Viewing entries tagged
paikallistalous

Comment

Yhteisön tukemaa viljelyä

Kumppanuusmaatalous (Community Supported Agriculture eli CSA) on juurtunut Suomeen. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pyörittämä Kaupunkilaisten oma pelto oli ensimmäinen kumppanuusmaatila, kun se perustettiin vuonna 2011. Siitä vuoden päästä kumppanuusmaatalous levisi Tampereelle ja Turkuun. Nyt tiloja on kymmenkunta. Ilmiö on vielä hyvin marginaalinen. Kumppanuusmaatalousmallin leviämistä helpottavat nykyään uudet sähköiset kanavat, joiden avulla pystytään kommunikoimaan isolle ryhmälle kuluttajille eivätkä ne vaadi isoja alkuinvestointeja. Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995 viljelijät olivat kiinnostuneita uudenlaisesta suoramyyntikanavista. Silloin puhuttiin ensimmäisen kerran kumppanuusmaataloudesta Suomessa. Biodynaaminen yhdistys julkaisi Päivi Suokkaan ja Kari Järvisen toimittaman kirjan ”Verkostoituva talous voimavarojen kokoaminen maataloudessa”. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska kuluttajat eivät olleet kiinnostuneita ostamaan ruokaa suoraan tiloilta. Nyt kuluttajat haluavat tietää mistä ruoka tulee ja kuka sen viljelee. Esimerkiksi 200.000 ranskalaista oli tehnyt sopimuksen paikallisten viljelijöiden kanssa vuonna 2014. Amerikassa oli pelkästään 7398 CSA-maatilaa vuonna 2015. Siellä kumppanuusmaatiloihin kohdistuva kiinnostus kasvavaa vuosittain ja tavoitteena on 5 miljoonaa jäsentä vuonna 2030.

Miksi liittyä kumppanuusmaatilaan? Kumppanuusmaatalous luo henkilökohtaisen suhteen viljelijän ja kuluttajan välillä. Kun jäsen liittyy kumppanuusmaatilan jäseneksi hän saa yhden osan pellon sadosta. Jäsenet saavat sato-osuuden eli satokassillisen kasviksia suoraan tilalta koko satokauden.

Ruokamarkkinat ovat muutaman ison yritysten hallinnassa. Markkinat ovat keskittyneitä ja suosivat isoja monikansallisia yrityksiä. Ruokahuijauksista on tullut arkipäivää ja ruuan alkuperä on hämärtynyt ruokaketjussa. Kumppanuusmaatalous on tämän ilmiön vastakohta. Se on suora yhteys maahan ja viljelijään. Ruoka saadaan pellolta suoraan ilman välikäsiä.

Kumppanuusmaatalouden kautta on mahdollista saada tuoreita ja puhtaita raaka-aineita suoraan viljelijältä. Maatila saa etukäteen tiedon kysynnästä ja niin viljelijä voi keskittyä kasvattamaan terveellistä ruokaa ja toimittamaan ne suoraan jäsenille. Sadon voi hakea jakelupisteistä tai suoraan pellolta.

Maailman ongelmat ovat läsnä elämässämme kuten poliittinen ja taloudellinen epätasa-arvo, ilmaston lämpeneminen tai ilmansaasteet. Niihin vaikuttaminen voi tuntua turhauttavalta ja vaikealta. Siksi joillekin meistä on tärkeää tehdä jotain konkreettista ja paikallisempaa. Kumppanuusmaatilaan liittyminen voi tarjota jäsenille positiivisen muutoksen arkeen, joka voi parantaa myös elämänlaatua. Samalla pienellä teolla on vaikutusta terveyteen, paikallistalouteen ja ympäristöön. Jäsenet oppivat arvostamaan itseviljeltyjä biodynaamisia kasviksia. Oman pellon nahistunutta punajuurta on vaikea heittää biokompostiin, jolloin kotitalouden ruokahävikki voi pienentyä.

Kumppanuusmaatalous luo paikallistaloutta, jossa eurot jäävät lähialueelle. Viljelijät parantavat viljelymaata ja tarkoituksena on luoda kestäviä ja hyviä työpaikkoja. Tämän jokainen jäsen voi käydä toteamassa pellolla. Kumppanuusmaatalous mahdollistaa pieniä ja monipuolisia maatiloja. Ne voivat olla myös kannattavia taloudellisesti. Ei tarvitse kilpailla määrällä vaan laadulla. Kumppanuusmaatiloille sopii hyvin myös Green Care-toiminta, lasten ja nuorten kesäviljelyleirit, koululaisryhmät ja ylipäätään toiminta mikä tukee maaseudun ja kaupunkilaisten kohtaamista.

Kumppanuusmaatalous ei ole helpoin tie terveelliseen ruokaan. Suurin osa kuluttajista käy kaupassa ja ostaa muutaman kerran vuodessa paikallisesta Reko-lähiruokarenkaasta, ruokapiiristä tai torilta paikallisilta tuottajien ruokaa. Liittyminen kumppanuusmaatilaan on isompi muutos. Liittymällä sitoudutaan satokauteen viikoittain. Silloin ei pystytä valitsemaan tuotteita niin kuin kaupassa käydessä vaan joudutaan elämään enemmän sesongissa ja siitä mikä on juuri nyt pellolla parhaimmillaan. Jäsenyys voi muuttaa suhdetta ruokaan. Parhaimmillaan kumppanuusmaatilan sato-osuus rikastuttaa perheen ruokatottumuksia. Ruuan tuoreus ja maku voi muuttaa sellaisten raaka-aineiden käyttöä, joista ei ole aikaisemmin pitänyt. Kasviksissa on huimia makueroja verrattuna kaupasta saataviin. Kotitalousopettaja Maritta Paakkinen on tutkinut gradussaan ruokaosuuskunnan jäsenyyden vaikutuksia ruokailutottumuksiin ja ruuanvalmistukseen. Tutkimuksessa ilmeni, että jäsenet valmistavat kotona useammin ruokaa, kasvisten määrä on isompi sekä käytetyt lajikkeet ovat harvinaisempia kuin tavallisesti. Jäsenyys rikastuttaa ruokatottumuksia ja inspiroi kokeilemaan uusia ruokalajeja.

Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oman pellon satokausi kestää 20 viikkoa. Sato-osuus maksaa 450 euroa. Sato-osuuteen hinnaksi tulee 22,50 euroa viikossa. Sijoitus on varsin pieni verrattuna perheen ruokaostoksiin viikossa. Kuntosalin jäsenyys voi maksaa enemmän kuin sato-osuus. Pellolla käydään myös kuntoilemassa, koska kumppanuusmaatalouteen kuuluu, että jäsenet osallistuvat ruuan viljelyyn. Kaikkea talkootyötä ei kuitenkaan tarvitse tehdä pellolla. Osan talkootunneista voi suorittaa sadonjakelupisteillä tai hallinnollisten tehtävien parissa. Satomaksun ennakkoon maksamisella jaetaan viljelyn riskiä, koska siinä sijoitetaan tulevaan satoon. Sato-osuuksien koko nimittäin vaihtelee vuosittain, joten jäsenet kokevat sato-osuuden eroavaisuuden vuosittain. Ennakkoon maksaminen mahdollistaa myös maanviljelyn ilman pankkilainoja.

Kumppanuusmaatalouteen liittyy voimakkaasti yhdessä tekeminen ja yhdessä asioiden ratkaiseminen. Investoinnit päätetään yhdessä jäsenten kanssa. Kumppanuusmaatiloilla on hyvin yleistä, että tilan kehittämistarpeet kerrotaan jäsenille tyyliin ”haluaisitteko, että saisitte sato-osuudessa kananmunia?” Jäsenten niin halutessa viljelijä selvittää kanalan perustamiskustannukset. Tällöin jäsenet osallistuvat halutessaan kustannusten rahoittamiseen. Esimerkiksi Ruokaosuuskunnan kaupunkilaisten omalle pellolle pitää saada tällä hetkellä uusi traktori. Asiasta kerrotaan jäsenille ja ilmoitetaan investoinnin suuruus. Tämän jälkeen jäsenet voivat lainata rahaa Ruokaosuuskunnalle haluamansa summan, joka maksetaan takaisin maksusuunnitelman mukaisesti. Mahdottomalta kuulostanut 20.000 euron koneinvestointi pystytään rahoittamaan yhdessä. Samalla jäsenistö sitoutuu pitkäaikaisemmin pellon toimintaan. He ovat se voimavara mitä maatila tarvitsee. Hyvin toimivalla uudella traktorilla saadaan tehostettua työntekijöiden työpanosta. Samalla pellon työharjoittelijat saavat kokemusta pellon koneiden käytöstä.

Tavallisten kotitalouksien tuki on tärkeää ja ilman sitä ei voi syntyä kestävää kumppanuusmaataloutta Suomeen. Suomessa on tällä hetkellä noin 10 kumppanuusmaatalouteen perustuvaa tilaa. Löydä oma kumppanuusmaatilasi tästä: http://ruokaosuuskunta.fi/csa-suomi/

 

Kaupunkilaisten oma pelto

Herttoniemen ruokaosuukunta

Noin 200 jäsentä

3,5 hehtaarin viljely

Biodynaaminen ja luomu

6 sadonjakelupistettä

4 palkattua viljelijää vuonna 2017

Sato-osuuden hinta 450 €

Liikevaihto noin 200.000 €

Kotitalouksien lisäksi jäseninä mm. päiväkoti Arabian Helmi, Perho Liiketalousopisto, kasvisravintola Verso, kahvila Carusel, Lilinkotisäätiö

 

CSA

Community Supported Agriculture (CSA) on maatalousmalli, jossa joukko kuluttajia maksaa viljelijälle kasvukauden alussa sellaisen summan rahaa, että tuottaja pystyy viljelemään heille vihanneksia koko kasvukauden. Yleensä CSA:n jäsenet myös auttavat viljelijää talkootyötä tekemällä ja osallistumalla toimintaan. Viljelijä ei joudu panostamaan satonsa markkinointiin eikä kaupan väliportaiden kanssa neuvotteluun. Kuluttajat puolestaan saavat tuoreita, laadukkaita raaka-aineita, joiden alkuperästä he ovat selvillä, ja pääsevät itsekin tutustumaan maanviljelijän arkeen. Kuluttajat myös jakavat viljelijän riskin: jos sato on huono, viikoittaiset vihannestoimitukset ovat vastaavasti vaatimattomampia. Ensimmäiset CSA-maatilat perustettiin 1960-luvulla Japanissa.

 

Teksti kirjoitettu Demeter-lehteen 3/2017
Kirjoittaja: Olli Repo
Valokuvat: Veikko Somerpuro

 

 

 

 

 

 

 

Comment

1 Comment

Ruokapiirit kirjastoihin

Mikä muu paikka olisikaan parempi ruokapiirien esiintulolle kuin kirjastot? Kirjastoilla on hyvä verkosto ja ne sijaitsevat keskellä asutusta. Kirjastot voisivat olla uuden ruokakulttuurin keskuksia. Gastronomian eli ruokakulttuurin edistävä toiminta voisi hyvin lähteä kirjastoista. Tiedon tuominen uudella tavalla kaikille. Laadukkaiden raaka-aineiden tuonti lähelle kaikkia ilman elitististä leimaa. Kuva: Christin Boggs

Ruokapiirit leviämään Ruokapiirien syntymisen suurin ongelma ei ole jäsenten tai pienten tuottajien löytäminen vaan jakelupisteen löytäminen. Nyt Herttoniemen kirjastossa käynnistyvä pilottikokeilu voi muuttaa kaiken. Suomessa on 863 kirjastoa (lähde: http://tilastot.kirjastot.fi/). Mitä jos ruokapiirit siirtyisivät tai syntyisivät kirjastojen yhteyteen?

Ruokapiiri tukee paikallisia pientuottajia ja maatiloja tekemällä suoraostoja suoraan tuottajilta. Herttoniemen ruokapiirin ostot olivat vuonna 2013 noin 100.000 €.  Jos Herttoniemen ruokapiirin tapaista toimintaa saataisiin siirrettyä muihinkin kirjastoihin niin paikallistaloutta tukevat suoraostot lähitiloilta olisivat jo kiinnostavan suuria. Myös monesti ministeriössäkin ja eu:ssa keskusteltu lyhyemmät ruokakanavat ja suoramyynti lisääntyisi Suomessa.

Ruokapiirit tukevat paikallistaloutta Jos kaikissa Suomen kirjastoissa toimisi aktiivinen ruokapiiri Herttoniemen mallilla. Ruokapiirit tekisivät vuodessa noin 86,3 milj. euron ostot Suomessa. Suurin syy kuulua ruokapiiriin on kyselymme mukaan juuri paikallisten- ja pientuottajien tukeminen. Ruokapiirejä tietysti on muuallakin kuin kirjastoissa eli tähän lukuun voi lisätä satojen ruokapiirien ostot. Kukaan Suomessa ei tiedä ruokapiirien lukumäärää. Mikä on kummallista, koska juuri tälläiset suorat myyntikanavat ovat pienille maatiloille tärkeitä, koska kauppa on keskittynyttä eikä pysty ottamaan pientuottajien tuotteita myyntiin. Uudet pienet myyntikanavat mahdollistavat laadukkaan ja uuden ruokatuotannon Suomessa. Uudet maatilat saavat hyvän kasvualustan ja kuluttajaverkoston, joka on kiinnostunut laadukkaista elintarvikkeista.

Uusia työpaikkoja Työllisyys, josta myös on ollut Suomessa paljon puhetta. Jokainen ruokapiiri saadaan toimimaan niin että se työllistäisi ainakin yhden ihmisen. Näin saataisiin 863 uutta työpaikkaa. Ruokapiiri aktivoi ja luo yhteisön, joka pystyy luomaan uutta talouskasvua paikallisesti. Kun ihmiset saadaan yhteen tekemään yhdessä jotain mikä heitä kiinnostaa niin siitä syntyy varmasti jotain muutakin uutta. Ihmiset mahdollistavat toiminnallaan uusien työpaikkojen syntymiseen. Aluksi ruokapiirit voivat toimia vapaaehtoisen verkoston avulla, mutta jos ruokapiiristä halutaan kestävä niin jollekin pitää maksaa sen pyörittämisestä. Se palvelee kaikkia ja säästää talkoolaisten palamasta loppuun.

Mitä valtio tai kunta tai kaupunki saisi? Tuo ja aktivoi ihmisiä käymään kirjastossa. Yhteistyö mahdollistaa erilaisten ruokakirjojen tarjoamista ruokapiiriläisille. Heitä kiinnostaa reseptit, hyötypuutarhat, villiyrtit yms. Kirjailija vierailuja järjestettäisiin ruokapiiriläisille ja paikallisille asukkaille. Miksei kirjastosta voisi jalkautua myös lähimetsiin? Keräiltäisiin yhdessä esim. Sieniä tai villiyrttejä. Sienikorit täynnä tultaisiin taas kirjastoon tunnistamaan ja oppimaan lisää kerätyistä sienistä. Miten ne säilötään, miten valmistetaan?

Tulevaisuus on yhteistyössä Tämä yhteistyö Herttoniemen kirjaston ja ruokapiirin kanssa on inspiroiva ja aivan uudenlainen yhteistyö olemassa olevan aktiivisen yhteisön ja kaupungin kanssa. Odotan vuodelta paljon uusia ajatuksia ja avauksia. Onko muualla Suomessa tai maailmalla samanlaista toimintaa? Voiko tämä pieni pilotti projekti kiinnostaa myös muita maita. Itse ainakin jaamme tämän yhteistyö kuvion omille verkostoille Eurooppaan.

Pro ruokapiiri Ruokapiirit ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. On kysytty ruokapiirin perustamiseen liittyviä asioita ja vaihdettu hyvien tuottajien yhteystietoja. Yhteinen asia on kuitenkin kasvanut sellaiseksi, että olisi järkevää tehdä asioita isommin yhdessä. Pro ruokapiiri yhdistys on syntymässä helpottamaan yhteistyötä ruokapiirien välillä. Sen tehtävä on ajaa yhteisesti ruokapiirien asiaa. Ja tulevaisuudessa voi olla että olisi yhteinen ruokapiirien käyttämä tilausjärjestelmä, joka helpottaisi ruokapiiri aktiivien työtaakkaa. Uusi helppokäyttöinen ja ilmainen tilausjärjestelmä ja kirjastoista muodostuva jakelupisteverkosto avaa ruokapiireille erittäin mielenkiintoisen ja toiveita herättävän tulevaisuuden.

Herätään rakentamaan uutta gastronomiaa Suomeen, joka luo työpaikkoja ja mahdollisuuden kannattavaan ja monipuoliseen viljelyyn Suomessa. Ollaan solidaarisia toisillemme. Kuluttajat tuottajille ja tuottajat kuluttajille.

Kirjoittanut:
Herttoniemen ruokapiirin perustaja Olli Repo
logo_ROK
 
Herttoniemen ruokapiiri on Ruokaosuuskunnan ylläpitämä yli 490 jäsenen muodostama ruokapiiri Itä-Helsingissä. Herttoniemen ruokapiiri on perustettu vuonna 2010. Ruokaosuuskunta on perustettu 2011, jolloin perustettiin Kaupunkilaisten oma pelto, joka viljelee biodynaamisesti omaa peltoa Vantaalla. Ruokapiiri siirtyi ruokaosuuskunnan yhdeksi toiminnaksi 2011. Ruokaosuuskunnan omistaa 170 kotitaloutta. Ruokaosuuskunnassa on kotitalouksien lisäksi myös päiväkoti Arabianhelmi, ravintola Kuurna, Ravintolakoulu Perho, Korson työttömät ry.
 
Yhteydenotot: olirepo@gmail.com tai 050-5715032
Lisätietoa: www.ruokaosuuskunta.fi

1 Comment