Pellolta pöytään & varastoon

Nyt on suurin osa omista punajuurista nostettu maasta ja ne odottavat tulevia sadonjakoja varastossa. Tähän saakka syksyä sadonjakoihin menneet vihannekset on nostettu suoraan pellosta ja ne on maan raikkaina toimitettu osuuskuntalaisten sadonjakopisteisiin. Ruokaosuuskuntalaiset ovat syöneet nyt kolme kuukautta suoraan pellosta puhdasta suomalaista sesonkiluomuruokaa. Punajuuria riittää nyt noin marraskuun puoleen väliin saakka osuuskuntalaisille. Omia punajuuria on jaettu elokuusta lähtien lähes viikoittain ja tällä kaudella niitä riittää siis n. 3,5 kuukaudeksi jaettavaksi 200 taloudelle. Lokakuiset punajuurennostotalkoot menivät mukavasti. Punajuuria nousi 4700 kappaletta, porkkanoita nostettiin jonkin verran ja Pentti kynsi maata. Talkooruokaryhmä oli loihtinut oman pellon palsternakka-sipulikeittoa, kaalipiirakkaa, leipää munavoilla ja gluteiinitonta maustekakkua sekä pullia.

Satoa kerätään edelleen pellolla päivittäin sadonjakoihin. Lehtikaalta, salaattia, muutamia kurpitsoja ja kyssäkaaleja sekä lanttuja on maassa sekä viimeiset porkkanat odottavat nostajaa. Palsternakkaa on vielä iso rivistö. Viimeinen rivi opera-perunaa nostettiin eilen. Pellolta saadaan vielä muutama viikko tuoreita suomalaisia sesonkivihanneksia. Meidän pellolla on menossa purjo, palsternakka, peruna ja punajuuri-sesonki. Nyt ne ovat parhaimmillaan vielä ennen varastointia. Pellon vihreää lehtikaalta ja salaattia saadaan vielä muutama viikko virkistämään kotitalouksia. Vielä hetki saadaan nauttia lehtikaalin suomalaisesta C-vitamiinista ja oman maan salaatin raikkaasta makeudesta.

Kyntötyö on aloitettu ja kerrankin savimaa on tarpeeksi kuivaa. Maa käännetään talveksi toisin päin. Orgaaninen aines pääsee kompostoitumaan ja routa saattaa murustaa kynnettyä maata, parantaen savimaan rakennetta. Kyntäminen puhuttaa nykyään, mikä on hyvä. Viljapeltoja jätetään kyntämättä, jotta ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan pellosta vesistöihin. Myöskään permakulttuuripiireissä maata ei kynnetä eikä käännetä, jotta maan rakennekerroksia ei häirittäisi. Vihannesviljelyssä tarvitsemme kuohkean maan, jossa on ilmatilaa syvältä. Lisäksi rikkakasveja ja tuholaisia voidaan kynnöllä ehkäistä. Lisäksi se on juhlavaa, kun maa jää käännettynä kohti talvista tähtitaivasta odottamaan kevättä. Maan alla tapahtuu paljon, orgaaninen aines hajoaa hajottajien toimesta ja maailman tärkeintä maa-ainesta humusta syntyy. Nyt lokakuussa saa olla iloinen siitä, ettei maa tiivisty, vaan on mureaa eikä märkää.

Syksyn satoa

Lokakuun ensimmäinen maanantai-aamu pellolla oli valkoinen. Aamulla hallan jälkeen on odotettava, että maa lämpenee ja kasvit sulavat ennen kuin sadonkorjuun voi aloittaa. Valoisa ja kylmä aamu kuitenkin yleensä tarkoittaa kaunista syyspäivää. Tällä hetkellä pellolla sadonkorjataan jonkin verran kylmää kestäviä kasveja kuten salaatteja, palsternakkoja, punajuuria, purjoja ja porkkanoita. Viereisellä steiner-koululla on vietetty Mikael-juhlaa eli syksyn vuodenaika juhlaa. Sadonkorjuun ajan juhla muistuttaa kesän lämmön värittämästä sadosta, mutta myös rohkeudesta mennä kohti pimeää aikaa.

Herttoniemen ruokaosuuskunta on mukana suunnittelemassa Helmi Liiketalousopiston ja Ravintolakoulu Perhon kanssa uudelle Perho Liiketalousopistolle kumppanuusmaataloustilaa Longinojalle. Kumppanuusmaanviljely Malmin Longinojalla mahdollistaisi opetussuunnitelmien kestävän kehityksen linjauksen integroitumisen opetukseen käytännössä ja vahvasti. Kumppanuusmaanviljely-tilalla kokki-opiskelijat pääsisivät oppimaan ruoan raaka-aineen matkan pellolta pöytään ja liiketalouden opiskelijat voisivat päästä suunnittelemaan tilan ja osuuskuntamuotoisen yrityksen budjetin toteutumista koulutyönään. Lisäksi he pääsisivät mukaan myymään sekä markkinoimaan tuotteita ja konseptia. Kumppanuusviljelyn ja koulutoiminnan yhdistyminen mahdollistaa todellista aloja ylittävää yhteistyötä, jossa lähiruoka ja lähiympäristön hyvinvointi korostuvat. Lisäksi ekologisen lähestymistavan ja taloudellisen ajattelun yhdistyminen on ajankohtaista yhteiskunnassamme. Niiden on tehtävä tulevaisuudessa tiivistä yhteistyötä, koska ilman toimivia ekosysteemipalveluita ei ole kestävää kehitystä ja niiden puuttuminen voi tulla maksamaan yhteiskunnalle valtavasti. Kaiken ikäisten ja kuntoisten malmilaisten ottaminen tilan toimintaan mukaan mahdollistaa yhteisen pihapiirin ja kestävän kehityksen oppimiskeskuksen toteutumisen sosiaalisessa mielessä. Tämä ehkäisee eriarvoisuutta yhteiskunnassamme sekä nostaa opetuksen uudelle, positiivista muutosta tukevaksi edellä kävijäksi ja luo uutta osallistavaa ruokakulttuuria kaupunkiin.

Palsternakkaa on nostettu pellolta nyt parin viikon ajan. Ne ovat kehittyneet isoiksi ja makeiksi viidessä kuukaudessa. Tämä edelleen luonnonkasvia läheisesti muistuttava juures tarvitsee pitkän kasvuajan ja on todellinen loppusyksyn sesonkituote. Palsternakan naatteja voi hyödyntää yrttimausteena ja jopa kookoksen tapaisessa liemessä. Naattien nesteen kanssa on oltava myös varovainen, sillä ne sisältävät alkaloideja, jotka voivat aiheuttaa ihottumaa ilman käsineitä.

Tällä viikolla taas tapahtuu. Ekosäätiön luentosarjan teemana on tänä vuonna jokapäiväinen leipämme. Luennot järjestetään tiistaisin klo 18 - 19.45 Helsingin yliopiston päärakennuksessa Fabianinkadulla. Luentosarja alkaa tiistaina 4.10. kumppanuusmaatalouden esittelyllä, jossa esimerkkinä esittelemme Herttoniemen ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten Oman pellon. Punajuuren nostotalkoot pidetään tämän viikon sunnuntaina 9.10. klo 11 - 16. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan kumppanuusmaataloudesta luennolle ja tervetuloa nostamaan omat punajuuret pellosta varastoon sekä kuuntelemaan luonnon ääniä Omalle pellolle.

.

Syksyn loppua & talven alkua

Talvi on tuloillaan. Talven tulon huomaa hiljalleen paljaiksi muuttuvista puista, valkeista kuurankukista, jäätyneistä lammikoista ja aamulla viluisen näköisistä kasviksista. Auringon noustessa ilma kuitenkin lämpenee vielä reilusti plussan puolelle, lätäköiden jää sulaa, ja pelto vaihtaa väriään kuuranvalkeasta vihreän, harmaan ja keltaisen eri sävyihin.

Omaa peltoa on kuluneen viikon aikana valmisteltu talvea varten. Tähän saakka on ollut erittäin kuiva ja kaunis syksy, mikä helpottaa monilta osin pellon töitä. Ilma on ollut kaunis ja aurinkoinen. Harsoja on levitetty kuivumaan, ja sitten viikattu varastoon kuin suuria lakanoita. Porkkanan päälle jätettiin vielä harsopeite lämmittämään porkkanan viimeisiä päiviä pellossa. Näin loppusyksystä, kun on jo pakkasöitä, harso pitää maan lämpimämpänä, ja pehmeämpänä, joten ensi viikon sunnuntaina on helpompi nostaa porkkanat maasta harson alta. Sunnuntaina pellolla vietetään porkkanatalkoita, joissa nostetaan yhdessä loppu porkkanasato varastoon.  Viimeviikolla saimme porukalla nostettua puna- ja raitajuuret, pienehkö, mutta tehokas talkooporukka sai paljon aikaan, kiitos siitä!

Myös vesipumput on nostettu ylös ensi kasvukautta odottelemaan, ja kasteluletkuja rullailtu kasaan. Papu- ja maissikasvusto, sekä parsakaalikasvusto on viety juurineen kompostiin, nekin kompostuoiduttuaan levitetään multana takaisin lohkoille, kuten kaikki muukin kasvijäte, jota kasvukauden aikana kompostiin viedään. Peltoa on siis siivottu, ja osa alasta on myös kynnetty. On hyvä, että kyntö saatiin tehtyä nyt, kun on vielä näin kuivaa.  Pellon pinta- alasta on nyt puolet kynnöksellä odottelemassa ensi kasvukautta.

Maassa on kuitenkin vielä paljon satoa jäljellä. Palsternakkaa, selleriä, purjoa, mustajuuria, keräkaalia, lehtikaalia ja porkkanaa. Varastossa jakoja odottelee puna- ja raitajuuret sekä perunat. Kesällä ja alkusyksystä olemme tottuneet todella runsaaseen sato- osuuteen, jossa on ollut vähintään kymmentä eri kasvista ja vihannesta. Nyt satokauden lopulla enään kuutta tai seitsemää erilaista. Jaossa alkaakin olla lähinnä juureksia, kaaleja ja purjoa. Niitä, jotka kestävät kylmää.

Sellerit jaetaan naatteineen niin kauan, kuin lehdet ovat siistejä ja kauniin vihreitä. Sellerin lehdet kannattaa käyttää mausteena, ja vaikka kuivata odottelemaan myöhempää käyttöä.

Ennenkuin maa jäätyy, valmistellaan myös jo seuravaa satokautta. Peltoon istutetaan talvivalkosipulia, joka vaatii kylmäkäsittelyn, jonka ne saavat luonnollisesti talven aikana, sekä pitkän kasvuajan. Ne valmistuvat ensi vuoden syksyllä. Tänävuonna valkosipulia istutetaan enemmän kuin viimevuonna, joten jos sato onnistuu, osuuskuntalaiset saavat useamman valkosipulin seuraavalla satokaudella.

Vaikka ollaankin siirtymässä syksystä talven puolelle, pellolla on vilskettä ja työn touhua marraskuun lopulle. Muutamat viikonlopputalkootkin vielä pidetään, ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Talkoista saa aina mukaan kolmosluokkaa, eli pieniä, tai hiukan vahingoittuneita kasviksia, jotka ovat kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Pyrimme siihen, ettei mitään heitetä hukkaan, vaan kaikki saadaan käyttööön. Vielä on aikaa ja tilaisuuksia tulla pellon töihin mukaan nauttimaan raikkaan kirpeästä ilmasta!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

JALLA JALLA: nopeasti, vauhtia, kiireesti, ripeästi, joutuin, menoksi

 

Pellolla kaikuu Jalla Jalla(kirjoitusmuotoa en tiedä), kun Kansainvälisen työleirin leiriläinen Muhammed kitkee. Hän ei osaa suomenkieltä eikä englantia, mutta se ei menoa haittaa. Hän kunnioittaa oman maansa tapoja ja paastoaa päivät Ramadanin tapaan. Irakilainen Muhammed on kitkenyt tämän viikon punajuuria ja raitajuuria sekä laulanut pellolla. Nigerialainen Godwin on paikkausistuttanut papuja ja kitkenyt niitä. Hän sanoi kitkennän lomassa, ettei kaipaa kotimaataan, Suomi on hyvä maa, mutta eläimiä hän kaipaa. Kotimaassaan hän näkee tiikereitä, kobria ja leijonia. Vastasin hänelle, että täällä maassa on paljon elämää, joka pitää tämän maan elävänä, kaikki pienet mikrobit. Tsekkiläispariskunta Betty ja Patrick olivat otettuja Helsingin vihreydestä ja siitä kuinka hyvin puistoista pidetään huolta. Kansainvälinen työleiri kävi tutustumassa viikko sitten Dodon kaupunkiviljelyksiin Pasilassa. Patrick haluaa perustaa kotikaupunkiinsa jotain samanlaista. Hän on sitä mieltä, että kaupunkien luonto on erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnille.

Kaupunkilaisten omalla pellolla on ollut nyt 4. kerran Kansainvälisen vapaaehtoistyöjärjestön järjestämä leiri. Heidän ajatuksensa on rauhaa maailmaan vapaaehtoistyöllä. Luomutilan on mietittävä tarkkaan kuinka aikoo hoitaa heinäkuun kitkennät. Meillä monet osuuskuntalaiset ja harjoittelijat ovat lomilla heinäkuussa ja juuri silloin suurimman kasvun aikaan tarvitaan paljon käsiä. Osuuskunta järjestää sekä maksaa leiriläisille yöpymiset, ruoat ja vapaa-ajan ohjelmaa. Tänä vuonna pellolle saapui 9 ihmistä ympärimaailmaa. Sen lisäksi leirillä on kaksi suomalaista ohjaajaa: Katri ja Elina. Tänä vuonna leiriä täydennettiin kolmella turvapaikan hakijalla. Leiriläiset työskentelevät kuusi tuntia päivässä pellolla. Iltaohjelmassa on ollut mm. Nuuksion retki Janne Kilpisen biokaasubussilla, retki kaupunkiviljelyn maailmaan, Suomenlinnan reissu ja saunontaa Kuusijärvellä.

Tällä viikolla leiriläiset ovat kitkeneet punajuuret, raitajuuret ja pavut sekä paikkausistuttaneet niitä kylmän kesäkuun takia. Myös palsternakkamaa saatiin hyvään vaiheeseen. Suuri kasvu on vallannut pellon. Valvattien, jauhosavikoiden ja ukontatarten alta on kuitenkin juurikkaat löytyneet. Traktorivetoisia riviväliharauksia ovat hidastaneet tämän viikon sateet. Heinäkuussa kitkentävuoroaan vielä odottavat mm. lantut, kyssäkaalit sekä muut kaalikasvit purjoa unohtamatta. Kesäkurpitsat kukkivat ja valmistautuvat monen muun kasvin tavoin 28.7. jälleen alkavaan sadonjakoon.

Punajuuria & Purjoja

Kesäkuun kynnyksellä voikukkaniityt vihannoivat, aurinko paistaa ja Omalla pellolla tuulee. Paljon on viikossa tapahtunut ja myös ensimmäiset rikkakasvien torjuntatyöt on kylvöjen sekä istutusten lomassa aloitettu. Traktori hurisee, linnut visertävät pesäpuuhissa ja juolavehnä lepattaa tuulessa.

Varhaisperunat on harattu ensi kerran. Ne ovat tulleet hyvin pintaan. Nyt jännitetään riittääkö lämpö niin, että saadaan perunaa jo juhannukseksi. Kaikki punajuuret ja raitajuuret on kylvetty. Purjoja istutettiin reilut 3000 tainta ja härkäpapukin pääsi maahan. Sipuli-, porkkana- ja palsternakkapenkit liekitettiin. Mustajuuripenkit käytiin läpi käsiharalla. Mustosen virkistyspuutarhassa on yrttiympyrää kitketty. Lisäksi on siimaleikattu pitkää nurmea. Kausihuoneessa kastellaan pieniä rukolan ja pinaatin taimia. Herne kylvettiin käsin Lilinkotisäätiön Green Care-iltapäivässä. Kasvua tapahtuu, kädet ja koneet käyvät. Kesäkuun kasvun tohina on käsin kosketeltavaa.

Lauantaina 23.5. oli peltotalkoot Omalla pellolla. Punajuuripenkit tasoiteltiin haravoilla käsintyönnettävää kylvöpyörää varten. Pellon teeyrttilaatikot kitkettiin. Lisäksi hirsivajan paikkaa laskeskeltiin ja sähkövetoja kaivettiin umpeen. Pellon talkooruokaryhmä oli loihtinut maan mahtavat eväät talkoolaisille. Oli oman puutarhan raparperipiirakkaa, kikhernesalaattia höystettynä omilla ruohosipuleilla, porkkanakeittoa ja luomuleipää levitteillä. Kiitos talkooruokaryhmälle! Teen aikaan Pentti Okkonen soitti kaunista musiikkia. Sunnuntaina 14.6. voi tulla seuraavan kerran Oman pellon isoihin talkoojuhliin. Silloin juhlitaan keskikesää!

Vielä vähän punajuurta sitten mustajuurta & valkosipulia

Mutavellia, kuraa! Sitä se taas on. Lokakuu ja savimaa on märkää. Tihkuttaa ja askeleissaan saa olla tarkkana, ettei kaadu. Savi, kun on liukastakin märkänä. Savi on kuivana kovaa, kosteana muruista, märkänä muovailtavaa. Hyvin elävää ainesta! Siihen on parempi tutustua kunnolla pellolla, sillä se määrää paljon töitten tahtia.

Punajuuret on nyt lähes kaikki nostettu. Viime viikonloppuna oli lastentalkoot ja iltapäivällä osuuskuntalaisten talkoot, jossa nostetut punajuuret lajiteltiin. Viime lauantaina nostettiin noin 500 kg punajuurta ja määränä noin 5 punajuurta/osuuskuntalainen/6 viikoksi. Aamutalkoissa oli arviolta noin 30-40 lasta ja ai että mutainen savipelto sekä kuralammikko kiehtoi. Kiitos Arabian helmen päiväkodille talkoista.

Tällä viikolla tökittiin valkosipulin kynsiä maahan. Ensin tehtiin ura, sitten valkosipulit menivät vakoon ja vako peitettiin Novarbon luomuhyväksytyllä turvemullalla. Kävi meitä  steiner-koulun 9 luokkakin auttamassa valkosipuleiden kanssa, niin istutus kävi teinien nopealla voimalla. Peltolaiset Kaisa, Maarit & Sandro irrottelivat valkosipuleiden kynsiä ja ihastelivat sipulin kaunista symmetristä muotoa. Toivottavasti valkosipulit ovat nyt niin syvällä etteivät idä vielä tänä vuonna, mutta kuitenkin juurtuisivat. Kiitos Stadin puutarhurille valkosipuleiden hankkimisesta!

Loppuviikosta aloitettiin mustajuuren nosto. Mustajuurella on kiehtovat teräväkärkiset lehdet ja pitkä ulkopuolelta musta, sisältä valkoinen juuri. Se on erikoinen ilmestys. Maa oli kastunut juuri sopivasti, että pitkä juuri irtosi siitä hieman helpommin kuin märästä tai liian kuivasta savimaasta. Silti se on vaikeaa saada sieltä kokonaisena ulos. Mustajuuren nosto on hidasta, vaatii pinnaa ja keskittymistä. Ensi viikon jakoon tulee 5 mustajuurta/osuuskuntalainen. Sen verran kaksi ihmistä sai nostettua päivässä.

Punajuuret uunissa pihlajanmarjahillon ja sinihomejuuston kera

Keitä pestyjä punajuuria niin kauan, että ne ovat kypsiä ( 1 - 2 tuntia). Kuori punajuuret, halkaise ne ja koverra leikattuun pintaan laakea kuoppa. Täytä kuoppa pihlajanmarjahillolla, laita päälle sinihomejuustoa. Laita täytetyt punajuuret voidellussa vuoassa tai leivinpaperilla uuniin niin pitkäksi aikaa, että ne ovat läpeensä lämmenneet ja juusto on sulanut. ( n. 220 C, n. ½ tuntia). Punajuuren makeus, pihlajanmarjan kirpeys ja homejuuston rasvainen suolaisuus muodostaa yllättävän ja hienon makuyhdistelmän.

Kiitos Maalalle sesonkireseptistä.

Valkoinen yö & Oranssikeltainen päivä

Kylmät yöt ja kuulat aamut kertovat kauniista lokakuun alusta. Valkoiset hennot kuuran kukat peittävät peltoa aamuisin ja päiväksi maa sulaa lämpimäksi. Lokakuun alku on ihanan aurinkoinen ja kuiva. Pelto kantaa konetta ja uskallamme kokeilla ensimmäistä kertaa valkosipulinkin syysistutusta Omalla pellolla. Savimaa on sen verran kuiva, että uskaltaa traktorilla penkin ajaa. Tähän asti savimaa on joka syksy ollut liian märkä syysistutukselle. Myös kaunista ruskaa lupailee pakkasyöt ja kesän auringossa kerääntyneet kasvien sokerit. Oranssin keltaisena loistavat vaahteramme, mutta myös maa-artisokkamme kukkivat jälleen, mikä tarkoittaa myös mukulan valmistumista.

Tällä viikolla Omalla pellolla vieraili puhjoismainen biodynaaminen koulutusryhmä. He olivat kiinnostuneita CSA-viljelystä. Heidän vierailunsa myös ilahdutti "personal farmeria" suuresti. Hienoa, että eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö kukoistaa ja kiinnostus suomalaista ruoan tuotantoa kohtaan kasvaa.  Perhon kansainvälinenryhmä vierailee pellolla tänään perunan nostossa. Lauantaina on ensin Arabian helmen päiväkodin talkoot aamusta ja iltapäivällä on punajuuren nostotalkoot osuuskuntalaisille. Suurin osa peltolaisista eli pellon harjoittelijoista ovat palanneet kouluihin ja nyt Omalla pellolla talkoot ovat tärkeämpiä kuin koskaan, että saadaan oma sato talteen marraskuisia päiviä lämmittämään ja värittämään. Punaiset punajuuret toivottavasti nostetaan kaikki varastoon huomisen ja lauantain aikana. Oranssit porkkanat odottavat sitten seuraavana vuoroaan. Ensi lauantaina 4.10. on punajuuren nosto ja sunnuntaina 26.10. on porkkanatalkoot.

Yhteisöllisyys on omalla pellolla tärkeää näin syksystä. Kaikki osuuskuntalaiset pääsevät iloitsemaan omasta sadosta ja kesän hedelmistä pellolle, vaikka eivät olisi niiden hoitotöissä olleetkaan mukana. Ennenvanhaan syksyllä nostettiin aina perunat yhdessä maasta. Ruokaosuuskunta mahdollistaa kaupunkilaisille uuden terveen kulttuurin kehittymisen, vanhojen juurien elvyttämisen, maaseudun ja kaupungin kohtaamisen sekä kaupunkilaisen ja tuottajan yhteistyön. Kaupunkilaisten omalla pellolla ei ole juuresten nostorautaa eli nostamme kaiken käsin talikolla. Se on iso työ, mutta talkoillen se on mukava työ ja vähentää öljyn kulutusta sekä saasteita sekä lisää terveen ihmistyön määrää. Talkoot mahdollistavat monipuolista pienviljelyä, koska viljellessä 40 eri kasvia, ei voi erikoistua jokaisen kasvin laitetekniikkaan, puutarhatalous ei sitä mahdollista. Talkoiden avulla myös tieto ja osallistuminen sekä yhteisön ja juurien jälleenrakentaminen lisääntyvät.

Punajuuri-suklaabrowniet

3 dl punajuurta keitettynä ja raastettuna (3 isohkoa punajuurta)nokare voita vuoan voiteluun 150 g voita 150 g tummaa suklaata 100 g saksanpähkinöitä 3 kananmunaa 3 dl sokeria 2,5 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta (2 rkl rommia) pinnalle: tomusokeria

Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi. Kuori ja raasta hienoksi. Vuoraa suorakaiteen mallinen vuoka leivinpaperilla ja voitele paperin pinta nokareella voita.

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Leikkaa pähkinät karkeaksi rouheeksi. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita hieman jäähtynyt suklaasula joukkoon. Yhdistä leivinjauhe ja pähkinärouhe jauhoihin. Lisää jauhot, punajuuriraaste ja halutessasi rommi taikinaan käännellen.

Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa keskitasolla noin 30 (-40 minuuttia). Kokeile kypsyys puutikulla vuoan keskeltä. Paistoksen olomuoto kuuluu olla kostean mehevä, mutta ei raaka ja valuva. Anna jäähtyä hetki. Nosta leivinpaperin avulla leikkuulaudalle. Siivilöi tomusokeria pinnalle ja leikkaa paloiksi.

Ohje: Pirjo Toikkanen, Glorian ruoka ja viini Kiitos Inkerille reseptin jakamisesta.