Kasvukauden 2014 alku & uusi viljelijä esittäytyvät

 

Huhtikuussa työt on aloitettu Omalla pellolla. Huhtikuu on ollut poikkeuksellisen lämmin vähä lumisen talven jälkeen. Savinen peltomaamme on kuivunut kivasti ja pellollekin on jo päästy uudet perunat, timot istuttamaan. Nyt ne ovat murron lohkolla kahden harson alla. Yöt ovat Korson pellolla vielä kylmiä ja tänään kello 8 aikaan aamulla oli vain 2 celsius-astetta lämmintä ja maa jäässä. Mustosessa on saatu paljon aikaan. Kasvihuoneen penkit on käännetty, lannoitettu ja kylvetty. Yrttimaata on alettu siistimään ja maa-artisokkaa on nostettu. Pellolta on maa-analyysit ja vesianalyysi otettu.

Kauniit valoiset päivät lämmittävät peltoa ja lupaavat hyvää uudelle kasvukaudelle. Kuitenkin savimaa ei saisi kuivua liikaa ja kosteus pitäisi pitää pellossa. Pieniä aurinkoja leskenlehtiä näkyy siellä täällä ja monet puut kukkivat pellon reunalla, pajut kauniin keltaisin kukin. Alla Sandron, uuden personal farmerin esittely:

Olen Sandro Wüthrich ja tulin tänä keväänä uudeksi viljelypuutarhuriksi Ruokaosuuskuntaan. Tein aiemminkin jo töitä luomuvihannes- ja yrttiviljelyksien parissa muun muassa Majvikin Biodynaamisella maatilalla ja Wallisin vuoristolla Bergland Produkte nimisellä yrityksellä. Minulla on Suomen sekä Sveitsin kansallisuus. Toiset ammatilliset taustat ovat taimistoalalla, jolla myös opiskelin ja sain useita vuosia työkokemusta. Minulla on  myös puistonhoito kokemusta Helsingin Kaupungilla. Päätin taas aloittaa vihannesviljelyn, kun sain siitä mahdollisuudesta tietoa. Tässä minua innoittaa niiden monenlaiset koostumukset, muodot ja maut. Tykkään joskus ruoanlaitossa kokeilla uusia ateriavariaatioita ja olen jo kauan kiinnittänyt huomiota ostamieni elintarvikkeiden alkuperään ja viljelytapaan. Minusta olisi hyvä, jos kaupoissa ja toreilla olisi nykyistä laajempi valikoima tuttujen vihannesten erilaisia lajikkeita kuten esimerkiksi erinäköisiä porkkanoita. Ehkä pystyn tällä työlläni kehitellä jotain siihen suuntaan. Nyt huhtikuussa nostettiin maa-artisokat ylös ja kasvihuoneeseen kylvettiin pinaattia ja villirucola-salaattia. Myös varhaisperunat saimme istutettua.

High-tech farm

Kun perustimme Ruokaosuuskunnan vuonna 2011 niin heti oli tarkoitus tehdä projektista kestävä; liiketaloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti. Nyt on pakko pikkusen hehkuttaa. Ne asiat mitä suunnittelimme alkaa toteutua. Ei siinä mittakaavassa kun oli tarkoitus, mutta näillä resursseilla tämäkin on saavutus. Kuljetukset ympäristöystävällisiksi Olemme juttelemassa kuljetusauton muuttamista kulkemaan biokaasulla. Tämä vähentäisi hiilidioksipäästöjämme kuljetuksien osalta. Tässä projektissa ruokaosuuskuntaa on auttamassa Gasum Oy. Neuvottelemme vielä kuinka paljon konversio tulisi maksamaan.

Sesonkienergiaa Pellolle on tulossa aurinkopaneeli, joka tuottaa meille sähköä esim. kastelupumpulle. Testaamme aluksi pellolla kuinka homma toimii, ja sitten teemme Kaupunkilaisten omaan puutarhaan vähän isomman kuvion. Tilaamme paneelit ja tarvittavat osat Saksasta kimppatilauksen yhteydessä.  Jos kiinnostuit aurinkoenergiasta niin kannattaa tutustua http://aurinkovirta.fi/.

Monikaan asia ei onnistu heti, mutta kun niistä vaan jaksaa höpöttää niin ne voikin onnistua. Kummastakin jutusta saamme hyvää dataa ruokaosuuskuntalaisten käyttöön. Mikä hyöty biokaasusta ja aurinkoenergiasta on taloudellisesti? JA mitä hyötyä ympäristön näkökulmasta? Näistä kummastakin kerrotaan heti lisää kun asiat etenevät.

Rahoitamme kummatkin parannukset yhteistyöverkostomme kautta. Jos haluat tehdä uusia juttuja yhdessä Ruokaosuuskunnan kanssa niin ota ihmeessä yhteyttä.

Oman viljelijän ajatuksia

Koen tärkeäksi avata tässä tulevan kasvukauden suunnitteluvaiheessa toimintamme ydintä. Olin hyvin kiitollinen kysymyksestä, mikä nousi viime maanantain kokouksesssa yhdeltä osuuskuntalaiselta: Ymmärsinkö oikein, että minun täytyisi maksaa enemmän ja saan mahdollisesti vähemmän satoa? Tämä kysymys osui naulankantaan. Sadon määräähän ei voi kukaan taata mm. ilmaston muuttuessa. Toiminnassamme näen tärkeänä juuri uuden vaihtoehtoisen ruokaketjun AFN:n(Alternative Food Networks). Tietyllä tavalla kumppanuusmaataloudessa ei ole kysymys vain kuluttajan hyödyistä, mitä minä saan? Vaan kyse on laajemmasta perspektiivistä, yrityksestä luoda sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää järjestelmää ja mallia. Meidän Herttoniemen ruokaosuuskunta on yksi vaihtoehto luoda yksinkertaisempaa, lyhyttä ruokaketjua, joka on paikallinen. Ruoan kuluttajasta tulee ruokakansalainen, joka tietää ja vaikuttaa siihen, missä ruoka kasvaa ja miten. Ruoka on paikallista sesonkiruokaa. Vihannekset eivät kulje ympäri maapalloa ja kuluta suurta määrää fossiilista polttoainetta. Niiden viljelemiseen ei käytetä ylikansallisten yhtiöiden ulkoisia panoksia. Osuuskuntalainen tietää minne oma raha menee ja mitä se tukee. CSA:n on tarkoitus olla läpinäkyää toimintaa, joka tukee paikallista taloutta eikä riistä kolmansia maita.

Supermarketissa ruoasta näemme pääasiassa sen hinnan. Hintalappu on monille suurin peruste tehdä ostopäätös. Viimeisten vuosikymmenten aikana ruokakulttuuri on muuttunut monella tapaa. Ennen ruoka tuli lähiympäristöstä ekosysteemipalveluita hyödyntäen. Nyt syömme globaalia ruokaa, joka voi tulla monesta maailman eri osasta. Tähän kehitykseen on liittynyt mm. talouskasvu, joka on mahdollistanut ruoan kansainvälistymisen. Kuitenkin n. puolet maapallon väestöstä työskentelee maatalouden parissa, mutta se on vain n. 4 % koko maailman bruttokansantuotteesta. Maaseuduilla ei ole tapahtunut samanlaista talouskasvua, jos katsotaan koko maailmaa. Maatalouselinkeino ei ole kasvanut muiden elinkeinojen tahtiin. Maailmassa on suuri määrä köyhiä, heistä suurin osa asuu maaseudulla ja kehitysmaissa. Heistä osa viljelee rehua kehittyneiden maiden karjalle, jotta lihakarjamme saisi ruokaa. Heidän omat sademetsänsä ja hiilivarastonsa vähenevät niinkuin myös ruoan tuotanto.

En väitä, että Herttoniemen ruokaosuuskunnan malli olisi valmis. Olemme lähteneet aika tyhjästä ja paljon kehitystä ollaan saatu aikaan. Joka vuosi rakennetaan budjetti ja malli kohti kestävämpää kehitystä uudelleen. Tämä vaatii paljon työtä ja myös siitä työstä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä pitää maksaa. Ruoan oikeaa hintaa on vaikea määrittää, se koostuu niin monesta tekijästä ja ruoan tulee olla kaikille peruselinehto. EU:n maatalouspolitiikan ajalla monen viljelijän silmissä ruoan hinta on vääristynyt. Kun liityimme EU:hun, yhden yön aikana monen viljelijän tulo tipahti puoleen. Suomi on aina ollut pientilavaltainen maa, monet pientilat joutuivat lopettamaan tukien astuttua voimaan. Pientilojen vähentyessä ja maatalouden intensiivisyyden kasvaessa myös biodiversiteetti väheni ja maatalouden ulkoiset negatiiviset ympäristövaikutukset lisääntyivät. Näillä on myös oma hintansa, mainitakseni muutamia: ilmastonmuutos, maaperän hedelmällisyyden väheneminen ja lajien kuoleminen sukupuuttoon.

EU:n maatalouspolitiikka ei ole valmis. Ruoan jakautuminen tasaisesti ei tapahdu vielä. Olin Helsingin yliopistolla kuuntelemassa korkean tason neuvonantajan luentoa. Hän totesi "business as usual ei ole mahdollista", "koko ruokajärjestelmän muutos on pakollinen ja se tulee lähtemään kansalaisista ei päättäjistä". Vaihtoehtoisia ruokakanavia voidaan luoda, yrittää yhdessä tehdä maanviljelystä ja ruoan kaupasta kestävää sekä reilua. Voimme lähentää maaseutua ja kaupunkia sekä viljelijän ja kuluttajan suhdetta.

Vuoden 2014 satomaksun määrä hyväksyttiin viime maanantain kokouksessa. Muun muassa energian ja polttoaineen hinta, mikä vaikuttaa suoraan ruokaan kallistuu koko ajan. Satomaksu on laskettu niin, että ruokaosuuskunnalla olisi varaa myös palkata työntekijä hoitamaan hallintoa kuten laskujen maksuja ja muita liikkuvia osia, joita ruokaosuuskunnassamme on tätä nykyä aika iso määrä. Ilman näiden hoitamista toiminta ei ole kestävää. Tuoreiden luonnonmukaisten vihannesten kasvatus n. 200 hlölle, kuljetus ja kestävän mallin perustaminen maksaa osakkaalle tänä vuonna 450 €.

Kohti kestävämpää kehitystä ja tulevaisuutta toivoen Heidi

Työharjoitteluun Kaupunkilaisten omalle pellolle?

Palautekyselyn tulokset vuosi 2013

Palautekysely tulokset 2013_rok from Olli Repo

Teimme satokauden jälkeen kyselyn ruokaosuuskuntalaisille. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille jäsenille 28.11.2013. Vastaneita oli 107. Palautekyselyn perusteella suunnitellaan ja kehitetään Ruokaosuuskunnan toimintaa. Kiitos kaikille osallistujille.

Viljelijän kiitos

 

Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelijän työrupeama alkaa olla lopuillaan. Tuomas siivoaa vielä peltoa, vankistaa kasvihuonetta kestämään lumen painoa ja kokoaa viikoittaiset sato-osuudet marraskuun loppuun. Itse alan saada pellon kirjanpidollisia töitä päätökseen. Tänään oli biodynaamisen tuotemerkkimme Demeter-tarkastus. Tuntuu oudolta, että marraskuun sade viuhtoo käännettyä maata ja kesän työ sekä hedelmä eivät ole näkyvissä pellolla. Viljelijä on yrittänyt elää koko kasvukauden luonnon kasvurytmissä ja kiireessä hoitaen jokaista tainta. Nyt kasvukauden anti on poissa pellolta. Se on vuoden kiertokulkua ja irti päästämistä.

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaista osuuskuntalaista rohkeudesta liittyä osuuskuntaan: sijoittaa rahaa etukäteen, uskoa ruokaketjun muutokseen ja elää kasvukauden mukana ottaen riskin sadon onnistumisesta. Se on uskaliasta elää nykymaailmassa sesongin mukaan, luonnonmukaisesti. Lisäksi välillä tuotteita on tullut niin, että monen ruokavalio on muuttunut kasvispainotteiseksi. Tämä tukee globaalia ruokaturvaa. Kasvisvoittoisemmalla ruokavaliolla ruoka riittää helpommin koko maailman väestölle ja kokonaisviljelyn ympäristövaikutukset ovat pienemmät. Kiitos myös hienosta talkootyöstä. Tämän vuoden pellon viikonlopputalkoot olivat ihania, ihmisiä riitti ja paljon saatiin aikaan. Sadonjaoissa on myös monen osuuskuntalaisen ilta taittunut.

Iso kiitos Olli Revolle, joka on uskonut ruokaosuuskuntaan alusta asti. Hän on osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja, joka on ilman rahallista korvausta hoitanut paljon osuuskunnan hallinnollisia asioita. Monet hänen hienot ideansa ovat kantaneet. Kiitos koko hallituksellemme, joka on jaksanut koko vuoden pyörittää mielessään osuuskunnan asioita. Lämmin kiitos Sini Forssell, Timo Räikkönen, Panu Karhu, Meeri Taimisto, Marja-Liisa Lampinen, Joonas Pekkanen, Tuomo Sirkka, Hilkka Helsti ja Pia Korhonen.

Sydämellinen kiitos Nina Revolle kauniista, mutta realistisesta Kekri-puheesta. Ninalta se luonnistui, kun hän on kokenut sekä osuuskuntalaisena olon, että pellolla työskentelyn tänä syksynä.

Ilman meidän ihania harjoittelijoita minä en olisi jaksanut pellolla ja viikoittaisia sato-osuuksia ei olisi ehditty tekemään. Iso kiitos halaus: Panulle, Katjalle, Marialle, Raijalle, Ilkalle, Pauliinalle, Kirsille, Karille, Timolle, Miialle, Ninalle, Anniinalle, Ari-Matille ja Antille.

Lisäksi haluan kiittää erityisesti Marja-Liisa Lampista, joka on osuuskuntalaisemme ja on talkoillut lähes viikoittain pellolla satopäivinä. Kiitos Tomi Laaville koneavusta, Harri Loipolle kasvihuoneen suunnittelusta ja konetöistä sekä Stigille kuormaaja-avusta. Jari Kuokkaselle iso kiitos rakennus- ja korjausavusta sekä kaminasta, mikä odottaa uutta vajaa. Jukka Jormolalle suuri kiitos biodynaamisen maan omistamisesta. Hän on suuresti arvostamieni intiaanian tavoin ymmärtänyt, että kukaan ei voi omistaa maata. Kiitos Eeva ja Esko Mustoselle virkistyspuutarhamme kaudesta. Kiitokset kansainväliselle työleirille kasvinsuojelumme onnistumisesta.

Tietysti toimintaamme on tukenut moni muukin. Lopuksi haluan todeta, että on hienoa tehdä työtä yhdessä Suomen monimuotoisen, pienimuotoisen, luonnonmukaisen maanhoidon eteen. Olemme tehneet työtä kotimaisen puhtaan, läpinäkyvän maanviljelyn eteen. Se tukee tervettä ravinteiden kiertoa, vähentää saasteita, tekee ruokajärjestelmästä yksinkertaisemman, lisää pellon pienelämää ja tarjoaa yhden vaihtoehdon monimutkaiselle ja pitkälle elintarvikeketjulle, jota maapallon kantokyky ei tule kestämään. Hyvää talvea Oma pelto: pelto saa Suomessa levätä ja puhdistua talven ajan. Vai lepääkö pelto koskaan..taitaa siellä pieneliöt tehdä kovastikin töitä lumen alla maan uumenissa.

Kuumaperuna

Olisiko perunan pitänyt jäädä alunperinkin Peruun? Peruna saapui Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana 1500-luvulla ja 1700-luvulla Suomeen. Peruna muodostui myös Suomessa tärkeimmäksi viljelykasviksi ja korvasi nauriin. Se on vastannut nälänhätään. Peruna pystyy ruokkimaan suurenmäärän ihmisiä. Se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista.

Peruna on halpaa ruokaa ja sen viljely vie vähän energiaa. Se on vähän työtä vaativaa verrattuna muuhun avomaaviljelyyn. Meidän viljelykierrossa peruna on hyvä kasvi, koska peltolohkoillamme on kestorikkakasviongelmia. Ennen Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelyä biodynaamiset peltolohkot olivat hyvin luonnonniittymäisenä viljelynä. Sen kaltainen viljely voi lisätä luonnonmonimuotoisuutta, mutta lisää myös rikkakasvien määrää pellolla. Niitty on kerännyt aikamoisen siemenpankin maahan. Meidän viljelykierrossa ennenkuin lohko on valmis vihanneksille, siinä viljellään perunaa. Peruna kestää rikkakasveja ja sille riittää riviväliharaus multauksen yhteydessä, jolloin suurimmat rikkakasvit saadaan pois.  Peruna on sopinut Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelykiertoon. Perunaan meillä menee työtunteja muutama päivä istutukseen, muutama päivä multauksiin, päivä varsien niittoon ja sitten on sadonkorjuu. Muut avomaavihannekset tarvitsevat tuon lisäksi 200 tuntia kitkentää ja hoivaa. Peruna on siis vähän vaativa. Lisäksi mukula kasvaa syvällä maassa, missä kosteutta riittää, joten kuivanakaan kesänä meidän ei tarvinnut kastella perunaa. Peruna ei siis käytä vesivarojakaan. Muut viljelykasvit tarvitsevat Suomen maaperään verraten emäksisen pH:n kasvaakseen eli kalkita täytyy. Perunarupi taas mahdollisesti lisääntyy kalkitussa maassa, joten peruna käy viljelykierrossamme kohtaan, jossa emme ole vielä itse maata kalkinneet. Perunan viljely ei siis myöskään syö niin paljon  lannoitus- ja kalkituskustannuksia kuin muut avomaavihanneksemme. Perunan nosto on myös verraten nopeaa ja helppoa nyt, kun Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on siihen kone. Peruna on verraten vähän kustannuksia ja panoksia vaativa viljelykasvi.

Peruna on kuitenkin koisokasvien heimoon kuuluva kasvi. Monet koisokasvit sisältävät glykoalkaloideja eli ihmiselle myrkyllisiä aineita. Etelä-Amerikan luonnon perunat sisältävät runsaasti solaniinia, mutta sen sijaan viljellyt lajikkeet hyvin vähän. Perunan joutuessa valoon, se vihertyy ja solaniini pitoisuu nousee. Biodynaamisesta taustani johtuen olen harrastanut lajikkeiden sisäisen laadun tutkimista kokemuksellisin menetelmin. Christina Henatch piti kursseja Suomessa 2000-luvun alussa. Kursseilla käytiin läpi kuinka Saksassa tutkitaan kokemuksellisesti lajikkeiden sisäisiä laatuja ja muotovoimia. Näistä biodynaamisista lajikkeiden tutkimis- ja jalostamiskursseista muistan kyllä myös oman kokemukseni perunasta. Peruna jätti toisiaan sellaisen hassun sohvaperunaolon ja herkempi saattaa sen varmaan ilman erityistä tutkimistakin kokea. Tieteellisesti tämän voi sanoa, että peruna nostaa serotoniini tasoa, nostaa mielialaa ja torjuu stressiä. Eri tutkijoiden mukaan tällä voi myös olla kielteisia vaikutuksia. Myös koisokasvit saattavat aiheuttaa toisille allergisia oireita. Muita koisokasveja ovat mm. paprika, tomaatti ja munakoiso.

Itse en kuitenkaan näe tätä peruna-asiaa niin mustavalkoisena. Perunassa on paljon hyvää ja ehkä myös muutamia huonoja ominaisuuksia. Mutta eikös lähes meissä kaikissa ole? Lähes mikään kasvi ei pysty yksin ravitsemaan ihmistä ja yksistään olemaan terveellinen. Jopa vesi on vaarallista ihmiselle liian suurina pitoisuuksina. Kohtuudella peruna pystyy vastaamaan globaaliin ruokaturvaan ja usein tuottamaan satoa huonommissakin oloissa.

Herttoniemen ruokaosuuskunta on jakanut perunaa heinäkuun viimeisestä viikosta lähtien ja perheelle tuo 1-2 kg viikossa ei ole paljon. Se on muutama peruna viikossa per perheenjäsen. Yksineläjälle se toki voi olla iso määrä. Toisaalta peruna myöskin säilyy hyvin, oikein varastoituna kevääseen saakka. Peruna siis sopii hyvin pohjoisen kasvukauteen: kasvaa tarpeeksi nopeasti ja säilyy vielä seuraavaan kevääseen. Tällöin myöskään riisiä tai muita etelän viljoja ei tarvitse tuoda pitkiä matkoja niin kaukaa. Perunan hiilijalanjälki on siis pieni. Itse suosittelen kyllä myös speltin jyviä riisin korvikkeeksi ja perunan tilalle silloin tällöin. Speltti on vatsaystävällinen, vähän jalostettu terveellinen vilja. Myös perunasta saa c-vitamiinia, kaliumia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, kuparia, hiilihydraatteja ja proteiineja. Lisäksi peruna joidenkin tutkimusten mukaan saattaa alentaa verenpainetta.

Toripäivä 26.10. Ennakkotilaukset!

Kiitos kaikille Toripäivän kävijöille, tuottajille ja talkoolaisille. Toripäivän fiilistä voitte ihastella näistä kuvista. Keli oli mitä oli. Nyt ennakkotilaukset yhdistettynä Toripäivään näyttivät niiden tärkeyden. Olemme luoneet Toripäivä-konseptin, joka kestää sadetta. Uudet Toripäivät ensi syksynä 2014. [gravityform id="11" name="Toripäivä 26.10.2013 klo 10-14"]

Tukikohta pellolle

Vajan piirrustukset vaja_perskis_top (1)

vaja_jullarit (1)

vaja_runkomitat_perskis_MUUTOS (1)

Vajan katolle tulee viherkatto vaja_viherkatto (1)

Syyskuun satoa

Syyskuu on ollut lämmin ja mukavan aurinkoinen, nyt ollaan kuitenkin saatu myös sadetta. Kostea savimaa muovautuu ja mukautuu jalkojen alla. Pellon ympärillä alkavat koivut kellastua ja jokunen kultainen lehti leijailee silloin tällöin satolaatikkoon. Tuomessa näkyy jo ruskan värit. Pellolla on aloitettu jo kyntötyötkin, vaikka nyt on vasta paras sadonkorjuun hetki. Viimeisiä kesäkurpitsoja viedään ennen yöpakkasia.

Tällä viikolla heinäkuun viimeisestä viikosta lähtien jaettu kesäkurpitsa vaihtui lämpimän väriseen kurpitsaan. Myös maissin tähkän päässä oleva ensin vaalea tukka muuttui liilaksi, sitten tummanliilaksi ja nyt ensimmäiset röyhyt ovat jo ruskeita eli valmiita korjattavaksi. Ensimmäiset maissit saatiin jakoon tällä viikolla ja myös sunnuntain talkoissa ne pääsevät omaan wokkiin. Lehtikaalia vielä omalla pellolla riittää ja se ei onneksi kylmistä öistä välitä.

Vaaleat palsternakat, jännät mustajuuret, pyöreä juuriselleri ja kumman muotoiset maa-artisokat ovat saaneet vielä syyskuun kasvaa omassa pellossa kokoa. Palsternakka kestää hyvin kylmää ja sen varastointi onnistuu vaikka pellossa. Punajuuri ei sen sijaan kestä kylmää, joten sen nosto pellolta kylmiöön on pian edessä. Sunnuntaina nostetaankin yhteisvoimin satoa kylmimpiä kuukausia lämmittämään. Vuorossa sunnuntaina ovat varmaankin ruskan väriset porkkanat ja punajuuret. Perunamaa on taas vaihteeksi liian märkä, jotta se kantaisi konetta.

Nyt omaa satoa on pellossa, jaoissa ja osuuskuntalaisten keittiöissä, mutta välillä myös toreilla. Syyskuu on sadonkorjuun aikaa ja juhlaa. Myös toripöydät notkuvat maan makuja ja kesän värejä. Lauantaina 21.9. on Herttoniemessä Pop-up-tori ja sitten sunnuntaina syödään yhdessä pellolla omia biodynaamisia vihanneksia töiden lomassa.