Savimaa kuivui ennen perjantain sateita
Huhtikuun puoliväli toi kevättyöt Kaupunkilaisten Omalle pellolle. Nyt sataa rakeita, mutta ajatukset ovat jo juhannuksen sadossa eli tietyt työt pitää tehdä nyt, jos satoa aikoo jo keskikesällä saada. Tällä viikolla yöt olivat kylmiä, mutta päivät suhteellisen aurinkoisia. Nyt ollaan taas seurattu säätiedotuksia useamman kerran päivässä ja työt tehdään ilmojen sekä maan kuivumisen mukaan. Ennen torstai-iltana alkaneita sateita ja matalapainetta piti saada varhaisperunat maahan eli maa kynnettyä, lannoitettua ja äestettyä. Alkuviikon pakkasaamun kyntö kuivatti savimaata niin, että puolessa välissä viikoa uskallettiin se jo orgaanisesti lannoittaa sekä äestää. Torstaina päästiin istuttamaan ja peittämään perunat kaksinkertaisella harsolla.
Heidi äestämässä maa-artisokkamaata
Mustosen puutarhassa alkoi kausihuoneen kylvöt eli rukolaa ja tilliä kylvettiin puoli kasvihuonetta täyteen, jotta sato valmistuisi jo juhannuksena. Tätä ennen penkit muokattiin, kalkittiin sekä kompostia ja kanankakkaa levitettiin. Samalla kasvihuone tuli siivottua kevätkuntoon.
Maa-artisokat nostettiin edeltävällä viikolla maasta ja tällä viikolla uskallettiin maa-artisokkamaakin äestää ennen sateita, sillä kylmistä ilmoista huolimatta maa oli suhteellisen kuivaa loppuviikosta ennen sateita. Kuitenkaan koneella istutusvakoja ei ehditty tekemään ennen kuin maa oli taas märkää. Mustosen puutarhan työt pitää ehtiä tehdä nyt ennen kuin ensimmäiset taimet saapuvat, maan muokkaus, lannoitus ja penkkien teko sekä istutus pellolla alkavat. Meillä on niin montaa eri kasvilajia ruokaosuuskuntalaisten sesonkivihanneksena, että tämä tuo meille haasteen saada kaikki työt tehtyä oikea-aikaisesti, että kasvit valmistuvat suunnitellusti. Töiden oikea-aikaisuus pitää kuitenkin sopia ilmojen ja maan kuivumisen kanssa yhteen, sillä savimaan kasvukunto on luomuviljelyn A & O. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta, mutta toisaalta hereillä oloa ja intuitiota sekä joustavuutta.
Kasvihuoneessa kylvökset saivat harson päälleen, sillä yöt voivat olla kylmiä
Mihin kaikkeen meidän laitevastaava Pentti ja uusi traktori pikkupeura pystyvätkään...Meidän uudessa nelivedossa on tosiaan etukuormaaja, joka on meille luksusta. Nyt voimme kuormata mm. lantaa. Tällä viikolla Pentti kuormasi lantakompostia peräkärryyn, jotta saatiin varhaisperunamaa lannoitettua.
Pentti & pikkupeura
Toisaalta jouduimme vielä tällä viikolla lannoittamaan ihmisvoimin peräkärrystä lapioimalla. Tämä vei aikaa. Onneksi olemme hankkineet täksi kaudeksi myös vanhan lannanlevitysperäkärryn. Tällä hetkellä se on vielä kollegaviljelijällä Majvikissa korjattavana. Huhtityöt ovat kuitenkin alkaneet täydellä teholla ja nyt on ensimmäiset kylvöt, istutukset ja maan muokkauksetkin jo tehty. Aurinko paistaa, sataa ja välillä käy kylmä viima, enää odotamme lämpöä.
Orest & Tau levittävät lantaa varhaisperunamaalle
Päivien pituus on kesän puolella ja maaliskuu vaihtui huhtikuuksi. Maaliskuussa maa ja valo tulivat näkyviin ja suunnitelmia tehtiin. Huhtikuussa huhtityöt alkavat. Meidän uudet työntekijät Tau ja Orest sekä ensimmäinen tämän kauden harjoittelija Mari-Johanna aloittivat työt huhtikuun alusta. Ensimmäiseksi otettiin maa-analyysit Omalta pellolta sekä uudelta Longinojan lohkolta, jota osuuskunta hoitaa tämän kauden. Sen jälkeen aloitettiin viime kauden sadonnosto. Pellolta nostetaan nyt keväällä palsternakat sekä maa-artisokat ylös maasta ja varastoon pariksi kuukaudeksi odottamaan ensimmäistä sadonjakoa. Maa on ollut niille paras varasto talvehtia. Lisäksi pellot siivotaan, osa vielä kynnetään ja pääsiäisen jälkeen, huhtikuun lopulla on jo ensimmäisten istutusten vuoro.
Kuva: Tau Lehto; Oman palsternakan nostoa Anttilasta tällä viikolla
Nyt ollaan valmiina uuteen kauteen, vaikka maa on vielä viileä ja märkä. Maa on levännyt lumipeitteen alla, mutta paljon on tapahtunut. Uusi traktori ”pikku peura” on hankittu osuuskuntalaisten mikrolainoilla. Lisäksi osuuskuntamme jäsen Perho on yhdistynyt Helmi liiketalousopiston kanssa Perho liiketalousopistoksi. Heidän kanssaan on suunniteltu Malmille uutta peltolohkoa, joka palvelee mm. koulun kestävän kehityksen opetussuunnitelmaa tarjoten kokkiopiskelijoille kestävän gastronomian oppimisympäristön. Liiketalousopiskelijoille se tarjoaa autenttisen yrityksen (osuuskunta), jonka liiketoimintaa seurata sekä markkinoida pellon tuotteita. Lisäksi matkailuala voi hyödyntää maatila- ja virkistysmatkailu ideaa sekä terveystieto yhdistää Green Care-virkistysliikunnan kehon ja mielen huolloksi. Malmin Longinojalle on nyt suunniteltu yhden hehtaarin viljelyalue Oman pellon lisäksi. Tulevaisuudessa tästä on tarkoitus tulla itsenäinen sisarosuuskunta Herttoniemen ruokaosuuskunnalle. Longinojan viljely on nyt ensimmäisenä kautena pääasiassa maanparannusviljelyä.
Kuva: Orest Lazepka; Maa-analyysien ottoa Longinojan uudella peltolohkolla
Myös Omalle pellolle on alettu suunnittelemaan tulevaisuutta varten tilakeskusta eli sisätilaa mm. vihannesten pakkaamiseen ja varastointiin. Lisäksi rakennukseen tulee mm. pukuhuoneet, työkaluvarastot sekä henkilökunnan kahvihuone. Lisäksi talven aikana on muun muassa etsitty uusia työntekijöitä peltotoimintaa vahvistamaan sekä uusvanhoja laitteita kuten lannanlevityskärryä. Lahden ruokaosuuskunta järjesti kevättalvella kumppanuusmaataloustapaamisen, johon osallistui Lahden lisäksi Herttoniemen ruokaosuuskunta, Tuusulan Oma maa, Ompputonttu sekä uusi aloittava kumppanuusmaataloustila. Se on virkistävää kuulla muiden tilojen kuulumisia ja suunnitelmia. Lisäksi kuultiin hienot luennot aiheista:kumppanuusmaatalous ja immuniteetti, kumppanuusmaatalous yhteiskunnallisena toimijana, kumppanuusmaatalouden yhteisöllisyys sekä kumppanuusmaatalous käsitteenä. Nämä luennot löytää Suomen Kumppanuusmaatalouksien facebook-sivulta. Se on myös hyvä paikka verkostoitua CSA-piireihin sekä pysyä ajantasalla.
Oman pellon viljelysuunnitelma on jälleen tänä vuonna iso viime vuoteen verrattuna. Niin Malmille kuin Omalle pellollekin on tilattu biodynaamisesti tuotetut siemenet, luomutaimet, viherlannoksen siemeniä, tehty lannoituslaskuja ja tilattu orgaanisia lannoitteita sekä mietitty viljelykiertoa. Myös siemenperunat ja istukassipulit on tilattu. Omalle pellolle on tulossa uusina lajeina tälle kaudelle kaskinaurista, lehtiselleriä sekä romanesco-kaalta. Takaisin viljelyvalikoimaan tulevat juurisellerit sekä raitajuuri. Lisäksi kaaleja ja porkkanoita viljellään viime kautta enemmän. Myös harjoittelijoita on jälleen tulossa kiva joukko eri kouluista. Tuleva kasvukausi näyttää valoisalta ja siihen lähdetään intoa täynnä. Oman pellon seitsemäs viljelykausi on alkanut. Tervetuloa seuraamaan toimintaa, virkistymään pellolle sekä jakamaan oman maan tuoreet & terveet antimet.
Kumppanuusmaatalous (Community Supported Agriculture eli CSA) on juurtunut Suomeen. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pyörittämä Kaupunkilaisten oma pelto oli ensimmäinen kumppanuusmaatila, kun se perustettiin vuonna 2011. Siitä vuoden päästä kumppanuusmaatalous levisi Tampereelle ja Turkuun. Nyt tiloja on kymmenkunta. Ilmiö on vielä hyvin marginaalinen. Kumppanuusmaatalousmallin leviämistä helpottavat nykyään uudet sähköiset kanavat, joiden avulla pystytään kommunikoimaan isolle ryhmälle kuluttajille eivätkä ne vaadi isoja alkuinvestointeja. Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995 viljelijät olivat kiinnostuneita uudenlaisesta suoramyyntikanavista. Silloin puhuttiin ensimmäisen kerran kumppanuusmaataloudesta Suomessa. Biodynaaminen yhdistys julkaisi Päivi Suokkaan ja Kari Järvisen toimittaman kirjan ”Verkostoituva talous voimavarojen kokoaminen maataloudessa”. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska kuluttajat eivät olleet kiinnostuneita ostamaan ruokaa suoraan tiloilta. Nyt kuluttajat haluavat tietää mistä ruoka tulee ja kuka sen viljelee. Esimerkiksi 200.000 ranskalaista oli tehnyt sopimuksen paikallisten viljelijöiden kanssa vuonna 2014. Amerikassa oli pelkästään 7398 CSA-maatilaa vuonna 2015. Siellä kumppanuusmaatiloihin kohdistuva kiinnostus kasvavaa vuosittain ja tavoitteena on 5 miljoonaa jäsentä vuonna 2030.
Miksi liittyä kumppanuusmaatilaan? Kumppanuusmaatalous luo henkilökohtaisen suhteen viljelijän ja kuluttajan välillä. Kun jäsen liittyy kumppanuusmaatilan jäseneksi hän saa yhden osan pellon sadosta. Jäsenet saavat sato-osuuden eli satokassillisen kasviksia suoraan tilalta koko satokauden.
Ruokamarkkinat ovat muutaman ison yritysten hallinnassa. Markkinat ovat keskittyneitä ja suosivat isoja monikansallisia yrityksiä. Ruokahuijauksista on tullut arkipäivää ja ruuan alkuperä on hämärtynyt ruokaketjussa. Kumppanuusmaatalous on tämän ilmiön vastakohta. Se on suora yhteys maahan ja viljelijään. Ruoka saadaan pellolta suoraan ilman välikäsiä.
Kumppanuusmaatalouden kautta on mahdollista saada tuoreita ja puhtaita raaka-aineita suoraan viljelijältä. Maatila saa etukäteen tiedon kysynnästä ja niin viljelijä voi keskittyä kasvattamaan terveellistä ruokaa ja toimittamaan ne suoraan jäsenille. Sadon voi hakea jakelupisteistä tai suoraan pellolta.
Maailman ongelmat ovat läsnä elämässämme kuten poliittinen ja taloudellinen epätasa-arvo, ilmaston lämpeneminen tai ilmansaasteet. Niihin vaikuttaminen voi tuntua turhauttavalta ja vaikealta. Siksi joillekin meistä on tärkeää tehdä jotain konkreettista ja paikallisempaa. Kumppanuusmaatilaan liittyminen voi tarjota jäsenille positiivisen muutoksen arkeen, joka voi parantaa myös elämänlaatua. Samalla pienellä teolla on vaikutusta terveyteen, paikallistalouteen ja ympäristöön. Jäsenet oppivat arvostamaan itseviljeltyjä biodynaamisia kasviksia. Oman pellon nahistunutta punajuurta on vaikea heittää biokompostiin, jolloin kotitalouden ruokahävikki voi pienentyä.
Kumppanuusmaatalous luo paikallistaloutta, jossa eurot jäävät lähialueelle. Viljelijät parantavat viljelymaata ja tarkoituksena on luoda kestäviä ja hyviä työpaikkoja. Tämän jokainen jäsen voi käydä toteamassa pellolla. Kumppanuusmaatalous mahdollistaa pieniä ja monipuolisia maatiloja. Ne voivat olla myös kannattavia taloudellisesti. Ei tarvitse kilpailla määrällä vaan laadulla. Kumppanuusmaatiloille sopii hyvin myös Green Care-toiminta, lasten ja nuorten kesäviljelyleirit, koululaisryhmät ja ylipäätään toiminta mikä tukee maaseudun ja kaupunkilaisten kohtaamista.
Kumppanuusmaatalous ei ole helpoin tie terveelliseen ruokaan. Suurin osa kuluttajista käy kaupassa ja ostaa muutaman kerran vuodessa paikallisesta Reko-lähiruokarenkaasta, ruokapiiristä tai torilta paikallisilta tuottajien ruokaa. Liittyminen kumppanuusmaatilaan on isompi muutos. Liittymällä sitoudutaan satokauteen viikoittain. Silloin ei pystytä valitsemaan tuotteita niin kuin kaupassa käydessä vaan joudutaan elämään enemmän sesongissa ja siitä mikä on juuri nyt pellolla parhaimmillaan. Jäsenyys voi muuttaa suhdetta ruokaan. Parhaimmillaan kumppanuusmaatilan sato-osuus rikastuttaa perheen ruokatottumuksia. Ruuan tuoreus ja maku voi muuttaa sellaisten raaka-aineiden käyttöä, joista ei ole aikaisemmin pitänyt. Kasviksissa on huimia makueroja verrattuna kaupasta saataviin. Kotitalousopettaja Maritta Paakkinen on tutkinut gradussaan ruokaosuuskunnan jäsenyyden vaikutuksia ruokailutottumuksiin ja ruuanvalmistukseen. Tutkimuksessa ilmeni, että jäsenet valmistavat kotona useammin ruokaa, kasvisten määrä on isompi sekä käytetyt lajikkeet ovat harvinaisempia kuin tavallisesti. Jäsenyys rikastuttaa ruokatottumuksia ja inspiroi kokeilemaan uusia ruokalajeja.
Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oman pellon satokausi kestää 20 viikkoa. Sato-osuus maksaa 450 euroa. Sato-osuuteen hinnaksi tulee 22,50 euroa viikossa. Sijoitus on varsin pieni verrattuna perheen ruokaostoksiin viikossa. Kuntosalin jäsenyys voi maksaa enemmän kuin sato-osuus. Pellolla käydään myös kuntoilemassa, koska kumppanuusmaatalouteen kuuluu, että jäsenet osallistuvat ruuan viljelyyn. Kaikkea talkootyötä ei kuitenkaan tarvitse tehdä pellolla. Osan talkootunneista voi suorittaa sadonjakelupisteillä tai hallinnollisten tehtävien parissa. Satomaksun ennakkoon maksamisella jaetaan viljelyn riskiä, koska siinä sijoitetaan tulevaan satoon. Sato-osuuksien koko nimittäin vaihtelee vuosittain, joten jäsenet kokevat sato-osuuden eroavaisuuden vuosittain. Ennakkoon maksaminen mahdollistaa myös maanviljelyn ilman pankkilainoja.
Kumppanuusmaatalouteen liittyy voimakkaasti yhdessä tekeminen ja yhdessä asioiden ratkaiseminen. Investoinnit päätetään yhdessä jäsenten kanssa. Kumppanuusmaatiloilla on hyvin yleistä, että tilan kehittämistarpeet kerrotaan jäsenille tyyliin ”haluaisitteko, että saisitte sato-osuudessa kananmunia?” Jäsenten niin halutessa viljelijä selvittää kanalan perustamiskustannukset. Tällöin jäsenet osallistuvat halutessaan kustannusten rahoittamiseen. Esimerkiksi Ruokaosuuskunnan kaupunkilaisten omalle pellolle pitää saada tällä hetkellä uusi traktori. Asiasta kerrotaan jäsenille ja ilmoitetaan investoinnin suuruus. Tämän jälkeen jäsenet voivat lainata rahaa Ruokaosuuskunnalle haluamansa summan, joka maksetaan takaisin maksusuunnitelman mukaisesti. Mahdottomalta kuulostanut 20.000 euron koneinvestointi pystytään rahoittamaan yhdessä. Samalla jäsenistö sitoutuu pitkäaikaisemmin pellon toimintaan. He ovat se voimavara mitä maatila tarvitsee. Hyvin toimivalla uudella traktorilla saadaan tehostettua työntekijöiden työpanosta. Samalla pellon työharjoittelijat saavat kokemusta pellon koneiden käytöstä.
Tavallisten kotitalouksien tuki on tärkeää ja ilman sitä ei voi syntyä kestävää kumppanuusmaataloutta Suomeen. Suomessa on tällä hetkellä noin 10 kumppanuusmaatalouteen perustuvaa tilaa. Löydä oma kumppanuusmaatilasi tästä: http://ruokaosuuskunta.fi/csa-suomi/
Kaupunkilaisten oma pelto
Herttoniemen ruokaosuukunta
Noin 200 jäsentä
3,5 hehtaarin viljely
Biodynaaminen ja luomu
6 sadonjakelupistettä
4 palkattua viljelijää vuonna 2017
Sato-osuuden hinta 450 €
Liikevaihto noin 200.000 €
Kotitalouksien lisäksi jäseninä mm. päiväkoti Arabian Helmi, Perho Liiketalousopisto, kasvisravintola Verso, kahvila Carusel, Lilinkotisäätiö
CSA
Community Supported Agriculture (CSA) on maatalousmalli, jossa joukko kuluttajia maksaa viljelijälle kasvukauden alussa sellaisen summan rahaa, että tuottaja pystyy viljelemään heille vihanneksia koko kasvukauden. Yleensä CSA:n jäsenet myös auttavat viljelijää talkootyötä tekemällä ja osallistumalla toimintaan. Viljelijä ei joudu panostamaan satonsa markkinointiin eikä kaupan väliportaiden kanssa neuvotteluun. Kuluttajat puolestaan saavat tuoreita, laadukkaita raaka-aineita, joiden alkuperästä he ovat selvillä, ja pääsevät itsekin tutustumaan maanviljelijän arkeen. Kuluttajat myös jakavat viljelijän riskin: jos sato on huono, viikoittaiset vihannestoimitukset ovat vastaavasti vaatimattomampia. Ensimmäiset CSA-maatilat perustettiin 1960-luvulla Japanissa.
Teksti kirjoitettu Demeter-lehteen 3/2017
Kirjoittaja: Olli Repo
Valokuvat: Veikko Somerpuro
Ruokaosuuskunnan viljelyjoukkue on nyt kasassa. Seitsemäs satokausi saa alkaa Kaupunkilaisten omalla pellolla. Ruokaosuuskunnan palkatut viljelijät ovat Heidi Hovi, Pentti Okkonen, Tau Lehto ja Orest Lazepka. Uusina työntekijöinä aloittaa Tau ja Orest. Taulle pelto on tuttu, koska hän on Ruokaosuuskunnan jäsen. Kesätöihin tulee pellon vanha tuttu viljelijä Sandro Wüthrich. He tekevät yhdessä kaikki pellon työt kylvöstä sadonkorjuuseen. Apunaan heillä on aktiivinen ruokaosuuskunnan jäsenistö, kesätyöntekijät ja työharjoittelijat. Ruokaosuuskunta toivottaa vanhat ja uudet työntekijät tervetulleiksi omalle pellolle. Palkattujen työntekijöiden lisäksi pellolla on useita työharjoittelijoita. Olemme todella kiitollisia pellon harjoittelijoista. Yritämme tarjota heille mahdollisimman mielenkiintoisen harjoittelupaikan, joka inspiroisi ja antaisi heille uskoa viljelyn tulevaisuuteen. Viljelemme biodynaamisesti, joten luonnonmukainen viljely tulee myös tutuksi työharjoittelussa. Otamme vielä lisää työharjoittelijoita pellolle. Jos kiinnostuit niin ota yhteyttä.
Pellolle on ostettu myös uusi traktori. Se helpottaa työntekijöiden työtä ja vähentää stressiä, kun ei tarvitse kokoajan jännittää kestääkö vanhat traktorit koko satokautta. Traktori tarjoaa työharjoittelijoille mahdollisuuden opiskella konetöitä Kaupunkilaisten omalla pellolla. Aikaisemmilla vanhoilla traktoreilla ei saanut ajaa työharjoittelussa, koska työturvallisuutta emme pystyneet takaamaan harjoittelijoille. Tämä on toivottavasti hyvä porkkana hakea työharjoittelemaan omalle pellolle.
Olemme valmiit uuteen satokauteen, joka alkaa virallisesti huhtikuussa. Ensimmäiset sato-osuudet valmistuvat kesäkuussa ja satokausi päättyy marraskuun lopulla. Otamme uusia jäseniä Ruokaosuuskuntaan. Liity mukaan joukkoon iloiseen.
Ekosäätiö järjesti luentosarjan nimellä "Jokapäiväinen leipämme" viime vuonna. Ruokaosuuskunta osallistui 4.10.2016 luennoimalla kumppanuusmaataloudesta. Nyt luentosarja on julkaistu pdf-raporttina, jonka voi ladata alla olevasta linkistä. Raportin on toimittanut MMT Kaisa Karttunen ja Sauli Rouhinen. Kumppanuusmaatalous luennon osuus alkaa sivulta 20.
Jokapäiväinen leipämme - nettijulkaisu final
Kiitos Ekosäätiölle ja Saulille!
Kaupunkilaisten oma pelto palkkaa vantaalaisia nuoria kesätöihin.
Tarjoamme viidelle 1999- 2002 syntyneelle vantaalaiselle nuorelle kesätöitä seuraavasti:
- jakso 5.-16.6.2017 väliselle jaksolle 2 kesätyöpaikkaa
- jakso 19.6.-30.6.2017 väliselle jaksolle 2 kesätyöpaikkaa
- jakso 17.7.-28.7.2017 väliselle jaksolle 1 kesätyöpaikkaa
Työnkuvaus: Työtehtävänä on istutusta ja kitkentää. Se on fyysistä ja välillä yksitoikkoista työtä. Toisaalta meillä on 40 eri kasvia, joten työ kyllä vaihtuu. Lisäksi kannattaa huomioida, että vaatteet likaantuvat eli työvaatteet (säänkestävä varustus) pitää olla. Kesätyöntekijöiltä kaivataan pitkäjänteisyyttä, kiinnostusta fyysiseen ulkotyöhön ja hyvää asennetta.
Työaika: 7 tuntia per päivä eli klo 8-15 on työaika (sis. ruokatunnin) ja 10 päivän kesätyöjakso. Katso ylhäältä työjaksot.
Tarjoamme: 500 euron (brutto) palkka 10 päivän työjaksosta.
Työpaikka eli Kaupunkilaisten oma pelto sijaitsee Vantaan Korsossa Vallinojalla. Katso linkki. Kaupunkilaisten oma pelto on Ruokaosuuskunnan omistama kumppanuusviljelymalli. Lue lisää ruokaosuuskunnasta tästä linkistä.
Hakuaika Jos olet 99-02 syntynyt vantaalainen nuori, jota paikka kiinnostaisi laita kesätyöhakemus (vapaamuotoinen) osoitteseen ruokaosuuskunta@gmail.com otsikolla: KESÄTYÖ
Kerro myös mikä harjoittelujakso sopisi sinulle parhaiten.
Hakuaika päättyy 20.3.2017. Sitä ennen tulleet kesätyöhakemukset otetaan huomioon. Kesätyöpaikan saanneille ilmoitetaan sähköpostitse viimeistään 30.3.2017.
Liity Ruokaosuuskuntaan: Otamme myös uusia jäseniä Ruokaosuuskuntaan. Sato-osuudet vuodelle 2017 myydään nyt. Liity tästä Kaupunkilaisten omaan peltoon.
Support Your Local Farm.
Kiitos hakemuksista. Työpaikka on täytetty satokaudelle 2017!
Herttoniemen ruokaosuuskunta ja Kaupunkilaisten oma pelto etsii lisää työvoimaa Vantaan Korson pellolle.
Odotamme Etsimme työtä pelkäämätöntä viljelijää pellolle. Olet ammattilainen, jolla on jo työkokemusta maanviljelystä. Sinulla on alan koulutus tai pitkä työkokemus. Koneiden käyttö on sinulle tuttua. Odotamme sinulta luomu- tai biodynaamista viljelyosaamista ja sen arvostamista. Olet aktiivinen ja sosiaalinen.
Tarjoamme Mielenkiintoisen työpaikan uudenlaisessa ruokaosuuskunnassa, jonka omistaa yli 200 kotitaloutta. Viljeltävä peltoala on noin 3,5 hehtaaria ja 0,3 hehtaarin hyötypuutarha Korsossa Vantaalla. Viljelemme monipuolisesti ja biodynaamisesti. Työskentelet yhdessä 2 muun viljelijän kanssa.
Työ alkaa huhtikuussa 2017 ja päättyy marraskuussa 2017. Työ on määräaikainen.
Palkkaus: palkkatoive työhakemuksen yhteydessä. Lisätietoja: Olli Repo, olirepo@gmail.com, 050-5715032
Vapaamuotoiset työhakemukset palkkatoiveineen viimeistään 31.1.2017 osoitteeseen ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi viesti REKRY-sanalla)
Ps. Etsimme myös työharjoittelijoita pellolle. Lisää tästä.
Suositut työharjoittelupaikat ovat nyt auki satokaudelle 2017.
Viljelemme biodynaamisesti noin 3,5 hehtaarin peltoa ja pientä hyötypuutarhaa. Viljelyssä on yli 30 erilaista lajia. Ruokaosuuskunta on palkannut 3 viljelijää hoitamaan peltoa. Työharjoittelijat oppivat heiltä monipuolisesta viljelystä. Ruokaosuuskunnan pyörittämä Kaupunkilaisten oma pelto on noin 200 kotitalouden 100% omistama. Teemme paljon yhteistyötä erilaisten kumppaneiden kanssa. Pellolla vierailee mm. paljon erilaisia ryhmiä, eri-ikäisiä jäseniä, ravintoloita, oppilasryhmiä, kvt-leiri. Pelto toimii myös GreenGare paikkana. Tänä vuonna voimme myös tarjota konepuolen opetusta työharjoittelijoille.
Työharjoittelijalta odotamme hyvää ja reipasta asennetta. Työharjoittelu on fyysisesti vaativaa, mutta pyrimme etsimään kaikille harjoittelijoille vaihtelevaa ja mielekästä työtä. Työharjoittelijan lähtötason mukaan pystymme tarjoamaan sinulle juuri sopivia töitä pellolta. Työharjoittelun minimi kesto on 1 kuukausi. Työharjoittelu kausi alkaa huhti/toukokuussa ja loppuu marraskuussa. Voit sopia itsellesi sopivamman jakson tai koko viljelykauden. Työharjoitteluun/työssäoppimiseen voi tulla myös te-toimiston kautta. Harjoittelupaikka sijaitsee Vantaan Korsossa.
Pystymme tarjoamaan työharjoittelijoille opetusta, tutustumista uudenlaiseen maatalousmalliin, lounaan ja konepuolen opastusta. Ikävä kyllä emme pysty maksamaan työharjoittelusta palkkaa.
Laita viestiä ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi sähköpostiviesti työharjoittelu –sanalla), jos olet kiinnostunut tulemaan työharjoitteluun Kaupunkilaisten omalle pellolle. Paikat ovat jaossa nyt. Maaliskuussa on työntekijöiden ja työharjoittelijoiden tutustumis/infoilta.
Lisätietoja ruokaosuuskunta@gmail.com tai Olli (050-5715032)
ps. Etsimme myös viljelijää. Tsekkaa työpaikka tästä.
Talvi tuli, talvi meni, talvi tulee & talvi menee. Hyvä, että syksy tuli hetkeksi takaisin niin saatiin vielä pellolta siivottua satotähteet, harsoja pois lumen alta sekä kompostit peitettyä talveksi ja kynnettyä. Sunnuntaina 20.11. oli viimeiset tämän kauden talkoot. Kaalimaa tyhjeni satotähteistä nopeasti, harsosäkit pääsivät kasaan ja vesiletkut pääsivät talveksi pinoon satokatokseen. Lopuksi vielä ajettiin Pentin kanssa kaikki koneet satokatokseen suojaan. Savimaan sekä marraskuun harmaus täytti maan ja pelto hiljeni.
Jälleen on aika sulkea pelto talveksi. Valtava kasvukauden työ ja pohjolan aurinko on enää osuuskuntalaisten energiana vaikuttamassa maailmalla. Kaikki, mitä ollaan istutettu ja hoidettu, on nostettu satona tai kompostoitu takaisin maata parantavaksi humukseksi. Peltovuoden eli kasvukauden kierto sulkeutuu. Nyt voimme jälleen päättää, mitä kulutamme ja miten käytämme energiamme. Lainaammeko energiaa ja aurinkoa pallon toiselta puoliskolta, ostammeko ulkomaista ruokaa vai ostammeko kotimaisia varastoituja luomutuotteita vai syömmekö omaa talven varalle säilöttyä ruokaa. Lisäksi voimme tietysti päättää millaisiin tekoihin auringosta lainaamamme ja vihanneksina syömämme energian käytämme, kuinka palautamme sen takaisin maailmaan. Tiistaina 29.11. suunnittelemme jo osuuskunnan kokouksessa ensi kasvukautta.
Kasvukauden viljelijät kiittävät omaa maata, omaa peltoa kaikesta sadosta, mitä se on kantanut. Kiitämme harjoittelijoita, ilman heitä kasvukauden työtä ei olisi ollut mahdollista tehdä. Iso kiitos hallitukselle, joka tekee ison työn. Jokainen osuuskuntalainen on tärkeä ja ilman osuuskuntalaisia kasvukausi ei olisi ollut mahdollinen. Kiitos kaikille osuuskuntalaisille, että olette tekemässä uudenlaista ruokajärjestelmää, jossa eri-ikäiset ja kuntoiset ihmiset kohtaavat. Osuuskuntamme pyrkii puhtaaseen ympäristöön ja nojaa ekosysteemipalveluihin sekä haluaa pitää ruokaketjun läpinäkyvänä niin, että viljelijät ja osuuskuntalaiset kohtaavat ja tietävät, mistä ruoka tulee, kuka sen kasvattaa, miten se kasvatetaan. Pellolla pyritään mahdollisimman suljettuun aineiden ja ravinteiden kiertoon sekä maan hoitoon ja puhtaaseen, monimuotoiseen, virkistävään ympäristöön. Kiitos myös meidän pellon linnuille, hyönteisille ja maan miljoonille pienelijöille.
Tätä kautta kuvaa alkukauden vesisade, joka kypsytti palsternakat, punajuuret, perunat ja sipulikasvit suuriksi. Tämän kauden muistaa hyvästä tunnelmasta pellolla ja ryhmistä mm. green care toiminta lisääntyi: Lilinkodin eli mielenterveyskuntoutujien lisäksi pellolla on käynyt Luovin erityisnuoret ja Lyhdyn kehitysvammaiset. Myös koululaisryhmien vierailut lisääntyivät. Oma ruoan tuotanto ja sen virkistävä voima kiinnostavat. Loppusyksi oli valoisa ja kuiva mikä helpotti sadonkorjuuta. Marraskuussa tuli lumipeite ennen talvea. Sitten syksy tuli vielä muutamaksi viikoksi syystöineen takaisin ennen joulumarraskuun vaihdetta.
Hyvää talvea ruokaosuuskunta & Oma pelto!
Harjoittelijamme Annika Toivasen runo:
Lehti leijaili puusta, Syksy tipahti syliini, Suru siirretään kompostiin, Voimavaraksi keväälle, Uudelle elämälle
Ensi lumi satoi pellolle marraskuun ensimmäisinä päivinä. Nyt hento lumipeite suojaa talvehtivia maa-artisokkia ja palsternakkoja sekä savimaatamme. Kasvukausi loppui lokakuun loppuun ja talvi alkoi. Kuitenkin töitä pellon kanssa on vielä marraskuun loppuun saakka. Pellolta pitää vielä siivota kasvustoa kompostiin ja osa maasta on kyntämättä. Koneet pitää viedä suojaan ja kastelujärjestelmä kasata. Tietysti luonnonmukainen tarkkailumme vaatii vielä omat paperityönsäkin.
Vielä muutamia purjojakin jäi maahan viime viikonlopun talkoista. Lauantain talkoissa oli muutama sisukas henki nostamassa viileässä lokakuun lopun harmaudessa omia purjoja maasta. Nyt lokakuun lopun tilalle astui valkoinen lumipeite ja eilen nostin vielä lumen alta maa-artisokkaa. Kuivahko maa oli pehmeää ja muhevaa lumen alla.
Viimeiset omat perunat jaettiin tällä viikolla. Viime viikkoina niiden lajitteluun on mennyt aikaa, kun ennen sadon jakoa perunasäkit on täytynyt käydä läpi ja huonot perunat poistaa. Kaikki varastossa olleet vihannekset kaipaavat lajittelua säilytyksen jälkeen, ovathan ne elävää tuotetta. Ensi viikolla on tämän kauden viimeiset sadon jaot eli satoa aloitettiin jakamaan tänä vuonna 14.6. ja lopetetaan 9.11. Viimeiseen sadonjakoon jäi purjoja, palsternakkoja, punajuuria, juurisellereitä, maa-artisokkaa ja lehtikaalta. Tällä kaudella perunat, palsternakat ja sipulikasvit: purjot sekä sipulit onnistuivat. Punajuuretkin kasvoivat hyvin. Ne taisivat hyötyä jatkuvasta kosteudesta, ainakin sipulikasvien pintajuuret ja palsternakan kehitys vaativat tasaista kosteutta. Loppusyksy oli onneksi kuiva ja helpotti sadon nostoa savesta.
Lauantaina juhlitaan Oman pellon sadonkorjuujuhlaa eli kekriä Lapinlahden vanhan sairaala-alueen hävikkiruokaravintola Loopissa. Kekri on vanha sadonkorjuu-juhla, jossa korostuu yhteisöllisyys sekä sukupolvien välinen kohtaaminen ja yhdessä syöminen. Meidän Kekrissä ruokaa on valmistettu Oman pellon pienistä hävikkivihanneksista ja yhdessä herkutellaan Oman pellon antimilla ja kasvukauden muistoilla pimenevässä marraskuun lauantai-illassa.
Alkuperäinen resepti 'Havrebröd' lehdessä Vego NR 5/2016 Tässä mukaeltu toteutus talkoisiin 29.10.2016
1,5 dl kaurahiutaleita, 1 dl kauraleseitä 2,5 dl 2,5 dl täysjyväspelttijauhoja 2,5 dl vehnäjauhoja 2,5 dl kauramaitoa 2,5 dl löysää kurpitsasosetta = uunissa paahdettua kurpitsaa + vettä (alkuperäisessä ohjeessa tummaa olutta) 0,5 dl tummaa siirappia 1 tl suolaa 1 tl leivinjauhetta 1 tl soodaa n. 2 tl fenkolinsiemeniä n. 0,75 dl kurpitsansiemeniä (+ hiukan vuoan pohjalle) Öljyä ja jauhoja vuoan jauhottamiseen
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Öljyä ja jauhota n. 1,5 litran leipävuoka. Ripottele vuoan pohjalle kurpitsansiemeniä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää nesteet ja sekoita. Älä vaivaa taikinaa. Kaada taikina vuokaan ja ripottele päälle vähän kaurahiutaleita. Paista leipää 45-60 min. Anna jäähtyä, ennen kuin leikkaat viipaleiksi.
Kiitos ohjeesta Riitta!
Lokakuu on ollut hyvin vähä lokainen tänä vuonna ja nyt sen lopulla vasta savimaa hieman kastuu. Pellolla puun rungot alkavat olla paljaita elävistä värikkäistä lehdistä ja ainoat lämpimät värit ovat sadossa. Kynnetty maa hohtaa lokakuun lopun syvää harmaata. Näkyvä elämä on maan tai kyntövaon alla. Siellä jatkuu hajottajien tärkeä hajotustyö ja samalla uuden ihmeellisen humusaineen rakennustyö. Vielä on muutamia paikkoja pellolla siivottavana kynnön tieltä. Tällä viikolla nostettiin viimeiset kaalit pellosta. Palsternakkoja ja purjoja on vielä vähän pellossa jäljellä. Ensi lauantain 29.10. talkoissa on tarkoitus nostaa omat purjot maasta.
Viime sunnuntain talkoot olivat menestys. Palsternakkaa nostettiin ja lajiteltiin viimeisiin sadonjakoihin. Harsoja kerättiin kynnön tieltä pois. Pentti kynti maata ja vuoden 2016 ylimääräiset, haisevat, orgaaniset lannoitteet saatiin laskettua kompostin uumeniin. Purjoja kerättiin tämän viikon jakoihin ja valkosipuleita istutettiin. Ihanaa lasagnea ja jälkiruokaa saivat noin 35 talkoolaista. Joka puolella 3 hehtaarin vihannesmaallamme suhisi ja paljon saatiin yhteisvoimin aikaiseksi. Lokakuun lopun kuivassa säässä oli mukava työskennellä ja sateet alkoivat onneksi vasta myöhemmin tällä viikolla. Yhteisöviljelijän silmin ruokaosuuskunta näytti taas kerran voimansa ja talkoohenkeä oli ilo seurata.
Valkosipulit on nyt istutettu. Tänä syksynä istutettiin sekä omaa talvivalkosipuli-istukasta että ostettuja valkosipuleita. Ensin kynnet irrotettiin sipulista ja sahralla ajettiin vako valmiiksi. Sen jälkeen kynnet istutettiin 10 - 15 senttimetrin välein vakoihin 10 senttimetrin syvyyteen. Tämän jälkeen kynsien päälle laitettiin 5 senttimetriä hevosenlantakomposti-kalkki seosta ja lopuksi vielä 5 senttimetriä maata päälle. Nyt toivotaan, että kynnet juurtuvat vielä ennen talvea, mutta versoisivat maan pinnalle vasta aikaisin keväällä.
Lokakuun puoliväli on ylitetty ja kasvukausi alkaa olla lopuillaan. Keskilämpötila on ollut joinakin päivinä jo alle 5° C. Kasvukausi kuitenkin päättyy vuorokauden keskilämpötilan laskiessa pysyvästi alle 5 asteen. Lisäksi peräkkäiset yöpakkaset tai lumipeite voivat katkaista kasvukauden. Lokakuun aamut Omalla pellolla ovat olleet hyisen kylmiä. Toisaalta syyssateilta ollaan vältytty ja maa on ihanan pehmeää joihinkin töihin kuten palsternakan sekä maa-artisokan nostoon. Syksyiset lehdet, lämpimän värinen sato ja työkaverin hymy muistuttavat lämmöstä, joka kerätään talveksi puiden tapauksessa maahan varastoon, työkaverin tapauksessa muistoksi kesästä ja juurekset maasta varastoon.
Perunat ja punajuuret ovat nyt maasta nostettu ja odottavat suojaisessa varastossa viimeisiä sadon jakoja. Sen sijaan suurin osa palsternakoista odottaa vielä maassa korjuuta ja myös purjoja nostetaan viikoittain. Maa-artisokka taas aloitti juuri satokautensa näin loppusyksystä eli nyt on hyvä aika nostaa maa-artisokkaa, sillä se kasvaa kokoa parhaiten syksyllä. Maa-artisokka on tullut Suomeen jo ennen perunaa 1500-luvulla Pohjois-Amerikasta. Se on syksyisin myös kaunis auringonkukan sukuinen perenna eli monivuotinen kukkiva kasvi, jossa keltaiset kukat kasvavat latvassa kimppuina. Vihannestilan syysmuokkausta eli kyntöä on aloitettu. Toisilta lohkoilta pitäisi korjata vihanneksien isoimpia satotähteitä kynnön tieltä kompostiin. Vesiletkut ja pumput pitäisi korjata ennen jatkuvia pakkasöitä. Lisäksi kasvihuoneen kasvustot tulisi kerätä kompostiin. Kompostit peitetään talveksi ja kaikki mahdolliset laitteet ajataan suojaan. Lokakuu on täysi sadonkorjuukuukausi meillä, mutta samalla ajatukset ovat jo pellon sulkemisessa. Samalla vauhdilla, kun kevätpuolella tulee kaikki luoda, tulee syksyllä kaikki korjata talteen niin auringosta kuin lämmöstä muistuttavat vihannekset, mutta myös järjestelmät sekä laitteet ja vielä laittaa maa talveksi lumipeitteen alle kynnettynä lepäämään.
Ensi sunnuntaina 23.10. pellon yhteisissä talkoissa nostetaan palsternakkoja maasta, kerätään purjoja sekä siivotaan peltoja. Lisäksi istutetaan valkosipuleita Anttilan lohkolle talvehtimaan ja odottamaan uutta satokautta. Kynnet kannattaa istuttaa jo myöhään syksyllä lokakuussa. Silloin ne saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn, juurtuvat vielä ennen talven tuloa, mutta työntävät verson vasta aikaisin keväällä maasta. Näin ne saavat pitkän kasvukauden. Valkosipulit, palsternakat ja maa-artisokat laittavat ajatuksemme myös jo tulevaa kautta kohti. Osa maa-artisokista ja palsternakoista jätetään maahan keväistä sadonkorjuuta varten. Tervetuloa Oman pellon lokakuisiin yhteisiin talkoisiin sadonkorjaamaan mennyttä kesää ja istuttamaan ensi kesän satoa!
Nyt on suurin osa omista punajuurista nostettu maasta ja ne odottavat tulevia sadonjakoja varastossa. Tähän saakka syksyä sadonjakoihin menneet vihannekset on nostettu suoraan pellosta ja ne on maan raikkaina toimitettu osuuskuntalaisten sadonjakopisteisiin. Ruokaosuuskuntalaiset ovat syöneet nyt kolme kuukautta suoraan pellosta puhdasta suomalaista sesonkiluomuruokaa. Punajuuria riittää nyt noin marraskuun puoleen väliin saakka osuuskuntalaisille. Omia punajuuria on jaettu elokuusta lähtien lähes viikoittain ja tällä kaudella niitä riittää siis n. 3,5 kuukaudeksi jaettavaksi 200 taloudelle. Lokakuiset punajuurennostotalkoot menivät mukavasti. Punajuuria nousi 4700 kappaletta, porkkanoita nostettiin jonkin verran ja Pentti kynsi maata. Talkooruokaryhmä oli loihtinut oman pellon palsternakka-sipulikeittoa, kaalipiirakkaa, leipää munavoilla ja gluteiinitonta maustekakkua sekä pullia.
Satoa kerätään edelleen pellolla päivittäin sadonjakoihin. Lehtikaalta, salaattia, muutamia kurpitsoja ja kyssäkaaleja sekä lanttuja on maassa sekä viimeiset porkkanat odottavat nostajaa. Palsternakkaa on vielä iso rivistö. Viimeinen rivi opera-perunaa nostettiin eilen. Pellolta saadaan vielä muutama viikko tuoreita suomalaisia sesonkivihanneksia. Meidän pellolla on menossa purjo, palsternakka, peruna ja punajuuri-sesonki. Nyt ne ovat parhaimmillaan vielä ennen varastointia. Pellon vihreää lehtikaalta ja salaattia saadaan vielä muutama viikko virkistämään kotitalouksia. Vielä hetki saadaan nauttia lehtikaalin suomalaisesta C-vitamiinista ja oman maan salaatin raikkaasta makeudesta.
Kyntötyö on aloitettu ja kerrankin savimaa on tarpeeksi kuivaa. Maa käännetään talveksi toisin päin. Orgaaninen aines pääsee kompostoitumaan ja routa saattaa murustaa kynnettyä maata, parantaen savimaan rakennetta. Kyntäminen puhuttaa nykyään, mikä on hyvä. Viljapeltoja jätetään kyntämättä, jotta ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan pellosta vesistöihin. Myöskään permakulttuuripiireissä maata ei kynnetä eikä käännetä, jotta maan rakennekerroksia ei häirittäisi. Vihannesviljelyssä tarvitsemme kuohkean maan, jossa on ilmatilaa syvältä. Lisäksi rikkakasveja ja tuholaisia voidaan kynnöllä ehkäistä. Lisäksi se on juhlavaa, kun maa jää käännettynä kohti talvista tähtitaivasta odottamaan kevättä. Maan alla tapahtuu paljon, orgaaninen aines hajoaa hajottajien toimesta ja maailman tärkeintä maa-ainesta humusta syntyy. Nyt lokakuussa saa olla iloinen siitä, ettei maa tiivisty, vaan on mureaa eikä märkää.
Lokakuun ensimmäinen maanantai-aamu pellolla oli valkoinen. Aamulla hallan jälkeen on odotettava, että maa lämpenee ja kasvit sulavat ennen kuin sadonkorjuun voi aloittaa. Valoisa ja kylmä aamu kuitenkin yleensä tarkoittaa kaunista syyspäivää. Tällä hetkellä pellolla sadonkorjataan jonkin verran kylmää kestäviä kasveja kuten salaatteja, palsternakkoja, punajuuria, purjoja ja porkkanoita. Viereisellä steiner-koululla on vietetty Mikael-juhlaa eli syksyn vuodenaika juhlaa. Sadonkorjuun ajan juhla muistuttaa kesän lämmön värittämästä sadosta, mutta myös rohkeudesta mennä kohti pimeää aikaa.
Herttoniemen ruokaosuuskunta on mukana suunnittelemassa Helmi Liiketalousopiston ja Ravintolakoulu Perhon kanssa uudelle Perho Liiketalousopistolle kumppanuusmaataloustilaa Longinojalle. Kumppanuusmaanviljely Malmin Longinojalla mahdollistaisi opetussuunnitelmien kestävän kehityksen linjauksen integroitumisen opetukseen käytännössä ja vahvasti. Kumppanuusmaanviljely-tilalla kokki-opiskelijat pääsisivät oppimaan ruoan raaka-aineen matkan pellolta pöytään ja liiketalouden opiskelijat voisivat päästä suunnittelemaan tilan ja osuuskuntamuotoisen yrityksen budjetin toteutumista koulutyönään. Lisäksi he pääsisivät mukaan myymään sekä markkinoimaan tuotteita ja konseptia. Kumppanuusviljelyn ja koulutoiminnan yhdistyminen mahdollistaa todellista aloja ylittävää yhteistyötä, jossa lähiruoka ja lähiympäristön hyvinvointi korostuvat. Lisäksi ekologisen lähestymistavan ja taloudellisen ajattelun yhdistyminen on ajankohtaista yhteiskunnassamme. Niiden on tehtävä tulevaisuudessa tiivistä yhteistyötä, koska ilman toimivia ekosysteemipalveluita ei ole kestävää kehitystä ja niiden puuttuminen voi tulla maksamaan yhteiskunnalle valtavasti. Kaiken ikäisten ja kuntoisten malmilaisten ottaminen tilan toimintaan mukaan mahdollistaa yhteisen pihapiirin ja kestävän kehityksen oppimiskeskuksen toteutumisen sosiaalisessa mielessä. Tämä ehkäisee eriarvoisuutta yhteiskunnassamme sekä nostaa opetuksen uudelle, positiivista muutosta tukevaksi edellä kävijäksi ja luo uutta osallistavaa ruokakulttuuria kaupunkiin.
Palsternakkaa on nostettu pellolta nyt parin viikon ajan. Ne ovat kehittyneet isoiksi ja makeiksi viidessä kuukaudessa. Tämä edelleen luonnonkasvia läheisesti muistuttava juures tarvitsee pitkän kasvuajan ja on todellinen loppusyksyn sesonkituote. Palsternakan naatteja voi hyödyntää yrttimausteena ja jopa kookoksen tapaisessa liemessä. Naattien nesteen kanssa on oltava myös varovainen, sillä ne sisältävät alkaloideja, jotka voivat aiheuttaa ihottumaa ilman käsineitä.
Tällä viikolla taas tapahtuu. Ekosäätiön luentosarjan teemana on tänä vuonna jokapäiväinen leipämme. Luennot järjestetään tiistaisin klo 18 - 19.45 Helsingin yliopiston päärakennuksessa Fabianinkadulla. Luentosarja alkaa tiistaina 4.10. kumppanuusmaatalouden esittelyllä, jossa esimerkkinä esittelemme Herttoniemen ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten Oman pellon. Punajuuren nostotalkoot pidetään tämän viikon sunnuntaina 9.10. klo 11 - 16. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan kumppanuusmaataloudesta luennolle ja tervetuloa nostamaan omat punajuuret pellosta varastoon sekä kuuntelemaan luonnon ääniä Omalle pellolle.
.
[gravityform id="29" title="true" description="true"]
Halla on näyttänyt meille ensimmäiset kylmät yönsä ja kuuran kukkansa. Kesäkurpitsoista alkaa olla enää jäljellä kesän muisto. Syyskuun lopun viikkoa kuvaa kirpsakat aamut ja aurinkoiset iltapäivät. Pellolla on täysi sadonkorjuun tohina päällä.
Torstaina meillä oli taas GreenCare päivä. Silloin Kaupunkilaisten Omalla pellolla vieraili Lilinkodin mielenterveyskuntoutujien lisäksi pellon entisen työntekijän Tuomaksen Lyhty ry:n kehitysvammaisporukka nostamassa perunaa. Mukana olivat Lyhdystä Mikko, Antero, Rami sekä siviilipalvelusmies Lassi. Meininki oli mukava ja aurinko pilkahteli pilvien takaa. Lisäksi saatiin nostettua pari sataa kiloa nicola-perunaa. Lyhtyläiset lähtivät hymynaamalla, halusivat yhteiskuvan peltotaustalla ja halusivat vielä palata sadonkorjaamaan ennen talven tuloa uudelleen. Lyhdyn porukan kanssa touhutessa muisti taas kohtaamisen, yhdessä tekemisen ja toiminnallisuuden tuoman onnistumisen olon sekä ilon. Pellolla tapahtuvaa toiminnallisuuden mukana tuomaa kokonaisvaltaista virkistäytymistä ei voi vähätellä. Peltotyö on GreenCare-toimintaa käytännössä ja parhaimmillaan.
Mitä kaikkea maailmassa voikaan kierrättää? Ainakin Ilon, hyvän olon, jätteiden, ravinteiden, aineen, energian ja materiaalin pitäisi kiertää maailmassa. Lauantaina Oma pelto oli Lapinlahden vanhalla sairaala-alueella Foodycle-tuottajatorilla. Ruoan tulevaisuus ry:n järjestämässä poikkitieteellisessä, kestävän ruoan tulevaisuuden, tapahtumassa pohdittiin virtsaa luomulannoitteena, proteiinin lähteitä, myötätunnon ja ruoan suhdetta sekä vaihtoehtoisia ruokaketjuja. Myös Oma pelto oli ruokakanava-battlessa keskustelemassa vaihtoehtoisista ruokajärjestelmistä sekä esittelemässä ruokaosuuskunnan toimintaa. Samaan aikaan lauantaina osuuskuntalaiset myivät myös pullaa ja kahvia Peli Poikki (rasismin ja fasismin-vastaisessa) -mielenosoituksessa ja sunnuntaina talkoissa pellolla nostettiin perunaa. Kumppanuusmaatalous-osuuskuntamme vaikuttaa kestävän kehityksen, ruoan tulevaisuuden, vaihtoehtoisiin malleihin tuottaa ruokaa ja hoitaa maata, se on yhteiskunnallinen kannanotto ja mukava sosiaalinen olohuone yhteiselle toiminnalle. Lisäksi se on oma pelto täynnä eläviä organismeja, luonnonmonimuotoisuutta ja tietysti omaa ravintoa.
Kylmä vie osan kasveista kuten kesäkurpitsat ja kurkut, mutta toiset kasvit kestävät muutaman asteen pakkasen. Tällaisia kasveja ovat mm. salaatit. Ne ovat harson alla ja kestävät siellä jopa -4 asteisen yön, sillä harso vielä lämmittää muutaman asteen. Myös porkkanat saavat varastokestävyyttä pienestä pakkasesta. Talvea ne eivät kuitenkaan kestä. Lehtikaalit taas kestävät kunnonkin pakkasen. Toisia kasveja halla vain makeuttaa ja tuo niille laatua. Tällaisia kasveja ovat mm. palsternakka ja maa-artisokka. Tällä viikolla jaetaankin ensi kerran tällä kaudella Oman pellon palsternakkaa.
Kumppanuusmaatalousaktiiveja yli 20 eri Euroopan maasta kokoontui viikonloppuna Ostravassa, Tsekeissä kolmannessa eurooppalaisessa kumppanuusmaataloustapaamisess
Kokouksessa esiteltiin pitkän kollektiivisen, eri maissa tapahtuneen työskentelyn tuloksena syntynyt kumppanuusmaatalousjulistus. Kumppanuusmaatalous ja vaihtoehtoiset ruoan tuotannon ja kuluttamisen tavat kasvattavat suosiotaan voimakkaasti, ja kääntöpuolena on sellaisten toimijoiden tulo kentälle, jotka eivät kunnioita kumppanuusmaatalouden periaatteita. Kasvavan liikkeen haasteena on löytää yhteiset periaatteet ja identiteetti, osittain suojelemaan liikettä ja tekemään eron esimerkiksi kaupalliselta pohjalta toimiviin, hyvinkin isoihin vaihtoehtoisiin ruoka-alan toimijoihin. Julistus sanoittaa nämä eurooppalaisen liikkeen yhteiset periaatteet. Hyvin selkeänä viestinä on kuitenkin, että kumppanuusmaatalousprojektit ovat, ja saavat olla, hyvin monimuotoisia ja että kumppanuusmaatalous kehittyy koko ajan. "Like a garden, CSA is dynamic".
Keskustelutyöpajat nostivat esiin ajankohtaisia teemoja kumppanuusmaatalouden kentältä. Kiinnostavia teemoja olivat esimerkiksi ulkopuolisen luomusertifioinnin vaihtoehdoksi kehitelty kuluttajia osallistava Participatory Guarantee System, viljelymaan saatavuuteen liittyvät isot kysymykset sekä kumppanuusmaatalouden mahdollisuudet Eurooppaan tulevien pakolaisten ruokasuvereniteetin tukemisessa, mistä keskusteltiin kreikkalaisten osallistujien johdolla. Viljelijöiden työpajassa pohdittiin, miten kumppanuusmaataloudella voisi saada ympärivuotisen elannon. Pääasioiksi taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi nousivat teemat: suunnittelu, budjetointi, yhteistyö muiden CSA-tilojen kanssa, yhteisön potentiaalin hyödyntäminen, ison kaupungin läheisyys, mainostaminen, houkuttelevan sosiaalisen tilan luominen, talkootunnit maksun lisäksi sekä hyvä meininki. Sini järjesti työpajan vähävaraisten kuluttajien osallistamisesta kumppanuusmaatalouteen, mikä myös veti väkeä ja tuotti eloisaa keskustelua. Ruokaosuuskunnan solidaarisuusosuuskokeilu herätti paljon mielenkiintoa ja positiivisia kommentteja.
Osallistuminen tapahtumaan toi taas muistutuksen siitä, että olemme osa jotakin suurempaa. Kumppanuusmaatalous on osa ruokasuvereniteettiliikettä, jossa ihmiset yhdessä ottavat takaisin valtaa ruokajärjestelmässä. Leppoisat sunnuntaitalkoot ja vihreistä koreista noukitut mutaiset juurekset ovat myös poliittinen teko. Kuten kumppanuusmaatalousjulistukses
Teksti ja kuvat: Sini Forssell & Heidi Hovi
Alku-syksy on tuonut vipinää Omalle pellolle. Pellolla käy paljon koululaisryhmiä mm. Ravintolakoulu Perhon kokkiopiskelijoita, maatalousleiriläisiä, koululaisryhmiä, mielenterveyskuntoutujia ja talkoilevia osuuskuntalaisia. Yhteistyö yhteisen, läpinäkyvän ja reilun ruoan tuotannon ympärillä on meidän pellolla kasvava trendi. Ruoan alkuperä, pientilojen kannattavuus, kestävän kehityksen integroiminen opetukseen sekä lähiruoan ympäristövaikutukset puhuttavat ja ne kiinnostavat nyt. Ravintola-koulu Perhon kokitkin kävivät katsomassa Oman pellon sadon kasvua ja kestävän gastronomian opiskelijoiden talkoita sekä oppimaan ruoan alkuperästä ja mauista.
Suora yhteistyö koulun sekä ravintolan ja puutarhatilan välillä on hienoa. Kasvikset menevät suoraan sesonkituotteina koulun ravintolaan juuri silloin, kun ne valmistuvat ja ovat parhaita. Ruoan matka pellolta pöytään on lyhyt ja peltomme on auki opiskelijaryhmille. Opiskelijat oppivat, missä ruoka kasvaa ja miten. Lisäksi syntyy innovaatioita ja oivalluksia mm. mikä osa ruoasta on hävikkiä ja miten voisimme hyödyntää osaa parhaiten. Oma peltomme toimii interaktiivisena oppimis- ja työyhteisönä erilaisille ja eri-ikäisille ihmisille. Se on virkistävä ja oivalluksia täynnä oleva kohtaamispaikka ja puutarhatila.
Torstaina pellolla talkoili samaan aikaan Lilinkodin mielenterveyskuntoutujat, puutarha-alan harjoittelijat, Perhon opettajat, Luovin nuoret sekä pellon viljelijät. Näin yhteistyöllä pienet, tänä vuonna hieman huonosti kasvaneet siiklitkin saatiin maasta ylös. Ruoantuotannon parissa työskenteli samaan aikaan eri-ikäisiä ja kuntoisia ihmisiä. Yhdessä tekeminen on valtava voimavara. Lisäksi pienimuotoisten, monimuotoisten luonnonmukaisten tilojen sekä suomalaisen monipuolisen tuotannon säilyttäminen on hyvin tärkeää.
Osuuskuntalaisten syyskuun isot yhteiset sunnuntaitalkoot olivat onnistuneet ja tunnelma oli mukava. Viime sunnuntain talkoissa oli noin 50 eri-ikäistä osuuskuntalaista. Syyskuun aurinko lämmitti, ruokaryhmä oli tehnyt ihanaa keittoa ja leipää sekä pullia, nicola-perunaa nostettiin 500 kg, jättipalsamia kerättiin joen varresta monta kasaa pois, porkkanoista kerättiin isoimmat sadonjakoihin sekä hirsivaja sai hyllyt. Voi vain todeta, että kiitos kaikille! Ruoka- ja viljelykulttuuri on Suomessa voimavara ja meidän pellolla se on kehittyvä luonnonvara.
