Kumppanuusmaatalouden monet hyödyt

Kesäkuun puoliväli vierähti nopeasti ja paljon on tapahtunut Kaupunkilaisten Omalla pellolla. Viime lauantaina oli osuuskuntalaisten viikonlopputalkoot, maanantaina aloitti pellolla lasten viljelyleiri ja pellolla vieraili 40 biodynaamisen tuottemerkkiasioiden parissa työskentelevää ihmistä ympäri maailmaa. Tiistaina ja keskiviikkona aloitettiin vuoden ensimmäiset sadonjaot. Torstaina pellolla oli iso tapahtuma Lyhyet läheiset ketjut- lähiruoka ja sosiaalinen pääoma-hankkeen tilaisuus Kumppanuusmaatalous ja sen monet mahdollisuudet. Kaiken tämän välissä istutettiin myös kesä- ja spagettikurpitsat, paikkauskylvettiin punajuuria, kitkettiin sipuli- ja porkkanamaata, saatiin aimoannos sadetta sekä kerättiin tietysti kaikille satoa. Pelto on sosiaalinen paikka, joka kerää ihmisiä yhteen yhteisen ruoan tuotannon pariin ja tämä tuntuu tervehenkisen hyvältä.

Lauantain talkoot menivät hyvin. Porkkanamaata kitkettiin. Hirsivaja sai katon päälleen ja Mustosen puutarhalla kerättiin sadonjakojen raparperit valmiiksi. Talkooruokaryhmä oli loihtinut todella maukkaat eväät pellolle: kahta keittoa, sämpylöitä, levitteitä, villivihannessalaattia ja Riitta paistoi pellolla myös muurinpohjalettuja raparperihillolla! Kiitos talkoolaisille, oli hyvä yhteismeininki!

Kasvukauden 2016 sadonjaot alkoivat ihanilla vihreillä Oman pellon tuotteilla rucolalla, salaatilla, retiiseillä, raparperilla, palsternakoilla, ruohosipulilla ja basilikoilla. Niissä maistuu biodynaaminen puhdas maa ja alkukesän aurinko.

Lastenleirillä on mm. istutettu herneitä, tehty linnunpelättimiä, muokattu maata, kitketty, tehty majoja metsään, retkeilty, leikitty ja tutustuttu viljelyyn. Lapset ovat tykänneet ja tästä kuuluu suuri kiitos leirivetäjille Anniina Heinoselle ja Pinja Siparille. Tähän tarvitaan monta kättä ja sata ideaa, että kaikki tämä saadaan pellolla toimimaan. Hyvässä yhteishengessä on mieletön voima.

MMM:n ruokaa ja luonnonvaroja rahoittaman lähiruoka ja sosiaalinen pääoma-hankkeen  Kumppanuusmaataloustilaisuus meni sateesta huolimatta Omalla pellolla nappiin. Pellolla oli kierroksia ja puheenvuoroja. Kumppanuusmaatalouden ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tutkiskeltiin eri näkökulmista. Päällimmäiseksi minulle jäi tilaisuudesta mieleen läpinäkyvä, täysin avoin, rehellinen osuuskuntalaisen ja viljelijän välinen kanssakäyminen sekä molemminpuolinen arvostus. Kumppanuusmaataloudessa on ympäristöllisiä hyötyjä. Osuuskuntalainen voi itse vaikuttaa reiluun lähituotantoon sekä sen ympäristövaikutuksiin. Monimuotoinen viljely tukee myös biodiversiteettiä mm. laji- ja geenimonimuotoisuutta. Lisäksi se vähentää ruokajätettä, kun myös pienet ja hassun muotoiset tuotteet voidaan jakaa osuuskuntalaisille, mikä vaikuttaa positiivisesti hävikkiin. Kumppanuusmaatalous on yksi vaihtoehto pienimuotoisille, monimuotoisille luomutiloille tulla toimeen. Se on vaihtoehto syödä kasvispainoitteista sesonkiruokaa ja väylä tehdä hyvää. Lisäksi ruokaosuuskunta lisää kuluttajien tietoa ruoantuotannosta sekä osallistumista ja vaikuttamista oman ruoan tuotantoon. Se lähentää maaseutua ja kaupunkia sekä yhdessä tekemistä. Se luo uutta viljelykulttuuria ja rakentaa kaupunkilaisille uusia juuria.

Kolme kesää Kaupunkilaisten omalla pellolla

Liityin Herttoniemen Ruokaosuuskuntaan keväällä 2013. Olin talven aikana kuullut toimittaja Eve Mantun ohjelmassa ruokaosuuskunnasta, lukenut pari lehtiartikkelia ja näiden innostamana tutkiskellut osuuskunnan verkkosivuja. Totesin, että tässä voisi olla jotakin minulle. Voisin olla mukana viljelemässä puhdasta ruokaa kantamatta yksin vastuuta kaikesta ja oppia käytännön toimien kautta , miten se tapahtuu. Oma suu oli siinä lähinnä, on myönnettävä. Hyvää ravintoa omaan ruokapöytään. Olen saanut paljon enemmän.

Alkuun pääsin toukokuussa 2013 ensimmäisissä talkoissani. Keräsin viljelijä Panun johdolla kahden muun talkoolaisen kanssa juolavehnän juuria Anttilan lohkolla, joka oli vasta kynnetty otettavaksi ensi kertaa viljelyyn. Perunaahan siihen myöhemmin istutettiin.

Ensimmäisessä osuuskunnan kokouksessa, johon kesäkuussa osallistuin, tulin Meerin ja Tuomon ohella suostutelluksi hallitukseen yhdelle vapaalle ja kahdelle vapautuvalle paikalle. Muut kaksi kokouksen osallistujaa olivatkin jo hallituksen jäseniä. Kovin harvojen käsiin osuuskuntalaiset luottavatkin tärkeiden päätösten tekemisen – edelleenkin, vaikka osanotto yhteisiin kokouksiin onkin ensimmäistä kokemustani jonkin verran runsaampaa. Tänä vuonna toimeenpantu hallinnon työryhmittäminen ja vastuun jakaminen on mielestäni erinomainen asia. Se konkretisoi niin hallituksen jäsenille kuin kaikille osuuskuntalaisille ne tärkeät tehtäväalueet, sekä lakisääteiset että yhteisesti sovittavat, joita näinkin laajaksi kasvanut yhteisö vaatii. On mahdollista paremmin myös hyödyntää se monipuolinen osaaminen, joita jäsenistöllä on. Yhteisen hyvän edistämiseen mutta myös henkilökohtaiseen kehittymiseen tarjoutuu erilaisia mahdollisuuksia. Meillä on myös kiinnostavia yhteistyökumppaneita, joiden merkitys ja toiminta avautuu, kun itse aktivoituu oman osuuskuntamme asioissa.

Oma Pelto on minun sydämenasiani myös hallitustoiminnassa. Omat tavoitteeni – hyvä ja maukas ravinto ja uuden oppiminen viljelyssä – ovat täyttyneet. Olen oppinut tekemällä ja saanut runsaasti tietoa seuraamalla erityisesti Heidin kunnioitettavaa paneutumista alan opiskelijoiden harjoittelun ohjaamiseen. Runsaasti muutakin olen saanut. Tärkeä oppi on ollut maan hoidon merkitys viljelykiertoineen.

Kompostoinnista ja kompostin hoidosta on tullut minulle hyvin erityinen asia. Viljelijät ja viljelyammattiin opiskelevat harjoittelijat tuntuvat olevan mukavia ja leppoisia ihmisiä. Talkoissa on aina iloinen henki ja tunnelma. Ihanaa oli tänä kesänä olla ”camp Grannynä” heinäkuun kansainvälisellä työleirillämme nuorille ihmisille eri maista ja maanosista.

Tänä kesänä uutta oli green care –toiminta Lilinkotisäätiön kanssa. Se on meitä kaikkia virkistävää. Toiveissa on saada green care –pohjalta toimintaa lapsillekin ja ensi kesänä. Tänä vuonna siihen eivät resurssit riittäneet kaiken uuden myllerryksessä.

Peltotyöryhmien toimintaa olen parhaani mukaan koordinoinut tänä vuonna. Kaikissa viikkotalkoissa on ollut enemmän tai vähemmän osallistujia. Kiitos kaikille. Erityinen kiitos teille, jotka otitte hoitaaksenne talkoiden vastuuroolin, moni useammankin kerran. Ensi vuonna jatkamme.

Iloiseen, innostavaan , kehittävään ja hyväksyvään ilmapiiriin pellolla ovat ”pääsyyllisiä” osaavat, ammattitaitoiset ja lämminsydämiset viljelijämme. Tänä vuonna he ovat (olleet) Heidi, Sandro, Anniina ja Pentti. Heille parhaat kiitokset!

Kauniit pakkasaamut

Olen ollut jo neljä viikkoa harjoittelussa ruokaosuuskunnan pellolla. Vaikea sitä on uskoa, sillä vastahan aloitin... Aamu helsingin keskustassa oli tuulinen. Hiukseni olivat märät suihkun jälkeen ja tuuli pasikoi niitä kasvojani vasten. Aamu tuntui raskaalta. Autot tööttäilivät ja ratikat humisivat. Kävelin pimeää ylämäkeä ylös bussipysäkille miettien "onneksi pääsen pian luonnon rauhaan" ja nousin bussiin numero 633. Matka kesti tunnin.

Bussipysäkiltä pellolle käveli noin neljässä minuutissa. Kävelin ohi vanhan puutalon, ohi ladon. Kävelin kävelytien sijasta tien reunalla olevalla nurmikolla. Jäinen nurmikko rapisi hauskasti jalkojeni alla. Pian olin jo pellon reunalla. Käännyin vasemalle ja jäin hetkeksi ihailemaan maisemaa. Aamu oli muuttunut kirkkaaksi ja mieleni kepeäksi. Aurinko näkyi jo puiden latvojen takaa, tuoden valon säteinä kohti maan pieniä, jäisiä timantteja, jotka loistivat kylmyyttään. Kaikki kaalit, purjot ja punajuuret kimmelsivät. Huokaisin syvään ja olin iloinen, että olin juuri täällä työharjoittelussa. Jatkoin matkaani kohti valkoista laatikkoa, mistä työpäiväni aina alkoivat. Siellä vaihdoin päälleni työhousut ja kumpparit. Onneksi muistin ottaa villasukat.

"Tänään poimitaan lehtikaalia."

Lehtikaalieja poimiessani säkkiin, ihailin näitä kauniita pienten puiden näköisiä kasveja. Kun niitä oli vierekkäin monta, ne näyttivät pieneltä viidakolta. Keräsin pari säkillistä, pakkasin pusseihin ja laitoin pussit laatikkoon. Laatikko meni autoon ja auto keskustaan. Näin ruokaosuuskuntalaiset saivat kaalinsa.

Olin neljä viikkoa työharjoittelussa ruokaosuuskunna pellolla. Työharjoitteluni oli hyvin mukava, kaunis ja opettavainen. Oli ihanaa tehdä sadonkorjuutöitä niin monipuolisesti. Aamusin kun saavuin pellolle olin iloinen ja nautin jokaisesta päivästä. On ihanaa tuntea maa käsillä ja poimia ruokaa suoraan maasta ja tietää, kuinka se on kasvatettu. Opin paljon uusia kasveja, sekä rikkaruohoja että hyötykasveja.

Varsinkin kauniit, kirkkaat pakkasaamut jäivät mieleeni.

Kiitos, kiitos ja kiitos!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Sadonkorjuu

Pellon suurin satoaika on nupulla. Sadonkorjuun aika on käsillä. Kuitenkin papua joudutaan kitkemään toiseen kertaan. Normaalisti sen satoa kerätään, mutta nyt valtava kasvu on vallannut papumaan ennen sadonkorjuun aikaa. Kesän viileys, tuulet ja nyt elokuun lämpö ovat sekoittaneet normaalia työtahtia pellolla. Jotkut kasvulohkot vaativat tuplatyötä, kun niiden kasvuaika on pidentynyt. Jotkut kasvit tarvitsevatkin nyt toisen kitkennän, vaikka niiden normaali sadonkorjuun aika olisi. Tämä kaikki vaikuttaa satoomme. Onneksi saamme satoa. Osuuskuntalainen voi kuitenkin huomata satokausien erilaisuuden satokassissaan. Tällaisina kesinä osuuskuntalainen saattaa myös huomata, että ottaa riskin viljelijän kanssa sadon onnistumisesta, kun pavut tulevatkin kolme-neljä viikkoa myöhemmin kuin olisi odottanut. Osa sadosta on vielä pientä kuten lämpöä rakastavia punajuuria ei ole päässyt vielä keräämään. Sen sijaan toiset kaalit kuten parsakaali on selvästi nauttinut jatkuvasta viileästä kosteudesta. Luulisi myös tämän kesän kosteuden vaikuttavan suotuisasti palsternakan kehitykseen.

Pellon työntekijöiden aikaa menee runsaasti viikon sadonjakojen tekoon. Varsinkin nyt, kun osuuskuntalaisia on 200. Nyt siis 3 hehtaarin sato jaetaan kaikkien kesken ja tämä ei ole aina helppoa varsinkaan tällaisena kasvukautena, kun kaikki kehittyy aluksi hitaammin mm. kesäkurpitsa aloitti satokautensa 3 kertaa pienemmällä satomäärällä kuin edellisenä kolmena kautena. Kurkkua on saanut myös odotella. Peltolaisilta menee hurjasti aikaa nyt sadonkorjuuseen, kun kasvit kehittyvät hitaammin ja toisaalta pidämme kiinni sovitusta jakoaikataulusta. Peltolaisten aika pitäisi tämän lisäksi riittää myös pellon hoitotöihin. Toisilla tiloilla, jotka ovat erikoistuneet tiettyyn satokasviin saattaa olla ongelmia, kun koko sato kehittyy samaan aikaan, kun normaalisti vaikka tomaattia tai mansikkaa on saanut poimia pikkuhiljaa kesäviikkojen aikana.

Me aloitimme kesänippuporkkanoiden jaon tällä viikolla ja olemme ylpeitä siitä sadosta, mitä luontoäiti meille nyt kantaa. Tämä kausi muistuttaa viljelijöitä nöyrästä asenteesta, kun tekee töitä luonnon parissa. Kaikki ei ole meistä ihmisistä kiinni vaan elämme säiden armoilla, mihin saattaa kyllä vaikuttaa aikaansaamamme ilmastonmuutos, mutta myös vaikka planeetat. Avomaalla elämme tämän vuoden rytmissä, maistamme tämän kauden makuja, keräämme, mitä kylvämme, mutta myös mitä luontoäiti ja isätaivas tarjoavat. Sato on monen asian summa. Kun vihanneksia on 40 erilaista ja sadonkorjuu on suureksi osaksi käsityötä muistaa arvostaa jokaista satolaatikkoa, minkä saamme kerätyksi. Se on ollut valtavan työn takana, satojen ja satojen työtuntien takana, auringon lämmön, valon ja sateen seuraus. Osuuskuntalaisemme ovat valinneet syödä sesonkiruokaa luonnonrytmissä. Tämä vuosi muistuttaa siitä, että osuuskuntalainen syö omaa, lähi-, luomu-, luonnonrytmissä tuotettua satoa, ei sitä mitä tilaa ja mitä kauppojen hyllyt tarjoavat. Nykyään kauppojen hyllyt ovat hyvinvointivaltioissa aina täynnä, vaikka jossain päin vietettäisiinkin katovuotta. Tämä hämärryttää sadon ja ruoan arvostusta. Oma pelto kuitenkin palauttaa realiteettien ääreen, mutta myös kiitollisuuteen.

Elokuun lämpö

Pohjola kylpee lämmössä ja valossa, vihdoin. Elokuun sato kypsyy. Yleensä valtava kasvu on alkanut jo kesäkuussa ennen juhannusta. Tänä vuonna rehevä, vegetatiivinen kasvu, alkoi kunnolla paria viikkoa myöhemmin. Monimuotoisella pellollamme luonnon kasvien kasvu alkoi myös myöhemmin ja nyt rikkojen kasvu muistuttaa heinäkuun puoliväliä. Elokuussa on tärkeää edelleen, että kitkemme muutamana päivänä viikossa, vaikka tämä on myös yksi tärkeimmistä sadonkorjuukuukausistamme. Meillä kaupunkilaisten Omalla pellolla elokuussa maanantai, tiistai ja keskiviikko nostetaan satoa saman viikon sadonjakoihin. Torstai kitketään ja perjantaina on pellon hoito- ja perunannosto päivä.

Viime sunnuntain talkoissa kitkettiin purjomaa aamupäivällä ja nostettiin perunoita iltapäivällä. Varhaisperunat solistit ja siiklit on nyt nostettu. Nyt keskitytään sitten jauhoisen perunan operan sekä kiinteän perunan nicolan nostoon. Kiitos talkoolaisille, yhdessä saatiin taas paljon aikaan.

Sophia Albov Helsingin yliopistolta tekee agroekologista tutkimusta kumppanuusmaataloudestamme. Hän on käynyt tällä viikolla niin jakopisteillä kuin pellollakin haastattelemassa ihmisiä. Hänen haastattelussaan pohdin osuuskuntamme luonnetta ja sen onnistumista. Yhteisöllisyys, kaupunkilaisten juurtuminen maahan, suhde omaan ruokaan, yhdessä tekeminen, pellon virkistysarvo, tuore ja luonnonmukainen lähisato, positiiviset ekologiset luomuruoantuotannon ympäristövaikutukset ja taloudellinen tasapaino ovat tärkeitä arvoja. Tällä kertaa nostin itse haastattelussa esiin omistamisen. Me emme kukaan henkilökohtaisesti omista peltoa. Se luo yhdessä toimimiseen vapauden. Hoidan peltoa kuin omistaisin sen, maa on kuitenkin vapaa, eikä omistamisesta johtuvaa ahneutta, kateutta tai kahnauksia synny. Meillä työntekijät ja osuuskuntalaiset ikäänkuin toimivat hyvästä tahdosta ja tekevät sydämestään työtä yhteisen sadon, yhteisöllisyyden ja kestävän talouden eteen. Yhdessä tekeminen ja toimiminen sekä jokaisen työ mahdollistaa yhteisen hedelmän, ruokaosuuskunnan.

Kaupunkilaisten oma pelto by Ruokaosuuskunta

Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto -projekti on ensimmäinen Community Supported Agriculture -mallin kokeilu Suomessa. Emme kuitenkaan ole tyytyneet malliin ihan sellaisenaan, vaan muokanneet siitä omanlaisemme. Me kaupunkilaiset haluamme tietää, missä ruokamme kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Niinpä päätimme perustaa oman pellon ja palkata sitä viljelemään puutarhurin. Peltomme sijaitsee Vantaan Korsossa.

Kaupunkilaisten oma pelto -hanketta hallinnoi Herttoniemen ruokaosuuskunta.

Kiinnostuitko? Liity ruokaosuuskuntaan

Lataa tästä PDF-muodossa: Kaupunkilaisten oma pelto

Hyvää talvea Oma pelto & Osuuskunta

Kasvukausi vierähti. Parhaillaan ensi lumi sataa myös pääkaupunkiseudulle. Oman pellon maa on ollut hennon lumen peitossa jo muutaman kerran syksyn aikana ja satoi tänä vuonna juhannusviikollakin räntää pellolla. Puiden rangat ovat näkyvissä, tähtitaivas loistaa yllämme, maa on mustana, käännetty ympäri, kynnetty ja elämä on poissa ympäristöstä. Luonnon värit ja tuoksut ovat pois. Alamme elää mustavalkoista talven aikaa. Elämä ja voima pitäisi löytää itsestä sisältä.

Oman pellon tämän vuoden työntekijät kiittävät Ruokaosuuskuntaa. Kiitos, että olette sopeutuneet syömään kotimaista, luonnonmukaista, lähi- ja sesonkiruokaa. Kiitos, että haluatte tietää missä ruokanne kasvaa, kuka sen kasvattaa, miten se vaikuttaa ympäristöön ja millainen on ruoan matka pellolta pöytään.

Eräs osuuskuntalainen totesi viime viikonloppuna pellolla, että jakojen loppuessa joutuu taas alkaa miettiä mistä ruokansa ostaa ja mitä aikoo syödä. Tähän asti jaot ovat määränneet ruoan valmistusta. Niinhän se on, nykyään harva syö vuoden ajan mukaan sesonkiruokaa. Kaupan hyllyltä löytää aasialaiset riisit ja kiinalaiset mansikat. Voimme syödä, lainata, Aasian aurinkoa ja työtä. Millaisen matkan riisin jyvät ovat tehneet ja kuinka paljon vaivaa sekä energiaa niiden viljelemiseen ja kuljetukseen on käytetty. Ruokajärjestelmä on monimutkainen, siihen liittyy lannoiteteollisuus, torjunta-ainevalmistajat, logistiikka, tukut, kaupat, myyjät, ostajat yms. Ruokaosuuskuntalainen valitsi yksinkertaisemman tien, lyhyen ruokaketjun, Oman pellon, biokaasupakettiauton ja itsepalveluperiaatteella toimivan jakopisteen. Se kaikki vaatii kuitenkin myös työtä ja päätöksiä. Ennenvanhaan syötiin sitä mitä kylä tuotti ja luontoäiti tarjosi. Ruokaosuuskuntalaiset ovat valinneet sen tien tänäpäivänä. He ovat saaneet tuoreet vihannekset suoraan pellolta, silloin kuin niissä on ollut eniten vitamiineja. Niiden säilömiseen ei ole käytetty turhaa energiaa. Osuuskuntalainen on saanut ne silloin, kun ne ovat olleet parhaita biodynaamisesti viljeltyjä kasviksia.

Heidi kiittää kaikkia harjoittelijoita. Ilman teitä Oman pellon kasvukausi ei olisi ollut mahdollinen. Hienoa, että opiskelette haastavaa, fyysisen työn alaa, jolla on tärkeä tehtävä tulevaisuuden ruokaturvan haastetta täytettäessä. Kiitos Anniina, Martta, Ranja, Maria, Sari, Tomi, Jukka, Veera, Markus, Eveliina, Timo, Kaisa, kansainvälinen työleiri ja pellolla altiivisesti käyvät osuuskuntalaiset kuten Marja-Liisa ja Stadin aikapankin Maarit.

Valtava kiitos hallituksellemme ja hallituksen ahkeralle puheenjohtajalle Ollille. Heidän ansiostaan mm. Kalasatamassa toimi ruokapiiri tänä vuonna Herttoniemen lisäksi ja uusi kontti saatiin jakopisteeksi. Iso kiitos ravintolakoulu Perholle monista hyvistä talkoista ja siitä, että luotte kestävämpää ruokakulttuuria Suomeen. Suuri kiitos myös kaikille, jotka olivat yhteistä satoa jakamassa.

Loppukesä, muttei kesän loppu...

Leuto tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa. On syyskuun puoliväli kohta. Tuntuu, että luontoäiti ottaa kiinni kesäkuun kylmiä ilmoja. Viime vuonna tähän aikaan saatiin jo ekat hallat, nyt on yölläkin yli 10 astetta. Ehkä ne omat maissitkin vielä ehtivät! Nyt maissien päissä on vaalea tukka ja sen muuttuessa tumman ruskeaksi on maissi kypsä. Oman pellon ympäristö vihertää vielä, muutamissa koivuissa näkyy häivähdys keltaista. Monet rikat viheriöivät vielä, kasvukausi pidentyy satokasveille, mutta myös rikoille ja hoitotöille. Valkoisia perhosia lepattelee siellä täällä nurmella ja pölyttäjiä surisee työn touhussa.

Kauden sesonkivihannekset muuttuvat hieman joka viikko. Kohta aloitetaan purjojen satokausi. Tällä viikolla on viimeisetkin sipulit nostettu kuivumaan pellon päälle eli sipulisavotta on kohta ohi tältä vuodelta. Noin kuukauden päivät olemme joka torstai nostaneet sipuleita kuivumaan ja laskeneet seuraavan viikon 10 - 20 kpl sipuleita jokaiselle osuuskuntalaiselle. Kyllä sipulia onkin jaettu jo juhannusviikosta asti.

Myös viimeiset kyssäkaalit on nostettu kylmiöön. Viimeisiä lanttuja makoilee pellolla siellä täällä. Ensimmäiset maan syksyiset muokkaukset on siis aloitettu. Eli, kun sato on nostettu ja pelto on tyhjä satokasvista, on aika muokata maa ja me kylvämme tänä vuonna italianraiheinää äestetylle pellolle. Se estää hiukan rikkojen tilaa ja pitää ravinteet pellossa niin ne eivät huuhtoudu vesistöihin syyssateilla. Vielä on kuitenkin vihanneksia, jotka odottavat sadonkorjuuvuoroaan, joiden satokausi ei ole vielä alkanut kuten palsternakka, mustajuuri, maissi.

Myös perunamaalle menee nyt työtunteja. Perjantainen papujen keruu on vaihtunut perunan nostoksi, kun maakin on kuivunut niin että se kestää konetta. Timot nostettiin heinäkuussa, siikliä elokuussa ja nyt nostetaan parhaillaan nicolaa eli sitä kiinteää ja hyvää perusperunaa. Sandro ja Tomi ovat niittäneet raivaussahalla perunan varsia viikon verran, hienotyö! Tänäänkin perunamaalla on maanut muutamatuhat pottua ja pari peltolaista.

Kiitos kaikille osuuskuntalaisille, Ollille, hallitukselle ja viikon sadonjakajille. Sadonjako on tärkeää työtä. Tänä vuonna uusia jakopisteitäkin on kaksi Lasipalatsi ja Kalasatama. Kalasatamassa on uusin uudistus eli kontti ja ruokapiiri. Hienoa toimintaa ja mahtavia mahdollisuuksia eli nyt pääsee nauttimaan tuotteista Kalasatamankin ruokapiirin kautta!   Ilman jokaisen meidän panosta tämä satokausi, Oma pelto, sato, jaot ja jakopisteet eivät olisi mahdollisia!

Kaupunkilaisten oma pelto on osa laajaa kansainvälistä liikettä

Kirjoittanut: Sini Forssell

Osallistuin kuun vaihteessa Kaupunkilaisten oman pellon edustajana Urgenci-verkoston järjestämään Euroopan kumppanuusmaataloustapaamiseen Villarceaux’ssa Ranskassa. Kolmipäiväisessä tapaamisessa oli mukana noin 90 ihmistä 19 eri maasta, edustaen erilaisia Community Supported Agriculture (CSA) – malleja ja muita vaihtoehtoisia ruoan tuottajien ja kuluttajien välisiä verkostoja.

Ohjelmassa oli tutustumista ja verkostoitumista, esityksiä, keskusteluja ja projektien suunnittelua. Ensimmäisena päivänä tutustuimme toisiimme ja eri eurooppalaisiin CSA-hankkeisiin posterisessiossa, jossa osallistujat esittelivät omia hankkeitaan ja paikallisia verkostojaan. Kaupunkilaisten oman pellon edustama yhteisöviljelymalli on yksi ilmentymä CSA:sta, kun taas joissain maissa yleisempi malli on paikallisen yhdistyksen koordinoima yhden tai useamman tuottajan ’tuotekori’, johon kuluttajat sitoutuvat etukäteismaksuin.

Toisen päivän ohjelmassa oli osallistujien itse järjestämiä keskustelutyöpajoja. Pidin itse työpajan yhteisöllisyyden ja yhteisen omistajuuden tunteen rakentamisesta CSA-hankkeissa. Viimeisenä päivänä aloitettiin keskusteluista inspiroituneina konkreettisia projekteja liittyen muun muassa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, kuluttajakasvatukseen sekä CSA-hankkeiden väliseen tiedon ja kokemuksien jakamiseen ja koulutukseen. Lisäksi kokouksessa aloitettiin yhteisen eurooppalaisen kumppanuusmaatalousjulistuksen kirjoittaminen, tavoitteena tunnistaa keskeiset yhteiset arvot ja periaatteet.

Kokous osoitti, että ympäri Eurooppaa on huikeita ihmisiä jotka aikaa ja vaivaa säästämättä työskentelevät reilun, yhteisöllisen ja ekologisen ruoantuotannon puolesta. Euroopan kumppanuusmaataloushankkeissa on mukana arviolta 400 000 kuluttajaa ja 5000 tuottajaa. Kokouksessa tuli hyvin selväksi, että CSA ei ole mikä tahansa lähiruoan markkinointikanava. CSA:ssa keskiössä on nimenomaan yhteisöllisyys, osallistuminen ja keskinäinen tuki, olipa se sitten kuluttajien tuki tuottajille, tuottajien keskinäinen apu tai kuluttajien tuki toisille kuluttajille. Yksi paljon pohdittu aihe oli vähävaraisempien kuluttajien huomioiminen CSA-hankkeissa. Joissain verkostoissa on esimerkiksi käytössä solidaarisuusrahasto, jonka avulla tarjotaan tietty määrä edullisempia sato-osuuksia. Eri maiden osallistujat myös painottivat eri asioita. Joissakin maissa korostetaan tavoitteena nimenomaan pienviljelyn säilymistä, kun meillä Suomessa painotus on usein ollut kuluttajalähtöisemmissä teemoissa, kuten ruoan alkuperän tuntemisessa ja puhtaassa ruoassa. Koen näiden erojen olevan samalla osoitus siitä, miten monenlaisiin haasteisiin kumppanuusmaatalous voi tarjota ratkaisuja.

Matkan kustannuksissa meitä tukivat Maa- ja metsätalousministeriö sekä tapahtuman järjestäjä Urgenci – The International Network of Community Supported Agriculture. Kiitos!