Työharjoitteluun Kaupunkilaisten omalle pellolle

Viljelemme luomu- ja biodynaamisesti Kaupunkilaisten omaa peltoa. Monimuotoinen 3 hehtaarin avomaavihannesviljelyksemme ja yhteisöpuutarhamme sijaitsevat Vantaan Korsossa hyvien joukkoyhteyksien päässä. Tule työharjoittelemaan Suomen ensimmäiselle csa-maatilalle.

Tarjoamme hyvää luomu- ja biodynaamisenviljelyn opetusta pellolla ja tutustumisen uudenlaiseen maatalousmalliin. Valitettavasti emme voi tarjota palkkaa, mutta sitäkin arvokkaampaa kokemusta. Tarjoamme ruuat työharjoittelijoille.

Työharjoittelujakson voi aloittaa heti ja satokautemme kestää marraskuulle.

Varaa työharjoittelupaikka! Tervetuloa!

Vapaamuotoiset hakemukset osoitteeseen ruokaosuuskunta@gmail.com Lisätietoja: Olli Repo, olirepo@gmail.com, 050-5715032

Tykkää meistä FB:ssä

Kolme kesää Kaupunkilaisten omalla pellolla

Liityin Herttoniemen Ruokaosuuskuntaan keväällä 2013. Olin talven aikana kuullut toimittaja Eve Mantun ohjelmassa ruokaosuuskunnasta, lukenut pari lehtiartikkelia ja näiden innostamana tutkiskellut osuuskunnan verkkosivuja. Totesin, että tässä voisi olla jotakin minulle. Voisin olla mukana viljelemässä puhdasta ruokaa kantamatta yksin vastuuta kaikesta ja oppia käytännön toimien kautta , miten se tapahtuu. Oma suu oli siinä lähinnä, on myönnettävä. Hyvää ravintoa omaan ruokapöytään. Olen saanut paljon enemmän.

Alkuun pääsin toukokuussa 2013 ensimmäisissä talkoissani. Keräsin viljelijä Panun johdolla kahden muun talkoolaisen kanssa juolavehnän juuria Anttilan lohkolla, joka oli vasta kynnetty otettavaksi ensi kertaa viljelyyn. Perunaahan siihen myöhemmin istutettiin.

Ensimmäisessä osuuskunnan kokouksessa, johon kesäkuussa osallistuin, tulin Meerin ja Tuomon ohella suostutelluksi hallitukseen yhdelle vapaalle ja kahdelle vapautuvalle paikalle. Muut kaksi kokouksen osallistujaa olivatkin jo hallituksen jäseniä. Kovin harvojen käsiin osuuskuntalaiset luottavatkin tärkeiden päätösten tekemisen – edelleenkin, vaikka osanotto yhteisiin kokouksiin onkin ensimmäistä kokemustani jonkin verran runsaampaa. Tänä vuonna toimeenpantu hallinnon työryhmittäminen ja vastuun jakaminen on mielestäni erinomainen asia. Se konkretisoi niin hallituksen jäsenille kuin kaikille osuuskuntalaisille ne tärkeät tehtäväalueet, sekä lakisääteiset että yhteisesti sovittavat, joita näinkin laajaksi kasvanut yhteisö vaatii. On mahdollista paremmin myös hyödyntää se monipuolinen osaaminen, joita jäsenistöllä on. Yhteisen hyvän edistämiseen mutta myös henkilökohtaiseen kehittymiseen tarjoutuu erilaisia mahdollisuuksia. Meillä on myös kiinnostavia yhteistyökumppaneita, joiden merkitys ja toiminta avautuu, kun itse aktivoituu oman osuuskuntamme asioissa.

Oma Pelto on minun sydämenasiani myös hallitustoiminnassa. Omat tavoitteeni – hyvä ja maukas ravinto ja uuden oppiminen viljelyssä – ovat täyttyneet. Olen oppinut tekemällä ja saanut runsaasti tietoa seuraamalla erityisesti Heidin kunnioitettavaa paneutumista alan opiskelijoiden harjoittelun ohjaamiseen. Runsaasti muutakin olen saanut. Tärkeä oppi on ollut maan hoidon merkitys viljelykiertoineen.

Kompostoinnista ja kompostin hoidosta on tullut minulle hyvin erityinen asia. Viljelijät ja viljelyammattiin opiskelevat harjoittelijat tuntuvat olevan mukavia ja leppoisia ihmisiä. Talkoissa on aina iloinen henki ja tunnelma. Ihanaa oli tänä kesänä olla ”camp Grannynä” heinäkuun kansainvälisellä työleirillämme nuorille ihmisille eri maista ja maanosista.

Tänä kesänä uutta oli green care –toiminta Lilinkotisäätiön kanssa. Se on meitä kaikkia virkistävää. Toiveissa on saada green care –pohjalta toimintaa lapsillekin ja ensi kesänä. Tänä vuonna siihen eivät resurssit riittäneet kaiken uuden myllerryksessä.

Peltotyöryhmien toimintaa olen parhaani mukaan koordinoinut tänä vuonna. Kaikissa viikkotalkoissa on ollut enemmän tai vähemmän osallistujia. Kiitos kaikille. Erityinen kiitos teille, jotka otitte hoitaaksenne talkoiden vastuuroolin, moni useammankin kerran. Ensi vuonna jatkamme.

Iloiseen, innostavaan , kehittävään ja hyväksyvään ilmapiiriin pellolla ovat ”pääsyyllisiä” osaavat, ammattitaitoiset ja lämminsydämiset viljelijämme. Tänä vuonna he ovat (olleet) Heidi, Sandro, Anniina ja Pentti. Heille parhaat kiitokset!

Kauniit pakkasaamut

Olen ollut jo neljä viikkoa harjoittelussa ruokaosuuskunnan pellolla. Vaikea sitä on uskoa, sillä vastahan aloitin... Aamu helsingin keskustassa oli tuulinen. Hiukseni olivat märät suihkun jälkeen ja tuuli pasikoi niitä kasvojani vasten. Aamu tuntui raskaalta. Autot tööttäilivät ja ratikat humisivat. Kävelin pimeää ylämäkeä ylös bussipysäkille miettien "onneksi pääsen pian luonnon rauhaan" ja nousin bussiin numero 633. Matka kesti tunnin.

Bussipysäkiltä pellolle käveli noin neljässä minuutissa. Kävelin ohi vanhan puutalon, ohi ladon. Kävelin kävelytien sijasta tien reunalla olevalla nurmikolla. Jäinen nurmikko rapisi hauskasti jalkojeni alla. Pian olin jo pellon reunalla. Käännyin vasemalle ja jäin hetkeksi ihailemaan maisemaa. Aamu oli muuttunut kirkkaaksi ja mieleni kepeäksi. Aurinko näkyi jo puiden latvojen takaa, tuoden valon säteinä kohti maan pieniä, jäisiä timantteja, jotka loistivat kylmyyttään. Kaikki kaalit, purjot ja punajuuret kimmelsivät. Huokaisin syvään ja olin iloinen, että olin juuri täällä työharjoittelussa. Jatkoin matkaani kohti valkoista laatikkoa, mistä työpäiväni aina alkoivat. Siellä vaihdoin päälleni työhousut ja kumpparit. Onneksi muistin ottaa villasukat.

"Tänään poimitaan lehtikaalia."

Lehtikaalieja poimiessani säkkiin, ihailin näitä kauniita pienten puiden näköisiä kasveja. Kun niitä oli vierekkäin monta, ne näyttivät pieneltä viidakolta. Keräsin pari säkillistä, pakkasin pusseihin ja laitoin pussit laatikkoon. Laatikko meni autoon ja auto keskustaan. Näin ruokaosuuskuntalaiset saivat kaalinsa.

Olin neljä viikkoa työharjoittelussa ruokaosuuskunna pellolla. Työharjoitteluni oli hyvin mukava, kaunis ja opettavainen. Oli ihanaa tehdä sadonkorjuutöitä niin monipuolisesti. Aamusin kun saavuin pellolle olin iloinen ja nautin jokaisesta päivästä. On ihanaa tuntea maa käsillä ja poimia ruokaa suoraan maasta ja tietää, kuinka se on kasvatettu. Opin paljon uusia kasveja, sekä rikkaruohoja että hyötykasveja.

Varsinkin kauniit, kirkkaat pakkasaamut jäivät mieleeni.

Kiitos, kiitos ja kiitos!

Syksyn loppua & talven alkua

Talvi on tuloillaan. Talven tulon huomaa hiljalleen paljaiksi muuttuvista puista, valkeista kuurankukista, jäätyneistä lammikoista ja aamulla viluisen näköisistä kasviksista. Auringon noustessa ilma kuitenkin lämpenee vielä reilusti plussan puolelle, lätäköiden jää sulaa, ja pelto vaihtaa väriään kuuranvalkeasta vihreän, harmaan ja keltaisen eri sävyihin.

Omaa peltoa on kuluneen viikon aikana valmisteltu talvea varten. Tähän saakka on ollut erittäin kuiva ja kaunis syksy, mikä helpottaa monilta osin pellon töitä. Ilma on ollut kaunis ja aurinkoinen. Harsoja on levitetty kuivumaan, ja sitten viikattu varastoon kuin suuria lakanoita. Porkkanan päälle jätettiin vielä harsopeite lämmittämään porkkanan viimeisiä päiviä pellossa. Näin loppusyksystä, kun on jo pakkasöitä, harso pitää maan lämpimämpänä, ja pehmeämpänä, joten ensi viikon sunnuntaina on helpompi nostaa porkkanat maasta harson alta. Sunnuntaina pellolla vietetään porkkanatalkoita, joissa nostetaan yhdessä loppu porkkanasato varastoon.  Viimeviikolla saimme porukalla nostettua puna- ja raitajuuret, pienehkö, mutta tehokas talkooporukka sai paljon aikaan, kiitos siitä!

Myös vesipumput on nostettu ylös ensi kasvukautta odottelemaan, ja kasteluletkuja rullailtu kasaan. Papu- ja maissikasvusto, sekä parsakaalikasvusto on viety juurineen kompostiin, nekin kompostuoiduttuaan levitetään multana takaisin lohkoille, kuten kaikki muukin kasvijäte, jota kasvukauden aikana kompostiin viedään. Peltoa on siis siivottu, ja osa alasta on myös kynnetty. On hyvä, että kyntö saatiin tehtyä nyt, kun on vielä näin kuivaa.  Pellon pinta- alasta on nyt puolet kynnöksellä odottelemassa ensi kasvukautta.

Maassa on kuitenkin vielä paljon satoa jäljellä. Palsternakkaa, selleriä, purjoa, mustajuuria, keräkaalia, lehtikaalia ja porkkanaa. Varastossa jakoja odottelee puna- ja raitajuuret sekä perunat. Kesällä ja alkusyksystä olemme tottuneet todella runsaaseen sato- osuuteen, jossa on ollut vähintään kymmentä eri kasvista ja vihannesta. Nyt satokauden lopulla enään kuutta tai seitsemää erilaista. Jaossa alkaakin olla lähinnä juureksia, kaaleja ja purjoa. Niitä, jotka kestävät kylmää.

Sellerit jaetaan naatteineen niin kauan, kuin lehdet ovat siistejä ja kauniin vihreitä. Sellerin lehdet kannattaa käyttää mausteena, ja vaikka kuivata odottelemaan myöhempää käyttöä.

Ennenkuin maa jäätyy, valmistellaan myös jo seuravaa satokautta. Peltoon istutetaan talvivalkosipulia, joka vaatii kylmäkäsittelyn, jonka ne saavat luonnollisesti talven aikana, sekä pitkän kasvuajan. Ne valmistuvat ensi vuoden syksyllä. Tänävuonna valkosipulia istutetaan enemmän kuin viimevuonna, joten jos sato onnistuu, osuuskuntalaiset saavat useamman valkosipulin seuraavalla satokaudella.

Vaikka ollaankin siirtymässä syksystä talven puolelle, pellolla on vilskettä ja työn touhua marraskuun lopulle. Muutamat viikonlopputalkootkin vielä pidetään, ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Talkoista saa aina mukaan kolmosluokkaa, eli pieniä, tai hiukan vahingoittuneita kasviksia, jotka ovat kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Pyrimme siihen, ettei mitään heitetä hukkaan, vaan kaikki saadaan käyttööön. Vielä on aikaa ja tilaisuuksia tulla pellon töihin mukaan nauttimaan raikkaan kirpeästä ilmasta!

Syyskuun aurinko

Vielä riittää valoa. Auringossa työskennellessä tulee lämmin, kun taas varjon puolella saa lisätä hattua ja hanskaa. Lämpötilat ovat toistaiseksi pysyneet kymmenen asteen lämpimämmällä puolella päiväsaikaan, yöllään ei halloja vielä ole ollut, mutta yöt ovat kuitenkin kylmiä. Se lupaa upeaa väriloistoa pellon reunoille.  

Sanotaan, että halla korjaa laiskan viljelijän sadon. Mutta meidän pellolla ei laiskotella, vaan kiirellä korjataan kylmälle herkkiä vihanneksia vielä ehkä viimeisiä kertoja. Pidämme joistakin juureksista pienen tauon ja pyrimme samaan talteen vielä esim. pinaattia, kesäkurpitsaa, mangoldia ja kurkkua, jotka eivät pidä kylmästä. Näin saamme hyödynnettyä mahdollisimman hyvin pellon antaman sadon. Loppukaudella juureksia tuleekin paljon, niistä varmasti moni on tottunut jo laittamaan ruokaa. Ne ovat pullollaan ravintoaineita. Usein kuoret joutuvat kuitenkin biojätteeseen, mutta tiesittekö, että juuresten kuorista saa uunissa paahtamalla ihania sipsejä?

Edellisviikolla Oma pelto oli mukana Foodycle- tapahtumassa, joka on osa Pixelache Helsingin festivaalia "Living spaces". Festivaali on monen päivän sarja työpajoja,esityksiä ja  tapahtumia. Foodycle on tapahtuma Viikissä, jossa etsitään ratkaisuja tulevaisuuden kestävään ruokajärjestelmään.

Olimme Foodyclen tuottajatorilla esittelemässä ruokaosuuskuntaa ja  myymässä Oman pellon satoa. Ihmisiä ja hyviä keskusteluja oli paljon. Hieno tapahtuma,, johon ruokaosuuskunta sopii erittäin hyvin. Tapahtumassa pidettiin myös puheenvuoroja, jotka olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia.

Suoraan Foodyclen torilta viljelijä lähti takaisin pellolle noutamaan satokasseja pohjois- Vantaan REKO- rinkiin Korsoon. Pellolla odottikin iloinen yllätys- iso joukko iloisia iltatalkoolaisia sipulin kimpussa. Tulipa hyvä mieli.

Olemme lähteneet mukaan kokeilemaan REKO- lähiruokarinkejä muutamilla satokasseilla. Itse tapahtuma on lyhyt, vain puoli tuntia jonka aikana ennakkotilanneet noutavat satokassinsa ja tällä kertaa mukana oli pieni määrä vihanneksia myös niille, jotka eivät olleet tehneet tilausta. Nopea ja mukava tapa saada myyntiä ja mikä tärkeintä, tavata ihmisiä, jotka asuvat peltomme lähellä!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Heidin Kekrijuhlapuhe

Hyvää Kekrijuhlaa kaikille

Nimeni on Heidi ja olen hoitanut 4 kasvukautta Kaupunkilaisten Omaa peltoa. Viisi kasvukautta kumppanuusmaataloutta Suomessa on vierähtänyt. Peltoalue on kasvanut, osuuskuntalaisten määrä on kasvanut, pellon työntekijöiden ja harjoittelijoiden määrä on kasvanut. Yhteistyö on kasvanut ja sato on kasvanut. Tämän lisäksi myös orgaaninen aines pellossa on lisääntynyt. Pellon ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset suhteet ovat kasvaneet. Niin hallitus kuin peltokin on jakanut vastuuta ja etenemme kohti kestävämpää osuuskuntaa, jossa jokainen kylvää oman siemenensä yhteiseen maahan.

Haluan kiittää peltoa, meidän näkymättömiä työntekijöitä maaperämikrobeja, maaimmuniteettia, tuhansia pieneliöitä, jotka pitävät ekologiset lokerot täynnä ja pellon terveenä. Haluan kiittää meidän hallitusta, joka jaksaa tehdä ilmaista työtä tämän yhteisön ja luonnonmukaisen pellon sekä ruoan eteen. Kiitos puheenjohtajamme Joonas, nykyinen varapuheenjohtajamme Olli, joka on tehnyt viisi vuotta työtä osuuskunnan eteen, Meeri (talous), Hilkka (ruokatiimi), Veera & Mariaana (tiedotus), Silva (talous), Virpi (jäsenrekisteri), Teija (mm. kekrijuhlavastaava ja sadonjakokuvavastaava) sekä pellon oma Marja-Liisa. Kiitän jokaista osuuskuntalaista, ilman teitä ruokaosuuskuntaa, kumppanuusmaataloutta ei olisi. Ilman teitä emme kokeilisi uutta vaihtoehtoista muotoa säilyttää pienimuotoinen, monipuolinen, biodiversiteettiä tukeva luomuviljely. Kiitän pellon työntekijöitä: Pellon yleismies Sandro Wuthrich, kesätyöntekijä konevastaava Pentti Okkonen, nyt loppusyksyn peltoemäntä Anniina Heinonen, joka on ollut myös puutarhaharjoittelijana meillä kahtena kautena. Olen tosi kiitollinen, että hoidatte peltoa ja on ollut ilo työskennellä kanssanne. Pelto kiittää raikkailla mauillaan, elämällään ja tunnelmallaan.

Meillä on Oma pelto, joka toimii virkistysalueena kaupunkilaisille, terapeuttisena työpaikkana mm. mielenterveyskuntoutujille ja ekologisena saarekkeena. Hoidamme kulttuurimaisemaa, pidämme luonnon elävänä ja hoidamme peltoa maan ehdoin tukien ja arvostaen luonnon omaa toimintaa.

Kaupunkilaisten oman pellon viidettä kasvukautta ja satosyksyä on syytä juhlia! Tämä on ekologinen kulttuuriteko, maistuvien, luomujuuresten lisäksi. Tämä on elävä maa ja sinä osuuskuntalaisena mahdollistat Oman pellon toiminnan. Biodynaamisen tilan tarkoitus on pitää maa, mutta myös ihminen, kasvit ja eläimet elävinä.

Tässä kauden kiitokseni! Nyt jatkan agroekologian opintojeni ja Luonnonvarakeskuksen hommien parissa loppusyksyn. Peltoa hoitaa Sandro & Anniina loka- ja marraskuun. Auttakaahan heitä, että koko sato saadaan talteen. Kiitos myös kaikille kauden harjoittelijoille, olette super ja ilman teitä emme pärjäisi. Lopetan peltokauteni 2015 William Blaken sanoihin, jotka kuvaavat tuntia Omalla pellolla:

"Nähdä maailma hiekanjyvässä ja taivas kedon kukassa, kannattaa kädessään loputtomuutta ja viettää ikuisuutta tunnissa."

Oman pellon valvonta

Elokuun lopussa Kaupunkilaisten Omalla pellolla on demeter- ja luomutarkastukset tehty. Olemme luomuvalvonnassa kuluttajien takia. Näin voimme taata, että tuotteemme täyttävät luonnonmukaisen viljelyn kriteerit. Suomessa tätä valvotaan tarkoin ja lohkojen dokumentoinnin tulee olla tarkkaa. Viljelijät voivat kokea tämän raskaana, toisaalta tarkastuksissa oppii ja näin varmistamme, että maan kasvukunto pysyy hyvänä, ympäristö puhtaana, luonnon elämä monimuotoisena ja ravinteet pellossa, ilma ja vesistöt puhtaampina. Elokuun puolessa välissä meillä oli luomutarkastus ja nyt viimeisellä viikolla biodynaamisen viljelyn tarkastus. Pellollemme tehdään siis vähintään kaksi tarkastusta vuosittain. Oma peltomme on luonnonmukaisessa valvonnassa mukana ja näin saamme käyttää luomu-merkkiä. Peltomme on ollut valvonnassa mukana jo ainakin parisenkymmentä vuotta vuokraisäntämme Jukka Jormolan toimesta. Sen sijaan osuuskuntalaisten virkistyspuutarha Mustonen on vasta toista vuotta luomutarkastuksissa mukana eli se on siirtymävaiheessa. Kaikki pellolta tulevat tuotteet ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä ja niitä torilla myydessämme saamme käyttää  sekä luomu- että demeter-merkkejä. Mustosesta tulevat kurkut, maa-artisokat ja yrtit. Niitä emme saa myydä torilla tai ruokapiirin puodissa demeterinä tai luomuna vaan maininnan siirtymävaiheessa luomuun alla.

Demeter on biodynaamisen viljelyn tuotemerkki. Biodynaaminen viljely on luonnonmukaisen viljelyn vanhimpia suuntauksia. Alusta lähtien biodynaamisessa viljelyssä tärkeitä asioita on ollut yhteisöllisyys eli se että viljelijä ja kuluttaja tuntevat toisensa. Kompostointi ja aineiden sisäinen kierto ovat keskiössä. Mahdollisimman suljettu aineiden kierto ja jätteiden minimointi ekologisuuden nimissä kuuluu biodynaamiseen viljelyyn. Tähän liittyy myös eläinperäinen lannoitus. Maatilalla maan, kasvien, eläinten ja ihmisten tulisi tehdä yhteistyötä elävän tilan eteen. Mikäli tilalla ei ole omia tuotantoeläimiä, tulee yhteistyötä tehdä muiden tilojen kanssa. Meille lanta on, mitä tarpeellisin lannoite ja hevostilalle taas se voi olla turhaa jätettä. Näin saamme paikallisesti jätteet kiertämään. Maan elävyydestä huolehtiminen on biodynaamisen tilan pääasia. Maata hoidetaan kompostoimalla, orgaanisella lannoituksella, viljelykierron avulla, maan muokkauksilla ja  monimuotoisuudesta huolehtimalla. Jälleen kerran emme siis viljele kasveja vaan hoidamme maata niin, että terveestä maasta voisi kasvaa terveitä kasveja. Biodynaamisen viljelijän tulisi parhaalla mahdollisella ymmärryksellään hoitaa luontoa oikein: pyrkiä elävöittämään maata, hoitaa kompostia niin, että humuksen muodostus tapahtuu ja aineet kiertävät ja pysyvät tilalla eivätkä karkaa ympäristöä kuormittamaan. Biodynaaminen viljely lähtee siemenestä. Siementen avopölytteisyys, luonnonvalinta ja sisäinen laatu takaavat tasapainoisen demeterkasvin.

Tarkastuksia aina vähän jännittää. Onko kaikki tarvittavat paperit sekä dokumentit kunnossa ja onko peltolohkot tarpeeksi siistissä kunnossa. Jos tila saa huomautuksen ja ei huomioi asiaa seuraavana vuonna se tipahtaa takaisin siirtymävaiheeseen. Meillä on pellon historiasta(luonnon niityt) johtuen kestorikkakasveja kuten valvattia ja ohdaketta. Juuri ennen tarkastusta saan otsaryppyjä keltaisena kukkivista valvateista, ne tulisi niittää ennen kukintaa, ettemme lisäisi jo valtavaa rikkakasvisiemenpankkia. Tämän vuoden tarkastajamme selkeä ja tarkka Aulis Lassila totesi luomutarkastuksessamme, että tämä vuosi lisää taas siemenpankkia, kun rikat kasvoivat elokuun lämmössä heinäkuun nopeudella. Demeter-tarkastuskertomukseemme hän kirjoitti: savi maata hoidettu hyvin, työmäärä näkyy rikkakasvitilanteessa & dokumentaatiot tehty hyvin. Tarkastajaa haluaisin myös kiittää  pitkäjänteisyydestä, että hän jaksoi tarkastaa n. 40 pikkulohkoamme ja olla tarkka. Joka vuosi tarkastuksista oppii myös jotain uutta. Tämän vuoden luomutarkastuksessa opin, että myös niistä tavanomaisista siemenistä, jotka ovat Eviran positiivilistalla eli hyväksyttyjä käyttää tavanomaisena, koska luomua ei ole saatavilla, tulee eräkohtaiset tiedot säilyttää. Demeter-tarkastuksessa opin, että myös herukkamaan tulisi saada lantalannoitusta joka vuosi.

Sadonkorjuu

Pellon suurin satoaika on nupulla. Sadonkorjuun aika on käsillä. Kuitenkin papua joudutaan kitkemään toiseen kertaan. Normaalisti sen satoa kerätään, mutta nyt valtava kasvu on vallannut papumaan ennen sadonkorjuun aikaa. Kesän viileys, tuulet ja nyt elokuun lämpö ovat sekoittaneet normaalia työtahtia pellolla. Jotkut kasvulohkot vaativat tuplatyötä, kun niiden kasvuaika on pidentynyt. Jotkut kasvit tarvitsevatkin nyt toisen kitkennän, vaikka niiden normaali sadonkorjuun aika olisi. Tämä kaikki vaikuttaa satoomme. Onneksi saamme satoa. Osuuskuntalainen voi kuitenkin huomata satokausien erilaisuuden satokassissaan. Tällaisina kesinä osuuskuntalainen saattaa myös huomata, että ottaa riskin viljelijän kanssa sadon onnistumisesta, kun pavut tulevatkin kolme-neljä viikkoa myöhemmin kuin olisi odottanut. Osa sadosta on vielä pientä kuten lämpöä rakastavia punajuuria ei ole päässyt vielä keräämään. Sen sijaan toiset kaalit kuten parsakaali on selvästi nauttinut jatkuvasta viileästä kosteudesta. Luulisi myös tämän kesän kosteuden vaikuttavan suotuisasti palsternakan kehitykseen.

Pellon työntekijöiden aikaa menee runsaasti viikon sadonjakojen tekoon. Varsinkin nyt, kun osuuskuntalaisia on 200. Nyt siis 3 hehtaarin sato jaetaan kaikkien kesken ja tämä ei ole aina helppoa varsinkaan tällaisena kasvukautena, kun kaikki kehittyy aluksi hitaammin mm. kesäkurpitsa aloitti satokautensa 3 kertaa pienemmällä satomäärällä kuin edellisenä kolmena kautena. Kurkkua on saanut myös odotella. Peltolaisilta menee hurjasti aikaa nyt sadonkorjuuseen, kun kasvit kehittyvät hitaammin ja toisaalta pidämme kiinni sovitusta jakoaikataulusta. Peltolaisten aika pitäisi tämän lisäksi riittää myös pellon hoitotöihin. Toisilla tiloilla, jotka ovat erikoistuneet tiettyyn satokasviin saattaa olla ongelmia, kun koko sato kehittyy samaan aikaan, kun normaalisti vaikka tomaattia tai mansikkaa on saanut poimia pikkuhiljaa kesäviikkojen aikana.

Me aloitimme kesänippuporkkanoiden jaon tällä viikolla ja olemme ylpeitä siitä sadosta, mitä luontoäiti meille nyt kantaa. Tämä kausi muistuttaa viljelijöitä nöyrästä asenteesta, kun tekee töitä luonnon parissa. Kaikki ei ole meistä ihmisistä kiinni vaan elämme säiden armoilla, mihin saattaa kyllä vaikuttaa aikaansaamamme ilmastonmuutos, mutta myös vaikka planeetat. Avomaalla elämme tämän vuoden rytmissä, maistamme tämän kauden makuja, keräämme, mitä kylvämme, mutta myös mitä luontoäiti ja isätaivas tarjoavat. Sato on monen asian summa. Kun vihanneksia on 40 erilaista ja sadonkorjuu on suureksi osaksi käsityötä muistaa arvostaa jokaista satolaatikkoa, minkä saamme kerätyksi. Se on ollut valtavan työn takana, satojen ja satojen työtuntien takana, auringon lämmön, valon ja sateen seuraus. Osuuskuntalaisemme ovat valinneet syödä sesonkiruokaa luonnonrytmissä. Tämä vuosi muistuttaa siitä, että osuuskuntalainen syö omaa, lähi-, luomu-, luonnonrytmissä tuotettua satoa, ei sitä mitä tilaa ja mitä kauppojen hyllyt tarjoavat. Nykyään kauppojen hyllyt ovat hyvinvointivaltioissa aina täynnä, vaikka jossain päin vietettäisiinkin katovuotta. Tämä hämärryttää sadon ja ruoan arvostusta. Oma pelto kuitenkin palauttaa realiteettien ääreen, mutta myös kiitollisuuteen.

Keskikesän valon kasvua

Keskikesä! Se todella on, sataa tai paistaa. Porkkanoita kitketään, varhaisperunoita nostetaan ja viimeisiä taimia viedään. Lupiinit kukkivat pientareilla, siankärsämöitä näkyy siellä täällä. Rikkakasvit ovat alkaneet kasvaa ja papuja on käynyt fasaaniakka syömässä. Pentti kuitenkin löysi kaksi uutta työntekijää pellolle papumaata vartioimaan. Kasvihuoneen rucola- ja pinaattikasvusto on poistettu. Ensi viikolla sinne istutetaan kurkut ja basilikat. Yrttejä on kerätty sadonjakoihin. Tällä viikolla jaossa oli teeyrttejä: sitruunamelissaa, minttuja, salviaa, saksankirveliä ja salviaa. Mustosen puutarhan yrttimaata myös uudistetaan.

Säätiedotus lupaa poutaa heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Se on hyvä. Kansainvälinen työleiri saapuu Omalle pellolle ensi viikonloppuna. Yli kymmenen ihmistä ympäri maailmaa tulee kitkemään mm. porkkanaa, palsternakkaa, punajuuria ja raitajuuria. Tällä viikolla on valmistauduttu leiriin. Itu Biodyn tukku on sponsoroinut luomuruokia pellolle leiriä varten. Kiitos paljon ja mahtavaa, että on tukku, joka on biodynaamisiin tuotteisiin erikoistunut!

Tämän kauden kolmas sadonjakoviikko on ensi viikko. Jaossa on varhaisperunaa, yrttejä, sipulia, raparperia, salaattia sekä toivottavasti retiisejä ja valkkaria. Retiisejä jännitetään tuleeko kolmatta satoa. Kasvu ja itäminen on tänä vuonna ollut edellisvuosia huonompaa viileiden ilmojen ja tuulten takia. Maa-artisokat loppuivat kahden satoviikon jälkeen. Samoin rucolat olivat viimeisiä, koska kasvihuone vaihtaa juhannuksen jälkeen uuteen satokasviin. Seuraavia maa-artisokkia ja pinaatteja saadaan vasta syksyllä, kun uusi sato ehtii kehittyä.

Sen sijaan ajattelimme jakaa valkosipuleita, koska tähän aikaan vuodesta niistä voi varhaissipulinippujen tapaan käyttää koko kasvin vihreitä lehtiä myöten. Lisäksi näin osuuskuntalaiset voivat syödessään myös tutustua valkosipulin kehitykseen. Kasvin vihreitä osia voi käyttää mm. salaateissa tai tehdä valkosipulivoita. Normaalisti valkosipulin kynnet olisivat valmiita vasta tuleentumisen jälkeen syksyllä, kun naatit kaatuvat. Kuitenkin nyt koko kasvi on mehukas ja vahva.