Valmistautuminen satokauteen 2015

Osa1: Traktorien huolto (osa2 -> scrollaa alaspäin) Traktorit haettiin keskiviikkona 25.2. Kaupunkilaisten omalta pellolta Porvoon Amistoon vuosihuoltoon. Mahtavaa kun tälläisiä yhteistyökumppaneita löytyy. Traktorien kunto ja toimintavarmuus ovat iso tekijä sadon onnistumisessa vuonna 2015:sta. Massey Ferguson ennen pesua. 2 tunnin pesun jälkeen alkoi maalipinta näkyä. Amiston kunnossapitoasentaja opiskelija Joonatan Tengvall teki hyvää työtä tottunein ottein. Ja pesun jälkeen. Nyt Massikka ja Deutz ovat valmiina tutkittavaksi. Mitä sitten tapahtuu ja mitä traktoreille seuraavaksi tehdään? Tulemme julkaisemaan traktorien huoltotoimenpiteitä blogissamme.

Korjauslista, ma 2.3.2015

Massey Fergussonin tarkastuksessa havaittiin seuraavat viat/puutteet: Valot Lämpömittari Etupyörien pultit Jäähdytin Polttoaineen suodattimet Tuulettajan hihna Vaihdekepin kumit Valokatkaisimet Öljynsuodatin ja öljyt Öljynpainemittari Ulosottoakselin stefa

Massey Fersussonin etuakseli on nyt levitetty 1,5m raidevälille.

Osia on etsitty netistä.

4.3.2015 Massikan peräkoukun nostoketjut on uusittu ja laukaisumekanismin vipu korjattu. Hyvää työtä tekevät Amiston kunnossapitoasentajaopiskelijat! 6.3.2015 Varaosat saapuivat.

11.3.2015 Deutzin käynnistymisessä on ollut edellisellä kaudella ongelmia. Epäilyksiä oli hehkun lämpenemättömyydessä mutta imusarjahehku lämpenee. Tarkistimme asian infrapunalämpömittarilla. Suurempi ongelma löytyi starttimoottorista jonka hiilet olivat aivan loppu. Kuvassa vanha loppuunkulunut hiili vasemmalla ja uusi oikealla. Uudet hiilet myynyt mies varoitteli meitä starttimoottorin muista mahdollisista vioista. Yritämme selvitä startin korjauksesta 21€. Uusi starttimoottori maksaa 400€.

13.3. Aloitimme Deutzin huoltamisen. Starttimoottori on paikoillaan uusine hiilineen. Moottorissa on uudet öljyt ja suodatin. Tutkimme sähköjärjestelmää öljynpainevalon ja ajovalojen osalta. Hapettumia tuntuu oleva paljon johtoliitoksissa. Käsikaasu ja sammutusnappula odottavat vielä työjonossa. Massikka sai tänään etuvalot.

20.3. Uusia ongelmia ja toivottavasti niiden ratkaisuja... Käynnistimme Massikan ja tarkastelimme käyntiä. Latausvalo ei sammunut vaan ilmoitti laturiviasta. Avasimme laturin, jonka sisältä löytyi ainekset pikkulinnun pesään. Huomasimme myös toisen hiilen kuluneen aivan loppuun. Uusi hiili on nyt asennettu, toimiikohan lataus nyt? Koekäytön yhteydessä huomasimme polttoainevuodon syöttöpumpussa. Nyt ratkesi tyhjän tankin mysteeri. Polttoainesäiliö tyhjenee vuotavan pumpun kautta. Uudet syöttöpumpun tiivisteet hankittiin ja asennettiin. Yritämme koeajoa Ensiviikolla.

2.4.2015

Massikka alkaa olla valmis pellolle. Uusi ilmansuodatin asennettiin tänään. Deutzin sähköongelmat jatkuvat. Hapettumia toisen perään.

13.4. Nyt on traktorit pellolla. Tekemistä olisi vielä ollut. Keskityimme koneiden käyntiin liittyviin asioihin. Yhteiskuvassa Kone- ja metallin päättävän luokan opiskelijoita. Traktoreista saatii 4 ammattiosaamisen näyttöä. 2 moottorihuoltoa ja 2 sähkömekaanista asennusta. Tulevaisuudessa kehitämme talvihuoltokonseptiamme.

Iso kiitos Porvoon Amiston kunnossapitoasentajaopiskelijat ja ohjaaja-opettaja Tomi Laavi. Tämä traktorien kunnostus on ollut meille ISO asia ja apu. Ollaan todella kiitollisia avustanne Ruokaosuuskuntaa kohtaan. Yhteistyökuvioita varmasti kehitetään jatkossa.

4.5. Samalla kun traktorit palautettiin pellolle niin perunannostokone ja sokerijuurikashara otettiin koululle huoltoon. Perunannostokoneen etupään säätö ja rungon halkeama ovat korjattu. Sokerijuurikasharan säätöruuvit on herkistetty. Koneet palautuvat pellolle vapun jälkeisellä viikolla.

Kalenteri 2015

Miten vuosi 2014 meni?

Palautekysely tulokset 2014 from Olli Repo

Kysyimme ruokaosuuskuntalaisilta palautekyselyllä miten meni vuosi 2014? Kysely lähetettiin sähköpostitse 9.12.2014. Kyselyyn vastasi 88 kpl. Kiitos vastanneille.

Viikko 45

Juures vai siemen

Kasvukausi alkaa olla virallisesti lopuillaan. Etelä-Suomessa kasvukausi loppuu noin lokakuun loppuun. Kasvukauden ajatellaan päättyvän, kun vuorokauden keskilämpötila on alle 5 ° C noin viikon peräkkäin. Kasvukausi on eri pituinen eri puolilla Suomea ja mitä lähemmäs päiväntasaajaa mennään, sitä pitempi se on. Voi olla, että kasvit eivät enää kasva pellolla, mutta vihanneksia omalla pellolla vielä riittää. Toisaalta pelto on hyvä varasto monille 2-vuotisille juureksille, jotka ensimmäisenä vuotena kehittävät kasvulliset osat ja toisena vuotena valmistuvat kukintaan sekä siementen muodostukseen. Mm. 2-vuotisia porkkanoita ja palsternakkoja voisi jättää Omaan peltoon talveksi ja kerätä omia siemeniä sitten vuoden päästä syksyllä. Kun olemme ostaneet avopölytteisiä lajikkeita, tämä olisi mahdollista. Kukaan ei omista meidän palsternakka- ja porkkanalajikkeita. Ne ovat vapaita ja niillä olisi mahdollisuus sopeutua paikallisiin olosuhteisiin kuten eteläsuomalaiseen kasvukauteen paremmin. Paikallinen sopeutuminen on luonnonmukaisessa siemenjalostuksessa tärkeää. Kuitenkin olemme päättäneet tähän asti kerätä sadon talteen ja tukea biodynaamista siemenfirmaa Bingenheimeria joka vuosi ostamalla uudet siemenet. Lisäksi tietysti lajikejalostus on oma juttunsa ja siihen tarvitaan lisäksi aikaa, joten arvostan hyvin paljon, että joku keskittyy siihen. Toisaalta Suomessa ei ole luomu-vihanneslajikkeiden siemeniä tuottavaa  firmaa, me tilaamme suuren osan siemenistä siis Saksasta.

Kasvukauden lopulla alkaa taas miettiä siemeniä. Kaikki hedelmät ja kasvukauden kasvulliset vihreät värit alkavat poistua. Jäljelle jää musta maa, puiden rungot, siemenet ja tähtitaivas. Siemeneen jää tieto kasvusta, kasvukaudesta ja elämän jatkumisesta. Steiner kirjoitti aikanaan sielunkalenterin, mikä kuvaa ihmisen sielun suhdetta luonnonkierrossa. Hänen filosofiassaan luonto on aidon ihmistuntemuksen alkulähde. Kalenterissa on vuoden jokaiselle viikolle lyhyt lause tai runo kuvaamaan ihmisen maailmaa eri vuodenaikoina. Sielunkalenterin mukaan syksyllä on se aika vuodesta, kun voi kerätä kesän siemenen itseensä, ottaa kesän valon ja lämmön talveen omaan sisäisyyteensä. Mielestäni tätä kesän ja valon keräämistä itseensä helpottaa värikkäät ja kesän auringon valosta sokeria keränneet juurekset. Ne kasvavat kesän pellossa ja syksyllä ne ovat varastossa, jolloin saamme syödä palan kasvukautta, palan oman pellon satoa.

Sunnuntaina on porkkanannostotalkoot Omalla pellolla osa 2. Se lämmittää, että meitä on monta ihmistä keräämässä yhteistä satoa marraskuulle. Varastoporkkanaa nostettiin myös viime sunnuntaina 26.10. ja ensi viikon lauantaina 8.11. nostetaan viimeiset palsternakat maasta varastoon. Tervetuloa Oman pellon talkoisiin sunnuntaina 2.11. klo 11-17. Talkoista saa myös aina viedä kotiin 3. luokkaa!

Viinitilauslinkki

[gravityform id="22" name="Luomu ja biodynaamisia viinejä Ekowineltä"]

Harmaahetki

Päävärinä pellolla on harmaa, harmaa savi liukuu alla ja lokakuun kylmyys on saapunut omalle pellolle. Arinkoisena päivänä valo kultaa vielä lehdillä kesän valon. Tällä viikolla satoi ensi lumi. Kylläkin hennosti ja kevyesti eikä jättänyt maata valkoiseksi. Omalla pellolla ollaan valmistauduttu pakkasöihin peittämällä porkkanamaa jälleen valkoisella harsolla ja loput seitsemän perunariviä myös. Pellon kasteluvesipumppu nostettiin myös pellon pohjavesilammesta.

Paljon on kuitenkin vielä nostettavaa ja siivottavaa. Ennen kasvukauden loppua pitäisi maasta nostaa vielä hiukan perunaa, porkkanat ja palsternakat varastoon. Tämän lisäksi pellolla vielä kasvaa lehtikaalta, mustajuurta, selleriä, purjoja ja Mustosessa yrttejä & maa-artisokkaa. Näitä ei kerätä varastoon vaan viikottaisiin jakoihin marraskuun puoleen väliin saakka toivottavasti. Lisäksi pellolla makaa vielä harsoja siellä täällä, kasteluletkuja, harsosäkkejä ja kompostikin odottaa vielä syyssiirtoa. Maa-artisokkaa alettiin tällä viikolla syysnostaa ja osa jätetään maahan kevättä odottelemaan niinkuin viimekin vuonna. Ensi viikon jakoon tulee kaikille maa-artisokkaa. Tänään pelolla nostetaan palsternakkaa, koska se kestää kylmempiäkin ilmoja, eikä saa kylmävaurioita, vaikka se nostetaan kohmeasta maasta.

Pellolla kävi torstaina Demeter-tarkastaja eli biodynaamisen tuotemerkin tarkastaja. Luomumerkin lisäksi meillä on biodynaamisen viljelyn tuotemerkki. Biodynaaminen viljely on yksi vanhimmista luomusuuntauksista ja demetermerkin omaavalla tilalla on automaattisesti myös luomumerkki. Biodynaaminen viljely lähti liikkeelle 20-luvulla Keski-Euroopasta, kun maanviljelijät alkoivat ensi kerran olla huolissaan maanviljelyn kemiallistumisesta, teknistymisestä ja maanviljelyn sitomisesta vahvasti talouteen. He pyysivät sen ajan ajattelijalta Rudolf Steinerilta luentoa koskien luonnonmukaisempaa maataloutta. Steiner piti heille maatalouskurssin vuonna 1924 helluntaina Sleesiassa. Kurssilla pohdittiin laajalti kokonaisuutta, mihin viljely liittyy. Maatalouskurssi on jäänyt viljelijöille virikkeeksi tutkia luontosuhdetta, kompostointia, yhteisöllisyyttä ja kosmosta. Biodynaamisessa viljelyssä on tärkeää maan hedelmällisyyden lisäksi myös tuotteen sisäinen laatu, joka on biodynaamisen siemenfirman pääkiinnostus lajikejalostuksessa. Biodynaamisen viljelyn tarkastus sujui hyvässä hengessä.

Valkoinen yö & Oranssikeltainen päivä

Kylmät yöt ja kuulat aamut kertovat kauniista lokakuun alusta. Valkoiset hennot kuuran kukat peittävät peltoa aamuisin ja päiväksi maa sulaa lämpimäksi. Lokakuun alku on ihanan aurinkoinen ja kuiva. Pelto kantaa konetta ja uskallamme kokeilla ensimmäistä kertaa valkosipulinkin syysistutusta Omalla pellolla. Savimaa on sen verran kuiva, että uskaltaa traktorilla penkin ajaa. Tähän asti savimaa on joka syksy ollut liian märkä syysistutukselle. Myös kaunista ruskaa lupailee pakkasyöt ja kesän auringossa kerääntyneet kasvien sokerit. Oranssin keltaisena loistavat vaahteramme, mutta myös maa-artisokkamme kukkivat jälleen, mikä tarkoittaa myös mukulan valmistumista.

Tällä viikolla Omalla pellolla vieraili puhjoismainen biodynaaminen koulutusryhmä. He olivat kiinnostuneita CSA-viljelystä. Heidän vierailunsa myös ilahdutti "personal farmeria" suuresti. Hienoa, että eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö kukoistaa ja kiinnostus suomalaista ruoan tuotantoa kohtaan kasvaa.  Perhon kansainvälinenryhmä vierailee pellolla tänään perunan nostossa. Lauantaina on ensin Arabian helmen päiväkodin talkoot aamusta ja iltapäivällä on punajuuren nostotalkoot osuuskuntalaisille. Suurin osa peltolaisista eli pellon harjoittelijoista ovat palanneet kouluihin ja nyt Omalla pellolla talkoot ovat tärkeämpiä kuin koskaan, että saadaan oma sato talteen marraskuisia päiviä lämmittämään ja värittämään. Punaiset punajuuret toivottavasti nostetaan kaikki varastoon huomisen ja lauantain aikana. Oranssit porkkanat odottavat sitten seuraavana vuoroaan. Ensi lauantaina 4.10. on punajuuren nosto ja sunnuntaina 26.10. on porkkanatalkoot.

Yhteisöllisyys on omalla pellolla tärkeää näin syksystä. Kaikki osuuskuntalaiset pääsevät iloitsemaan omasta sadosta ja kesän hedelmistä pellolle, vaikka eivät olisi niiden hoitotöissä olleetkaan mukana. Ennenvanhaan syksyllä nostettiin aina perunat yhdessä maasta. Ruokaosuuskunta mahdollistaa kaupunkilaisille uuden terveen kulttuurin kehittymisen, vanhojen juurien elvyttämisen, maaseudun ja kaupungin kohtaamisen sekä kaupunkilaisen ja tuottajan yhteistyön. Kaupunkilaisten omalla pellolla ei ole juuresten nostorautaa eli nostamme kaiken käsin talikolla. Se on iso työ, mutta talkoillen se on mukava työ ja vähentää öljyn kulutusta sekä saasteita sekä lisää terveen ihmistyön määrää. Talkoot mahdollistavat monipuolista pienviljelyä, koska viljellessä 40 eri kasvia, ei voi erikoistua jokaisen kasvin laitetekniikkaan, puutarhatalous ei sitä mahdollista. Talkoiden avulla myös tieto ja osallistuminen sekä yhteisön ja juurien jälleenrakentaminen lisääntyvät.

Syksyn kynnys

Keltainen lehti tipahtaa tietokoneeni näppäimistölle. Lämpimiä värejä näkyy ympärillä. Kelta-beige-vihreä-maailma & monia värejä pellolla! Tällä viikolla on Omalle pellolle tulleet ensimmäiset kylmät yöt. Täällä on aamuisin ollut 3 Celsius-astetta lämmintä. Tiistaiaamuna keräsin salaatteja ja osa niistä oli huurtessa. Niiden keräämistä vältin, jotta ne saivat sulaa maassa rauhassa. Lehtikaalien makuun kylmyys oli jo vaikuttanut hieman makeuttavasti. Myös muille vihanneksille se tekee hyvää mm. muistuttaa niitä tuleentumisesta eli valmistumisesta. Kuitenkin joitain vihanneksia kylmyys haittaa. Kurkut kuolevat, kesäkurpitsat ja pinaatti eivät kestä kovaa hallaa ja maissi menee huonoksi. Perunat pitäisi nostaa maasta ennen halloja niin ne eivät saa paleltumia.

Syksy lisää usein pellolla yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä. Tällä viikolla Omalla pellolla on käynyt talkoissa kaksi Perhon ryhmää ja Kiipulan erityispuutarhaopiskelijoiden ryhmä. Toreilla ollaan viime aikoina vierailtu ja huomenna on osuuskuntalaisten sadonkorjuujuhlat. Tullaan yhteen juhlimaan kesän makuja ja hedelmiä. Nostetaan perunat yhdessä maasta perunakellarin uumeniin. Kellareille kylmyys tekee myös hyvää, se viilentää ne sopivaksi sadonkorjuuaikaa ajatellen.

Luonnossa on näkyvissä ensimmäiset ruskan merkit. Toivottavasti ennen talvea näemme vielä kaikki kesän lämmön ja valon tuomat värit ennen värittömyyttä ja uusien ideoiden aikaa. Ainakin kesän mauista olemme saaneet nauttia ihanien oman pellon tuotteiden muodossa. Vielä ei haluaisi antaa hallalle tilaa, koska sitten joudumme joistain tuotteista luopumaan kuten noista ihanan makuisista omista kurkuista. Kesäkurpitsoista olemme tosin saaneet nauttia jo kaksi kuukautta. Mutta onneksi joidenkin tuotteiden aika vasta alkaa kuten keltaisen valkoisen palsternakan, joka ei ole halloista millänsäkään.

Haikeaa on myös sanoa hyvästit pellon harjoittelijoille. Keudan puutarhaoppilaitoksesta meillä on ollut huhtikuusta asti harjoittelemassa Tomi. Hän ja monet muutkin ovat olleet suuri apu pellolla. Tomilla on viimeinen päivä tänään ja monet muutkin ovat jo lopettaneet peltoharjoittelun ja palanneet syksyn opintojen pariin. Syyskuun lopusta pellolle onkin entistäkin tärkeämpää osuuskuntalaisten talkoot, että saadaan sato nostettua, kesä säilöttyä ja viikon sadonjaot tehtyä.

Loppukesä, muttei kesän loppu...

Leuto tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa. On syyskuun puoliväli kohta. Tuntuu, että luontoäiti ottaa kiinni kesäkuun kylmiä ilmoja. Viime vuonna tähän aikaan saatiin jo ekat hallat, nyt on yölläkin yli 10 astetta. Ehkä ne omat maissitkin vielä ehtivät! Nyt maissien päissä on vaalea tukka ja sen muuttuessa tumman ruskeaksi on maissi kypsä. Oman pellon ympäristö vihertää vielä, muutamissa koivuissa näkyy häivähdys keltaista. Monet rikat viheriöivät vielä, kasvukausi pidentyy satokasveille, mutta myös rikoille ja hoitotöille. Valkoisia perhosia lepattelee siellä täällä nurmella ja pölyttäjiä surisee työn touhussa.

Kauden sesonkivihannekset muuttuvat hieman joka viikko. Kohta aloitetaan purjojen satokausi. Tällä viikolla on viimeisetkin sipulit nostettu kuivumaan pellon päälle eli sipulisavotta on kohta ohi tältä vuodelta. Noin kuukauden päivät olemme joka torstai nostaneet sipuleita kuivumaan ja laskeneet seuraavan viikon 10 - 20 kpl sipuleita jokaiselle osuuskuntalaiselle. Kyllä sipulia onkin jaettu jo juhannusviikosta asti.

Myös viimeiset kyssäkaalit on nostettu kylmiöön. Viimeisiä lanttuja makoilee pellolla siellä täällä. Ensimmäiset maan syksyiset muokkaukset on siis aloitettu. Eli, kun sato on nostettu ja pelto on tyhjä satokasvista, on aika muokata maa ja me kylvämme tänä vuonna italianraiheinää äestetylle pellolle. Se estää hiukan rikkojen tilaa ja pitää ravinteet pellossa niin ne eivät huuhtoudu vesistöihin syyssateilla. Vielä on kuitenkin vihanneksia, jotka odottavat sadonkorjuuvuoroaan, joiden satokausi ei ole vielä alkanut kuten palsternakka, mustajuuri, maissi.

Myös perunamaalle menee nyt työtunteja. Perjantainen papujen keruu on vaihtunut perunan nostoksi, kun maakin on kuivunut niin että se kestää konetta. Timot nostettiin heinäkuussa, siikliä elokuussa ja nyt nostetaan parhaillaan nicolaa eli sitä kiinteää ja hyvää perusperunaa. Sandro ja Tomi ovat niittäneet raivaussahalla perunan varsia viikon verran, hienotyö! Tänäänkin perunamaalla on maanut muutamatuhat pottua ja pari peltolaista.

Kiitos kaikille osuuskuntalaisille, Ollille, hallitukselle ja viikon sadonjakajille. Sadonjako on tärkeää työtä. Tänä vuonna uusia jakopisteitäkin on kaksi Lasipalatsi ja Kalasatama. Kalasatamassa on uusin uudistus eli kontti ja ruokapiiri. Hienoa toimintaa ja mahtavia mahdollisuuksia eli nyt pääsee nauttimaan tuotteista Kalasatamankin ruokapiirin kautta!   Ilman jokaisen meidän panosta tämä satokausi, Oma pelto, sato, jaot ja jakopisteet eivät olisi mahdollisia!