Toripäivä 26.10. Ennakkotilaukset!

Kiitos kaikille Toripäivän kävijöille, tuottajille ja talkoolaisille. Toripäivän fiilistä voitte ihastella näistä kuvista. Keli oli mitä oli. Nyt ennakkotilaukset yhdistettynä Toripäivään näyttivät niiden tärkeyden. Olemme luoneet Toripäivä-konseptin, joka kestää sadetta. Uudet Toripäivät ensi syksynä 2014. [gravityform id="11" name="Toripäivä 26.10.2013 klo 10-14"]

Lehtikaali-pekonisalaatti

1 pussi oman pellon lehtikaalia 5 siivua pekonia 1 sipuli kourallinen cashew-pähkinöitä

Kastike: 1/2 dl kevytmajoneesia 1 rkl sitruunamehua 1/2 tl Dijon-sinappia suolaa mustapippuria

Nypi lehtikaali sopivan kokoisiksi paloiksi ja laita kulhoon. Leikkaa pekoni pieniksi neliöiksi ja paista rapsakaksi. Kuullota tämän jälkeen silputtu sipuli pekonin rasvassa.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Heitä pähkinät, pekoni, sipuli sekä kastike lehtikaalin joukkoon ja sekoittele.

Olen joskus tehnyt myös pekonitonta versiota ja hyvää on ollut sekin.

Kiitos Tiina reseptistä.

KEKRIJUHLAT LA 9.11. Ravintola Kellohallissa

OSTA LIPUT KEKRIJUHLIIN TÄSTÄ:[gravityform id="10" name="Kekrijuhlat 9.11. klo 15-20"]

Globaalia ruokaturvaa ajatellen!

Osuuskunta mahdollistaa myös II-luokan vihannesten käytön. Suomessa on käytössä monille vihanneksille EU:n yhteiset laatuvaatimukset, joita ylläpitää Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto. Vihannesten laatuvaatimukset perustuvat ulkoiseen laatuun, pitkälti kokoon, muotoon ja väriin. Tällöin monelta viljelmältä menee iso osa sadosta roskiin. CSA-viljelmän ei tarvitse keskittyä seuraamaan laatuvaatimuksia liian tarkasti. Jakoon menee lähes kaikki, minkä voi hyödyntää eli hieman pienemmätkin vihannekset.

Maailmassa näkee nälkää lähes miljardi ihmistä ja nälkään kuolee vuosittain n. 10 miljoonaa ihmistä. Suomessa ruokaa heitetään pois yli 100 miljoonaa kiloa vuosittain. Maanviljely kuluttaa öljyä ja saastuttaa. Lisäksi kaikki viljelyyn käytettävät työvälineet ovat omassa valmistusprosessissaan vaatineet suuren määrän energiaa. Maanviljelyn saastuttavuuden määrä riippuu tuotantotavasta sekä mm. siitä kuinka kaukana ruoka tuotetaan. Nykyiset peltohehtaarit eivät pysty ruokkimaan nopeasti kasvavaa ihmisväestöä tulevaisuudessa. Myöskään maaplaneettamme kantokyky ei kestä kasvavan maatalouden päästöjä ja kuormitusta.

Kuitenkin mitä lähempänä ruoka tuotetaan, sitä vähemmän logistiikkaan kuluu öljyä ja sitä pienemmät ovat hiilidioksidipäästöt. Kasvihuonepäästöjä tulee myös ruoan mätääntyessä eli kun ruokaa heitetään biojätteen tai syömisen sijasta roskikseen mätääntymään. Viljelyyn kuluu valtavasti energiaa, jolloin olisi tärkeää maksimoida tulos peltohehtaaria kohden. Sitä enemmän maailmaan saadaan tuotettua ruokaa ja sitä pienemmäksi jää maapalloa kuormittavat maatalouden ympäristövaikutukset, mitä enemmän pystytään alalla tuotettua ruokaa hyödyntämään. Onnistunut sato on myös maapallolle onneksi.

Toisaalta luomuviljelyssä tulee hyväksyä se, että aina jokin sato voi mennä pieleen tautien tai tuholaisten takia. Myös Suomessa talven tulo vie jotain sadosta. Luomuviljely kuormittaa ympäristöä kuitenkin vähemmän kuin tavanomainen viljely. Luomuviljelyssä kuitenkin tärkeää olisi myös satomäärän maksimointi, koska muuten voidaan olla tavanomaisen viljelyn kanssa samalla viivalla, jos maaplaneettaaa ollaan kuormitettu ja lisäksi vielä turhaan. Maanviljelyyn ja satoihin vaikuttaa voimakkaasti myös säät ja varsinkin ääri-ilmiöt. Ääri-ilmiöitä ja säiden vaihtelua lisää ilmastonmuutos, joka aiheutuu päästöistä ja mm. jätteiden väärästä käsittelystä kuten ruoan mätänemisestä. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla kasvaa laaja valikoima vihanneksia, mikä omalta osaltaan takaa sadon onnistumista erilaisina kesinä.

Mielestäni maaailman suurin ongelma on kuitenkin ruoan jakaantuminen tasaisesti 7 miljardin ihmisen kesken. Jos tuotanto paikallistuisi, takaisiko se myös paikallista ruokaa kehitysmaihin? Jos kaupunkiviljely ja sen innovaatiset viljelymenetelmät lisääntyisivät, lisäisikö se ruokaa myös slummeissa? Täytyy toivoa, että oppisimme jakamaan ruokaa tasaisemmin ja kuormittamaan maapalloa vähemmän ennen kuin maailman pitäisi ruokkia 9 miljardia ihmistä eli ennen vuotta 2050.

Jos haluamme turvata 9 miljardin ihmisen ruoan saannin tulisi meidän tuottaa ruokaa mahdollisimman ympäristöystävällisesti, mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienellä alalla kuitenkin yllläpitäen maan hedelmällisyyttä. Lisäksi meidän tulisi hyödyntää ruoka mahdollisimman tarkasti ja antaa kehitysmaiden hyödyntää itse tuottamansa ruoka tai saada ravinto jakautumaan maanpallolla oikeudenmukaisesti.

Meidän sato on ollut hyvä laatuista, usein jopa extra-laatuista eli erinomaista. Kuitenkin olemme päättäneet jakaa osuuskuntalaisille tänä vuonna yhdessä jaossa myös 2-luokan porkkanaa, kahdessa jaossa 2-luokan punajuurta. Myös toisen luokan lanttuja jaettiin sekä kurkkumme eivät olisi muotonsa takia täyttäneet 1-luokan normeja. Sen sijaan ne mielestäni maistuivat paremmalta kuin olen koskaan kurkun maistanut maistuvan.

Porkkana- ja punajuuritalkoissa olemme lajitelleet sadon kolmeen eri luokkaan: I-luokkaan, II-luokkaan ja 3-luokkaan. Ensimmäisen luokan juurekset ovat laskettu kappalemääräisesti pusseihin ja ne ovat menneet varastoon tulevia sadonjakoja odottamaan. Toisen luokan juurekset on myös laskettu muovisäkkiin, mutta ne ovat jääneet pellon maakellariin seuraavia sadonjakoja varten. Toisen luokan juurekset voivat kokonsa puolesta olla hieman pienempiä tai niissä voi olla pintaviottumaa. Pintaviottumiin iskisi helposti varastotaudit, mutta kun nämä hyödynnetään ensimmäiseksi ei ongelmaa ehdi tulla. Kolmosluokan juurekset kuten haljenneet porkkanat ovat jääneet eläimille. Näin peltomme pinta-ala tulee kokonaisuudessaan hyödynnettyä eli peltopinta-alasta syö monta ihmistä ja kilomäärä on suurempi.

Maissi-juuresröstit

Maissi antaa mukavaa suutuntumaa ja pureskeltavaa näihin muuten perinteisiin juuresrösteihin. Maissi-juuresröstit ohjeesta tulee 6 isoa röstiä, halkaisija 15cm

5 porkkanaa 1 (pieni) selleri 4 perunaa 4 maissia 1,5 sipulia 4 valkosipulin kynttä 4 kananmunaa 4 rkl vehnäjauhoja 1 pnt lehtipersiljaa hienonnettuna 2,5 tl suolaa mustapippuria rypsiöljyä

Raasta juurekset karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli sekä valkosipuli ja paista ne kevyesti rypsiöljyssä, jäähdytä.

Leikkaa maissista siemenet irti. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi, mausta hyvin suolalla, pippurilla ja lehtipersiljalla.

Kuumenna öljy pannulla ja paista röstit keskilämmöllä molemmin puolin noin 5 minuuttia. Muutama vinkki paistamiseen: -röstit voi paistaa myös ohukaispannulla. -paistamisen voi tehdä etukäteen ja röstit voi lämmittää uudelleen uunissa. -isojen röstien kääntäminen käy kätevästi kahden lautasen avulla; liu'uta rösti pannulta lautaselle, laita toinen lautanen päälle ja käännä ympäri pitäen tiukasti kiinni molemmista lautasista. Liu'uta rösti takaisin pannulle. Kiehumispisteessä maissi-juuresröstit tarjoiltiin uunissa paahdetun oman pellon keräkaalin, salaatin ja yrttikermaviilin kera.

Reseptiin käytetyistä raaka-aineista Ruokaosuuskunnan pellosta olivat porkkana, selleri, peruna, maissi ja keräkaali. Olen jo niin tottunut näihin upeisiin raaka-aineisiin että en tiedä mitä teen kun satokausi loppuu?!

Lue lisää Kiehumispisteen reseptejä täältä

Kananmunaa, maa-artisokkaa ja salviaa

Maa-artisokan jalot aromit pääsevät oikeuksiinsa tässä hieman enemmän aikaa vievässä ohjeessa. Varaa aikaa reilu kaksi tuntia, ota esille paistolämpömittari ja hiukkasen kärsivällisyyttä.

Munan kypsyttäminen 65 asteessa on tarkkaa puuhaa. Jos kotioloissa epäilyttää, pysyykö  lämpötila esimerkiksi uunissa vesihauteessa koko ajan tarkasti 65 asteessa, voit antaa munien kypsyä vaikka kaksi tuntia.

Optimikypsyydessä valkuainen on juuri ja juuri hyytynyt, joten munan kuoriminen on jännittävää. Se kannattaa ehdottomasti pullauttaa kuoresta suoraan annoslautaselle!

Kananmunaa, maa-artisokkaa ja salviaa Neljälle

4 kananmunaa 200 g maa-artisokkaa suolaa mustapippuria 50 g voita muutama oksa salviaa

Kypsennä kananmunia 65-asteisessa vedessä tunti. Seuraa lämpötilaa mittarilla.

Kuori hyvin pestyt, nuoret maa-artisokat, mutta säästä yksi annoksen viimeistelyä varten. Puolita maa-artisokat ja keitä niitä kiehuvassa vedessä kunnes sisus on pehmeä. Siivilöi vedet pois, muusaa haarukalla, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon voi ja pidä lämpimänä liedellä.

Ota kananmuna vedestä ja kuori se hellästi, että rakenne säilyy. Kun olet näpertänyt puolet kuoresta, saat pullautettua munan annoslautaselle. Muista suolata pinta. Raasta loppu maa-artisokka paperinohuiksi lastuiksi. Lusikoi artisokkakrossi kananmunan vierelle, koristele salvianlehdillä ja maa-artisokkalastuilla.

Ohje: Sasu Laukkonen ja Mariaana Nelimarkka: Vihreä pöytä (Readme 2013)

 

Keltainen kultainen lokakuu

Aurinko kultaa koivut. Ruska on kauneimmillaan. Hetkelliset muutaman päivän kylmät jaksot ovat saaneet puut keräämään lehtivihreän talteen. Nyt puut loistavat yhtä kauniina ja valoisina kuin mennyt kesä. Pohjoisessakin valoa ja lämpöä riitti. Nyt sen näkee kultaisista koivuista, värikkäistä vaahteroista ja lämpöisen oransseista tuomista. Tämän syksyn ruska on silmiä hivelevän kaunis: kultaiset auringon valon tuottamat värit loistavat puhtaina kynnettyä peltoa vasten.

Maa pellolla ei jää saappaan pohjaan kiinni vaan savimaakin on lokakuun maaksi suhteellisen kuiva. Tämä helpottaa pellon sadonkorjuutöitä. Maa kantaa vielä koneita ja talikollakin on helpompi nostaa. Savimaa on niin erilaista riippuen veden määrästä. Pellolla liikkuessa ei jää peltoon kiinni vaan pääsee vielä vaivattomasti eteenpäin. Sateen sattuessa kyllä luistaa.

Omat perunat ja punajuuret on jo varaston uumenissa. Sieltä niitä tilausten tullessa nostetaan lajitteluun. Perunat pitää katsoa aina läpi ennen tilauksen lähtöä. Kellarissa huonot ja tautiset erottuvat nopeasti. Perunan nostossa meillä on ollut apuna talkoita, kehitysvammaisryhmä ja erityisnuoria. Tällöin lajittelu ei nostovaiheessa ole aina ollut erityisen tarkkaa. Onneksi osuuskuntamme jäsen Jari Kuokkanen teki pellolle perunan lajittelupöydän.

Nyt on maassa vielä lämpöisen oransseja porkkanoita. Makeat, kaunisnaattiset varhaisporkkanalajikkeet ovat melkein kaikki nostettu, mutta kaksi varastoporkkanalajiketta on vielä pellossa. Niiden kasvuaika on pitempi, ne säilyvät paremmin ja kuori on paksumpi. Myös valon vaaleat palsternakat ovat vielä maassa. Pellossa on vähän mustajuurta, maa-artisokkaa ja kylmän kestävää lehtikaalta, joka sekin vain makeutuu kylmän saapuessa. Vihreät purjot ja viimeiset keräkaalit myös odottavat nostoaan. Nyt sunnuntaina on osuuskunnan talkoot ja tarkoitus on nostaa omat porkkanat varastoon.

Maistatin peltomme porkkanoita koululaisryhmälle tällä viikolla. Ensin maistatin oman pellon biodynaamisesti viljeltyä, sitten tavanomaisesti viljeltyä ja lopuksi luomuviljeltyä porkkanaa. Maistatusvaiheessa en kertonut, mistä porkkanasta oli kyse. Kahdeksantoista oppilaan lähes yksimielinen mielipide oli, että ensimmäinen porkkana maistui parhaalta. Porkkanaa luonnehdittiin taivaallisen makuiseksi, lempeäksi ja täysin vastakkaiseksi kuin seuraava porkkana. Lopuksi myös kyseltiin, että mistä näitä biodynaamisesti viljeltyjä porkkanoita saisi. Täytyy tietysti muistaa, että meidän porkkana oli samana päivänä nostettu, kun taas tavanomainen porkkana oli käynyt läpi pesuprosessin, kulkenut mahdollisesti tukun kautta kauppaan ja seissyt vielä kaupan valoisella hyllylläkin jonkin aikaa. Kaikessa tuossa on tuore, makea maku saattanut kärsiä. Tietysti maku on myös lajikekysymys. Meidän porkkanat ovat biodynaamisesti tuotettuja avopölytteisiä lajikkeita, jotka valitaan tarkasti nimenomaan sisäisten laatuominaisuuksien mukaan. Tietysti myös oman pellon maa ja kasvuolosuhteet vaikuttavat juurekseen.

Tällainen lämmin valoisa kasvukausi varmasti myös maistuu makeutena sadossa ja on osaltaan vaikuttamassa sadon laatuun. Vielä, jos sato saadaan nostettua ei sateisena päivänä ylös voi se kruunata sadonkorjuuhetken, mutta myös laadun. Muun muassa punajuurella on nitraatin kerääjänä suurempi riski suuriin nitraattijäämiin, jos se nostetaan sateisella säällä. Meidän punajuuritalkoissa ei onneksi satanut ja ravinteetkin tulevat orgaanisista lannoitteista, joissa liukoista typpeä on vähän.

Maa-artisokkagratiini

1/2 kg maa-artisokkaa 1 (ryväs)sipuli 100 g tuoretta vuohenjuustoa, esim. Syrjähyppy n. 2 dl maitoa 3 oksaa salviaa suolaa ja mustapippuria myllystä pinnalle juustoraastetta

Kuori ja siivuta maa-artisokat ohuiksi siivuiksi. Lado voideltuun laakeaan uunivuokaan juuressiivuja, sipulirenkaita, salvianlehtiä ja vuohenjuustoa kerroksittain. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja kaada lopuksi maitoa niin, että paistos lähes peittyy siihen. Huom. maito kiehuu helposti uunissa, varaa astia, jossa on kiehumisvaraa! Viimeistele paistos juustoraasteella, joka pitää lopputuloksen mehevänä. Paista uunissa noin tunti, ensimmäiset 10 minuuttia 225 asteessa ja laske sitten lämpötila noin 200 asteeseen.

Kiitos Mariaana reseptistä. Tutustu kasvisresepteihin Vihreäpöytä-kirjasta

Juuressipsit ja kaprisaioli

4 annosta lisäkkeeksi

N. 600 g kasviksia, eli tällä kertaa 3 keskikokoista porkkanaa, 2 pientä mustajuurta, palsternakka ja pala lanttua 4 rkl oliiviöljyä

Mausteseos: 1 dl parmesaaniraastetta 2 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia 2 raastettua valkosipulin kynttä 2tl mietoa chilirouhetta

Kaprisaioli: 1 dl majoneesia 1 ½ rkl hienonnettuja kapriksia veitsenkärjellinen raastettua valkosipulia ripaus suolaa

1. Sekoita aiolin ainekset ja laita aioli odottelemaan jääkaappiin.

2. Kuori ja leikkaa juurekset ohuiksi, pitkiksi tikuiksi. Levitä juurekset uunipellille ja pirskota päälle oliiviöljyä. Paahda juurestikkuja 225-asteisessa uunissa ensin 15 minuuttia.

3. Nosta juurekset uunista ja kääntele hieman. Sekoita mausteseoksen ainekset. Ripottele seos juuresten päälle. Jatka paahtamista vielä 5–7 minuuttia, kunnes juusto hieman ruskistuu. Tarjoile juurekset kaprisaiolin kanssa.

Koti ja keittiö - lehden ohjetta soveltaen Piia.

Osuuskunta toimii!

Viime viikonloppuna oli kahdet hätätalkoot: lauantaina punajuuren nostotalkoot ja sunnuntaina Opera-perunan nostotalkoot. Ruokaosuuskunta mahdollistaa nopean toiminnan. Kun käsiä on monta, voimme tarvittaessa toimia hyvinkin nopeasti.

Onneksi talvi varoitti tulostaan viikko etukäteen. Tiedostimme hallanvaaran ja toimimme. Päätimme talkoilla koko viikonlopun, jotta varastosatomme ei tarvitsisi palella ja paleltua pellossa. Viime lauantaina saimme nostettuna kaikki loput punajuuret ja sunnuntaina nousi myös loput jauhoiset pyöreät Opera-perunat. Operaa nousi 1500 kg ja punajuurta on nyt nostettu jouluun asti.

Alkuviikko oli leuto, mutta sitten tiistai-keskiviikko välisenä yönä halla marssi jälleen viikon tauon jälkeen pellolle ja toi mukanaan - 4 ° C pakkasen. Keskiviikkoaamuna oli kuurankukkia lehtikaalissa ja valkoinen kuura peitti monet vihannekset. Onneksi porkkanat olivat hallaharson alla turvassa.

Tällä viikolla jakoon pääsi myös mustajuuri: tuo kuorittuna vaalea maitiaisnesteen tummuttama parsan tavoin käytettävä jännän näköinen juures. Nyt ollaan siis alettu nostamaan myös myöhäisvihanneksia palsternakkaa, selleriä, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös säilöntä ja osa omista keräkaaleista lähti Päijät-Hämeen Luomuun hapatettaviksi. Monet vihannekset säilyvät hyvin varastossa pitkälle talveen kuten porkkana, palsternakka, punajuuri ja peruna. Sen sijaan joitain vihanneksia on aika säilöä ja jopa muuntaa makuja ja jalostaa vitamiineja. Hapatus ja fermentointi ovat oivia tapoja jalostaa vihanneksia eteenpäin ja lisätä niihin vitamiineja kuten B- ja C-vitamiinia sekä ruoansulatusta tukevaa maitohappoa. Myös hillot ja marmeladit ovat ihana tapa varautua talveen. Porkkanamarmeladi, lehtikaalipesto tai kurpitsahillo lämmittää mieltä talven tuiskeessa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on kasvanut tänä vuonna monen -moista, -makuista ja -muotoista vihannesta. Toinen on kylmän arka, toinen taas kuivan arka, joku ei tykkää kuumasta. Jokaisella niistä on oma kasvuaikansa, jolloin osuuskuntalaisille on tarjolla kotimaista tuoretta sesonkiruokaa. Jokaisella vihanneksella on oma sadonkorjuuaikansa, jolloin osuuskuntalainenkin voi päättää, mikä aika hänelle sopii tulla auttamaan: kevät, kesä vai syksy. Joku osuuskuntalainen tykkää seurata koko kautta, sekin onnistuu. Sitten viljelyssä on näitä kriittisiä hetkiä kuten hallanvaara ja silloin mikään ei helpota enemmän kuin tieto, että on ihmisiä joita kutsua talkoisiin. Yhteistyön ja yhteisön voimin saatiin taas 160 kaupunkilaisen perunat ja punajuuret pelastettua ja homma hoidettua.