REKRY 2014

Herttoniemen ruokaosuuskunta ja Kaupunkilaisten oma pelto etsii lisää työvoimaa Vantaan Korson pellolle. Palkkaamme viljelijän ja etsimme työharjoittelijoita satokaudelle 2014.

Palkataan viljelijä

Odotamme Etsimme työtä pelkäämätöntä viljelijää pellolle. Olet ammattilainen, jolla on jo työkokemusta maanviljelystä. Sinulla on alan koulutus tai pitkä työkokemus. Koneidenkäyttö on sinulle tuttua. Odotamme sinulta luomu- tai biodynaamista viljelyosaamista ja sen arvostamista. Olet aktiivinen ja sosiaalinen.

Tarjoamme Mielenkiintoisen työpaikan uudenlaisessa ruokaosuuskunnassa, jonka omistaa 160 kotitaloutta. Viljeltävä pelto-ala on noin 3 hehtaaria ja 0,3 hehtaarin hyötypuutarha Korsossa Vantaalla. Viljelemme monipuolisesti ja biodynaamisesti. Työskentelet yhdessä personal farmerimme kanssa.

Työ alkaa huhtikuussa 2014 ja päättyy marraskuussa 2014

Palkkaus: palkkatoive työhakemuksen yhteydessä.

Lisätietoja: Olli Repo, olirepo@gmail.com

Vapaamuotoiset työhakemukset palkkatoiveineen viimeistään 10.1.2014 osoitteeseen ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi viesti REKRY-sanalla)

------------------------------------------------------------

Etsimme myös työharjoittelijoita ja sesonkityöntekijöitä vuodelle 2014 Opi viljelemään luonnonmukaisesti ja monipuolisesti. Olet ahkera ja huolellinen. Olet kiinnostunut biodynamisesta viljelystä.

Tarjoamme mahdollisuuden seurata uudenlaisen maatalouden syntyä ja upean oppimismahdollisuuden. Tarjoamme asiantuntevaa työnohjausta ja tutustumisen uudenlaiseen kumppanuusmaatalous malliin, jossa kuluttajat ovat mukana jo alkutuotannossa.

Valitettavasti emme voi tarjota palkaa, mutta sitäkin arvokkaampaa kokemusta.

Harjoittelujakson voi sovittaa ajalle huhtikuu 2014 - joulukuu 2014

Lisätietoja: Olli Repo, olirepo@gmail.com

Vapaamuotoiset työhakemukset viimeistään 10.1.2014 osoitteeseen ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi viesti TYÖHARJOITTELU-sanalla)

Kaupunkilaisten oma pelto on Herttoniemen ruokaosuuskunnan projekti. Projektin rahoittavat tavalliset kotitaloudet, jotka ovat sijoittaneet tulevaan satoon etukäteen. Kaupunkilaisten oma pelto on suomen ensimmäinen CSA- hanke (Community Supported Agriculture). Lue lisää www.ruokaosuuskunta.fi tai FB:sta (kaupunkilaisten oma pelto)

Ostetaan maatalouskoneita

Ruokaosuuskunta etsii ensi vuodeksi seuraavia koneita: -kolmisiipiset, 14-tuumaiset, mielellään automaattiaurat -perunanistutuskone esim. 2-paikkainen kuppikone -rikkamestariin sopiva liekitysjärjestelmä -taimien istutuskone -sokerijuurikashara ohjaimineen ja siihen erilaisia teriä ja Lännen istutusyksiköt -peräjyrsin -penkintekokone -lannotteen keskipakolevitin

Ota yhteyttä Ruokaosuuskunta Olli Repo 050-5715032 olirepo@gmail.com

Palautekyselyn tulokset vuosi 2013

Palautekysely tulokset 2013_rok from Olli Repo

Teimme satokauden jälkeen kyselyn ruokaosuuskuntalaisille. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille jäsenille 28.11.2013. Vastaneita oli 107. Palautekyselyn perusteella suunnitellaan ja kehitetään Ruokaosuuskunnan toimintaa. Kiitos kaikille osallistujille.

Viljelijän kiitos

 

Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelijän työrupeama alkaa olla lopuillaan. Tuomas siivoaa vielä peltoa, vankistaa kasvihuonetta kestämään lumen painoa ja kokoaa viikoittaiset sato-osuudet marraskuun loppuun. Itse alan saada pellon kirjanpidollisia töitä päätökseen. Tänään oli biodynaamisen tuotemerkkimme Demeter-tarkastus. Tuntuu oudolta, että marraskuun sade viuhtoo käännettyä maata ja kesän työ sekä hedelmä eivät ole näkyvissä pellolla. Viljelijä on yrittänyt elää koko kasvukauden luonnon kasvurytmissä ja kiireessä hoitaen jokaista tainta. Nyt kasvukauden anti on poissa pellolta. Se on vuoden kiertokulkua ja irti päästämistä.

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaista osuuskuntalaista rohkeudesta liittyä osuuskuntaan: sijoittaa rahaa etukäteen, uskoa ruokaketjun muutokseen ja elää kasvukauden mukana ottaen riskin sadon onnistumisesta. Se on uskaliasta elää nykymaailmassa sesongin mukaan, luonnonmukaisesti. Lisäksi välillä tuotteita on tullut niin, että monen ruokavalio on muuttunut kasvispainotteiseksi. Tämä tukee globaalia ruokaturvaa. Kasvisvoittoisemmalla ruokavaliolla ruoka riittää helpommin koko maailman väestölle ja kokonaisviljelyn ympäristövaikutukset ovat pienemmät. Kiitos myös hienosta talkootyöstä. Tämän vuoden pellon viikonlopputalkoot olivat ihania, ihmisiä riitti ja paljon saatiin aikaan. Sadonjaoissa on myös monen osuuskuntalaisen ilta taittunut.

Iso kiitos Olli Revolle, joka on uskonut ruokaosuuskuntaan alusta asti. Hän on osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja, joka on ilman rahallista korvausta hoitanut paljon osuuskunnan hallinnollisia asioita. Monet hänen hienot ideansa ovat kantaneet. Kiitos koko hallituksellemme, joka on jaksanut koko vuoden pyörittää mielessään osuuskunnan asioita. Lämmin kiitos Sini Forssell, Timo Räikkönen, Panu Karhu, Meeri Taimisto, Marja-Liisa Lampinen, Joonas Pekkanen, Tuomo Sirkka, Hilkka Helsti ja Pia Korhonen.

Sydämellinen kiitos Nina Revolle kauniista, mutta realistisesta Kekri-puheesta. Ninalta se luonnistui, kun hän on kokenut sekä osuuskuntalaisena olon, että pellolla työskentelyn tänä syksynä.

Ilman meidän ihania harjoittelijoita minä en olisi jaksanut pellolla ja viikoittaisia sato-osuuksia ei olisi ehditty tekemään. Iso kiitos halaus: Panulle, Katjalle, Marialle, Raijalle, Ilkalle, Pauliinalle, Kirsille, Karille, Timolle, Miialle, Ninalle, Anniinalle, Ari-Matille ja Antille.

Lisäksi haluan kiittää erityisesti Marja-Liisa Lampista, joka on osuuskuntalaisemme ja on talkoillut lähes viikoittain pellolla satopäivinä. Kiitos Tomi Laaville koneavusta, Harri Loipolle kasvihuoneen suunnittelusta ja konetöistä sekä Stigille kuormaaja-avusta. Jari Kuokkaselle iso kiitos rakennus- ja korjausavusta sekä kaminasta, mikä odottaa uutta vajaa. Jukka Jormolalle suuri kiitos biodynaamisen maan omistamisesta. Hän on suuresti arvostamieni intiaanian tavoin ymmärtänyt, että kukaan ei voi omistaa maata. Kiitos Eeva ja Esko Mustoselle virkistyspuutarhamme kaudesta. Kiitokset kansainväliselle työleirille kasvinsuojelumme onnistumisesta.

Tietysti toimintaamme on tukenut moni muukin. Lopuksi haluan todeta, että on hienoa tehdä työtä yhdessä Suomen monimuotoisen, pienimuotoisen, luonnonmukaisen maanhoidon eteen. Olemme tehneet työtä kotimaisen puhtaan, läpinäkyvän maanviljelyn eteen. Se tukee tervettä ravinteiden kiertoa, vähentää saasteita, tekee ruokajärjestelmästä yksinkertaisemman, lisää pellon pienelämää ja tarjoaa yhden vaihtoehdon monimutkaiselle ja pitkälle elintarvikeketjulle, jota maapallon kantokyky ei tule kestämään. Hyvää talvea Oma pelto: pelto saa Suomessa levätä ja puhdistua talven ajan. Vai lepääkö pelto koskaan..taitaa siellä pieneliöt tehdä kovastikin töitä lumen alla maan uumenissa.

Kaupunkiviljelijän kekripuhe 2013

Puhe pidettiin 9.11.2013 Herttoniemen Ruokaosuuskunnan kekrijuhlissa Kellohallissa. Leppoisan illan aikana esiintyivät Impronautit peltoviisuineen ja bluegrassbändi Henna Dolk & Speed Limit. Illan ruoka oli tehty - totta kai - oman pellon kasviksista.

Hyvät ruokaosuuskuntalaiset,

Me elämme kahden maailman välissä. Olemme kiireisiä kaupunkilaisia. Meillä on tiukat minuttiaikataulut, joita suoritamme päivä toisensa jälkeen. Kännykkä piippaa ja muistuttaa missä milloinkin pitäisi olla. Syödään jotakin nopeasti työn ja harrastusten välillä. Nukkumaankin on mentävä nopeasti, että ehtii.

Jostakin syystä olemme liittyneet Herttoniemen ruokaosuuskuntaan ja haluamme lähipellolla kasvavaa ruokaa. Pelto edustaa hitautta. Pellolla kasvatetaan ruokaa, niin kuin se on perinteisesti satoja vuosia tehty. Pellolla tehdään paljon käsityötä ja kasvikset kasvatetaan hellällä huolen pidolla ja rakkaudella. Kasvikset ovat herkullisia. Kuitenkin kun kolmen kilon kaali pamahtaa kiireisen kaupunkilaisen jääkaappiin, on se ihmettelemisen aihe. Kaalilaatikon valmistaminen on peräisin ajalta, jolloin joka talossa oli leivinuuni ja laatikkoruoat hautuivat uunissa hitaasti. Se oli aikaa, jolloin ei minuutilla ollut niin väliä. Kellossa saattoi olla pelkkä tuntiviisari.

Näiden kahden maailman sovittaminen yhteen on vaatinut harjoittelua. Itse ainakin pellon ensimmäisenä vuonna lähinnä ihmettelin, mitä sille kaikelle pellon sadolle pitäisi tehdä. Osalla en lopulta osannut tehdä yhtään mitään. Seuraavana vuonna aloin jo yrittämään. Vähitellen huomasin, että monista juureksista, kuten porkkanoista, palsternakasta tai punajuurista voi tehdä myös kakkuja, tai että kesäkurpitsasta voi tehdä hilloa – vaihtoehtoja on monia. Aina ei tarvitse tehdä uunissa haudutettuja perinneruokia.

Pellon kautta olen tutustunut myös moneen uuteen kasvikseen. Tämän vuoden ihmettelyn aihe on ollut mustajuuri ja lehtikaali. Lehtikaalisipsit ovat maistuneet ja mustajuurikin on kuin köyhän miehen parsa – hyvää keitettynä voin kanssa. Kumpaakaan näistä en olisi kaupasta osannut ostaa ja mustajuurta ei kaupasta taida saadakkaan. Meidän perheessä on syksyisin syöty huomattavasti enemmän kasviksia, kuin mitä syötäisiin ilman tätä pelto-osakkuutta. Se on pelkästään hyvää kehitystä.

Vaikka alussa mainitsin, että pelto edustaa hitautta ja että siellä lähes kaikki työvaiheet tehdään käsin, en silti tarkoittanut, että pellolla työskennellessä ei olisi kiire. Kyllä, pellolla työskentelevät tietävät, että alkuviikko on erittäin kiireinen. Silloin pitää nostaa, käsitellä ja lajitella kaikkia pellon eri kasviksia, joita voi olla jaossa esimerkiksi 10 eri lajia, 160:lle pellon osakkaalle. Tämä on kiireisimpinä sadonjakokuukausina tarkoittanut noin 6-7 työntekijän päivittäistä työpanosta. Heidin ja Tuomaksen lisäksi pellolla on ollut joukko alan harjoittelijoita ja joitakin vapaaehtoisia työntekijöitä. Onneksi aina on joku vapaaehtoinen tai harjoittelija pellolle tupsahtanut, kun työvoimapula on ollut suurin. Jatkossa emme kuitenkaan voi mielestäni luottaa onneen, vaan pellolle olisi reilusti palkattava lisää työvoimaa. Muutoin meidän nykyiset viljelivät väsyvät tämän hurjan 7 kuukauden työpuristuksen alle. Kesäkuun työpäivät ovat voineet venyä aamukahdeksasta yöhön kello kahteen. Kun te olette viettäneet viikonlopun vapaapäivää, Tuomas ja Heidi ovat työviikkonsa päätteeksi vetäneet pellolla viikonlopputakoita.

Meidän peltoa on viljelty luontoa kunnioittaen. Kuten Heidi asian tiivisti, se mitä pellosta on otettu, on myös annettu sinne takaisin. Pellon maata on myös kokoajan parannettu. Paljon olisi myös vielä parannettavaa, lähinnä työolosuhteissa. Pellolle tarvittaisiin esimerkiksi juoksevaa vettä eli vesipiste ja kunnollinen vajarakennus, jotta työolosuhteet saataisiin inhimillisemmiksi. Myös taimenistutuskone olisi välttämätön.

Nyt haluan kutsua lavalle tämän illan ja kauden työnsankarit, Heidin Hovin ja Tuomas Heinämäen. Tässä ovat he, jotka tietävät mitä te syötte! Tuomas ja Heidi ovat istuttaneet, nostaneet, lajitelleet organisoineet, korjanneet, rakentaneet, siivonneet, talkoilleet, lannoittaneet, aikatauluttaneet, kuljettaneet teidän satoanne. --- Pyydän myös paikalle olevat harjoittelijat lavalle. Suuri kiitos teille kaikille!

Kasvukauden loppu

Viimoiset lehtikaalit kerättiin. Ne seisoivat tanakasti lokakuun tuulessa saman värisinä kuin kuuset niiden takana. Palsternakat ja loput purjot nostettiin maasta viime sunnuntain talkoissa. Viimeiset mustajuuret olivat tämän viikon jaossa. Niin kasvukausi virallisesti loppui Etelä-Suomessa eilen lokakuun loppuun. Vielä maassa makaa muutamia harsoja, jotka pitäisi kuivattaa. Muutamia harsosäkkejä lojuu siellä täällä ja mm. pitkät lehtikaalit pitäisi poistaa kynnön tieltä.

Viime sunnuntaina vietiin viimeisiä tämän vuoden isoja peltotalkoita. Palsternakkaa nousi n. 300 kg ja vauhdilla. Loput pienimmätkin purjot nousivat märästä savimaasta talikon avustuksella ja ne kauppakunnostettiin kauniiksi. Keräkaalimaan siivousta aloitettiin ja myös pellolta vietiin McCormickin lavalla roskia kierrätykseen. Sitten syötiin yhdessä teemaan sopivasti palsternakkakeittoa, purjo-punajuuripiirakkaa ja palsternakkakakkua. Lokakuun lopun talkoissa saatiin yhdessä paljon aikaan. Paikalla ruokaosuuskuntalaisia oli n. 25 henkeä.

Nyt pelto odottaa kyntäjäänsä, maansa kääntäjää. Osuuskuntalaisemme Karlsson on jo aloitellut kyntöurakkaa. Karlsson liittyi viime syksynä osuuskuntaan hienon traktorinsa ja tietysti ihanan vaimonsa Heljän kanssa. Hänen traktorinsa kokeili kyntöä jo viime syksynä ja nyt kyntöä ehdittiin tehdä ennen sateita eli silloin vielä, kun maa oli kuiva. Iso kiitos Kai Karlssonille ja tietysti McCormickille.

Avomaan vihannesviljelyssä pelto kynnetään syksyllä, jotta routa voisi murustaa savimaan rakennetta talvella. Myös kaikki kasvin kasvulliset elimet käännetään maahan uuden humuksen muotoutumisprosesseihin. Kyntö tuo maahan ilmaa, jotta lahoaminen voi tapahtua. Kyntö myös kuivattaa maata, mikä helpottaa muokkauksia keväällä. Lisäksi kyntö ehkäisee kasvitauteja ja tuholaisia eli  mm. sipulikärpäsen munat hautautuvat niin syvälle etteivät ne sieltä enää nouse. Kyntöauran siipi kääntää aina seuraavan maaviilun aina edellisen siiven jättämän vaon päälle.

Varaston uumenissa osuuskuntalaisten koteja odottavat omat demeter-porkkanat, makeat punajuuret, kiinteät nicolat, jauhoiset operat sekä parhaat palsternakat. Myös oman pellon biodynaaminen hapankaali on nyt valmista ja tuoretta keräkaalta on vielä yhden viikon jakoon. Marraskuussa pellon isot tuorejaot muuttuvat juuresjaoiksi.

Minua odottaa vielä muutamat paperityöt. Tilastokeskus oli jo kiinnostunut satomääristämme eli lohkokortit odottavat lopullisia satomääriä ja kylmiö inventaariota, jotta osaamme laskea juuresmäärät oikein 160 osuuden kesken. Komposti täytyy vielä sijoittaa paikkaan, jossa humuksen muodostus voi rauhassa vuoden päivät tekeytyä. Samalla keskeinen kompostipaikka vapautuu jälleen ensi kauden jätteiden prosessoitumiselle ja uuden elämän kierrolle.

Kuumaperuna

Olisiko perunan pitänyt jäädä alunperinkin Peruun? Peruna saapui Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana 1500-luvulla ja 1700-luvulla Suomeen. Peruna muodostui myös Suomessa tärkeimmäksi viljelykasviksi ja korvasi nauriin. Se on vastannut nälänhätään. Peruna pystyy ruokkimaan suurenmäärän ihmisiä. Se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista.

Peruna on halpaa ruokaa ja sen viljely vie vähän energiaa. Se on vähän työtä vaativaa verrattuna muuhun avomaaviljelyyn. Meidän viljelykierrossa peruna on hyvä kasvi, koska peltolohkoillamme on kestorikkakasviongelmia. Ennen Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelyä biodynaamiset peltolohkot olivat hyvin luonnonniittymäisenä viljelynä. Sen kaltainen viljely voi lisätä luonnonmonimuotoisuutta, mutta lisää myös rikkakasvien määrää pellolla. Niitty on kerännyt aikamoisen siemenpankin maahan. Meidän viljelykierrossa ennenkuin lohko on valmis vihanneksille, siinä viljellään perunaa. Peruna kestää rikkakasveja ja sille riittää riviväliharaus multauksen yhteydessä, jolloin suurimmat rikkakasvit saadaan pois.  Peruna on sopinut Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelykiertoon. Perunaan meillä menee työtunteja muutama päivä istutukseen, muutama päivä multauksiin, päivä varsien niittoon ja sitten on sadonkorjuu. Muut avomaavihannekset tarvitsevat tuon lisäksi 200 tuntia kitkentää ja hoivaa. Peruna on siis vähän vaativa. Lisäksi mukula kasvaa syvällä maassa, missä kosteutta riittää, joten kuivanakaan kesänä meidän ei tarvinnut kastella perunaa. Peruna ei siis käytä vesivarojakaan. Muut viljelykasvit tarvitsevat Suomen maaperään verraten emäksisen pH:n kasvaakseen eli kalkita täytyy. Perunarupi taas mahdollisesti lisääntyy kalkitussa maassa, joten peruna käy viljelykierrossamme kohtaan, jossa emme ole vielä itse maata kalkinneet. Perunan viljely ei siis myöskään syö niin paljon  lannoitus- ja kalkituskustannuksia kuin muut avomaavihanneksemme. Perunan nosto on myös verraten nopeaa ja helppoa nyt, kun Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on siihen kone. Peruna on verraten vähän kustannuksia ja panoksia vaativa viljelykasvi.

Peruna on kuitenkin koisokasvien heimoon kuuluva kasvi. Monet koisokasvit sisältävät glykoalkaloideja eli ihmiselle myrkyllisiä aineita. Etelä-Amerikan luonnon perunat sisältävät runsaasti solaniinia, mutta sen sijaan viljellyt lajikkeet hyvin vähän. Perunan joutuessa valoon, se vihertyy ja solaniini pitoisuu nousee. Biodynaamisesta taustani johtuen olen harrastanut lajikkeiden sisäisen laadun tutkimista kokemuksellisin menetelmin. Christina Henatch piti kursseja Suomessa 2000-luvun alussa. Kursseilla käytiin läpi kuinka Saksassa tutkitaan kokemuksellisesti lajikkeiden sisäisiä laatuja ja muotovoimia. Näistä biodynaamisista lajikkeiden tutkimis- ja jalostamiskursseista muistan kyllä myös oman kokemukseni perunasta. Peruna jätti toisiaan sellaisen hassun sohvaperunaolon ja herkempi saattaa sen varmaan ilman erityistä tutkimistakin kokea. Tieteellisesti tämän voi sanoa, että peruna nostaa serotoniini tasoa, nostaa mielialaa ja torjuu stressiä. Eri tutkijoiden mukaan tällä voi myös olla kielteisia vaikutuksia. Myös koisokasvit saattavat aiheuttaa toisille allergisia oireita. Muita koisokasveja ovat mm. paprika, tomaatti ja munakoiso.

Itse en kuitenkaan näe tätä peruna-asiaa niin mustavalkoisena. Perunassa on paljon hyvää ja ehkä myös muutamia huonoja ominaisuuksia. Mutta eikös lähes meissä kaikissa ole? Lähes mikään kasvi ei pysty yksin ravitsemaan ihmistä ja yksistään olemaan terveellinen. Jopa vesi on vaarallista ihmiselle liian suurina pitoisuuksina. Kohtuudella peruna pystyy vastaamaan globaaliin ruokaturvaan ja usein tuottamaan satoa huonommissakin oloissa.

Herttoniemen ruokaosuuskunta on jakanut perunaa heinäkuun viimeisestä viikosta lähtien ja perheelle tuo 1-2 kg viikossa ei ole paljon. Se on muutama peruna viikossa per perheenjäsen. Yksineläjälle se toki voi olla iso määrä. Toisaalta peruna myöskin säilyy hyvin, oikein varastoituna kevääseen saakka. Peruna siis sopii hyvin pohjoisen kasvukauteen: kasvaa tarpeeksi nopeasti ja säilyy vielä seuraavaan kevääseen. Tällöin myöskään riisiä tai muita etelän viljoja ei tarvitse tuoda pitkiä matkoja niin kaukaa. Perunan hiilijalanjälki on siis pieni. Itse suosittelen kyllä myös speltin jyviä riisin korvikkeeksi ja perunan tilalle silloin tällöin. Speltti on vatsaystävällinen, vähän jalostettu terveellinen vilja. Myös perunasta saa c-vitamiinia, kaliumia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, kuparia, hiilihydraatteja ja proteiineja. Lisäksi peruna joidenkin tutkimusten mukaan saattaa alentaa verenpainetta.

Toripäivä 26.10. Ennakkotilaukset!

Kiitos kaikille Toripäivän kävijöille, tuottajille ja talkoolaisille. Toripäivän fiilistä voitte ihastella näistä kuvista. Keli oli mitä oli. Nyt ennakkotilaukset yhdistettynä Toripäivään näyttivät niiden tärkeyden. Olemme luoneet Toripäivä-konseptin, joka kestää sadetta. Uudet Toripäivät ensi syksynä 2014. [gravityform id="11" name="Toripäivä 26.10.2013 klo 10-14"]

KEKRIJUHLAT LA 9.11. Ravintola Kellohallissa

OSTA LIPUT KEKRIJUHLIIN TÄSTÄ:[gravityform id="10" name="Kekrijuhlat 9.11. klo 15-20"]

Globaalia ruokaturvaa ajatellen!

Osuuskunta mahdollistaa myös II-luokan vihannesten käytön. Suomessa on käytössä monille vihanneksille EU:n yhteiset laatuvaatimukset, joita ylläpitää Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto. Vihannesten laatuvaatimukset perustuvat ulkoiseen laatuun, pitkälti kokoon, muotoon ja väriin. Tällöin monelta viljelmältä menee iso osa sadosta roskiin. CSA-viljelmän ei tarvitse keskittyä seuraamaan laatuvaatimuksia liian tarkasti. Jakoon menee lähes kaikki, minkä voi hyödyntää eli hieman pienemmätkin vihannekset.

Maailmassa näkee nälkää lähes miljardi ihmistä ja nälkään kuolee vuosittain n. 10 miljoonaa ihmistä. Suomessa ruokaa heitetään pois yli 100 miljoonaa kiloa vuosittain. Maanviljely kuluttaa öljyä ja saastuttaa. Lisäksi kaikki viljelyyn käytettävät työvälineet ovat omassa valmistusprosessissaan vaatineet suuren määrän energiaa. Maanviljelyn saastuttavuuden määrä riippuu tuotantotavasta sekä mm. siitä kuinka kaukana ruoka tuotetaan. Nykyiset peltohehtaarit eivät pysty ruokkimaan nopeasti kasvavaa ihmisväestöä tulevaisuudessa. Myöskään maaplaneettamme kantokyky ei kestä kasvavan maatalouden päästöjä ja kuormitusta.

Kuitenkin mitä lähempänä ruoka tuotetaan, sitä vähemmän logistiikkaan kuluu öljyä ja sitä pienemmät ovat hiilidioksidipäästöt. Kasvihuonepäästöjä tulee myös ruoan mätääntyessä eli kun ruokaa heitetään biojätteen tai syömisen sijasta roskikseen mätääntymään. Viljelyyn kuluu valtavasti energiaa, jolloin olisi tärkeää maksimoida tulos peltohehtaaria kohden. Sitä enemmän maailmaan saadaan tuotettua ruokaa ja sitä pienemmäksi jää maapalloa kuormittavat maatalouden ympäristövaikutukset, mitä enemmän pystytään alalla tuotettua ruokaa hyödyntämään. Onnistunut sato on myös maapallolle onneksi.

Toisaalta luomuviljelyssä tulee hyväksyä se, että aina jokin sato voi mennä pieleen tautien tai tuholaisten takia. Myös Suomessa talven tulo vie jotain sadosta. Luomuviljely kuormittaa ympäristöä kuitenkin vähemmän kuin tavanomainen viljely. Luomuviljelyssä kuitenkin tärkeää olisi myös satomäärän maksimointi, koska muuten voidaan olla tavanomaisen viljelyn kanssa samalla viivalla, jos maaplaneettaaa ollaan kuormitettu ja lisäksi vielä turhaan. Maanviljelyyn ja satoihin vaikuttaa voimakkaasti myös säät ja varsinkin ääri-ilmiöt. Ääri-ilmiöitä ja säiden vaihtelua lisää ilmastonmuutos, joka aiheutuu päästöistä ja mm. jätteiden väärästä käsittelystä kuten ruoan mätänemisestä. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla kasvaa laaja valikoima vihanneksia, mikä omalta osaltaan takaa sadon onnistumista erilaisina kesinä.

Mielestäni maaailman suurin ongelma on kuitenkin ruoan jakaantuminen tasaisesti 7 miljardin ihmisen kesken. Jos tuotanto paikallistuisi, takaisiko se myös paikallista ruokaa kehitysmaihin? Jos kaupunkiviljely ja sen innovaatiset viljelymenetelmät lisääntyisivät, lisäisikö se ruokaa myös slummeissa? Täytyy toivoa, että oppisimme jakamaan ruokaa tasaisemmin ja kuormittamaan maapalloa vähemmän ennen kuin maailman pitäisi ruokkia 9 miljardia ihmistä eli ennen vuotta 2050.

Jos haluamme turvata 9 miljardin ihmisen ruoan saannin tulisi meidän tuottaa ruokaa mahdollisimman ympäristöystävällisesti, mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienellä alalla kuitenkin yllläpitäen maan hedelmällisyyttä. Lisäksi meidän tulisi hyödyntää ruoka mahdollisimman tarkasti ja antaa kehitysmaiden hyödyntää itse tuottamansa ruoka tai saada ravinto jakautumaan maanpallolla oikeudenmukaisesti.

Meidän sato on ollut hyvä laatuista, usein jopa extra-laatuista eli erinomaista. Kuitenkin olemme päättäneet jakaa osuuskuntalaisille tänä vuonna yhdessä jaossa myös 2-luokan porkkanaa, kahdessa jaossa 2-luokan punajuurta. Myös toisen luokan lanttuja jaettiin sekä kurkkumme eivät olisi muotonsa takia täyttäneet 1-luokan normeja. Sen sijaan ne mielestäni maistuivat paremmalta kuin olen koskaan kurkun maistanut maistuvan.

Porkkana- ja punajuuritalkoissa olemme lajitelleet sadon kolmeen eri luokkaan: I-luokkaan, II-luokkaan ja 3-luokkaan. Ensimmäisen luokan juurekset ovat laskettu kappalemääräisesti pusseihin ja ne ovat menneet varastoon tulevia sadonjakoja odottamaan. Toisen luokan juurekset on myös laskettu muovisäkkiin, mutta ne ovat jääneet pellon maakellariin seuraavia sadonjakoja varten. Toisen luokan juurekset voivat kokonsa puolesta olla hieman pienempiä tai niissä voi olla pintaviottumaa. Pintaviottumiin iskisi helposti varastotaudit, mutta kun nämä hyödynnetään ensimmäiseksi ei ongelmaa ehdi tulla. Kolmosluokan juurekset kuten haljenneet porkkanat ovat jääneet eläimille. Näin peltomme pinta-ala tulee kokonaisuudessaan hyödynnettyä eli peltopinta-alasta syö monta ihmistä ja kilomäärä on suurempi.