasta Etelä-Suomessakin. Vantaan ja Keravan rajalla sijaitsevalla Omalla pellolla on aina syksyllä muutama aste kylmempää kuin meren tuntumassa. Loppuviikoksi on kuitenkin luvattu taas sulaa keliä. Lokakuun lopussa syksy ja talvi kohtaavat. Maanviljelijän arjessa ilmat ovat tärkeä aihe. 10 vuorokauden sääennuste on pellon töiden ajoituksessa tärkeässä roolissa. Puutarhureille ei voi tarpeeksi painottaa säiden seuraamista priorisoimisessa ja töiden suunnittelussa. Biodynaamisessa viljelyssä puhutaan kosmisista rytmeistä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että kasvien kasvun edellytyksenä on auringon valo ja lämpösäteily. Auringon vaikutus maahan riippuu maa-planeettamme ja auringon välisestä suhteesta(tila ja aika). Maatyöt ajoittuvat täysin aurinkovuoden mukaan (varsinkin meillä, kun emme käytä lisälämmitystä tai valaistusta) ja kasvin kehitysvaihe on myös kuva vuodenajasta. Joka päivä on erilainen sää, joka päivä maan asento suhteessa aurinkoon on erilainen. Viljelijän työssä ihminen ei voi täysin suunnitella päivien kulkua, vaan viljelijän on kuljettava maan kasvurytmissä ja kosmoksen sääilmiöissä. Niihin on sopeuduttava ja työt on suunniteltava sen mukaan, siksi on välillä vaikea suunnitella talkoita monia viikkoja etukäteen, kun ei voi olla varma missä vaiheessa kasvukautta mennään. Pitää vaan nöyränä kulkea luonnon kanssa käsikädessä.

Tietysti myös kasvit ovat erilaisia ja suhtautuvat kylmyyteen erilailla riippuen siitä mistä ovat kotoisin, ovatko yksivuotisia vai kaksivuotisia ja jne. Lehtikaali on pellolla ainoa, mikä vielä pakkasyönkin jälkeen seisoo täysin metsänvihreänä ja ylväänä. Kukkakaalikasvusto makoilee ja viimeiset lantut palelevat. Kun lehtien vesi jäätyy alkavat ne todelle näyttää palelevilta. Valkoisesta maasta ja tummista puunrangoista riippumatta pellolla on paljon värejä, jos tarkkaan katsoo. Värit eivät ole enää niin kirkkaita, mutta pehmeitä murrettuja syksyn värejä löytyy. Talvea pellolla kestävät valkoiset mustajuuret, vaaleat maa-artisokat ja valkokeltaiset palsternakat.

Tänään pellolla oli ensimmäinen aito siivoussiivous päivä, koska maa on niin jäässä, ettei sieltä pääse satoa nostamaan. Kannoimme harsosäkkejä pois pellolta, näin pakkasaamussa myös keho lämpeni. Siivosimme kahden talkoilevan osuuskuntalaisen kanssa myös kasvihuoneesta kurkku- ja basilikakasvuston pois. Kasvihuoneessa oli aste plussaa eli neljä astetta ulkoilmaa lämpimämpää. Ensi sunnuntaina on vihdoin porkkanannostotalkoot, olemmehan porkkanaa tietysti joka viikkoisiin jakoihin nostaneet jo pari kuukautta. Sunnuntaiksi on luvattu + 8 Celsius-astetta eli mukavan lämmintä. Porkkanat odottavat nyt kahden harson alla nostamista. Ne onneksi kestävät jonkin verran pakkasta. Porkkanan varastokestävyys saattaa olla jopa parempi myöhäisessä nostossa, kun ne ehtivät kehittää sienitauteja ehkäiseviä kemiallisia yhdisteitä juureen.

Viikko 43