Peltovalvattia & saunakukkaa

Nämä rikkakasvit puhuttavat, ihastuttavat, ihmetyttävät ja vihastuttavat. Jos pellolla käy tähän aikaan vuodesta ja jos sinne ei ole moneen vuoteen kylvetty ruond uppia näkyy vähintäänkin pientareilla kamomillan ja päivänkakkaran näköistä kukkaa, saunakukkaa. Meillä sitä on. Toiset keräävät sitä ruukkuun, radiotoimittaja kuvasi sitä tällä viikolla ihastuksissaan ja me olemme sitä kitkeneet peräkärryllisiä pois viime viikolla. Härkäpapua kitkiessäni mietin pitäisikö jättää muutama kukka viereen, pölyttäjiä houkuttelemaan, kun huomasin muutaman kasvin vielä kukkivan.

Peltovalvatti, tuo lähes ihmisen korkuinen elokuussa keltaisena kukkiva kestorikkakasvi. Siitä valittavat luomutarkastajat ja puutarhakoulun opettajat. Myös me olemme sitä kiskoneet maasta kiitettäviä kiloja viime viikkoina. Mutta huomasin kitkiessäni, että pudotin mehiläisen maahan repiessäni kasvia juurineen irti. Sitten heräsin siihen kuinka tärkeä se on ekosysteemipalveluille eli pölyttäjille. Muistin samalla kuinka tärkeää on monimuotoisuus ja kyllähän valvatin valtavat juuret, myöskin tekevät maan rakenteelle hyvää: ilma- & vesitilaa. Ehkä tosiaankin tälläkin asialla on kaksi puolta..

Mehiläisillä ja pölyttäjillä on tärkeä tehtävä maailman ruokaturvan takaamisessa. Kolmannes maailman ravinnosta on riippuvaista näistä hyönteisistä. Hyönteispölytyksen arvoa voi olla vaikea mitata rahassa. Sen hinnaksi on kuitenkin laskettu n. 150 miljardia euroa vuodessa. Maatiloilla on tärkeä tehtävä tehdä yhteistyötä pölyttäjien kanssa ja tarjota niille mm. laitumia, pientareita ja niittyjä. Me olemme kylväneet pellon pientareille kukkia mm. kehäkukkaa, auringonkukkaa ja ruiskukkaa pölyttäjiä houkuttelemaan. Kuitenkin rikat tarjoavat niille myös tärkeän ravinnon lähteen.

Sitten täytyy iloita peltolaisten ja osuuskuntalaisten kätten jälkeä, hienoa käsityötä. Porkkanamaa on nyt kitketty kokonaan, samoin kaalimaa ja lehtikaalimaakin viime keskiviikon talkoissa.

Hoitokuukausi elokuu on ollut siis hyvä ja työläs. Paljon ollaan saatu aikaan, niin satoa, hoitoa kuin pellon siivoustakin. Tänään meillä on kerätty ensimmäistä tämän kauden torikuormaa papujen lisäksi eli Oma pelto goes roskalavapaviljonki. Sielläkin ollaan saatu roskasta hyvää aikaan eli muistetaanhan nähdä asioiden kaksi puolta.

Viikko 33

 

Kaupunkilaisten oman pellon sato vk 33

1. Pavut                              (Phaseolus vulgaris)

Papuja viljeltiin Euroopassa jo antiikin aikoina. Suomessa viljeltävät pensaspavut ovat lähtöisin Väli-Amerikasta.

Kaikkiaan tunnetaan toistakymmentä kasvisukua, joiden eri lajeja kutsutaan pavuiksi. Ne kasvavat salkomaisina tai pensasmaisina. Poikkileikkaukseltaan palot ovat pyöreitä tai litteitä ja niitä on väriltään vihreitä, keltaisia ja violetteja.

Taitepapu on vihreä ja pyöreäpalkoinen. Vahapapu on keltainen. Sen palko voi olla litteä tai pyöreä. Leikkopapu on vihreä ja litteäpalkoinen.

Kaikissa pavuissa on runsaasti proteiinia ja ravintokuitua.

Pavut käytetään ruuanvalmistuksessa palkoineen. Ne tulee aina keittää ennen käyttöä, sillä ne sisältävät haitallisia glykosideja. Glykosidit kuitenkin hajoavat kymmenen minuutin keittämisen jälkeen.

Pavut keitetään kokonaisina tai paloiteltuina. Keitettyjä papuja voi tarjota liha- tai kalaruokien lisäkkeenä. Niitä voi käyttää myös salaatteihin, keittoihin ja pataruokiin.

Pavut säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mieluiten muovipussissa. Palkokasvit ovat herkkä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

2. Kurkku                           (Cucumis sativus)

Kurkku on peräisin Pohjois-Intiasta Himalajan juurelta, jossa kasvavista katkeranmakuisista villikurkuista on jalostettu nykyään viljeltävät miedot kurkkulajit. Kurkku kuuluu melonien ja kurpitsojen sukuun.

Kurkusta on monenlaisia muunnoksia, joista pitkä kasvihuonekurkku on tavallisin.

Kurkku on kevyttä ja monikäyttöistä. Se sopii sellaisenaan salaatteihin, leivälle sekä dipattavaksi ja siitä voi lingota myös mehua. Kurkusta tehtävät kylmät keitot ovat erinomaista hellepäivän syötävää. Kurkku sopii lämpimiin ruokiin kuten patoihin, keittoihin, viipaleina paistettavaksi sekä keitettynä tai höyrytettynä kevyeksi lisäkkeeksi.

Kotimaista kurkkua ei tarvitse kuoria, se ainoastaan huuhdellaan, ennen käyttöä.

Kurkku sisältää 97% vettä ja sen energiapitoisuus on hyvin pieni.

Vesipitoisuutensa takia kurkku on herkkä lämpötilojen vaihtelulle. Liian lämpimässä se nahistuu ja liian kylmässä se taas paleltuu. Ihanteellinen säilytyslämpötila olisi +10 - +14 astetta. Kurkku pakataan muovikelmuun, joka estää sitä nahistumasta. Kelmuun pakattuna sitä voi säilyttää kotona huoneenlämmössäkin. Kurkku on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

3. Avomaankurkku           (Cucumis sativus)

Avomaankurkku on kasvihuonekurkkua lyhyempi ja ulkokuoreltaan rosoisempi. Nimensä mukaisesti sitä kasvatetaan avomaalla, mutta nykyään myös avomaankurkun kasvihuoneviljely on yleistymässä. Kasvihuoneviljely takaa tasaisemman laadun.

Avomaankurkkua on tarjolla elo-syyskuussa. Parhaimmat kurkut ovat 5-15 cm mittaisia, vihreitä ja napakoita.

Avomaankurkkua käytetään pääasiassa säilöntään, suolakurkuiksi ja erilaisiksi pikkelseiksi. Tuore avomaankurkku on kuitenkin hyvää myös tavallisen kurkun tapaan käytettynä.

Avomaankurkku säilyy parhaiten +10 - +14 asteessa. Avomaankurkku on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

Vanhanajan kurkkusalaatti

1 iso kurkku

½ dl sokeria

1 tl suolaa

tillisilppua

2 rkl etikkaa

Leikkaa kurkku viipaleiksi.Pane kurkkuviipaleet kerroksittain sokerin, suolan ja tillin kanssa kulhoon.

Lisää etikka. Sekoita varovasti kahden lusikan avulla nostellen.

Tarjoa kylmänä ja raikkaana. Koristeeksi voit ripotella tillisilppua.

Resepti: Helsingin Sanomat

Osuuskunnan & oman pellon (kasvu)voimaa

Eloisan kuun lämmin tuuli puhaltaa ja hengähdän hetkeksi punaisen satolaatikon päälle istumaan. Istun papumaalla ja kerään papuja edessäni olevaan toiseen satolaatikkoon. Niin se on taas se aika vuodesta, että papumaalla istuu viisi peltolaista auringossa ja kädet käyvät. Jotenkin juhlavaa kaiken hoitotyön jälkeen. Kylmän kesäkuun jälkeen pavut olivat heinäkuun toisella viikolla, kuukausi sitten, vielä ihan pieniä ja rusehtavia kylmyydestä. Nyt pienet papupensaat kuitenkin kantavat hedelmänsä vaikkakin viikkoa viime vuotta myöhemmin. Omalla pellolla yritämme tämän päivän aikana kerätä n. 80 kg papua, jotta osuuskuntalaiset saisivat n. 400 - 500 g jakoon ensi viikolla. Keräsimme tänään myös ensimmäiset kasvihuonekurkut ja kasvihuoneemme kasvu muistutti viidakkoa kuuman viikon jälkeen. Elokuun kurkkukausi taitaa siis myös jälleen alkaa.

Tällä viikolla alkoivat keskiviikon iltatalkoot ja kyllä osuuskunta taas kerran osoitti, että porukassa on voimaa. Helteisenä elokuun keskiviikkona Omalla pellolla oli 15 henkeä ja valvattikasa traktorin peräkärryssä kasvoi nopeasti. Osaa porkkanamaasta emme olleet ehtineet kitkeä toiseen kertaan ja tilanne oli paha, mutta päätimme selvitä siitä ja nyt maasta on jo yli puolet pelastettu. Laitan toivoni ensi sunnuntain talkoisiin, että hoidamme yhdessä loputkin ja saamme syksyllä kunnon porkkanasadon.

Joitain töitä ei meinaa ehtiä tehdä muutaman viljelijän ja puutarhuriharjoittelijan voimalla luomupellolla pohjoisen kasvukauden vauhdissa, 40 vihanneslajin parissa.  Onneksi tiukan paikan tullen on osuuskuntalaiset, joille satokin kuuluu. Se on helpottavaa huomata, että on ihmisiä, joita voi aina pyytää apuun. Yhdessä pystymme kitkemään porkkanamaan ja muuttamaan maailmaa korsi korrelta, mihin suuntaan: se on meistä kiinni. Omaa peltoa ei olisi ilman ruokaosuuskuntaa ja toisin päin. Viime vuonna hienoja hetkiä oli mm. punajuuren ja perunan nostotalkoot, kun ekat hallat tulivat yllättävän aikaisin. Muutama ihminen, ei olisi ehtinyt satoa suojaan saamaan, mutta yhteisön voimin sato saatiin pellolta kellariin juuri iltaa ennen yöpakkasia. Usko on välillä koetuksella työn tohinassa, mutta niin pellon kasvuvoima, vihanneksemme kuin osuuskuntalaisetkin yllättävät iloisesti.

Viikko 32

Extratilaukset viikolle 33

Haluatko ostaa oman pellon hunajaa tai luomu valkosipulia?Vain Ruokaosuuskunnan jäsenille. [gravityform id="12" name="Extratilaukset viikko 33"]

Eloa, satoa & kasvua

Miltä elokuu näyttää? No meillä omalla pellolla se näyttää tältä:

Lämpö ja sateet ovat tehneet tehtävänsä: kaikki kasvaa. Nyt on satokasvit parhaassa kasvussa, mutta niin myös rikat. Nyt on aika kitkeä ja osuuskuntalaisia tarvitaan. Biodynaamisesti viljelty oma pelto on ollut aikaisemmin luonnonmukaisessa niittymäisessä tilassa ja tästä johtuen rikkojen siemenpankki on maassa iso. Elokuu on täysin vielä hoitokuukausi, vaikka satokin odottaa jo nostajaansa.

Miten osuuskunta on sitten vastannut rikkoihin. No ostimme tällä viikolla uuden hienon raivaussahan, kylläkin luomutarkastuksen jälkeen valitettavasti. Nyt pystymme raivaamaan pellon pientereet niin ei joka valvatti pääse siemeniään levittelemään, samoin biopenkkien välit, joissa on nurmeä pääsimme hoitamaan. Tiistaina juuri ennen yön sateita harasimme hanhenjaloilla punajuuret, palsternakat ja osan porkkanaa. Sitten kolme päivää on hurahtunut parsakaalien ja kukkakaalien joukossa. Sieltä on noussut monia kymmeniä kiloja valvattia, ukontatarta ja jauhosavikkaa, mutta onneksi saatiin pois. Edelleen toista kitkentää odottaa puoli porkkanamaata, mustajuuret ja lehtikaalit. Samalla pitäisi mm. jo sipulitkin nostaa karrelle ja toivottavasti päästään papuakin poimimaan. Maanantain luomutarkastajalle totesin: "Niin tämä luomuviljely on ilon ja kauhun tasapainoa". Siinä luonnon kasvuvauhdissa yrittää pysyä mukana ja jos tippuu kelkasta, on noustava kyytiin takaisin ja nopeasti!

Tällä viikolla on kuitenkin yritetty parhaamme mukaan korjata satoa ja kitkeä. Sadonjaot siis myös starttasivat muutaman viikon tauon jälkeen.  Ensimmäiset kesäkurpitsat komeilevat valmiina keltaisina, ensimmäiset avomaan kurkut pullistelevat vihreyttään ja pienet pavutkin roikkuvat pensaissa ja nyt sateiden jälkeen varmasti kasvavat nopeasti. Violetit kyssät maistuvat mahtavalle ja perunat kukkivat.

Elo on suurta ja työ ei lopu, sellainen on Oman pellon elokuu.

Uusi jakelupiste

Maitolaituri siirrettiin Töölön uudeksi jakelupisteeksi Cafe Regattan pihaan. Maitolaituri toimii sato-osuuksien hakupisteenä ruokaosuuskuntalaisille. Muut jakelupisteet ovat Lasipalatsi, Kalasatama, Herttoniemi ja Vantaan pelto Korsossa.

Kiitos Maaseudun Tulevaisuus -lehdelle, Helsingin kaupungille ja Cafe Regattalle. Pieni pala maaseutua on saapunut stadiin.

Pellon sato kulkee biokaasulla

Pienenämme sadon kuljetuksesta johtuvia hiilidioksidipäästöjä. Kuljetus Santamaa, joka hoitaa pellon sadonkuljetukset, on muuttanut pakettiauton biokaasukäyttöiseksi. Näin pellon hiilidioksipäästöt pienenevät ja kuljetukset ovat ympäristöystävällisemmät. Laskimme viime vuoden kuljetukset pellolta jakelupisteisiin. Satoa kuljetettiin yhteensä noin 1833 km. Alla olevasta taulukosta käy ilmi syntyneet hiilidioksipäästöt. Heinäkuussa 2014 kuljetusauto on muutettu biokaasukäyttöiseksi. Kuljetuksista syntyy 65% pienemmät co2-päästöt kuin aikaisemmin.

Projektissa on ollut mukana Gasum, Kuljetus Santamaa, TerraGas ja Ruokaosuuskunta. Kiitos kaikille, että tämä onnistui nopealla aikataululla.

Kyssäkaalisalaatti

1 kyssäkaali
1 omena
1 dl turkkilaista jugurttia
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Kuori ja raasta kyssäkaali sekä omena karkeaksi raasteeksi. Sekoita raasteen joukkoon jugurtti, sitruunamehu sekä mausteet. Kiitos Maritta reseptistä.

Viikko 31

1. Kyssäkaali:            (Brassica oleracea var. gongylodes)

Kyssäkaali eli kaalirapi on kehittynyt villistä kaalista. Lajina se on melko nuori. Kyssäkaalista syödään maan päälle kehittyvä mehevä varsimukula. Kuori on vaaleanvihreä tai sinipunertava, mutta malto on aina vaalea. Maultaan kyssäkaali on mieto. Kyssäkaali sisältää C-vitamiinia jopa 60 mg/100g. Tämä vastaa 80 prosenttia aikuisen päivittäisestä saantisuosituksesta.

Kyssäkaalia käytetään lantun tai nauriin tavoin. Sitä voi syödä sellaisenaan taikka raakaraasteena. Kyssäkaalikuutiot sopivat hyvin lisäkkeeksi juustotarjottimelle. Kyssäkaalia voi myös keittää aterian lisäkkeeksi tai käyttää lämpimiin ruokiin. Se sopii hyvin keittoihin, patoihin, muhennoksiin ja gratiineihin.

Kyssäkaali säilytetään kylmässä, +2 - +4 asteen lämpötilassa.

Kyssäkaaliletut

• 1 kg tuoretta kyssäkaalia
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 munaa
• suolaa
• pippuria

Kuori kyssäkaali ja raasta se. Sekoita raasteen joukkoon jauhot, sooda ja munat, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Paista letut voissa pienellä pannulla. Nauti kuumana esim. hapankerman kanssa. Ohje: Katja Lahti

Kyssäkaaliohjeita: Kyssäkaalisalaatti, kyssäkaali-porokeitto, keräkaali-kyssäkaalisalaatti

2. Lanttu:            (Brassica napus ssp. rapifera)

Lanttu on vanha viljelykasvi, joka on peräisin joko Pohjois-Euroopasta tai Siperiasta. Sitä on kuitenkin viljelty Pohjoismaissa ja Saksassa, joissa se onkin suositumpi juures kuin muualla. Suomessa lanttu tuli yleiseen tietoisuuteen 1800-luvulla. Ensimmäisiä kirjallisia mainintoja löytyy 1600-luvulta.

Lanttu sisältää paljon C-vitamiinia ja A-vitamiinin esiastetta. Paksun kuoren ansiosta lantun vitamiinipitoisuus säilyy kevääseen asti. Lantun kirpeä maku johtuu sen sisältämästä sinappiöljystä.

Lanttu-sana tulee suomenkieleen ruotsin sanasta planta = taimi. Alkujaan lanttu vaati esikasvatuksen eli taimet. Nykyään lantunsiemenet kylvetään suoraan avomaalle. Myös nimityksiä räätikkä ja räätikäs on käytetty.  Englantilaiset oppivat lantun viljelyn ruotsalaisilta. Niinpä lanttu on englanniksi Swedish turnip tai swede. Myös rutabaga eli ”juuripässi” -nimitystä näkee

Lanttu on monikäyttöinen juures. Se kuuluu moniin perinneruokiin kuten lanttukukkoon ja lanttulaatikkoon. Yleisintä lantun käyttö on keittojuureksena liha- ja vihanneskeitoissa. Lanttu sopii hyvin raakaraasteena tai paloina rouskuteltavaksi. Erinomaisesti lanttu sopii myös pataruokiin, raasteohukaisiin ja juurespihveihin. Kuullotetut lanttukuutiot sopivat hyvin sian- ja lampaanlihan lisäkkeeksi.

Lanttu säilytetään kylmässä, +2 - +5 asteen lämpötilassa. Lanttua ei kannata laittaa muoviin, koska muovin sisällä se mätänee nopeasti.

3. Kesäkurpitsa:       (Cucurbita pepo)

Kesäkurpitsa eli zuccini on kotoisin Etelä-Amerikasta, jossa intiaanit viljelivät sitä jo kauan ennen eurooppalaisten saapumista. Kurkulle sukua olevan kesäkurpitsan käyttö on yleistynyt viime vuosina. Kesäkurpitsan hedelmät korjataan varhaisessa kehitysvaiheessa, jolloin ne painavat noin puoli kiloa ja niiden malto on kiinteä ja mehevä. Nuorena kesäkurpitsan kuorikin on vielä pehmeä, joten sitä ei tarvitse poistaa. Tavallisesti kesäkurpitsat muistuttavan väriltään ja ulkonäöltään kurkkua, mutta on olemassa myös keltaisia kesäkurpitsoita.

Kesäkurpitsaa käytetään monin tavoin. Sitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää salaatteihin aivan kuten kurkkuakin. Se sopii mainiosti myös kypsennettäviin ruokiin kuten keittoihin, patoihin, paistoksiin ja leivonnaisiin. Kesäkurpitsaviipaleita voi myös grillata. Keitetty tai paistettu kesäkurpitsa sopii lihan ja kalan lisäkkeeksi. Kesäkurpitsan puolikaita voi myös täyttää esimerkiksi sieni- tai jauhelihakastikkeella ja kuorruttaa uunissa.

Kesäkurpitsa säilytetään +8 - +12 asteen lämpötilassa. Jos sopivanlämpöistä säilytyspaikkaa ei ole, tulee kesäkurpitsa säilyttää mieluummin liian lämpimässä kuin liian kylmässä lämpötilassa. Jääkaapissa se paleltuu ja vahingoittuu nopeasti. Kesäkurpitsa on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

4. Basilika:                 (Ocimum basilicum)

Basilika on yksivuotinen pensasmainen ruoho, jolla on pienet valkoiset tai punertavat kukat haarojen latvakiehkuroissa. Basilikan kotiseutu on Intiassa, missä sitä pidetään kasveista pyhimpänä. Hindujen pyhä basilika on laji Ocimum sanctum; intialaiselta nimeltään Tulsi tai Tulasi.

Basilikan suvun nimi tulee kreikankielisestä sanasta "basileus", kuningas. Sitä onkin sanottu kuninkaiden yrtiksi.

Muista itämaisista yrteistä poiketen basilika menestyy lähes kaikkialla Euroopassa, vaikka onkin erittäin hallanarka ja kärsii kylmyydestä jo +5C :ssa. Basilika on erittäin arka kylmälle ja vedolle, se säilytetään huoneenlämmössä mielellään vesiastiassa.

Kotipuutarhassa basilikaa voi käyttää karkotekasvina torjumaan tuholaisia. Parvekkeella ja ovenpielissä basilika estää kärpäsien tuloa sisälle.

Basilikan maku on pehmeä ja muille mausteille tilaa antava. Se on hyvä mauste korvaamaan suolaa ja pippureita. Vaikka basilikaa pidetään ennen kaikkea tomaattiruokien mausteena ja valkosipulin seuralaisena, se sopii lähes kaikkeen maustamiseen. Sitä voi käyttää salaatteihin, papu-, herne-, peruna-, sieni-, kala- ja liharuokiin sekä myös leivonnassa. Basilikan oksat sopivat hyvin lisättäväksi viinietikka- tai ruokaöljypulloon makua antamaan.

Basilikan maku johtuu sen sisältämistä eteerisistä öljyista, jotka haihtuvat helposti ruuanlaitossa. Siksi se kannattaa lisätä ruokaan vasta ruuanvalmistuksen loppuvaiheessa.

Basilikaa ei tule leikata veitsellä, vaan se on parempi repiä, sillä se mössöytyy leikkulautaa vasten ja samalla häviää haihtuvia aromeja.